Tunnen välillä surua, katkeruutta jopa vihaakin. Niin paljon tunteita myllertää, eikä tiedä välillä miten tätä käsittelisi. Aivan kuin poismeno olisi juuri tapahtunut.
Isäni ei ollut mitenkään helppo ihminen. Hänellä oli narsistisia piirteitä ja alkoholi maittoi todella pahasti. Sydämenvajaatoimintaan kuoli, kun ei lääkäriin tutkimuksiin mennyt ajoissa. Aina perui ajan. Itsepäinen oli loppuun asti, mutta sitten kun jalat ei enää kantaneet, ambulanssi vei sairaalaan, jossa ehti olemaan 5päivää.
Nytkin itkettää koko ajan, näistä asioista ei hirveästi pysty ääneen puhumaan. Aina hän opetti siihen että perheen asioista ei tarvitse ulkopuolelle "juoruta".
Isäni opetti poikansa, juomaan. Nyt on sitten veli toista vuotta kuntoutujana laitoksessa.
Äiti oli täysin tossun alla ja kaikki piti tehdä niin kuin isä sanoi.
Helpotti hieman purkautua tänne.
Kaikesta huolimatta kyseessä on rakas isäni, jolle ongelmia alkoi tulemaan vasta n.6vuotta sitten. Lapsuudestani on hyviä muistoja. Kiitollinen saan olla siitä, että näki ensimmäisen lapsen lapsen, tosin vain pari kertaa juomisen takia... :(
Haluan lopuksi vielä laittaa listä kappaleista, jotka ovat itseäni helpottaneet surun käsittelemisessä, vaikkakin on vielä paljon kesken... Toivottavasti näistä löytyisi lohtua itsellesi, joka käyt surua läpi. Muutamat käy hyvin hautajaisiinkin. Aikoinaan itse etsin sopivia kappaleita hautajaisiin, joten jospa tämä helpottaisi valintaa ja kappaleiden hakua itsellesi.
01. Blackfield - End Of The World
02. Matti ja Teppo - Pidä Itsestäsi Huolta
03. Tanya Kemppainen - Herra Kädelläsi
04. Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Hyvä Veli
05. Petri Laaksonen - Hyvää Matkaa
06. Toto - I Will Remember
07. Mikko Alatalo - Ihmisen Ikävä Toisen Luo
08. Jippu - Kanna Minut
09. Kake Randelin - Kuin Joutsenlaulu
10. Kristian Meurman - Lapin Kesä
11. PMMP - Lautturi
12. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Lintu
13. Hector - Lumi Teki Enkelin Eteiseen
14. Erlend Bratland - Mad World
15. Kari Tapio & Juha Vainio - Muisto Vain Jää
16. Kari Tapio & Veikko Samuli - Mun Sydämeni Tänne Jää
17. Riki Sorsa - Muuttohaukka
18. Laura Voutilainen - Niin Kuin Meren Hiekkaa
19. Kirka - Niin Paljon Se Sattuu
20. Vesa-Matti Loiri - Nocturne
21. Mikko Kuustonen - Oi Herra, Jos Mä Matkamies Maan
22. Tapani Kansa - Oi, Muistatko Vielä Sen Virren
23. Tapio Rautavaara - Olkoon Näin
24. Rexi - Puhtaat Purjeet
25. Mauno Kuusisto - Päivä Vain Ja Hetki Kerrallansa
26. THe Candomino Choir - Sua Kohti, Herrani
27. Victor Klimenko - Käy Yrttitarhasta Polku
28. Virsi 377 (Sun Haltuus, Rakas Isäni)
29. Kaija Koo - Viimeinen Lento
30. Irwin Goodman - Tumma Virta
31. Irwin Goodman - Maailma On Kaunis
32. Irwin Goodman - Viimeinen Laulu
Isäni ei ollut mitenkään helppo ihminen. Hänellä oli narsistisia piirteitä ja alkoholi maittoi todella pahasti. Sydämenvajaatoimintaan kuoli, kun ei lääkäriin tutkimuksiin mennyt ajoissa. Aina perui ajan. Itsepäinen oli loppuun asti, mutta sitten kun jalat ei enää kantaneet, ambulanssi vei sairaalaan, jossa ehti olemaan 5päivää.
