Elämäni oli mennyt täysin raiteiltaan ja olin toipumassa kauheasta miehestä joka särki sydämeni,valehteli, satutti ja manipuloi ja teki minut onnettomaksi. Hän oli kaiketi jonkin sortin narsistinen persoonallisuus. En halua puhua nyt siitä.
Sitten törmäsin täällä S24.. mieheen. Olin varovainen, ajattelin että minua ei enää jymäytetä tai käytetä hyväksi.. Kerroin miehelle taustastani ja asetin ehdot keskustelullemme. Yllättäen mies suostui vaatimuksiini, eikä yrittänytkään hoputtaa minua etenemään. Keskustelimme chatissa ja s-postissa.
Minä rakastuin. Sätin itseäni,pelkäsin jälleen erehtyneeni. Lähetin hänelle joululahjan, tunnettuamme 8kk. Hän oli antanut minulle osoitteensa, että voisin kirjoittaa hänelle kirjeitä. Olin antanut oman osoitteeni, kun hän oli varmistanut henkilöllisyytensä. Joululahjaksi sain tonttunallen. Mies lähetti leimatut kopiot koulutodistuksia,sotutunnuksia, sekä kopiot työtodistuksista,passista jne. ilman että edes kysyin. Tiesin minkä näköinen hän oli, kuka hän oli ja mitä teki työkseen . Hän ei salaillut osoitettaan, puhelinnumeroaan eikä mitään.(toisin kuin eräs)Olin ihmeissäni, hän todella halusi tutustua minuun. Eikä valittanut, vaikka sai vain pienen passikuvan minusta.
Ystäväni oli mukanani, kun ensimmäisen kerran tapasin hänet joulukuussa. Menimme hakemaan hänet erään kadun kulmalta, hän oli eksynyt oudossa kaupungissa. Hän tuli tapaamaan minua yli 1000km päähän, mukisematta! Oli jäätävän kylmä ilma, hän hytisi katulampun alla, hänellä oli olosuhteisiin nähden liian vähän vaatteita. Kun näin hänet, sydämeni hypähti. Juoksin hänen luokseen ja halasin häntä. "Sinä olet ihan kylmä. Minä lämmitän sinua." katsoin huolissani hänen kalisevia hampaitaan ja kylmiä sormiaan. "Uskotko nyt etten ole mikään murhaaja."mies totesi hytisten. Kävelimme käsi kädessä, ystäväni perässä kadulla. Myöhemmin sain kuulla ystävältäni saarnan "Hänellä olisi voinut olla puukko ja pöljäke juoksit syliin!" Mutta tunteitaan ei voi ohjailla.
Kaikki paikat olivat kiinni paitsi huoltoasema. Ystäväni istui kauemmas tarkkailemaan tilannetta, kun minä ja mies istuimme toiseen pöytään. Pian hän sai väriä ja katsoi minua hymyillen sinisillä silmillä. "Arvioiva katse. Pidätkö näkemästäsi?" Kerroin,että hän on juuri sellainen kuin odotin, mutta paljon komeampi livenä. Keskustelimme pitkään kaikenlaisista asioista maan ja taivaan välillä. Viihdyin hänen seurassaan ja hän näytti viihtyvän myös minun seurassani.
Mies oli tehnyt pieniä lappuja,joita näytti minulle. "Siltä varalta etten saa sanaa suustani, kun olet niin kaunis." Hän näytti lapun"Haluan suudella sinua."Myönsin hänelle nolona, että kahden tunnin aikana olen halunnut kovasti suudella häntä,mutta olen niin ujo,etten kehdannut tehdä aloitetta. Hätääntyneenä kuiskasin:"En ole koskaan, suudellut, enkä varmaan osaa." Mies katsoi minua hymyillen. "Vai ensisuudelma ja ensitreffit? Usko pois opit nopeasti." Hän totesi ja silitti poskeani katsoen minua hellästi hymyillen. Ystäväni nosti katseensa tentti kirjastaan katsoen minua miehen yli,mutta en piitannut hänestä. Huomioni oli jossain muualla.
