Olemme suomi24:ssa tavannut nuoripari ja seurustelleet n. 9kk, joista kolme kuukautta avoliitossa. Ongelmaksi on noussut avovaimoni omistushalu/mustasukkaisuus.
Kerron asian esimerkkien avulla, eli onko hyvät lukiat teidän mielestänne normaalia..
Esim. 1: Ostin kesäksi kausikortin kuntosalille. Tapasin ex- vaimoni sattumalta ks. salilta, jonka seuraukseni minulle ei enää ole lupaa mennä salille ilta-aikaan, kun hän saattaa myös olla siellä.
Esim. 2: Noin 15 vuotta sitten, juhannuksena ja humalassa harrastin seksiä lapsuuden ystäväni kanssa (siis naisen). Molemmat katuivat tätä, eikä me koskaan esim. seurusteltu. Avovaimoni haluaa minulta täydellistä rehellisyyttä, joten kerroin tämän hänelle yhdessä yhteydessä. Seurauksena, etten enää saa olla missään yhteydessä tähän henkilöön.
Esim. 3. Facebook on ikuinen riidan kohde, enkä sitä mielelläni käytä hänen läsnä ollessa (hän tulee yleensä seuraamaan mitä teen). Samoin kaikki tekstiviestit pitää tilittää, rannalla ja baarissa katse ei saa viipyä liian pitkään vastak. sukup. etc.
Esim. 4. Molemmat kävivät useille treffeillä ennen seurustelumme alkua. Kerroin näistä aikalailla avoimesti, kuten kenen kanssa asiat etenivät pidemmälle. Jätin kertomatta, että harrastin seksiä yhden näistä kanssa, koska olin varma, että pahoittaisin sille avovaimoni mielen. Hän sai kuitenkin asian selville tutkimalla minun vanhan kännykkäni tekstiviestit.
Esim. 5. Avovaimo ei halua, että vietän aikaani kavereiden kanssa, joista hän ei pidä. Miesporukalla ei ole suotavaa mennä baariin (olen kylläkin absolutisti). Eilen kruununa oli riita, kun olin mennyt pelaamaan rantalentopalloa joukkueeseen, jossa toisella puolella oli mukana vieraita naisia.
Avovaimoni on aika hyvä perustelemaan kantojaan, ja olen välillä itsekin hukassa, missä raja oikein menee?
Ja myöskin, kannattaako mielestänne suhteessa aina pyrkiä absoluuttiseen totuuteen, silläkin uhalla että se aiheuttaa toiselle pahaa mieltä, ja voi vaikuttaa normaalia elämää?
Kiitos etukäteen vastauksistanne, ja hyvää kesän jatkoa!
Kerron asian esimerkkien avulla, eli onko hyvät lukiat teidän mielestänne normaalia..
Esim. 1: Ostin kesäksi kausikortin kuntosalille. Tapasin ex- vaimoni sattumalta ks. salilta, jonka seuraukseni minulle ei enää ole lupaa mennä salille ilta-aikaan, kun hän saattaa myös olla siellä.
Esim. 2: Noin 15 vuotta sitten, juhannuksena ja humalassa harrastin seksiä lapsuuden ystäväni kanssa (siis naisen). Molemmat katuivat tätä, eikä me koskaan esim. seurusteltu. Avovaimoni haluaa minulta täydellistä rehellisyyttä, joten kerroin tämän hänelle yhdessä yhteydessä. Seurauksena, etten enää saa olla missään yhteydessä tähän henkilöön.
Esim. 3. Facebook on ikuinen riidan kohde, enkä sitä mielelläni käytä hänen läsnä ollessa (hän tulee yleensä seuraamaan mitä teen). Samoin kaikki tekstiviestit pitää tilittää, rannalla ja baarissa katse ei saa viipyä liian pitkään vastak. sukup. etc.
Esim. 4. Molemmat kävivät useille treffeillä ennen seurustelumme alkua. Kerroin näistä aikalailla avoimesti, kuten kenen kanssa asiat etenivät pidemmälle. Jätin kertomatta, että harrastin seksiä yhden näistä kanssa, koska olin varma, että pahoittaisin sille avovaimoni mielen. Hän sai kuitenkin asian selville tutkimalla minun vanhan kännykkäni tekstiviestit.