Nytkin itkettää koko ajan, näistä asioista ei hirveästi pysty ääneen puhumaan. Aina hän opetti siihen että perheen asioista ei tarvitse ulkopuolelle "juoruta".
Isäni opetti poikansa, juomaan. Nyt on sitten veli toista vuotta kuntoutujana laitoksessa.
Äiti oli täysin tossun alla ja kaikki piti tehdä niin kuin isä sanoi.
Helpotti hieman purkautua tänne.
Kaikesta huolimatta kyseessä on rakas isäni, jolle ongelmia alkoi tulemaan vasta n.6vuotta sitten. Lapsuudestani on hyviä muistoja. Kiitollinen saan olla siitä, että näki ensimmäisen lapsen lapsen, tosin vain pari kertaa juomisen takia... :(
Haluan lopuksi vielä laittaa listä kappaleista, jotka ovat itseäni helpottaneet surun käsittelemisessä, vaikkakin on vielä paljon kesken... Toivottavasti näistä löytyisi lohtua itsellesi, joka käyt surua läpi. Muutamat käy hyvin hautajaisiinkin. Aikoinaan itse etsin sopivia kappaleita hautajaisiin, joten jospa tämä helpottaisi valintaa ja kappaleiden hakua itsellesi.
01. Blackfield - End Of The World
02. Matti ja Teppo - Pidä Itsestäsi Huolta
03. Tanya Kemppainen - Herra Kädelläsi
04. Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Hyvä Veli
05. Petri Laaksonen - Hyvää Matkaa
06. Toto - I Will Remember
07. Mikko Alatalo - Ihmisen Ikävä Toisen Luo
08. Jippu - Kanna Minut
09. Kake Randelin - Kuin Joutsenlaulu
10. Kristian Meurman - Lapin Kesä
11. PMMP - Lautturi
12. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Lintu
13. Hector - Lumi Teki Enkelin Eteiseen
14. Erlend Bratland - Mad World
15. Kari Tapio & Juha Vainio - Muisto Vain Jää
16. Kari Tapio & Veikko Samuli - Mun Sydämeni Tänne Jää
17. Riki Sorsa - Muuttohaukka
18. Laura Voutilainen - Niin Kuin Meren Hiekkaa
19. Kirka - Niin Paljon Se Sattuu
20. Vesa-Matti Loiri - Nocturne
21. Mikko Kuustonen - Oi Herra, Jos Mä Matkamies Maan
22. Tapani Kansa - Oi, Muistatko Vielä Sen Virren
23. Tapio Rautavaara - Olkoon Näin
24. Rexi - Puhtaat Purjeet
25. Mauno Kuusisto - Päivä Vain Ja Hetki Kerrallansa
26. THe Candomino Choir - Sua Kohti, Herrani
27. Victor Klimenko - Käy Yrttitarhasta Polku
28. Virsi 377 (Sun Haltuus, Rakas Isäni)
29. Kaija Koo - Viimeinen Lento
30. Irwin Goodman - Tumma Virta
31. Irwin Goodman - Maailma On Kaunis
32. Irwin Goodman - Viimeinen Laulu
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei Ninnaliinuska
Isä on aina isä olipa sitten millainen isä hyvänsä ja menetystä ei mikään korvaa. Hyvä, että tiedostat isäsi alkoholismin ja sitä kautta ehkäpä jotenkin ymmärrät häntä ja hänen käytöstään. Alkoholismihan on täynnä itsekkyyttä, epärehellisyyttä ja huonoa käytöstä, ei vaan toisia mutta myös itseään kohtaan. Tämä aikajakso on nyt tältäosin päättynyt ja tuskin kannattaa menneissä elää tai erityisemmin muistella kaikkea huonoa. Poimi ne hyvät ja kivat hetket muistoihisi.
Laitan sinulle yhden muistolauseen joka kosketti minua itseäni kovasti:
Tallentakaa menneet parhaat muistot,
unohtua muiden antakaa. Niinkuin
silloin voimissani minut muistakaa.
