Hei, haluan muutaman kommentin. Oli vähän juttua yhden ihmisen kanssa. Pyysin sitten tekemään pientä palvelusta, jonka hän lupasi. Sanoin, ettei ole mikään välttämätön tietysti, mut jos haluaisi. Hän aikoi tehdä sen. Sitten ei kuulunut mitään. Muistutin ohimennen muutaman kerran ihan nätisti, lupasi tehdä edelleen. Mitään ei tapahtunut. Jotain selitteli..
Sitten yhden kerran kun olin taas sanomassa, mulle iski päähän, että tätäkö se tän kans olis, että näitä pikkuasioitahan on elämä täynnä. Mä sanon asiasta jota toinen lupasi sata ja yksi kertaa ja kun ei ala tapahtua, olisin sitäkö mun pitäis tehdä koko loppuelämä. Tulee sellanen mielikuva, että se olis sitten tätä. Ei olis mitään ongelmaa, jos hän ei olis aikonut ja luvannut, ei mitään välttämätöntä hänelle, olis voinut kieltäytyä, mutta kun luvataan ja monta kertaa.. En vois kuvitella itseäni sellaseen juttuun. En koskaan.
Tuli mieleen, että ne on aika pieniä juttuja, mistä se aito toisen huomioiminen lähtee.
Nyt varmaan joku sanoo, että älä vaadi. En vaatinut kysyin ja hänellä oli kaikki oikeus sanoa ei joka kerta.
Sitten yhden kerran kun olin taas sanomassa, mulle iski päähän, että tätäkö se tän kans olis, että näitä pikkuasioitahan on elämä täynnä. Mä sanon asiasta jota toinen lupasi sata ja yksi kertaa ja kun ei ala tapahtua, olisin sitäkö mun pitäis tehdä koko loppuelämä. Tulee sellanen mielikuva, että se olis sitten tätä. Ei olis mitään ongelmaa, jos hän ei olis aikonut ja luvannut, ei mitään välttämätöntä hänelle, olis voinut kieltäytyä, mutta kun luvataan ja monta kertaa.. En vois kuvitella itseäni sellaseen juttuun. En koskaan.
Tuli mieleen, että ne on aika pieniä juttuja, mistä se aito toisen huomioiminen lähtee.
Nyt varmaan joku sanoo, että älä vaadi. En vaatinut kysyin ja hänellä oli kaikki oikeus sanoa ei joka kerta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
On aika vaikeaa kommentoida, kun ei tiedä, mikä se mainitsemasi pikkuasia on. Kuvittelin mielessäni muutamia vähäpätöisiäkin juttuja, joita voisi kaverilta pyytää, ja kyllähän se lopputulos on aina sama: jos mitään ei tapahdu, kaveri vain selittelee eikä edes sano "ei", voidaan olla oikeasti kynnyskysymyksen äärellä. Jos ei ihan suhteen alkuvaiheissa ole tuon enempää vieraskoreutta tarjolla, parisuhteessa tilanne on sitten onneton.
Yhdessä pikkuasiassa voi olla piilossa monta isoa: tuossa esimerkiksi se, että kaveri on ehkä vain laiska. Ehkä hän ei pidä sinun toivettasi tärkeänä, muttei pidä myöskään sinua niin tärkeänä, että sanoisi asian suoraan. Minulla on sukulaismies, joka rehvastelee sanoilla ja sanoitta siitä, että häntä eivät akat komentele, mutta eipä uskalla sanoa eukolleen vastaankaan vaan luikertelee omille teilleen. Pikkuasia voi olla pikkuasia, mutta voi se olla isokin.
Mun täytyy sanoa, että itselle tuollainen kanssa on tosi merkitsevää. Siinä ollaan ihan peruskysymysten äärellä. Pikkuasioilla mitataan käytöstapoja, sitä osaako huomioida jne... Jos ei pysty joustamaan tai olemaan edes rehellinen/suora ja sanomaan että ei, niin en mä ainakaan jaksa katsella sellaista. Itselleni kun tuollaiset asiat on tärkeitä ja arvoni perustuvat sille pohjalle, että ei ne suuret puheet vaan ne teot. Yhden kanssa on tapailu loppunut juuri vastaavaan toistuvaan pikku piittaamattomuuteen ja uskon, että oli oikea päätös pitkässä juoksussa.
