Onkohan muita, jotka jollain tavalla haluavat pitää pitkää etäisyyttä kotiinsa? Äitini 49v on pyöristynyt vuosien mittaan sellaiseksi, että en halua häntä nähdä. Valittelee epämääräisiä vaivoja, liikaunisuutta ja unettomuutta ja enimmäkseen viihtyy kotona kissojen parissa.
Hän oli 40 vuotta täyttäessään vielä suhteellisen hoikka, mutta nyt näyttää leviävän sohvalle.
Ei oikein mitään tee oman kuntonsa eteen, hävettää katsoakin miten on tuollaiseen pisteeseen itsensä päästänyt. Kotona käyn 2-3 kertaa vuodessa ja sekin tuntuu olevan liikaa. Pyrin olemaan vastaamatta puhelimeen kun hän soittaa. Puistattaa kun hän alkaa kertomaan arjestaan, sen huomaa että väkisin keksii syyn millä saa soitettua minulle. Ei tunnu uskovan että kerran kuukaudessa soitto riittäisi.
Minulla on omakin elämä ja ihan tarpeeksi miettimistä, en halua kuulla hänestä turhan usein.
Hän oli 40 vuotta täyttäessään vielä suhteellisen hoikka, mutta nyt näyttää leviävän sohvalle.
Ei oikein mitään tee oman kuntonsa eteen, hävettää katsoakin miten on tuollaiseen pisteeseen itsensä päästänyt. Kotona käyn 2-3 kertaa vuodessa ja sekin tuntuu olevan liikaa. Pyrin olemaan vastaamatta puhelimeen kun hän soittaa. Puistattaa kun hän alkaa kertomaan arjestaan, sen huomaa että väkisin keksii syyn millä saa soitettua minulle. Ei tunnu uskovan että kerran kuukaudessa soitto riittäisi.
Minulla on omakin elämä ja ihan tarpeeksi miettimistä, en halua kuulla hänestä turhan usein.
Vastaukset 15
Vanhimmat
masentunut ja yksinäinen. Jotkut syövät lohduksi, saa edes siitä jonkinlaista mielihyvää. Aika itsekästä käytöstä sinulta kääntää selkäsi omalle äidillesi, kun hänellä on selvästi vaikeaa. Olisiko äitisi hylännyt sinut, jos olisit ollut lihava ja vastenmielisen näköinen lapsi?
äitisi on sika, olet sinä porsas, ja kehkeytymässä joko emakoksi tai karjuksi.
Äitisi liikalihavuus on pikkujuttu verrattuna sinun vastenmieliseen ajatusmaailmaasi.
vaivata masennus. Esim. kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa masennusta ja lihomista. Unisuus ja unettomuus on oire jostakin. Halveksunnan sijaan äitisi tarvitsee tukea. Mitäpä, jos menisit äitisi kanssa puhumaan jonkun ammattiauttajan kanssa.
Josko teidän molempien olo helpottuisi.
vuodessakin on jo liikaa nähdä sitä vahinkoa!
"Minulla on omakin elämä ja ihan tarpeeksi miettimistä, en halua kuulla hänestä turhan usein."
Kiva kun soitit...katotaan seuraavan kerran tos parin vuoden päästä, pikku possuseni.
terveisin äitipossu
siitä että on tuollaisen pojan saanut itselleen. Oikein itsekkään ja pelkästään ja vain itseään ja omia tuntemuksiaan ajattelevan hirviön.
Odotahan vain kun itse lihot mäykyksi jota kuvailit tekstissäsi, sillä omaan nilkkaan se kirves kolahtaa usein.
Onneksi minulla ei ole kaltaisiasi lapsia.
Vaihdevuodet ainakin - oikein klassiset merkit. Saattaa olla myös muita syitä lihomiseen, esim. masennus. Miten työssäkäynti?
Kyllä käy töissä päivittäin, jospa saa sieltä vertaistukea.
Jos lapsia hankitaan, tulee katsoa tarkkaan, kuinka paljon heissä on potentiaalia. Olen joutunut näkemään paljon vaivaa sekä työtä päästäkseni tähän ammatilliseen asemaan. Äitini ei nähnyt, kuinka lahjakas monitaituri minä olen ollut, vaan yritti asettaa minut samaan muottiin muiden lasten kanssa minua paapomalla.
Sen kerran kun hän sai itsensä pyöritettyä koiran kanssa lenkille, olisi sitä asiaa riittänyt selvittää tuntikausia, miten virkistävältä se tuntui. On sairasta, että äiti alkaa tuolla tavoin roikkua pojassaan.
