Maks. ikäero

nyt seurustelen samanikäisen kanssa

Nykyinen tyttöystäväni on minua 16 vuotta nuorempi. Olemme olleet yhdessä 5 vuotta. Hän alkaa vanhentua. Voisin hyvin vaihtaa muutamaa vuotta nuorempaan.

/- 5 vuotta kumppaneiden välillä. Onnellisimmat ja pitkäikäisimmät suhteet ovat tuossa ikäerossa yleisimpiä.

Nainen saa olla max 20-v nuorempi. Vaihdoin juuri kauniinpaan ja vauhdikkaampaan. Entinen oli vain 2-v nuorempi ja nykyinen on 13-v nuorempi.

numeroita katsoa. jos muuten luonteet natsaa, niin miksi ei? kokeilemalla se selviää toimiiko vai ei..

Nuorena, esim 17vuotiaana, saattaa 2-3vuoden ikäero olla liikaa...

Ja vastaavasti 50vuotiaana ei ehkä se kymmenenkään vuotta puoleen tai toiseen paina yhtään missään..

Omat kumppanini ovat oikeastaan poikkeuksetta olleet itseäni nuorempia...

Kyllä se 10 vuotta molempiin suuntiin...tosin, ikävuosien 50, ja yli jälkeen tilanne tasottuu kummasti..

Ehkä 18v ei sillei voi olla toisen vanhempi. Tiedän kaks paria 12-16v erolla hyvin näyttävät sopivan yhteen. Ikä on vaan numeroita Klassinen sanonta,mutta totta.
Se ikä kumminkaan ei näyttele niin suurta osaa,kunhan muu toimii.
Enkä nyt lähtisi sen takia ketään hylkäämään, aina löytyy hylkäämisen syy jos sitä sillei ajettelee.

.... /- 7 vuotta.

Ensimmäinen ja viimeinen sattuu olemaan yhdeksän vuotta vanhempi, ja se sopii. Teoriassa en näe sen suurempaakaan ikäeroa itsessään ongelmana, koska esim. 35-vuotias mies voi olla monenlaisessa elämäntilanteessa. Mutta tällä hetkellä en voisi kuvitella nuorempaa tai varmaan edes samanikäistä miestä rinnalleni, keskenkasvuisia useimmat...

Mieheni on 5 vuotta nuorempi ja hyvin sujuu. En kuitenkaan usko, että yli 10 vuoden ikäero kumpaankaan suuntaan olisi kovin hyvä. Mutta tietty tässäkin poikkeuksia.

Minusta sopiva ikäero on sellainen, että siitä pari, ikään katsomatta, löytää riittävästi yhteisiä asioita, puheenaiheita, elämänarvoja ja pyrkimyksiä. Tiedän tapauksen, jossa nelikymppinen nainen alkoi seurustella yli 7-kymppisen miehen kanssa. Liitto on nyt kestänyt kymmenkunta vuotta, ja näyttää toimivan hyvin. Mitäpä siinä sitten ikää tiiraamaan...

Ikäero rippuu tosiaankin kaikista asioista, mutta tosiasia kohdallani on se että tulen toimeen parhaiten toimeen nuorempien vaan ei samanikäisen kanssa.
20 vuotta on ikäeroa ja en ikinä vaihtaisi häntä mihinkään. Jos tulisi ero en tiedä kuinka kukaan häntä voisi korvata. Ikäeron ongelmat tiedän, mutta ei missään suhteessa ole niin etteikö jotain olisi se on varma. Olen vaan onnellisin hänen kanssa, enkä suoraan sanottuna halua ketään muuta.
Joillekkin ikäero ei saa olla 2 vuotta enempää tai että mies ei voi olla nuorempi.
Silti se on oma valinta mikä on parasta

Toki riippuu ihmisestä, mutta jos etsimään miestä lähtisin, niin tuollaisella haarukalla mentäisiin.. Ikäero tosin kasvaa, mitä vanhemmaksi tulee. Uskon että kun olen 30, niin tuo olisi noin -3/ 10, toisaalta alle 20v en voinut kuvitellakaan seurustelevani yli 5v minua vanhemman kanssa.