Se on sellanen asia et varmaan feromonit pistää toisinaan stopin.Meaning: jompikumpi teistä harkitsee pettämistä.
Mä varmaan kysyisin henkilöltä asioista ja kertoisin omaa mielipidettä. Mitä muuten pyysit tekemään?
on se persoonallisuushäiriö, että emme uskalla sanoa ei, koska pelkäämme rangaistusta. Rangaistus on mikä tahansa: suutut, murjotat. Se voi olla pieni mutta havaittavissa oleva juttu. Sitähän ei välttämättä olisi tullut. Niin ainakin väitit. Tutki myös itseäsi ja varmistu, että rangaistusta ei millään muotoa olisi tullut.
Mutta jos olemme kasvaneet siihen että kieltäytymisestä seuraa jotain negatiivista on helpompi sitten luvata tehdä se, vaikka se ei oikeasti kiinnostaisi.
>> Mutta jos olemme kasvaneet siihen että kieltäytymisestä seuraa jotain negatiivista on helpompi sitten luvata tehdä se, vaikka se ei oikeasti kiinnostaisi.
Minut on ainakin kasvatettu perinteiseen malliin; arvostan rehellisyyttä, suoraselkäisyyttä, avoimuutta ja ahkeruutta. Jos jotain luvataan, siitä pidetään kiinni tai sitten pyydetään anteeksi, ettei voikaan toteuttaa lupaustaan jostain syystä. Mutta sellainen lykkääminen ja väistely ja ettei uskalla ottaa edes asiaa puheeksi on noloa käytöstä. Jonkun asian voi unohtaakin ihan oikeasti, meille jokaiselle on varmasti käynyt niin joskus. Ja kun toinen asiasta huomauttaa voi silloin sanoa rehellisesti, että lykkäsin tekemistä koska koen asian vaikeaksi siitä ja tästä syystä. Tai sitten vain hoitaa mitä on luvannutkin. Mutta jos edelleen vain väistelee se kertoo mielestäni surkeasta ihmisestä. Miten sellaisen kanssa sopii ikinä mistään tai miten kehittää suhdetta, jos toinen ei voi jutella edes jonkun neutraalin homman suorittamisesta? Suhteessa kun joutuu juttelemaan oikeasti vaikeistakin asioista.
Se on kyllä totta, että "EIn" sanominen on joskus vaikeaa, mutta kyllä siihen aikuisen pitää pystyä. Pitää osata osoittaa ne rajat toisille. Itsellänikin ollut asian tiimoilta joskus vaikeaa, etenkin kun olen käsistäni kätevä ja monet tutut olettavat, että teen ilmaiseksi heillekin kun kotonanikin olen harrastanut vastaavia remppoja jne. Omasta mielestäni aikuisuuden yksi mittapuu on vastuun kantaminen itsestään. Siitä, että sanoo kuinka asian kokee jos se vaivaa tai jos se on tavattoman hienoa:) Samoin kuin että uskaltaa pyytää apua jos sitä tarvitsee jne. Tämä on sitä ihan perusaikuisuutta, sen ymmärtämistä, ettei kukaan osaa lukea ajatuksiasi ja siksi asiat pitää puhua halki poikki ja pinoon.
minulla on myös yksi kokemus tuolaisesta laiskimuksesta. jos joku kokoajan pettää lupauksen siihen ei voi luottaa. mä todella pidin eräästä miehestä ja petti lupauksia kokoajan. se ihminen ei muutu koskaan, mut saa olla myös yksin.
juuri näin. kerrankin pyysin yhtä pikkuasiaa kuten rahaa ja koko ajan petti lupauksensa. Se laiskimus saa kyllä olla yksin, koska koko ajan pettää lupauksen.