Sitten kun koira sairastui ja piti lopettaa, niitä itkuisia puheluita valui pitkin yötä, ja sitä valittelua miten kurja on olla. No miksei juossut enempää sen koiran kanssa kun se vielä eli?
Lapset pitää kasvattaa menestyjiksi ja voittajiksi alun pitäen, eikä tartuttaa niihin sairasta riippuvuuttaan.
Heikko akka!
Vaikuttasi nyt siltä, että sinulla on todella sairas käsitys joko itsestäsi tai muista ympärilläsi ja siitä mitkä arvot elämällä on. Asema ja etevä työ, itsensä tehostaminen, ei tee ihmisestä hyvää.
Hae pian apua tuohon katkeruuteesi tai se vyöryää päällesi vaikeuttaen elämääsi vielä vanhempanakin. Tuntuu kuin olisit padonnut itseesi niin paljon vihaa, että suorastaan huokut sitä. Jos olet ammatillisesti menestynyt, on toimeentulosikin varmasti ok, ja voit uhrata osan menestyksestäsi siihen tärkeimpään, eli omaan terveysteesi. Jos olet itse kiinnostunut fyysisestä kunnostasi (tai ainakin äitisi), niin varmasti tiedostat miten tärkeä on myös mielen kunto.
Toivon, että syksy alkaa jo sinulle valoisemmissa merkeissä :)
mut kun mieheni on taas jo ylisika eli painaa jo 155kg (pit. 176) ja syö ja syö, eikä pysty mihkään, noo, käy vielä töissä mut kotiin tullessa jatkuva valitus kun särkee jalkoja ja polvia, ja erehdyppä sanoo, että laihduta, helevetinmoinen huuto alkaa. ei se siitä johdu jne...
itse olen 65/165, mut kuulemma oon kans lihava hänen silmissä? olenkos?
hän syö kotona ollessan lähes tunnin välein, ei auta vaikka sanoo, että vasta söit!
no, vähän otin, sanotaanhan, että pitää usein syödä kun laihduttaa, häh, siis, mutta kun pitäis vähän syödä eikä ns. täysiä annoksia, v...u kun ei mee jakeluun herralle, syököön ähkyksi ittensä,,
eihän sil mikään pelaakkaan enää tuon hiton läskimahan kaa... ja kun se ihannoi niitä rajantakaisia... se sitä suomalaista luultua onnea...ihailkoon, unelmissaan...
liian paljon ongelmia..sairastin, suruja murheita..
Söin söin ja söin nyt huomaan kauheaa olen aika pallero!
Ei mullakaan maailmassa ole enää kuin itseni..Ei lihavuus ole mikään inhottava asia mulle sama onko ihminen laiha vai lihava kunhan on kiva,persoonallinen ja olen 40 ..eli en vanhakaan.
Koitan syksyn myötä päästä liikkeelle..mutta jos ongelmaa en takuulla pääse.Nukun illat.Työ ja sohvalla illalla nukkuminen n.2-3h unet..yöunia piisaa sillä nukun yhtä hyvin nukuin kuinka paljon tahaan.Aina samaan aikaan alkaa väsyttämään.Minusta sinun poikana ei pitäisi hyljätä äitiä tommosen asian takia, sitä paitsi annetaan ihmisten vanhetakkin ei voi olla *pajukeppi* kun vanhenee.
Pitää kovasti jaksaa pitää huolta itsestään jos aikoo olla laiha..liikkua jne.
Yritä nyt kuitenkin ihan oman terveytesi vuoksi päästä kuntoon.
kun tulet vanhaksi, tai ainakin vanhemmaksi kuin nyt, ei siinä enää tekosyitä tarvita siihen ettei vaan yksinkertaisesti ne voimat enää riitä kuten ennen kaikkeen.
Toivottavasti sitten kun tulet vanhaksi joku heittää nuo omat sanasi vasten kasvojasi ja kovaa sittenkin. Sitten kun olet unohtanut tämän ja saat iskun vyön alle niin sitten muistat senkin mitä tulikaan sanottua täälläkin.
Ihmettelen kyllä kovasti tuota asennettasi, mistähän sellainen juontaa juurensa. Itsekäs olet, todella itsekäs.
Olipa alentava tapa kannustaa toista.
Että kun on rahat niiiiiin vähissä, mutta sitä pitää silti saaha polttaa tuhkaksi, kun eihän sille tupakanhimolleen voi yhhhtääään mitttäään... juu...
vanheneminen ole valinta kuten tupakointi on.
Taidat olla jotensakin vähän yksinkertaista sorttia siellä? Päättelen tuosta ajatustenjuoksustasi vaan. Kasva jo sinäkin pikkasen ulos itsestäsi.