Mies kumartui puoleeni. Sydän teki kuperkeikan. Aluksi suudelma oli hellä,tutkiva,sitten vaativa. Jotenkin oivalsin mitä piti tehdä. Se oli täysin uutta ja sanoinkuvaamatonta. Huomasin että mies otti sydämeni ja minä annoin sen tapahtua. En halunnut suudelman loppuvan koskaan. Tartuin hänen hiuksiinsa, kuin varmistaakseni että hän pysyy siinä.
Lopulta suuteleminen oli pakko lopettaa ettemme tuupertuisi. "Rakastan sinua" henkäisin. Ei sekään lause tuntunu riittävälle. "Huh.Wau.Uskomatonta.En ole ikinä tuntenut näin."hän vastasi hengästyneenä suudelmasta."Rakastan sinua.En aiemmin ollut varma, mutta nyt kun olet siinä, tiedän etten halua olla missään muualla,vaikka täällä on kylmä." hän virnisti. Syvällä sisimmässäni olin toivonut onnea elämääni, mutta en koskaan uskonut saavani sitä. Nyt edessäni oli joku joka oli herättänyt minussa tunteita joita en tiennyt edes olevan olemassa.Yöksi hän meni hotelliinsa, mutta kutsuin hänet päivälliselle kotiini seuraavaksi päiväksi. Kun hän lähti..takaisin 1000km päähän, tunsin sydämeni menevän pirstaleiksi.
Nyt, tuosta päivästä on tarkalleen 2v 6kk. Olemme olleet 2v kihloissa, olemme menossa naimisiin. Epäilen joskus edelleen, onko tämä totta. Mieheni on sopivampi minulle kuin ikinä olen osannut edes ajatella. Mieheni, pelasti henkeni auto-onnettomuudessa suojelemalla päätäni,estäen minua lyömästä itseäni rattiin tai tuulilasiin. Me selvisimme säikähdyksellä. Onnettomuus vain vahvisti tunteita.
"Hei peikkotyttö?" Jos olisin jättänyt tervehdyksen huomiotta, emme olisi koskaan tutustuneet tai rakastuneet.Elämässä ei ole takuita, vaan ei niitä kukaan ole antanutkaan. Elämä voi muuttua silmänräpäyksessä. Rakkaus jymähtää sydämeen, eikä siihen voi varautua. Rakkaus on riski, mutta sen riskin halusin ottaa ja se riski kannatti. Tällä kertaa, minua jymäytettiin oikein kunnolla ja se taisi osua suoraan sydämeen.
Sitten törmäsin täällä S24.. mieheen. Olin varovainen, ajattelin että minua ei enää jymäytetä tai käytetä hyväksi.. Kerroin miehelle taustastani ja asetin ehdot keskustelullemme. Yllättäen mies suostui vaatimuksiini, eikä yrittänytkään hoputtaa minua etenemään. Keskustelimme chatissa ja s-postissa.
Minä rakastuin. Sätin itseäni,pelkäsin jälleen erehtyneeni. Lähetin hänelle joululahjan, tunnettuamme 8kk. Hän oli antanut minulle osoitteensa, että voisin kirjoittaa hänelle kirjeitä. Olin antanut oman osoitteeni, kun hän oli varmistanut henkilöllisyytensä. Joululahjaksi sain tonttunallen. Mies lähetti leimatut kopiot koulutodistuksia,sotutunnuksia, sekä kopiot työtodistuksista,passista jne. ilman että edes kysyin. Tiesin minkä näköinen hän oli, kuka hän oli ja mitä teki työkseen . Hän ei salaillut osoitettaan, puhelinnumeroaan eikä mitään.(toisin kuin eräs)Olin ihmeissäni, hän todella halusi tutustua minuun. Eikä valittanut, vaikka sai vain pienen passikuvan minusta.