kokemuksella voin kertoa, että ensimmäisessä suhteessa kasvoin itse aikuiseksi ja jälkimmäisessä suhteessa tunsin itseni lähinnä äidiksi. Samanlaisia ajatuksia yhdessä elämisestä, samoja arvoja, vastuuntuntoa, rehellisyyttä, luottamusta ja kiinnostuksen kohteita pitää olla, jotta suhde kantaa. Erilaisuus tuo rikkautta, mutta vasta, kun kummatkin osapuolet ovat aikuisia, ikäerolla ei ole niin suurta merkitystä.

itse seurustelen 9 vuotta vanhemman miehen kanssa. vaikeeta on, itse olen 19, valmistumassa lähihoitajaksi, juuri muuttanut yksin asumaan ja aloittelemassa omaa elämää. hän on 28, 2 vee pojan isä kerran eronnut omistaa kuntosalin ja rakentaa juuri omakotitaloa, olemme huomanneet jo että kiellettyjä puheenaiheita on tv-ohjelmat. Hän on kommentoinut ikäeroamme näillä sanoin kun olemme puhuneet asiasta että "hän on vain vähän aikaisemmin syntynyt". ja näin jatkamme niin kauan kuin homma luistaa. suuremmatkin ikäerot voivat onnistua, kyse on vain siitä miten asiaa ajattelee ja minkä ikäisiä ollaan. vanhempana sitä ei edes huomaa.

Ehkä 20v.
Oikeammin kaikki muu yhteinen on tärkeämpää kuin tuijottaa ikäeroa.
Ikäeron suuruus riippuu teistä,harrastukset,tuttavat,arvot jne.
Ihminen kuin harvoin pettyy siihen mitä elämä on, yleensä pettyy siihen minkälaiseksi sen kuvitteli.

19 vuotiaana ystävystyin 42v. naiseen ja vuotta myöhemmin olimme umpirakastuneita. En tosin sillon edes tiennyt hänen ikäänsä, koska ei ikäerolla ollut meille merkitystä. Muita se kyllä tuntui haittaavan, vanhat miehet auko päätään minulle ja naiset taas katsoivat rakastani ilkeästi.

muutaman vuoden jälkeen kuitenkin elämän realiteetit tuli vastaan, ja huomasimme että kyllä 23 vuoden ikäero on liikaa, molemmilla elämät niin eri vaiheissa, vaikka ajatusmaailmamme olikin pitkälti samat ja rakkautta riitti.

nyt vuosien jälkeen olemme yhä läheiset ystävät.

ei sillä ikäerolla paljoa merkitystä ole, jos se ei ole liian suuri. persoonat ja elämäntilanteet ratkaisee enemmän. ehkä 20 vuotiaana ikäero voisi olla 5/-2v, ja 40 vuotiaana jo /- 15

Mielipiteitä on monta, yksiselitteistä numeroa ei voi antaa.
Yleisesti ikäeron ennuste pitkäkestoisuuden kannalta:
Riippuu siitä mitä mitataan - mitataanko suorituksia vai velvollisuuksia? Jos mitataan suorituksia - ikäerosuhde saattaa tosin ajoittain olla jopa parempi mutta enimmäkseen surkea ja tuhoon tuomittu vaihtoehto. Jos mitataan velvollisuuksia, silloin ikä sinänsä ei ole se vaikeuttava tekijä ja ystävyys kestää.

Lapset:
Alle 18-vuotiaiden suhteissa ikäeroksi suosittelen korkeintaan yhtä tai kahta vuotta. Varsinkin pre-pubertaalisessa vaiheessa, pienikin ikäero saattaa haitata normaalia seksuaalista kehitystä.

Aikuiset:
Jos halutaan perinteinen pitkäkestoinen avioliitto jossa samaistutaan toinen toiseensa, nuorten aikuisten ikäero saa mielestäni olla 5 vuotta, keski-ikäisillä vieläkin suurempi. Samaistumisen kohde pysyy mukana seksuaalisuuden kehittymisessä, eri elämänvaiheissa ja elämänviisauksien jakamisessa. Empatia ja kanssakäyvän elämäntilanteen simulointi onnistuu silloin paremmin, ja se on edellytys toimivalle parisuhteelle. Parisuhde on muutenkin riippuvainen symbioosivaiheista - mitä useammin niitä koetaan, sen enemmän ravintoa suhde saa.

