VIHDOINKIN!

Itse vielä odottelen poikia rv 33 2 ja kovasti toivon että pian syntyisivät, olo on jo ihan mahdoton:( väärinpäin olivat vieläpä kääntyneet, että saas nähdä tuleeko sektio:( Mutta onnea sinne, äkkiä ne kasvavat:)

Olenkin jo odotellut täällä palstalla vauvauutisiasi! Mahtavat ne sun "palleroiset" olla pieniä.. omanikin tuntuivat NIIN pieniltä, vaikka olivat kumpikin reilu 2700g.

Sulle paljon voimia ja jaksamista! Ja ihania hetkiä pienten poikien kanssa!:)

Hienoa, kun kaikki on kuitenkin mennyt noin hyvin.

Itse odottelen poikia vkolla 23, että vielä tässä kasvan hirmuisesti ennen kuin h-hetki lähestyy. Kyllä siitä vatsan koosta saa kuulla :) vaikka oikeastaan kiloja ei ole muualle tullutkaan.

Meidän pojat olivat melko tarkkaan juuri samanpainoiset kun syntyivät, viikkoja tosin oli 33 1. Nyt ovat kolmen kuukauden ikäisiä viisikiloisia pötkäleitä. :)

Meidän pojat olivat sairaalassa 2,5 viikkoa; pääsivät kotiin kun jaksoivat syödä omin voimin. Aluksi tuntui ettei neljääkymmentä maitomilliä saa millään menemään, mutta sitten kun meni niin määrät kasvoivat vauhdilla. Nyt jo toisinaan ihmettelee että mihin mahaan se maito oikein menee kun syövät niin paljon välillä! ;)

Arki on sujunut paljon paremmin mitä aluksi "pelättiin"; kun saatiin lopettaa kolmen tunnin syöttövälit, pojat alkoivat pian nukkua neljän, viiden ja kuudenkin tunnin yöunia, nyt menee parhaimmillaan jo seitsemänkin tuntia putkeen, yhtä aikaa. :-O Se että itse saa lepoa siina samalla, auttaa valtavan paljon. Jaksaa paljon paremmin ne kolmen tunnin yhtämittaiset kuorolaulannat toisinaan..!

Mahtavaa että sulla on apua arkiaskareissa ja saat lepuutettua päivällä! :)

Aika menee älyttömän nopeasti! Eilen tuli herroille ikää kolme viikkoa ja ensimmäinen neuvolakäynti oli tiistaina. A-poika painoi 2390g ja B-poika 2490g joten aika tasaiseen vauhtiin kasvavat. Pojat ovat hirmuisen paljon jo hereillä, ilolla katselen myös B-ukkeliamme joka ei juuri kahteen ensimmäiseen viikkoon jaksanut silmiänsä avata :)

Syötöt menevät todella samaan tahtiin, kolmesta tunnista saimme jo luopua mutta jätkät heräävät viimeistään itse kolmen tunnin välein syömään joten sama vauhti jatkuu siis. Tosin yöllä antavat äidin nukkua pidempään, neljän tunnin jälkeen kuitenkin herättelen itse syömään, harvemmin pidemmälle venähtää, ovat ne niin nälkäisiä kavereita! Päivisin syöttelen poikia peräjälkeen että saan pikkuisen sylitellä molempia tasaisesti, yöllä meneekin sitten samanaikaisesti.

Pieniä vatsavaivoja on ollut mutta eivät itke kipujaan, pientä örinää vaan kuuluu ja heti kun rusahtaa niin unet jatkuvat :) Oikeastaan eivät itke juuri ollenkaan, tyytyväisiä siis ovat näemmä toistaiseksi. Näin meillä siis sujuu, eli ihan mukavasti siihen nähden mihin olin varautunut, eli pahimpaan tietysti...


Eniten tässä vaiheessa herättää kysymyksiä parisuhde. Miten teillä on kaksosten ohella jäänyt aikaa hoitaa suhdettanne? Nyt toistaiseksi olisi vielä aikaa toisille kun vauvat pääosin nukkuvat, mutta entäs sitten kun vauvat kasvavat ja alkavat vaatia huomiota ja virikkeitä?