Esim. 5. Avovaimo ei halua, että vietän aikaani kavereiden kanssa, joista hän ei pidä. Miesporukalla ei ole suotavaa mennä baariin (olen kylläkin absolutisti). Eilen kruununa oli riita, kun olin mennyt pelaamaan rantalentopalloa joukkueeseen, jossa toisella puolella oli mukana vieraita naisia.
Avovaimoni on aika hyvä perustelemaan kantojaan, ja olen välillä itsekin hukassa, missä raja oikein menee?
Ja myöskin, kannattaako mielestänne suhteessa aina pyrkiä absoluuttiseen totuuteen, silläkin uhalla että se aiheuttaa toiselle pahaa mieltä, ja voi vaikuttaa normaalia elämää?
Kiitos etukäteen vastauksistanne, ja hyvää kesän jatkoa!
Vastaukset 12
Vanhimmat
vähän aikaa yhdessä, ja näemmä opettelette niitä yhteisiä pelisääntöjä.
yritin luoda jonkun näköistä mielikuvaa tilanteestanne. Ainakin se nousi ”silmille” että avokkisi on joko erittäin epävarma itsestään tai todella vallanhaluinen.
Avokkisi kaivaa kuopia itselleen, ensin hän vaatii rehellisyyttä, ja kun avoimesti kerrot totuuden, hän rankaisee sinua siitä. Kuka sen jälkeen enää uskaltaa olla rehellinen? Sitten kai hän alkaa epäillä sitä, ettet kerro kaikkea ja rankaisee siitäkin? Hän ei siis arvosta luottamustasi.
Luottamus on sitä, että ei kaivata jatkuvaa todistelua siitä, ettei toinen ole pettänyt. Ei todellakaan sitä, että ripittäydytään joka risauksesta ja tekemisestä. Se on jo vainoamista. Toisen normaalia elämää ei saa estää tai kontrolloida liikaa. Luottamuksellinen suhde on juuri tuota, ettei mitään kontrollia tarvita. (Muuten kontrolloitko itse tai oletko itse mustasukkainen?)
Jos itse tiedät että olet ollut uskollinen ja rehellinen, miksi sitä pitää sinun todistaa jatkuvasti? Eikö se ole nyt hänen päätettävä luottaa sinuun? Sen hän nimittäin päättää itse, haluaako luottaa vai ei. Ellei, niin mitä luultavimmin hän tulee lopulta särkemään suhteenne ihan omalla käytöksellään.
Mitään absoluuttista totuutta ei taida olla. Aina ne ovat enemmän tai vähemmän tulkinnan ja ilmaisun varassa. Olen kylläkin ”vanha”, mutta joku järki rehellisyydessä on oltava. Tarkoitan ettei mitä tahansa mitä sylki suuhun tuo pidä möläytellä ”rehellisyyden” nimessä. Voi sitä omaa motiiviaan miettiä hetken, mitä minä tahdon tällä totuudella lopulta saada aikaan?
Oisko aika istua useammankin kerran ja päättää pelisäännöistä uudestaan? Vinkkinä että sen voitte tehdä "kirjallisestikin" eli vaikka kirjoittamalla keskustellen.
pystyy näitä perustelemaan järjellä? Eihän siinä ole mitään logiikkaa, että et saa olla yhteydessä ihmisiin, pelata palloa tuntemattomien kanssa, tavata kavereita. Tuohan on pelkkää rajoittamista ja kontrollia. Vaimolta puuttuu luottamus sinua kohtaan. Ethän sinä ole suunnittelemassa mitään "avorikosta" vaikka saatat silloin tällöin olla vuorovaikutuksessa jonkun naisen kanssa. Nyt kissa pöydälle, ja emäntä kuriin, ettei määräile yksipuolisesti sinun elämästäsi.