Ymmärrän hyvin sen että ikäeroa haikaillaan, siihen saattaa olla syynä vaikka mitkä tarpeet, läheisriippuvuudet ja seksuaaliset suuntaumat. Tärkeintä on että lakia noudatetaan, mutta laki ei kuitenkaan kerro että mikä on suositeltava aikuisten välinen ikäero. Kannatta käyttää järkeä - onko ikäerohaikailun taustalla jokin tunnistamaton tarve jota yritetään paikata eri ikäisen henkilön avulla?

Kun tarpeet eivät kohtaa - siinä on monelle samanikäisellekin haastetta, saatikka sitten ikäerosuhteissa.
Jos ikäero on yli 15 vuotta, suhteen pitkäkestoisuutta saattaa vaarantaa moni muukin seikka kuin ne perinteiset. Suhteen alkuvaiheessa saattaa olla paljonkin yhdistäviä tekijöitä (huom: ansa!), joista moni häviää jopa muutamassa vuodessa. Naisen seksuaalinen tarve saattaa olla samalla tasolla parikymppisenä kuin 35-vuotiaan miehen (hellyyspainotteinen). Molempien tarpeet saattavat olla erilaisia jo 10 vuoden kuluttua, puhumatta siitä kun nainen on keski-iän huumassa ja mies sen kun taantuu ja ukottuu. Kaikki parikymppiset naiset kun eivät kaipaa sitä teini-corollaa ja pikapanoa amiksen invavessassa, vaan pitkäkestoista yötä varttuneen, vankan ja vakaan miesystävänsä kesämökillä. Vastaavasti nelikymppisen naisen seksuaalinen tarve saattaa olla juuri samalla tasolla kuin 25-vuotiaan miehen - pari kertaa viikossa ei riitä - touhut aamuin ja illoin pelastaa päivät ja yöt. Mutta entä sitten kun mies haluaa lapsen?

Toki voi olla niinkin että seksi ei ole kaikki kaikessa, vaan se turvallinen vanhempi mies tai nainen saattaa monesti tuntua paremmalta ratkaisulta. Mutta, sekin voi olla tilapäinen tunne. Vanhempi osapuoli saattaa syöttää elämänviisauksia nuoremmalle "valmiiksi märehdittynä ja purtuna" ja nuoremman osapuolen elämä jää ikään kuin elämättä. Vaikkei aina kissa-hiiri-tilanteita tulekaan, nuorempi saattaa kokea olevansa alikehittynyt vaikkei sitä ikäänsä nähden todellisuudessa ole.

Riippuu ihmisistä ja rakkauden määrästä. Nämä ovat vain uhkia jotka eivät toteudu kaikkien kohdalla.

Itselläni tulee mieleen kaksi loukkua jotka vievät niin miestä kuin naistakin, tilapäisiin ikäero-suhteisiin. Kannattaa miettiä:

Tyttö etsii itsellensä isähahmoa hinnalla millä hyvänsä. Hän on valmis mielistelemään, meikkaamaan ja tekemään mitä vain jos löytää oikean saaliin. Tässä tilanteessa sekä mies että tyttö saattavat olla uhreja. Mies tavallaan ihan tietämättäänkin hyväksikäyttää tytön läheisriippuvuutta, kun taas tyttö saa vastiketta omaan tarpeeseensa antamalla itseään.

- Mies tai nainen viidenkympin villityksessä palaa takaisin nuoruutensa lähteille, ehkä haluaa elää nuoruuttaan uudelleen toisen henkilön kautta tai luulee normaalin seksuaalisen regression johtuvan nykyisen puolison "rappeutumiesesta" vaikka se johtuukin omasta bioloogisesta kellosta. Factum est, netti on (kuulemma) täynnä pornokuvia iäkkäistä naisista ja miehistä.

