eli kaikille jotka ovat toivoa menettämässä niin tarina siitä miks kannattaa yrittää.tähän tarinaan sisältyy opetus siitä et peli ei ole vielä ohi ennen loppuvihellystä.
juttu meni siis näin:tapasimme s24 treffiprofiilissa ja vaihdoimme aika tiheestikki väliin viestejä..kunnes eräänä iltana vaihdoimme mesenger osotteita,paitsi että mesessä ehittiin vaan kysyä toistemme puhelinnumeroita ja soitteleimme heti toisillemme..ne puhelut joita tuli puhuttua tais väliillä kestääkki ja kun olimme päässyt toisistamme jonkinverran jyvälle sovimme tapaamisen..se ilta meni ihan hyvin käveltiin rannalla ja syötiin jätskit..se päivä meni ihan hyvin vaikkakin pientä alkujännitystä oli aistittavissa joka haittas tilannetta..loppujen lopuski sovimme että meil synkkaa ihan ystävinä paremmin ja että pysytään pelkkinä nokialaisen mannekiineinä:).ja niin teimme..soiteltiin aika tiheesti toisillemme joskus useemman tunnin puheluja vaiheltii viesteillä kuulumisia..kunnes kerran kutsuin häntä käymään luonani ja viettämään viikonlopun kaverimerkeissä mun tykönä..ja se päivä koitti aika piankin..pidimme hauskaa grillattiin saunottiin uitiin..ja ihan pelkkinä kavereina ilman odotuksia puoleen tai toiseen..ja kunnes sit toisena iltana lähennyimme sen verran että huomasimme jonkin asian yhdistävän meitä tunnetasolla.siitä tapaamisesta kuluikin pari viikkoa ja mietimme asioita kumpikin tahollaan ja päätimme ottaa uusiksi toinen viikonloppu,,silloinkin ilman odotuksia miltään tunteelta mutta tulihan nekin sitten kuvioon aika pian uudestaan..se viikonloppu olikin sitten jotaki mitä en olisi osannut itselleni edes kuvitella sattuvan jonakin päivänä..ja nyt siis tunteita puoleen ja toiseen ja katsellaan asioita eteenpäin pieni ikävä ja kaipaus toisista kun olemme erillämme..joten nyt vaan päivä kerrallaan ja mahdollisuuksien mukaan näemme toisiamme..ja kun kummallakaan ei ole kiirettä emmekä luo odotuksia millekkään asialle niin näin olemme saavuttaneet sen missä nyt olemme:D,
juttu meni siis näin:tapasimme s24 treffiprofiilissa ja vaihdoimme aika tiheestikki väliin viestejä..kunnes eräänä iltana vaihdoimme mesenger osotteita,paitsi että mesessä ehittiin vaan kysyä toistemme puhelinnumeroita ja soitteleimme heti toisillemme..ne puhelut joita tuli puhuttua tais väliillä kestääkki ja kun olimme päässyt toisistamme jonkinverran jyvälle sovimme tapaamisen..se ilta meni ihan hyvin käveltiin rannalla ja syötiin jätskit..se päivä meni ihan hyvin vaikkakin pientä alkujännitystä oli aistittavissa joka haittas tilannetta..loppujen lopuski sovimme että meil synkkaa ihan ystävinä paremmin ja että pysytään pelkkinä nokialaisen mannekiineinä:).ja niin teimme..soiteltiin aika tiheesti toisillemme joskus useemman tunnin puheluja vaiheltii viesteillä kuulumisia..kunnes kerran kutsuin häntä käymään luonani ja viettämään viikonlopun kaverimerkeissä mun tykönä..ja se päivä koitti aika piankin..pidimme hauskaa grillattiin saunottiin uitiin..ja ihan pelkkinä kavereina ilman odotuksia puoleen tai toiseen..ja kunnes sit toisena iltana lähennyimme sen verran että huomasimme jonkin asian yhdistävän meitä tunnetasolla.siitä tapaamisesta kuluikin pari viikkoa ja mietimme asioita kumpikin tahollaan ja päätimme ottaa uusiksi toinen viikonloppu,,silloinkin ilman odotuksia miltään tunteelta mutta tulihan nekin sitten kuvioon aika pian uudestaan..se viikonloppu olikin sitten jotaki mitä en olisi osannut itselleni edes kuvitella sattuvan jonakin päivänä..ja nyt siis tunteita puoleen ja toiseen ja katsellaan asioita eteenpäin pieni ikävä ja kaipaus toisista kun olemme erillämme..joten nyt vaan päivä kerrallaan ja mahdollisuuksien mukaan näemme toisiamme..ja kun kummallakaan ei ole kiirettä emmekä luo odotuksia millekkään asialle niin näin olemme saavuttaneet sen missä nyt olemme:D,
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihana tarina! Onnea teille......!
luonto vetää tikanpojan puuhun aina ja joka kerta. Joskus se ottaa enemmän aikaa, joskus vähempi riittää. Paras pohja rakentaa on ystävyys.
paljon janoista aavikolla.