Mummomuori jo kommentoikin oikein hyvin, allekirjoitan tuon. Avokkisi on rasittava komentelija ja kyttääjä. Et sinä tarvitse häneltä LUPAA tavata ystäviäsi tai käydä kuntosalilla, hyvänen aika! Eihän tuollaisia kieltoja voi "perustella hyvin". Kyllä avokkisi on ylittänyt tolkullisuuden rajan "rehellisyyden" vaatimuksessaan. Vaikka kuinka tykkäät hänestä, ei pidä sentään ihan koiran roolia ottaa. Eikä hänellä ole oikeutta nuuskia sinun kännykkääsi, eivätkä aiemmat suhteesi hänelle edes kuulu.
Pidä puolesi! Älä tottele hänen käskyjään ja kieltojaan mukisematta. Keskustelkaa siitä millaiset pelisäännöt ovat kohtuullisia ja mitkä eivät.
Sano rauhallisesti, että sinä käyt siellä salilla koska haluat kuntoilla eikä sinua kiinnosta onko eksäsi siellä vai ei, joten ei sen pidä avokkiakaan kiinnostaa. Ja että sinä saat tapailla ystäviäsi ja myös itse valita ketkä ovat ystäviäsi ja ketkä eivät. (Menoista tietysti on suhteessa hyvä sopia, ei siis pidä kadota omille teilleen pitkiksi ajoiksi, mutta tästähän ei teillä ollutkaan kyse.)
Sano myös avokillesi tuo sama josta Mummomuorikin sanoi, että sinä et halua kertoa hänelle avoimesti asioistasi, jos nämä häntä kerran noin pahasti häiritsevät. Sano, että hänen kieltonsa ja vahtimisensa on ahdistavaa eikä suhde voi toimia tuollaiselta pohjalta.
Toivottavasti saatte yhteiselämänne toimimaan! Mutta ellei avokki luovu komentelustaan, hän ei ole rakkautesi arvoinen. Paitsi tietysti jos oikeasti nautit SM-alistusleikeistä, jolloin tilanne on toinen. :-)
itselläni on luottamus pula, mitä epävarmempi olen itsestäni ja mitä tiheämpään ukko on lupauksia rikkonut(joita hän ei ole pitänyt niin tärkeenä), sitä pahemmat ovat epäillyt..
meillä ensin luottamus pitää korjata mutta sekään ei mene kuin pitämällä sovitut säännöistä kiinni,saamme ulkopuollista apua.
itseäni pahana pidän ja vihaan itseäni kun en osaa luottaa mutta omat tunteet mitä ei osaa säädöstellä eli oloa että olen ollut vain joku sääli, johon tarrauduttu..
olen rakastunut, kiintynyt.. mutta luopuisin hänestä jos hän tahtois vaikka kipeetä tekisi.
pelkään pahinta että hän löytää paremman ja en halu jäädä yksin ja nähä häntä iloisena jonkun toisen kanssa ja minä tyhjän päällä kyykkimässä ja surkuttelemassa ettei minusta ole kenellekkään mitään arvoa
olen antanut niin paljon suhteelleni: menettänyt ystävät(omasta halusta kun vaadin luopumaan ystävättärestään, joka oli kolmantena pyöränä)
olemme olleet 6vuotta jo yhessä vaiheita on ollut monia, ukko haluu pitää minusta vieläkin kiinni.
vaikka jokaisen sovitun rikkomisesta, olen eroomassa kun en halu enään samaa paskan kiertokulkua mutta kuintenkin toivon ja luotan siihen että saan luottamuksen takaisin kun heikomman lenkin mukaan mennää ja rakennetaan sitä luottamusta.
esim, tuossa tilanteessa sinun pitää nyt alkaa arvioimaan haluatko pitää hänet ja yrittää pitää etäisyyttä naispuolisiin ihmisiin, tietenkin hakea apua parisuhde neuvojalta tai vastaavalta?
toimivan suhteen ylläpitämiseen tarvitaan sitoutumista parantaa suhdetta yhteisvoimin, eikä yksin..