Itsellä on hirmuinen pelko siitä että etäännymme toisistamme koko ajan, minun päivät sujuvat aika lailla poikien kanssa touhottaessa ja kun mies tulee töistä kotiin, olen jo unten mailla emmekä käytännössä keskustele enää juuri mistään muusta kuin pojista. Mies kyllä huolehtii siitä että saan tarpeeksi levättyä kun hän on kotona ja hän nauttii myöskin siitä että saa rauhassa viettää aikaa lastensa kanssa. Nukumme myös viikolla eri huoneissa, minä poikien kanssa olohuoneessa, jotta mies saisi taas yöt vastaavasti nukuttua kunnolla jotta jaksaa töissä käydä. Pidemmän päälle mietittynä meidän järjestely ei oikein toimi, helpottaisiko sitten kun mies jää kolmen viikon päästä kesälomalle ja siitä suoraan sitten isyyslomalle... Hän on muutaman kerran jo ehdottanut että voisimme viedä vauvat mummulaan hoitoon edes hetkeksi mutta itse olen jyrkästi sitä vastaan koska olen todella riippuvainen vielä pienistä vauvoistani, ajatuskin tuntuu karmaisevalta. Vaan toki ymmärrän että jossain vaiheessa on pakko jottei parisuhde unohtuisi kokonaan uusien tulokkaiden ohella, mutta jahka pojat vähän kasvavat ja voimistuvat niin ehkä sitten... onko liian myöhäistä?

Toki kaikki on uutta ja ihmeellistä meille molemmille ja viihdymme lastemme parissa mutta se ei ole eduksi kellekään jos me aikuiset unohdamme toisemme. Siksi asia mietityttää jo nyt.

Kuulen mielelläni kokemuksianne!

Satuin ihan vahingossa vilkaisemaan ja ketjua ja tuli niin jänskä olo lukiessa teidän juttuja et oli minunkin ihan pakko muutama sana kirjoittaa :) , eli meidän kaksoset , tyttö ja poika tuli tänään tasan 2,5 vuoden ikään ja tuntuu kuin olisi ikuisuus siitä ihanasta vauva-ajasta.
Meidän pikkuiset syntyi tasan viikolla 33 ja olivat aika samoissa mitoissa kuin sinunkin pallerot,neiti 43,5 cm ja 1862 g ja isäntä 44,5 cm ja 1840 g. Synnytys meni muuten oikein hyvin ja spontaanisti mutta ainoa asia mikä meni toisin kuin olin odottanut oli aikaväli muksujen välillä,koko raskauden ajan minulle vakuuteltiin että kaksoset syntyy korkeintaa vartin välein ja ensimmäisen kanssa tehdään työ mutta toisin kävi,neiti syntyi tosi nopsaan,kivuttomasti ponnistusten alettua , 20 min ja prinsessa näki päivänvalon...mutta poitsu tulikin vasta 55 min myöhemmin tuskan jälkeen,erikoislääkärikin hälytettiin paikalle jos hän olisi poitsun saanut käännettyä mutta eipäs onnistunut ja poika syntyikin kaksinkerroin peppu edellä ja lopussa vielä käsi ei meinannut tulla ulos, joten halusin vain että te odottajat myös tiedätte että näinkin voi käydä, ja voin kertoa että tuo tunnin odottelu ei ollut mitään herkkua...en missään nimessä halua pelotella ! Kaiken kaikkiaan kaikki meni hienosti,päästiin kotiin kahden viikon jälkeen,pirpanat ovat olleet terveitä,edes korvatulehdusta ei kummallakaan ole ollut vielä,josta olen erittäin onnellinen :) , muutenkin ovat ikäistään isompia ja akaikin puolin kehittyneempiä,puhuvat kahta kieltä kun kaksikielinen perhe olemme :) . Itse annoin neuvolan neuvot aika pitkälti mennä toisesta korvasta sisään-toisesta ulos, koska 3kk kontrollissa saimme lastenlääkäriltä niin hyvät neuvot ja eväät saikulla muksujen suhteen,aloitimme soseet 3 kk iässä ja lihasoseet 4 kk , jota neuvola ei tietenkään ymmärtänyt ....
En tiedä menikö jaaritteluksi, toivon että jaksoitte lukea, nauttikaa vauva-ajasta , ja voin kertoa että olen monta kertaa käteni ristinyt kun nämä kaksi pirpanaa kerralla saimme ;) , ei ole mitään ihanampaa kun pikkukakkoset aamulla silmänsä auki saatuaan pomppaavat toistensa kaulaan sanomaan huomenet pussaten :)
Me ollaan onnekkaita kun saamme olla kaksosten vanhempia !