Mainittakoon toki muutama hyväkin piirre ikäerosuhteissa jollin ikäeroa on 15-20 vuotta. Tässä ote ikäerosuhteen symbioosista:

- Samaistumispisteitä voi olla kolme (25,35,45), ja elämästä tulee moniulotteinen. 45-vuotias mies ja 25-vuotias nainen muodostavat yhdessä ikä-keskiarvon 35: Kaksikon on kiva matkustaa ja havainnoida maailmaa yhdessä monipuolisin silmin. 45-vuotias näkee tilanteen oman kokemuksensa läpi, mutta samaistuu 25-vuotiaaseen keskustelun avulla, hahmottaa maailman myös miten se on hänen nuorilla silmillään nähtynä. 25-vuotias osaa kyseenalaistaa asioita eri tavalla kuin vakiintunut 45-vuotias ja erilaisuus rikastuttaa suhdetta.

En ole miettinyt tarkkaan, mutta sanotaan et 20, itte seurustelin 19 vuotta vanhemman miehen kans..eli toi 20 on mun vastaus.

Vanhempi nainen-nuorempi mies-ikäerosuositusta ei ole olemassakaan. Mieheen kuuluu olla VÄHINTÄÄN samanikäinen.

Näin minusta.

paljolti siitä keneenkä sattuu rakastumaan. Luulenpa että jos nainen on vanhempi niin EHKÄ todellisesta rakkaudesta on kyse. Tunnen muutamia aviopareja joissa nainen on 7-13 v. vanhempi ja avioliitto non kestänyt jopa 50v. ja ylikin.

paljon vanhempaa miestä, tahdon jakaa elämäni ja elämänkokemukseni samanikäisen kanssa jolla on samat arvot ja päämäärä. Samanikäisen kanssa on todennäköisimmin runsaasti yhteisiä vuosia edessä.

Näin sanoo Wikipedia ikäerosta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Age_disparity_in_sexual_relationships

Yli 22-vuotiaan on seurusteltava aikuisen kanssa. 17-vuotiaan ei tulisi ottaa yli parikymppistä.

Nelikymppiselle sopii 13 vuotta nuorempi, mutta viiskymppiselle sopii jo 18 vuotta nuorempi.

Ainoa suhteeni on tämä, jossa mies on minua yhdeksän vuotta vanhempi, ja loistavasti on toiminut vaikka olinkin hyvin nuori tavatessamme.

Mitään max. ikäeroa en oikein osaa sanoa, koska jos nyt hypoteettisesti oletetaan että joskus joutuisin asiaa pohtimaan, niin uskon persoonallisiin eroihin niin paljon, että ikä on aika sivuseikka siinä hommassa. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin että ainakin toistaiseksi nuorempi mies olisi aika kaamea ajatus :) Ja ylöspäinkin niin se maksimi mene varmaan jossain tuolla 7-10 vuoden kikkaroissa, mieheni on ikäisekseen nuorekas.

Nainen vanhempi ja olemme tosi rakastuneita.

Itselläni ei ole maksimi-ikäeroa ollut koskaan, mutta tottakai, koska haluan lapsia ja perheen, niin tietty rajahan on vedettävä, ja no, jotenkin yli5kymppiset miehet on 90%sti jo vaan liian vanhan oloisia. Itseasiassa, miehistä löytyy mielestäni aika paljonkin hyvännököisiä, terveesti nuorekkaita ja hauskoja tyyppejä vielä 35-45-vuotiaista, eli mä en ihmettele yhtään, että monella sen ikäisellä on 20-30-vuotias nainen, tosin, mielestäni naisistakin löytyy vanhemmistakin todella kauniita naisia, eikä kumpikaan sukupuoli enää niin paljon sorru tähän "ei tän ikäisenä enää" paskaan, mikä mielestäni on sellaista laiskuuden tekosyyt ja ennen aikaista vanhenemista. Ihminen kuitenkin elää 8kymppiseksi nykyään, joten 40-vuotias ei todellakaan saa olla vielä vanha!