Meillä oli samanlaista alussa, tosin meillä se kyttääjä ja rajoittaja oli poikaystäväni. Eri sukupuolisista kavereista piti luopua, ulkonakäynneistä yms. Kyttääminen aiheutti monet riidat, jotka eivät kuitenkaan johtaneet mihinkään. Ainoa mikä auttoi on aika. Ajan kanssa avokki vakuuttui, että tosissaan tässä ollaan vaikka joskus pitäisikin yhteyksiä vanhoihin eri sukupuolta oleviin kavereihin. Nykyään sitä tuskin kiinnostaa mun kaverit ja menemiset ;) Eli huimasti on edistytty alkuajoista, mutta se kyllä vaatikin moooonta vuotta ja useat riidat.
Menet vaan kavereides kanssa etkä alistu tyttösen pyöriteltäväksi, kun avokki huomaa että tulet illanvietoista kiltisti kotiin hänen viereensä ihmisten ajoissa, hän oppii ajan kanssa luottamaan sinuun.
1. Toisaalta ymmärrän että avokkiasi vaivaa se että voitte nähä kuntosalilla exän kans, mutta käytät tietenkin kausikortin loppuun. Sen jälkeen voisit hankkia salikortin jonnekki toiselle salille, niin ei tulis turhia riitoja.
2. Tätä juttua ei ois kannattanu kertoa. Ei kukaan nainen tykkää siitä että mies on tekemisissä semmosen naisen kans kenen kans on seksiä joskus harrastanut. Toisaalta siitä on kauan, mutta se voi jäädä kummittelemaan toisen mieleen ihan turhaan.
3. Anna tyttöystävän kattoa ku oot facebookissa jos huvittaa, sittenpähän huomaa ettei siellä oo mitään ihmeellistä. Ei se ikuisesti jaksa kytätä vieressä. Mutta sitte tuosta toisten ihmisten kattelemisesta, mäki kattelen sekä miehiä että naisia, sitä saa tehä mutta ei kannata katella liian pitkään.
4. Treffeistä ei tarvi kertoa uudelle kumppanille, muutaku sen että kuin monen kans on käyny (sekään ei oo välttämätöntä). Mutta ei nimiä eikä mitään kuvia. Ei tarvi kertoa miten pitkälle on menny. Yleisesti voi kertoa seksikumppanien määrän, mutta ei mitään tarkemmin.
5. Kaverit saat valita ite ja ihan miesten keskisiä iltoja kuuluuki olla aina joskus. Mutta yhteisiä iltoja myös.
Meinaatko montakin vuotta jaksaa moista käytöstä kumppaniltasi ?
Älä hyvä ihminen alistu moiseen. Ensinnäkin jo sinun kännykkäsi tutkiminen on laitonta !
Toiseksi, ei kaikkia asioita menneisyydestään kannata kertoa, ei ainakaan kun toinen on noin sairaalloisen
mustasukkainen. Olet saattanut jutuillasi vain ruokkia sitä mustasukkaisuutta.
Ole mies, äläkä alistu moiseen ! Käy salilla tai missä ikinä haluatkin silloin kun haluat. Jos tämä ei naiselle käy, niin aina sopii nostaa kytkintä.
tsemppiä !
Minäpä vähän kerron, meinaan kun olen itsekin ollut samassa tilanteessa.
Ensinnäkin yksi asia, avovaimosi on epäileväinen koska häntä on joskus petetty tai hän on seurannut sitä joskus läheltä. Tai vaihtoehtoisesti hän epäilee kaikkea, koska itse tekisi heti pahojaan.
Toiseksi, vaadi ehdottomasti kaikkea samaa, mitä sinulta vaaditaan. Jos et saa tavata naispulisia kavereita, ei hänkään saa tavata miespuolisia. Jos et saa mennä yksin baariin, ei avokillakaan ole asiaa yksin minnekään jne.
