Tuttu ylipainoinen uhkuu puhtia; hän on aloittanut liikunnan ja nyt kyllä alkaa kiloja karisemaan! Lisäksi hän on lisännyt salaatin ja kasvisten syöntiä. Sitä ollaan toiveikasta ja positiivisella mielellä.
Menee pari kuukautta, eikä mitään näkyviä muutoksia tapahdu. Häntä alkaa masentaa. "Miksen laihdu vaikka olen tehnyt sitä-ja-tätä...?"
Eipä ole ottanut huomioon sitä, että viikon mittaan tulee yhä useampi tuhat ylimääräistä kaloria pizzoista, jätskistä, leivänpäällismakkaroista, salaatinkastikkeesta, majoneesista, karkista, kahvin sekaan hujahtavasta sokerista... Jos et jätä mitään pois, mutta lisäät rehuja, se ei vähennä kalorinsaantiasi.
Jos saat vaikka 2000 kcal ylimääräistä joka viikko, ja samalla aikavälillä ne kävelylenkit, pyöräilyt, uinnit ja jumpat kuluttavat yhteensä vain 1000, niin tokaluokkalainenkin osaa laskea että olet yhä 1000kcal plussalla.
Jos paino ei putoa yrityksestä huolimatta, niin kannattaa , ihan oikeasti, ihan ensimmäisenä kokeilla sitä orjallisen tarkkaa ruokapäiväkirjaa. Ja laskea jollain hyvätasoisella laskurilla (löytyy netistäkin ihan ilmaiseksi) paljonko on viikon tai kahden saldo. Jospa sieltä kuitenkin kertyy liikaa energiaa, jota et liikunnan lisäämiselläkään saa "nollattua"?
Tiedän todella monia jotka sortuvat tähän itsensä huijaamiseen, mutta eivät suostu sitä myöntämään. Syytetään aineenvaihduntaa tai mitä milloinkin. Pizza ja bisse maistuu, ja ihmeitä odotetaan tapahtuvaksi hetin kun noustaan viikossa kaksi kertaa tunniksi pyörän selkään. Ei se vaan toimi niin...
Menee pari kuukautta, eikä mitään näkyviä muutoksia tapahdu. Häntä alkaa masentaa. "Miksen laihdu vaikka olen tehnyt sitä-ja-tätä...?"
Eipä ole ottanut huomioon sitä, että viikon mittaan tulee yhä useampi tuhat ylimääräistä kaloria pizzoista, jätskistä, leivänpäällismakkaroista, salaatinkastikkeesta, majoneesista, karkista, kahvin sekaan hujahtavasta sokerista... Jos et jätä mitään pois, mutta lisäät rehuja, se ei vähennä kalorinsaantiasi.
Jos saat vaikka 2000 kcal ylimääräistä joka viikko, ja samalla aikavälillä ne kävelylenkit, pyöräilyt, uinnit ja jumpat kuluttavat yhteensä vain 1000, niin tokaluokkalainenkin osaa laskea että olet yhä 1000kcal plussalla.
Jos paino ei putoa yrityksestä huolimatta, niin kannattaa , ihan oikeasti, ihan ensimmäisenä kokeilla sitä orjallisen tarkkaa ruokapäiväkirjaa. Ja laskea jollain hyvätasoisella laskurilla (löytyy netistäkin ihan ilmaiseksi) paljonko on viikon tai kahden saldo. Jospa sieltä kuitenkin kertyy liikaa energiaa, jota et liikunnan lisäämiselläkään saa "nollattua"?
Tiedän todella monia jotka sortuvat tähän itsensä huijaamiseen, mutta eivät suostu sitä myöntämään. Syytetään aineenvaihduntaa tai mitä milloinkin. Pizza ja bisse maistuu, ja ihmeitä odotetaan tapahtuvaksi hetin kun noustaan viikossa kaksi kertaa tunniksi pyörän selkään. Ei se vaan toimi niin...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä vittua se sinulle kuuluu mitä toinen tekee elämällään! Eikä se sinun päänsärkysi pitäisi olla, jos sen huijaa itseään tai nolaa tai mitä muuta tahansa. Parempi se tuokin liikunta on kuin ei mitään, joten KANNUSTA, äläkä mollaa. Sinä tässä idiootti olet!
1) Tämä on laihdutus-niminen palsta -> oletettavasti täällä on aika paljon ihmisiä jotka haluaisivat laihtua. Sitä kautta olettaisin, että jos haluaa "tehdä elämällään" jotain muuta kuin laihtua, viettää aikaansa jossain muualla kuin täällä.
2) Olenko jossain sanonut, että "ei mitään olisi parempi kuin tuonvertainen liikunta" -> pointtini oli kyllä jotain ihan muuta, ehkä löydät sen jos luet tarkemmin.
3) missä olen mollannut ketään? Ja kuinkahan VITUSSA sitten pitäisi kannustaa, että kannustus kelpaisi? Osallistua valheeseen, seko on kannustamista? Anna muutama oikein konkreettinen esimerkki "oikeanlaisesta" kannustamisesta, kun siitä ilmeisesti niin paljon tiedät. TOTUUS SATTUU JOSKUS, esimerkiksi silloin kun toisaalta haluaa laihtua ja toisaalta herkutella. Kaikkea et voi saada. Valitse ja elä valintasi kanssa.
4) puhun erittäin vankasta kokemuksesta ikuisen laihduttajan tyttärenä, muutaman ylipainoisen 25 vuoden aikaisena ystävänä, ja muutaman jojolaihduttajan työtoverina. Olen nähnyt miten tarmo ja innostus vaihtuvat vähitellen epäilykseen ja pettymykseen, ja sitten heitetään hanskat tiskiin ja ollaan masentuneita. Vaikka asiat voisi tehdä vähän toisin ja onnistua, kun ymmärtäisi ja myöntäisi sen että ruoassa on enemmän kaloreita kuin moni tietääkään ja liikunta ei yleisesti ottaen ole niin tehokasta kuin moni luulee. PIENI RAVISTELU JA SUORA PUHE SAATTAA JOPA TEHOTA, JOS MOTIVAATIO ON KOHDALLAAN. Se että juuri sinä et ole motivoitunut laiduttamaan, ei tarkoita että kukaan muu ei olisi. En ole puuttunut sinun elämääsi enkä siihen mitä sinä sillä valitset tehdä (joten mitä vittua sinä siinä pulttaat, elä sitä elämääsi), mutta joku toinen saattaa ehkä löytää tekstistäni jotain mikä on avuksi.
5) Jos olisit pulttaamiseltasi jaksanut ajatellakin, olisit saattanut huomata että tuossa aloituksessani oli puhetta energiasisältöjen ja energiankulutuksen arvioinnin vaikeudesta, eikä lihavien ihmisten mollaamisesta.
Vaan, läskejä. Ei selityksiä, nautitaan hyvästä ruuasta niinkauan kuin aikaa riittää. Kalorinlaskijat ovat pelkureita.
Itse laihdutan siksi, että haluan olla paikalla kun vielä pienet lapseni varttuvat, aikanaan menevät naimisiin, haluan nähdä lapsenlapset... Haluan heitä tukea ja opastaa makansa varrella. Auttaa. Huolehtia. Rakastaa. Tämä kun ei oikein onnistu sieltä ruumisarkun pohjalta.
Se ainut syy, minkä vuoksi voisin kuolla (=lapseni) on juuri se sama syy, minkä vuoksi päätin laihduttaa, huolehtia kunnostani ja pysyä elossa.