(en tiedä kenen tekemä tämä on)
Voimia suruusi mutta ennen kaikkea voimia elämääsi
Turvamies
puoli vuotta isäni kuolemasta. Täytyi näpyttää sinulle takaisin, kun joiltain osin kuulosti niin tutulta. Minunkin isäni oli alkoholisti, kotijuoppo..meidän onneksi hän vain tissutteli itsensä pikkupöhniin illat pitkät, mutta se hänet lopulta kuitenkin vei. Elimistö ei vain kestänyt ja sydän petti.
Ensimmäiset kuukaudet ovat menneet ihan sumussa ja jotenkin vasta nyt alkaa ymmärtämään ettei isää enää todellakaan ole. Vioistaan ja juomisestaan huolimatta minulla oli maailman paras isä ja rakastin häntä kovasti...en vain tainnut tulla sanoneeksi sitä:/ Ikävä on suunnaton!
Perhe on oikeastaan ainoa jolta minä olen saanut tähän tukea. Poikaystävä ja kaverit eivät tunnu ymmärtävän...olen aika sisäänpäin kääntyvä ihminen, enkä siedä että minua säälitään, joten kai minun suruuni on vaikea toisten suhtautua.
Tällaiset asiat vievät aikansa, lisäyksenä biisilistaasi voisin sanoa Neljän Ruusun kappaleen Veri. Kuulin sattumalta radiosta tässä joku päivä ja kosketti minulle harvinaisiin kyyneliin asti, mutta samalla myös helpotti! Tsemppiä sinulle ja muille!
löysin sattumalta viime vuoden kirjoitukseni kesältä, kun lueskelin tätä palstaa. Olette oikeassa, isä on aina isä, vaikka niitä vikoja olisi kuinka. Harmittaa vain suunnattomasti se, että välillä tuntuu, kuin isääni en olisi tuntenutkaan. Juuri eilen äidin kanssa puhuin siitä, kuinka mieleeni on jäänyt vain ne, kun äiti puolusti ja suojeli meitä humalaiselta isältä. Äiti oli aina se, joka meitä vei uimaan kesäisin ja teki meidän kanssamme kaikkea kivaa.
Silloin varhaislapsuudessa, vaikka isä ei vielä niin paljoa juonut, äiti oli aina se, joka meidän kevät- ja joulujuhlissa oli ja isä vain jäi kotiin. Koskee ajatella, että isästä ei jäänyt sellaisia muistoja yhdessä tekemisestä... Lupaili paljon reissuja, konsertteja jne. joita koskaan ei toteutettu.
Nyt odotan toista lasta rv.32 ja päivittäin mietin, kuinka isäni on jäänyt paljosta pois ja ei näe toista lapsen lasta, kun esikoisenkin näki vain kolme kertaa, joista yhden kerran selvin päin :(. Toisaalta, tilanne olisi jatkunut ennallaan ja isää ei olisi hoitoon saanutkaan vain lihavan riidan ja uhkailua (hän taitavasti manipuloi sisaruksiani ja äitiäni).
Edelleen mieltäni kaihertaa, se kuinka oma isä voi jättää väliin hääni, lapsen lapsensa ristiäiset, ei tullut sairaalaan katsomaan edes synnytyksen jälkeen (oli samana iltana viety putkaan, kun minä olin esikoista synnyttämässä), seuraavana aamuna äiti haki hänet pois ja kertoi että tyttö syntyi...Isä soitti sairaalaan aamupäivästä humalassa aamupäivästä onnitellakseen.
Tuntuu niin pahalta tämä kaikki ajatellakaan... Varsinkin, kun näyttää siltä, että minä sisaruksista tulen jäämään ainoaksi, joka ylipäätään hankkii lapsia saati meni naimisiin. Tuli tarve purkaa ajatuksia ja nyt vähän taas helpotti.
Toinen lapsi on nyt 2,5kk:tta ja usein mietin, kun isä ei häntä näe...Joka ilta isä on mielessä ja mietin paljon mennyttä elämää ja millaista olisi jos isä eläisi.
On tullut tarve puhua isästä kaikki negatiiviset asiat julki. Teen varmaan väärin, kun näitä "salaisuuksia" ja isän kaunistelemia asioita tuon julki päivän valoon totuuden mukaisesti hänen sisaruksilleen. Onkohan tämä sitä surutyötä edelleen. Hyviä puolia kun hirveesti löydä paitsi ihan lapsuudesta...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8326969