Ystäväni oli mukanani, kun ensimmäisen kerran tapasin hänet joulukuussa. Menimme hakemaan hänet erään kadun kulmalta, hän oli eksynyt oudossa kaupungissa. Hän tuli tapaamaan minua yli 1000km päähän, mukisematta! Oli jäätävän kylmä ilma, hän hytisi katulampun alla, hänellä oli olosuhteisiin nähden liian vähän vaatteita. Kun näin hänet, sydämeni hypähti. Juoksin hänen luokseen ja halasin häntä. "Sinä olet ihan kylmä. Minä lämmitän sinua." katsoin huolissani hänen kalisevia hampaitaan ja kylmiä sormiaan. "Uskotko nyt etten ole mikään murhaaja."mies totesi hytisten. Kävelimme käsi kädessä, ystäväni perässä kadulla. Myöhemmin sain kuulla ystävältäni saarnan "Hänellä olisi voinut olla puukko ja pöljäke juoksit syliin!" Mutta tunteitaan ei voi ohjailla.
Kaikki paikat olivat kiinni paitsi huoltoasema. Ystäväni istui kauemmas tarkkailemaan tilannetta, kun minä ja mies istuimme toiseen pöytään. Pian hän sai väriä ja katsoi minua hymyillen sinisillä silmillä. "Arvioiva katse. Pidätkö näkemästäsi?" Kerroin,että hän on juuri sellainen kuin odotin, mutta paljon komeampi livenä. Keskustelimme pitkään kaikenlaisista asioista maan ja taivaan välillä. Viihdyin hänen seurassaan ja hän näytti viihtyvän myös minun seurassani.
Mies oli tehnyt pieniä lappuja,joita näytti minulle. "Siltä varalta etten saa sanaa suustani, kun olet niin kaunis." Hän näytti lapun"Haluan suudella sinua."Myönsin hänelle nolona, että kahden tunnin aikana olen halunnut kovasti suudella häntä,mutta olen niin ujo,etten kehdannut tehdä aloitetta. Hätääntyneenä kuiskasin:"En ole koskaan, suudellut, enkä varmaan osaa." Mies katsoi minua hymyillen. "Vai ensisuudelma ja ensitreffit? Usko pois opit nopeasti." Hän totesi ja silitti poskeani katsoen minua hellästi hymyillen. Ystäväni nosti katseensa tentti kirjastaan katsoen minua miehen yli,mutta en piitannut hänestä. Huomioni oli jossain muualla.
Mies kumartui puoleeni. Sydän teki kuperkeikan. Aluksi suudelma oli hellä,tutkiva,sitten vaativa. Jotenkin oivalsin mitä piti tehdä. Se oli täysin uutta ja sanoinkuvaamatonta. Huomasin että mies otti sydämeni ja minä annoin sen tapahtua. En halunnut suudelman loppuvan koskaan. Tartuin hänen hiuksiinsa, kuin varmistaakseni että hän pysyy siinä.
Lopulta suuteleminen oli pakko lopettaa ettemme tuupertuisi. "Rakastan sinua" henkäisin. Ei sekään lause tuntunu riittävälle. "Huh.Wau.Uskomatonta.En ole ikinä tuntenut näin."hän vastasi hengästyneenä suudelmasta."Rakastan sinua.En aiemmin ollut varma, mutta nyt kun olet siinä, tiedän etten halua olla missään muualla,vaikka täällä on kylmä." hän virnisti. Syvällä sisimmässäni olin toivonut onnea elämääni, mutta en koskaan uskonut saavani sitä. Nyt edessäni oli joku joka oli herättänyt minussa tunteita joita en tiennyt edes olevan olemassa.Yöksi hän meni hotelliinsa, mutta kutsuin hänet päivälliselle kotiini seuraavaksi päiväksi. Kun hän lähti..takaisin 1000km päähän, tunsin sydämeni menevän pirstaleiksi.
Nyt, tuosta päivästä on tarkalleen 2v 6kk. Olemme olleet 2v kihloissa, olemme menossa naimisiin. Epäilen joskus edelleen, onko tämä totta. Mieheni on sopivampi minulle kuin ikinä olen osannut edes ajatella. Mieheni, pelasti henkeni auto-onnettomuudessa suojelemalla päätäni,estäen minua lyömästä itseäni rattiin tai tuulilasiin. Me selvisimme säikähdyksellä. Onnettomuus vain vahvisti tunteita.
