Näitä aikoja silloin olin viimeksi tytön/naisen seurassa ja nyt jälkeenpäin ajatellen se tuntuu melkein valemuistolta. Joskus lojun sängyssä hämärässä ja mietin "Saattoiko se oikeasti tapahtua?" koska se tuntuu epätodelliselta. Se tuntuu läheiseltä kuin olisi vain viikko sitten tapahtunut,niin elämäni on junnannut paikallaan kai,mutta toisaalta myös tuntuu hyvin kaukaiselta henkisesti.
-
Ja silloin jännitti paljon ja vuosien varrella olin pystynyt sieluni silmin visualisoimaan miltä läheisyys tuntuisi ja jollakin asteella se tuntui luonnolliselta mutta jännitys ja erityisesti jälkeenpäin ajatellen koeajettavana olemisen tunne heikensi myönteistä tunnelatausta ja rentoutumista. Seksiä, kuten se yleensä ymmärretään, ei kohtaamiseen liittynyt.
-
Se 'romanssi' kuivuikin kriisiyityi ja paloi loppuun ehkä viikko sen jälkeen, lopullisesti.
Jo alusta alkaen tyttö tuntui jotenkin suorasukaiselta ja maskuliiniselta joissakin luonteenpiirteissä,käytöksessä ja puhetavassa tai -äänessä. Se tuntui hieman hankalalta mutta ajattelin positiivisesti. Olihan hän kuitenkin kaunis (sanoisin 'perusnätti') ja kiinnostuneen oloinen.
-
Sama asia,tietynlainen karkeus ja jämptiys sekä vähäinen herkkyyden osoittaminen yleensäkkin suhteessa itseeni on asia mikä minua nuorissa naisissa teinistä lähtien ahdistaa.
Yhdistettynä siihen että he ovat aina kiireisiä jostain syystä,menossa jonnekkin missä rehu on vehreämpää ja tavoittelemassa jotain muuta jne. Vaatimattomuus ja uhrautuminen ovat luusereille.
En sano että siinä olisi vikaa. Elämä on elettäväksi jne. mutta itselleni jonkun toisen huomiota tavoitellessa se on tietysti lanniste. Joskus mietin missä se naisten/tyttöjen herkkyys ja tunteikkuus oikein on kun siitä on joskus kuullut puhuttavan mutta ehkä se ei nyt vain satu kohdistumaan tähän suuntaan ja jos kohdistuukin, on siinä herkintä se miten herkästi se kohdistuu jonnekkin muualle jos tulee jokin särö meininkeihin.
No,mitenkäs treffaamani tyttö sitten pärjää? Silloin kun olimme läheisempiä, hän sai jo hätistellä tiehensä sulhoehdokkaita ja heti 'eroamisemme' jälkeen seurusteli jonkun kanssa. Tuli kommunikaatiotauko ja seuraavaksi kuulin hänen olevan ulkomaalaisen kanssa joka oli ilmeisesti omasta aloitteestaan muuttamassa Suomeen asumaan tytön kanssa. Että sellaista. Tarjontaa tuntuu piisaavan melkein satumaisiin sfääreihin (omasta perspektiivistäni) asti.
Itse mietin tässä kehtaisinko mennä vielä siihen tai siihen tapahtumaan mitä kesällä vielä jäljellä on. Kotipaikkakuntani juottoloihin en aio enää tänä kesänä periaatteellisesti astua. Toivon että voisin poistaa aivoistani palasen joka aiheuttaa tätä huolehtimista ja murehtimista suht yksinkertaisistakin menoista jotta meno vähän hellittäisi. Tiedä auttaisiko se yksinäisyyteen mutta ihmisten ympärillä ehkä jaksaisi paremmin.
2008 oli kuivakka kesä. Tätä on vielä aika paljon jäljellä.
-
Ja silloin jännitti paljon ja vuosien varrella olin pystynyt sieluni silmin visualisoimaan miltä läheisyys tuntuisi ja jollakin asteella se tuntui luonnolliselta mutta jännitys ja erityisesti jälkeenpäin ajatellen koeajettavana olemisen tunne heikensi myönteistä tunnelatausta ja rentoutumista. Seksiä, kuten se yleensä ymmärretään, ei kohtaamiseen liittynyt.
-
Se 'romanssi' kuivuikin kriisiyityi ja paloi loppuun ehkä viikko sen jälkeen, lopullisesti.
Jo alusta alkaen tyttö tuntui jotenkin suorasukaiselta ja maskuliiniselta joissakin luonteenpiirteissä,käytöksessä ja puhetavassa tai -äänessä. Se tuntui hieman hankalalta mutta ajattelin positiivisesti. Olihan hän kuitenkin kaunis (sanoisin 'perusnätti') ja kiinnostuneen oloinen.
-
Sama asia,tietynlainen karkeus ja jämptiys sekä vähäinen herkkyyden osoittaminen yleensäkkin suhteessa itseeni on asia mikä minua nuorissa naisissa teinistä lähtien ahdistaa.
Yhdistettynä siihen että he ovat aina kiireisiä jostain syystä,menossa jonnekkin missä rehu on vehreämpää ja tavoittelemassa jotain muuta jne. Vaatimattomuus ja uhrautuminen ovat luusereille.
En sano että siinä olisi vikaa. Elämä on elettäväksi jne. mutta itselleni jonkun toisen huomiota tavoitellessa se on tietysti lanniste. Joskus mietin missä se naisten/tyttöjen herkkyys ja tunteikkuus oikein on kun siitä on joskus kuullut puhuttavan mutta ehkä se ei nyt vain satu kohdistumaan tähän suuntaan ja jos kohdistuukin, on siinä herkintä se miten herkästi se kohdistuu jonnekkin muualle jos tulee jokin särö meininkeihin.
No,mitenkäs treffaamani tyttö sitten pärjää? Silloin kun olimme läheisempiä, hän sai jo hätistellä tiehensä sulhoehdokkaita ja heti 'eroamisemme' jälkeen seurusteli jonkun kanssa. Tuli kommunikaatiotauko ja seuraavaksi kuulin hänen olevan ulkomaalaisen kanssa joka oli ilmeisesti omasta aloitteestaan muuttamassa Suomeen asumaan tytön kanssa. Että sellaista. Tarjontaa tuntuu piisaavan melkein satumaisiin sfääreihin (omasta perspektiivistäni) asti.
Itse mietin tässä kehtaisinko mennä vielä siihen tai siihen tapahtumaan mitä kesällä vielä jäljellä on. Kotipaikkakuntani juottoloihin en aio enää tänä kesänä periaatteellisesti astua. Toivon että voisin poistaa aivoistani palasen joka aiheuttaa tätä huolehtimista ja murehtimista suht yksinkertaisistakin menoista jotta meno vähän hellittäisi. Tiedä auttaisiko se yksinäisyyteen mutta ihmisten ympärillä ehkä jaksaisi paremmin.
2008 oli kuivakka kesä. Tätä on vielä aika paljon jäljellä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hän on saanut pätäkkää ja patukkaa jo joka suunnasta.
...etsivät hyväksyntää yhden illan suhteista ja lutkailusta. Tämä pätee molempiin sukupuoliin. Tuo kyseinen tyttökin päätynee jos oikein hyvä tuuri käy niin yksinhuoltajaksi, ja siinähän se markkina-arvo romahtaa.
Koeta nyt hyvä mies unohtaa nuo nuoret tytöt, jotka ovat henkisesti risaisempia kuin varttuneemmat. Keskity niihin omanikäisiisi. Sieltäkin löytyy järkeviä naisia (uskoisin).