Eräs aika läheinenkin ystäväpariskunta erosi äskettäin. Ero tuli meille ulkopuolisille täytenä yllätyksenä. Kaksi teini-ikäistä lasta, talous erittäin hyvässä mallissa, eikä ilmeisesti ulkopuolisia suhteita. Ulkopuolisten läsnäollessa molemmat suhtautuivat kunnioittavan leppeästi toisiinsa. Molemmat kehuivatkin läheisile ystävilleen siippaansa selän takana.
Se mikä hämmästyttää on eron rajuus. Molemmat syyttelevät nyt toisiaan narsisteiksi. Mitään muuta kunnon syytä eroon ei saa kuin, että toinen on narsisti. Molemmat ovat selanneet nettiä ja esittelevät narsistin tyypillisiä piirteitä meille ystäville (pian entisille), ja vakuuttavat exän täyttävät täysin kuvauksen kaikki kriteerit. Sori vaan, mutta kun ne ei kummallakaan täyty! Vaikka kuinka ulkopuolisena sanon.
Mikä ihme muoti tästä narsismista on tullut? Aivan kuin se olisi joku vakiotekosyy avioeron ottamiseen. Kun siippa ei ryyppää, hakkaa eikä käy vieraissa, niin hänestä voi ottaa hyvilä mielin eron, kun sehän on narsisti! Ihan selvä tapaus. Erosta ei tarvitse kantaa huonoa omaa tuntoa, kun narsistista päästiin. Aika raakaa paskapuhetta.
Minusta on mahdoton ajatus, että kaksi narsistia olisi keskenään naimisissa ja tuntisivat vetoa toisiinsa. Sekin tuntuu aika vaikealta ajatukselta, että älykkäät ihmiset ovat kaksikymmentävuotta yhdessä, joista 16 vuotta naimisissa ja koko ajan luonnehäiriöisen kanssa. Eikä ulospäin näy mitään! Kyllä kai sen narsistin empatian puutteen, palvonnan halun ja itsensä korostuksen huomaisivat muutkin?
Jos pitkän avioliiton aikana on muutamassa asiassa joutunut antamaan periksi, ei se silti tarkoita, että on ollut narsistin alistama. Jos muutaman kerran on tullut sellainen tunne, että toinen kaipaa kehumista ja itsetunnon pönkitystä, niin ei se ole merkki toisen narsismista. Jokainen meistä välillä kaipaa myötäkarvaan silittämistä. Jos oma itsetunto on vähän heikohko, ei siitä kannata aviopuolisoa syyttää. Harvalla meillä itsetunto silkkaa titaania on. Ei se ole kenenkään syy eikä alistamisen tulos. Se on pelkästään inhimillistä.
Se mikä hämmästyttää on eron rajuus. Molemmat syyttelevät nyt toisiaan narsisteiksi. Mitään muuta kunnon syytä eroon ei saa kuin, että toinen on narsisti. Molemmat ovat selanneet nettiä ja esittelevät narsistin tyypillisiä piirteitä meille ystäville (pian entisille), ja vakuuttavat exän täyttävät täysin kuvauksen kaikki kriteerit. Sori vaan, mutta kun ne ei kummallakaan täyty! Vaikka kuinka ulkopuolisena sanon.
Mikä ihme muoti tästä narsismista on tullut? Aivan kuin se olisi joku vakiotekosyy avioeron ottamiseen. Kun siippa ei ryyppää, hakkaa eikä käy vieraissa, niin hänestä voi ottaa hyvilä mielin eron, kun sehän on narsisti! Ihan selvä tapaus. Erosta ei tarvitse kantaa huonoa omaa tuntoa, kun narsistista päästiin. Aika raakaa paskapuhetta.
Minusta on mahdoton ajatus, että kaksi narsistia olisi keskenään naimisissa ja tuntisivat vetoa toisiinsa. Sekin tuntuu aika vaikealta ajatukselta, että älykkäät ihmiset ovat kaksikymmentävuotta yhdessä, joista 16 vuotta naimisissa ja koko ajan luonnehäiriöisen kanssa. Eikä ulospäin näy mitään! Kyllä kai sen narsistin empatian puutteen, palvonnan halun ja itsensä korostuksen huomaisivat muutkin?
Jos pitkän avioliiton aikana on muutamassa asiassa joutunut antamaan periksi, ei se silti tarkoita, että on ollut narsistin alistama. Jos muutaman kerran on tullut sellainen tunne, että toinen kaipaa kehumista ja itsetunnon pönkitystä, niin ei se ole merkki toisen narsismista. Jokainen meistä välillä kaipaa myötäkarvaan silittämistä. Jos oma itsetunto on vähän heikohko, ei siitä kannata aviopuolisoa syyttää. Harvalla meillä itsetunto silkkaa titaania on. Ei se ole kenenkään syy eikä alistamisen tulos. Se on pelkästään inhimillistä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuten sanoit, narsismiksi syyttely on muodikasta. Se on myös tosi helppoa, koska narsisti osaa pitää yllä hyvin viehättävää kuvaa itsestään, joten jopa tuttavien, saati puolituttujen, on mahdotonta tietää kulissien takana piilevistä hankaluuksista. "Puolisoni on narsisti, mutta ei hän sitä muille näytä" on varsin vastaansanomattomissa.
Toinen muotijuttu on koulukiusatuksi joutuminen. Koulukiusaamista ei missään tapauksessa pidä vähätellä, mutta sitä on tosi helppo käyttää tekosyynä melkein mihin tahansa: jos jää kiinni vieraissa käynnistä, myymälävarkaudesta, raiskauksesta tai kännissä ajosta tai vain pahasta luonteesta, ensimmäisenä suusta tuntuu tulevan "mutta mä olen koulukiusattu". Menneitä, aikuisten selkien takana tapahtunutta touhua on mahdoton todistaa, joten tekosyyksi se kelpaa mainiosti.
On olemassa narsisteja ja psykopaatteja, mutta ei ihan joka tönössä, kuten puheista voisi päätellä. Hankalissa tilanteissa on kuitenkin ihmisluonnon mukaista antaa se itselleen mairittelevin selitys ja toisesta osapuolesta raadollisimmat puolet väritettyinä.
Perheen sisäiset asiat eivät aina näy ulospäin. Entäpä, jos kulisseja onkin pidetty tähän asti yllä ja nyt niitä kulisseja ei enää jaksettu pitää ja tuotiin totuus julki.
ei voi olla narsuja, koska narsu tarvii alistetun pysyäkseen kuosissa, tässä tapauksessa molemmat halusivat näyttää ulospäin kuinka hyvin menee ja pitivät kulissit pystyssä, ja he teeskentelivät ystävilleen, että hyvin menee.
Mutta ei sellaasta teatteria iänkaiken jaksa ja kupla puhkesi.
He yksinkertaisesti huijasivat jopa itseään. Nyt on kavereiille selityksen paikka ja vihoissaan keksivät toisistaan vaikka mitä....
Minustakin olisi aika mahdotonta, että kaksi naarsistia alunperinkään olisivat kiinnostuneet toisistaan.