"Hei peikkotyttö?" Jos olisin jättänyt tervehdyksen huomiotta, emme olisi koskaan tutustuneet tai rakastuneet.Elämässä ei ole takuita, vaan ei niitä kukaan ole antanutkaan. Elämä voi muuttua silmänräpäyksessä. Rakkaus jymähtää sydämeen, eikä siihen voi varautua. Rakkaus on riski, mutta sen riskin halusin ottaa ja se riski kannatti. Tällä kertaa, minua jymäytettiin oikein kunnolla ja se taisi osua suoraan sydämeen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mukava lukea tällaisia tarinoita muitakin. Nämä kertovat siitä, että itse on pidettävä huolta itsestään ja että netissäkin voi onnistua. Hienoa.
onnea edelleen.
, suoraan kuin jostain Reginasta, on se vaan ihmeellistä,
että näinkin voi oikeassa elämässä käydä, onnea!
todellakin, kaikki Reginamaiset kliseet.
Joopa joo.
Onneksi olkoon! Minulle vaan heräsi kysymys kuinka vanha tämä xilla oikeen on?
Viiskymppinen ryhävalas sotanorsu yhäri se on.
Ihan nuori nainen kakskymppinen:) Jos ei usko nii mitä väliä.. eihän minun tarvi rakkauttani kelleen todistella kun se ainoa ihminen sen rakkauden jo tietää ja tuntee.
et miksi sitten sitä rakkauttas täällä julistat? Olen itsekin onnellinen ja hyvässä suhteessa, mut ei mulla ole mitään tarvetta siitä täällä runoilla.
Woman
Olet todellakin lukenut Reginaa tms. Kuka 20nen muuten kirjoittaisi esim seuraavanlaisesti:*Aluksi suudelma oli hellä,tutkiva,sitten vaativa. * Melkein naurattaa ;) Taisi olla kuvittelemaasi totuutta koko homma...
onko oikeasti kukaan ns normaali,lähettänyt postitse todistusaineistoa,leimattuna.ihana stoori en sitä sano,mahtavaa jos onnenne löysitte,toinen suostuu laittamaan ventovieraalle henk,paperit postissa,tulee lappuineen tapaamiseen,ei sillä,ettenkö uskoisi,hyvä vaan,mutta aika erikoista
Täällä "ex-miehesi" Topgun;))
Harjoittele vielä tuota novellin kirjoitusta, varsinkin lopussa aloit väsyä ja kiirehtiä.
Siis kyllä netistäkin voi löytää omansa, ite oon nyt kohta ollu 4 kk onnellisessa suhteessa miehen kans johon tutustuin nimenomaan suomi24:n treffit-sivustolla. :) siis kaikkien pettymysten ja inhottavasti loppuneiden suhteiden perään löysin tosiaan sen henkilön, joka sai mun sydämen väpättämään ensi silmäyksellä. :) niinku oon kaikille sanonu ni tää meijän juttu oli todellakin rakkautta ensi silmäyksellä. Ite en oo tuohon kuunaan uskonu et tuommoista vois koskaan tapahtua, mut nyt ainakin kävi niin ja siitä oon iloinen. Ei tosin meillä oo ku 30 km matkaero et toi 1000km jäi todellakin mietityttämään et kenen suhde vois noin pitkän välimatkan kestää.. :-O en ihan kyl tuota usko, en usko et tommosta välimatkaa kukaan pystyy kärsimään..
Mut tää vaan siis sen takia kirjoitettuna tänne et kyllä todellakin voi täältä netistäkin löytää omansa tosin helppoo se ei oo noiden kaikkien feikkien ja pelleilijöiden seasta löytää sitä joka on ihan tositarkoituksella liikkeellä mut kun vaan aikaa löytyy ni kyllä tuloksiakin syntyy. :)
Me olemme melkein 50nen pariskunta. Meillä oli välissä 250km mutta se ei meitä haitannut. Tunteemme oli aito ja syvä molemminpuolin. Liki 2v ajoimme jokaikinen vkonloppu vuoroitellen toistemme luo. Myimme asuntomme ja ostimme yli vuosi sitten oman, yhteisen unelmiemme talon, puolivälistä molempien kotipaikkoja. Olemme nyt olleet onnellisesti naimisissa vuoden verran. Joten kun se oikea kumppani tulee vastaan niin välimatkan ei ainakaan pitäisi olla este jos rakkaus on molemminpuolista.