Lasten saamisen kannalta tietty tarttee asiat miettiä, jos aikoo lapsia saada ja sillon se jää sinne nainen alle 40 vuotta ja mies alle 45 vuotta, mutta mun mielestä muuten, iällä ei ole mitään väliä. Ulkomailla itseasiassa ikäeroksi ei 10 vuotta edes lasketa ja oikeassa ovat, mitä vitun väliä sillä on? 10 vuotta ei täysi-ikäisillä ole mikään ikäero, eikä saa olla, aikuinen on aikuinen ja aina on näkemys, kokemus ja ajatuseroja, vaikka olisi saman ikäinenkin. Mun mielestä semmoinen ois todella suppea näkemys, että just laskis jonkun 10 vuotta! Ois ihan hirveetä! Ihan yleistä on vielä 10-15 vuottakin, mä tunnen vaikka kuinka paljon sillä ikäerolla olevia/olleita pareja, se on niin yleistä, että ihmettelen, miten siitä edes jaksaa joku jauhaa tai vaikka lehteen vaivaudutaan edes painamaan, jos joku julkisempi pari on sillä ikäerolla: mitä väliä, todella normimeininki.

Kaikessa on haasteensa tietenkin, mutta onhan noita pareja ja eri asiat merkkaa eri ihmisille. Moni vetoaa pelkkään seksiin, että entäs sitten jos 20 vuoden päästä ei seksiä olekaan enää samalla tavalla: mikä kertoo niin kokemattomuudesta ja lapsellisuudesta! kenellä on samanlaista 20 vuotta?! Ja siihenkö koko 20 vuoden liitto perustuu? Kyllä joillain ihmisillä on alusta saakkakin ihan eri asioihin pohjautuva suhde, vaikkei seksissä mitään vikaa ole, se on ihanaa mielestäni jne. niin silti: suhteita on erilaisia!
Vaikka jossain formula (jne. bilng-bling)-maailmassa maailmalla on sääntö enemmän kuin poikkeus, että 3kymppiset seurustelee jopa 60-vuotiaitten kanssa, tosissaan, menevät naimisiin jne. eikä kyse ole kummankaan köyhyydestä/hyväksykäytöstä tai isä-hahmoista vaan eri asioitten arvostuksessa eri kulttuureissa: myös vakautta, vaurautta, turvallisuutta, ja liiton järkevyyttä arvostetaan. Siellä olisi varaa valita, eikä ne kauniit naisetkaan ihan oikeasti TARVITSE rikasta miestä, sinne ei edes pääse ne, ketkä tarvitsisivat. Fakta on vaan se, että se on järkevä valinta ottaa vanhempi ja vakaa mies monelle, eikä se kiihkeän lihaksikas ulkomuoto merkkaa kaikille: nuorilla ja komeilla on paljon hyviä puolia, mutta niin on vanhoilla ja vakaillakin. Molemmissa löytyy hauskaa seuraa ja hyviä luonteita.

Itselläni on ystäviä 20-60-vuotiassa ja olen seurustellut sekä 25 vuotta vanhemman että 7 vuotta nuoremman kanssa, ja täytyy sanoa, että toisen ymmärtäminen ja empatia eivät ole ikäerosta kiinni. Toisen rakastaminen ja tahto olla yhdessä ei ole ikäkysymys. Edes seksikkyys ei synny ulkonäöstä yksin vaan kyllä minulle ainakin siihen niitä aivojakin tarvitaan. Vanhentuminenkin on enemmän psyykkinen kuin fyysinen kysymys ja vanhimpia (=tylsimpiä, ihmisiä ketkä eivät minua kiinnosta) tuntuvat olevan nämä kaikkien normien, keskitien ja "mitä minun kuuluu tässä iässä olla", ja "mitä muutkin ajattelee (kun tässä iässä...)" ajattelijat ja tyypit. Ei sen tylsempää ja rajoittuneempaa seuraa voi saada, ja niitäkin löytyy kaiken ikäisistä, osa on sellaisia jo pari kymppisinä!! Kauheaa! Se olisi kurjaa, puhumattakaan tosiaan, miten tylsää se olisi. No, mutta, ehkä se heille on se, mitä he tarvitsevat ja tuo sitä turvallisuuden tunnetta. Hyvä niin.

Mutta, tosiaankin, puhun ehdottomasti täysi-ikäisistä ja aikuisista, mielestäni alle 18-vuotiaisiin pitää jokaisen yli 20-vuotiaan tajuta olla koskematta, ja no, suojaikärajahan on se 16-vuotta, mutta kyllä jokainen terve aikuinen, haluaa selvästi aikuisen, halusi sitten nuoremman tai vanhemman aikuisen.