Totuus vuokratyöyrityksistä

Vuokatyöyritykset eivät edusta työntekijöitä vaan mainostaa itseään ”laillisina” edunvalvojina EK:n alaisuudessa. Vuokratyöyritykset ”ostaa” liiketaloudellisin perustein kaikki työt (n. 80%) työmarkkinoilta työnhakijoiden ulottumattomiin sitouttamalla asiakasyrityksiään. Vuokratyöyritykset keksivät työtehtäviä ja testauttavat työmarkkinoita haamutyöpaikoilla. Vuokratyöyritykset siirtävät yrittäjäriskejä työntekijöille ja kerskailevat sillä. "Palkaksi" siitä he antavat työntekijöille syyllisyyden ”oma vika”-periaatteella työttömyydestä. Vuokratyöyritykset pitävät työttömiä, joille yritysriskit on siirretty, ”säästöpankkinaan” periaatteella ”jostain pitää säästää”. ”Säästötili” ei kartu työntekijälle vaan päinvastoin työttömyytenä menetys todellinen. Vuokratyöyritykset antaa ymmärtää, että työtön vastaa kilpailevaa yritystä tai yrittäjää järjestämällä ”kilpailutilanteen” työpaikoista. Tosiasiassa ”kilpailu” on kilpailuttamista, joka ei vastaa kilpailua sanan varsinaisessa laillisessa yrityskilpailu merkityksessä. ”Kilpailu” on suoraa vuokrayrityksen valintaa hakijoiden persoonan mukaisesti. ”Kilpailun” osaanottajat eivät pysty muuttamaan persoonaansa, joten kilpailuperustetta ei ole. Yritykset kilpailevat tuotteilla, joita voidaan parantaa mutta henkilöt ei voi muuttaa persoonaansa siten kilpailun perusta poistuu. Myös "työmarkkina kilpailulakia” ei ole olemassa, joka mahdollistaa kaikki epäterveet kilpailuilmiöt. Näin ollen työnhakijat eivät voi kilpailla kuten yritykset siihen on fyysinen este. Vuokratyöyritys tuotteistaa työn ja tekee vuokratyöläisestä tuotteen, jota myydään tarjousperiaatteella. Vuokratyösopimus tehdään tarjousperusteisesti, jolloin kaikki työehdot muuttuvat vastatarjouksiksi ja TES eliminoituu ja liitot eivät halua tukea työsopimuksen tekoa. Työnhakijalla ei ole mitään oikeutta työehtoihin ja näin syntyy vaihtoehdottomuus, jonka muodostaa vuokratyönantajan ja ”asiakasyrityksen” esisovittu ”työsopimus/kauppa”. Laki varallisoikeudellisista oikeustoimista 13.6.1929 takaa tämän. Laissa (1:6§) sanotaan näin: ” Vastaus, jossa tarjous sanotaan hyväksytyksi, mutta joka siihen tehdyn lisäyksen, rajoituksen tai ehdon johdosta ei vastaa tarjousta, katsottakoon kieltäväksi vastaukseksi, johon liittyy uusi tarjous...” Näin myös työnhakijan ”aktiivisuus” on heikolla pohjalla, koska tarjouksen tekijätyönantaja on yksin aktiivinen lain mukaan. Nk. ”pakottavuus” työoikeudessa muunnetaan verkostomarkkinointi vääjäämättömyydeksi 20/80-lain mukaan, koska vuokratyöyritys toimii verkostomarkkinoinnin lainalaisuuksien mukaan, jossa aina 80 % osaanottajista hävilää. Verkostomarkkinointiperiaatteen pääpaino on työmarkkinoilla eli työttömien kilpailuttamisessa sen jälkeen, työt on ostettu ”varastoon” verkostomarkkinointi yritykseen. Vuokratyöyritykset toimivat ”jakoperiaatteella n. 20/80 suhteella” he jakavat työympäristöt vuokra- ja vakituisiin työntekijöihin, vuokrayrityksen työntekijät jakautuvat sisäisesti parempiin (persooniin) vakituisilla sopimuksilla oleviin ja määräaikaisiin käytettäviin työntekijöihin, työsopimusvastuu jakautuu asiakaskäyttäjämääräysvaltaan ja palkanmaksajaan, työvoima jakautuu pätkittäin työttömänä oleviin ”säästöpankkilaisiin” ja ”oma syy” syyllistettäviin yritysten riskinkantajiin ja työllisiin. Työsuhdeturva jakaantuu asiakaskäyttäjäyrityksen määräyksen mukaiseen sopimukseen ja työoikeuteen, jossa työoikeus häviää. "Asiakkaan" tilauksen päättyminen tarkoittaa vuokratyöntekijän sitoutumisen päättymistä käyttäjäyritykseen ja työsuhteen katkaisemiselle tulee peruste ”asiakastilaus päättyi” ja liitot haluavat olla voimattomia. Työsuhdeturvan jakautuminen jakaa liiton jäsenet ja ne vuokratyöntekijät, joita liitto ei auta näin liitto jakaa omalla mielipiteellään ”vuokratyö on tullut jääjäkseen, (ERTO)” itsensä ulos periaatteestaan tukea työsuhdeturvaa. Lopputuloksena on liittojen ”ulkoistumien” ja nk. pareton lain voimaan tuleminen vaihtoehdottomuudessaan. Vuokratyöyritykset pyrkivät luomaan harhakuvaa siitä, että työttömien ja vuokratyöläisten joukosta muodostuisi ”yrittäjäryhmä”, joka ”kilpailee” omatoimisesti työpaikoista. Työttömän omatoimisuus pysähtyy yritysten määräysvaltaan hakijavalinnassa persoonallisuuden mukaan ja työsopimuksen varallisuusoikeudelliseen tarjouskäsittelyyn. Työttömän ja yrittäjän yhdistelmä on vaikeasti toimiva ja lähes mahdottomuus, koska lainsäädäntö ei tue työttömyysetuuden samanaikaisuutta yritystulon kanssa, joten vaihtoehdoksi muodostuu ehdottomuuden mukaisesti joko työttömyys tai yrittäjyys. Yleensä heikompiosainen on työtön eikä yrittäjä.