Meillä oli molemmilla pitkät avioliitot takana ja olimme alusta alkaen rehellisiä toisillemme. Aviokumppania emme tosiaankaan hakeneet, vaan aikuista seuraa mutta niinpäs se rakkaus vaan iski että päätös avioitua
oli ainoa oikealta tuntuva ratkaisu. Ja päivääkään ei ole kaduttu ;)
ei vanhana kannata vaihtaa paikkakuntaa, toinen voi kuolla ja sitten olet yksin;
aika kurjaa elää josain kummallekin tuntemattomalla paikkakunnalla
en yhtään kadehdi
Voihan sen noinkin kokea paitsi että omasta mielestämme emme vielä ole niin vanhoja että miettisimme kuolemaa :) Toiseksikin, olemme hyvin sosiaalisia ja löytäneet jo mukavia ystäviä paikkakunnalta joten kun meistä joskus toisesta aika jättää, toinen ei kyllä ole aivan yksin. Sitäpaitsi välimatka molempien sukulaisille ei ole kuin n. 100km että helppo tavata heitäkin :) Tämä oli vain meidän ratkaisu, lähdimme unelmiemme talon perässä mutta tavallaan se oli myös molemmille uusi alku ja oikeudenmukainen molempien sukulaisia kohtaan koska nyt kaikki yhtä lähellä. Mutta.. jokainen tekee omat ratkaisunsa ja näin meillä. Kaduttu kyllä ei olla ;)
eikä ole kirjallisestikaan kovinkaan korkeatasoinen. ;D
Olipa hieno tarina,melkein tuli karulle kaverillekin tippa linssiin :) Jospas minuakin onnistaa
sun aloituksen kanssa, jos olit juuri toipumassa edellisestä suhteesta narsisitiin..Ei muutoin, mutta oliko suudelma ihka oikeasti eka=), kun kuiskasit siellä kahvilassa, että olet ujo, ja et ole koooooooooskaan aikaisemmin suudellut jne. Taisin kai itse käsittää väärin?
miten suudelma voi olla ensimmäinen ,kun on selvinnyt juuri pahasta suhteesta narsimistin kanssa.??
Niin tuohon ku tuolla aiemmin sanottiin et jos on jo ikää ni ei kannata vaihtaa paikkakuntaa..siis aivan täyttä höynpölyä!! Mun isä tutustu sen tämän hetkiseen vaimoonsa lehden seuranhakuilmoituksen kautta ja naimisiin ovat menneet jo monta vuotta sitten ja siinä tää isän uus vaimo muutti tosellakin omalta paikkakunnalta iskän luo asumaan..että se siitä ettei kannata muuttaa!! Miettikää nyt hyvät ihmiset vähän mitä kirjoittelette täällä!
Ja siinä ion kyl sellane Romeo ja Julia juttu et sitä on kyl ihan seurata vierestä miten kaks ihmistä on vanhoillakin päivillä löytäneet onnensa ja ovat kuin ensirakkaus olisi kohdalle tullut. Antaa kyl hyvää mieltä ja uskoa et itellikin voi noin käydä. :) ei me aina pelkkää ikäviä asioita kaivata ja sitä ainaista totiotusta et kukaan ei oo muka tosissaan. Kyllä monikin on ja sen oon itekin nyt huomannu ku elän myös onnellsessa parisuhteessa rakastamani miehen rinnalla. :)
Hienoa! Sulla onnistui kun oletkin hetero etkä mikään sekopää biseksuaali hysteeripöpiämmä.
Onnea sinulle ja hänelle!
Neuvon tahdon antaa sinulle.
Kaikki mitä teit oli niin älykästä. Älä milloinkaan päästä häntä menemään,
vaan yritä olla hänelle arvoisensa elämässä mutkikkaassa...