Oma avokki on myös melko mustasukkainen ja omistushaluinen, joten olen sujuvasti jättänyt sitä ja tätä kertomatta. Jos joskus jään kiinni moisesta, totean vain että en kerro kun en jaska tapella jokaisesta pienestä asiasta. Myös huudahdukset "turpa kiinni" "haistappa vittu" ja ihan perinteinen mykkäkoulu ovat joskus käytössä. Eli jos minun kanssa alkaa riitelemään typerästä pikkuasiasta ja saattaa hyvän päiväni huonoksi, se on sitten varmasti myös toiselle osapuolelle huono, enkä todellakaan ala lepyttelemään tai pyytelemään tekojani anteeksi.
Olen tullut vastaan, mutta olen myös pitänyt pääni. En suostuisi katkomaan välejä johonkin lapsuudenkaveriin avokin takia, sensijaan joihinkin entisiin irtonumeroihin en pidä yhteyttä.
Baariin menen kavereiden kanssa jos siltä tuntuu. Jos avokki vetää herneet nenään, sanon että aivan sama. Jokatapauksessa homma meillä on edistynyt huomattavasti ja on nykyään normaalia alun puolivainoharhaisesta meiningistä.
"Esim. 3. Facebook on ikuinen riidan kohde, enkä sitä mielelläni käytä hänen läsnä ollessa (hän tulee yleensä seuraamaan mitä teen)."
Vaadippa tuosta hyvästä salasana hänen sähköposteihin.
Ymmärrän ainakin tuon Facebookin ihan täysin.
Kun me aloimme seurustelemaan miehellä oli Facebookissa tuo "Would you do to me" - ja vastaava toiminta, ja sitä kautta naiset vastailivat "want to come sleep next to you (;" ja mieshän napsi heidät kavereikseen. Väitti ensin, etä ei, kaikki ovat tuttuja treenikavereita kun hän kierteli saleilla ympäri suomea, mutta n. kk päästä kertoi mistä naiset löytyivät. Ja jäi kiinni yhden kanssa liiankin privaattien puhumisesta.
Tottakai vedin herneet nenään ja siitä tuli riita. Mies oli vielä minun luonani ja lensi ulos. Illan hän jaksoi mököttää kunnes tuli pyytelemään anteeksi ja näytti facebookkinsa että oli kaikki poistanut. Ei viitsinyt myöntää, että vika oli hänen. Jos en olisi löytänyt tuota, en tiedä miten pitkälle olisi mennyt. Nainen kun sanoi, että olisi kiinnostunut tulemaan suomeen ja mahdollisuus olisi.
Toisen kerran mies sitten ihastui taas yhteen, nyt suomalaiseen, facebook kaveriin eikä viitsinyt asiaa kertoa ennen kuin tenttasin ja pahemmaksi meni, minulle kertomatta. Naiseen tin yhteyttä, onneksi hän ymmärsi ja katkaisi välit. Mies kun "ei halua että muut alkaa utelee" pidä tilaansa varattuna vaan joko tilana jossa ei näe mitään tai epäselvä. Poistin omasta tilastani kanssa tuon ettei mitään näy ja heti oli niskavillat pystyssä miksi.
Eli Facebookkia anna vain katsoa, mitä vikaa jos siellä ei mitään ole? Minä saan nykyään mieheni facebookkia katsoa ja hän on aina saanut minun. Saan jopa hänen koneellaan käydä netissä, vaikka tietää, että kun netin käynnistää, aloitussivu on facebook jossa hän on jo sisällä, eli voin käydä tarkistelee kaikkea. Pakko sanoa, että olen joskus niin tehnyt, ja onneksi mitään hälyyttävää ei enää ole. Jotain pientä josta voisin vetää, mutta en enää jaksa. Sanon vain miehelle kun hän tulee kotia "näin oli, en oikein tykännyt, mutta nytpähän tiedät niin et uusi."
ja mies ei uusi.
Näytä että olet luotettava ai ainakin koneen suhteen. Minusta on kamalaa kun koneen kautta se pettäjä etsitään.
Ihan normaalia.
Tuo facebook-juttuki.. jos sulla ei oo mittää salattavaa nii mite voi ahistaa vaikka toinen näkeeki selailemisen siellä.
Tyhmyydestä sakotetaan.