Tunnistatko itsesi tästä tekstistä? Tämä on erittäin suora ystävänhaku ilmoitus, koska haluaisin löytää tämän tyylisen ihmisen. Näin helpotan kaverinhakuani,jotta löytäisin juuri sellaisen ystävän mitä toivon löytäväni, eikä näin kenenkään tarvitse vaivautua kirjoittamaan muutamia maileja, jotka sitten lopahtaa,kun ollaankin ihan erityylisiä ihmisiä.
Mun toive ystävyys on sellaista, jossa molemmat on aidosti kiinnostunut mitä kuuluu. Kun kerrotaan asioita, toinen kyselee asiasta lisää. Haluaa, että sä kerrot asiaa tarkemmin eikä parilla sanalla ohita aihetta sanomalla esim. onpa harmi, mut älä hei välitä,kyllä se siitä. (vaikka positiivinen kannustuskin on ihanaa, mut) koska tälläinen kannustus ei auta kertojan ongelman ratkaisuun todennäköisesti paljoakaan. Olettaen että, jos toinen haluaa kertoa jotain niin kyllä siinä yleensä haluaa, että toinen kertoo oman näkemyksensä asiaan ja että asiaa koitetaan yhdessä miettiä, löytää ratkaisuja. Sellainen on mun mielestä hyvä kuuntelija,auttaja,tukija. Tällöin myös haluaa nähdä juuri tämän kaverin ja päästä keskustelemaan asioista!
Kun kuulumisia vaihdetaan, kysytään mitä kuuluu...kunnon ystävä kysyy vielä ”viikko kuulumisten kertomisen päälle” mitä sulle OIKEASTI kuuluu. Ja mitä itselle oikeasti kuuluu. Kyselee syvemmin asioista. Mm. asioista mitkä on aiemmin painaneet toista. Kyselee erikseen työ-, parisuhde-,vanhempiin liittyvät-, harrastuksiin-, lapsiin-,muihin kavereihin-, terveyteen, jaksamiseen- yms. liittyvät kuulumiset.
Vaikka olisi itsellä kuinka paljon kerrottavaa ja tuen tarvetta, niin siitä huolimatta muistaa ja on ennen kaikkea kiinnostunut myös siitä mitä toiselle kuuluu, vaikka ne asiat tuntuisivatkin pieniltä murheilta.
Ottaa yhteyttä tasapuolisesti, käydä kylässä tasapuolisesti.
Muistaa kertoa mitä hyvää toisessa on. Mistä piirteistä pitää, milloin toinen on ollut erityisen kiva,mitä toinen osaa erityisen hyvin.
Uskaltaa olla eri mieltä, kertoa omat mielipiteet vaikka ne olisi päinvastaiset. Uskaltaa sanoa, olet väärässä. Uskaltaa kertoa, että toinen on liian lähellä nähdäkseen selvästi asiat, antaa rehellisen ulkopuolisen näkökannan, kertoa myös miltä toisesta osapuolesta mahtaa tuntua hänen käytös.
Hyvä ystävä ei suutu,vaan ymmärtää,että toinen tuo esille eri näkökantoja joita pohtia.
Tahtoisin kovin löytää tälläisen ystävyyden! Olen Turusta,minulla on yksi pieni lapsi ja kolmenkympinkriisiin on hieman vielä aikaa.
Etsin naispuoleista ystävää. sielunsiskoa:) Loppu elämän kestävää ystävyyttä, johon ei löydy mitään verukkeita.
Mun toive ystävyys on sellaista, jossa molemmat on aidosti kiinnostunut mitä kuuluu. Kun kerrotaan asioita, toinen kyselee asiasta lisää. Haluaa, että sä kerrot asiaa tarkemmin eikä parilla sanalla ohita aihetta sanomalla esim. onpa harmi, mut älä hei välitä,kyllä se siitä. (vaikka positiivinen kannustuskin on ihanaa, mut) koska tälläinen kannustus ei auta kertojan ongelman ratkaisuun todennäköisesti paljoakaan. Olettaen että, jos toinen haluaa kertoa jotain niin kyllä siinä yleensä haluaa, että toinen kertoo oman näkemyksensä asiaan ja että asiaa koitetaan yhdessä miettiä, löytää ratkaisuja. Sellainen on mun mielestä hyvä kuuntelija,auttaja,tukija. Tällöin myös haluaa nähdä juuri tämän kaverin ja päästä keskustelemaan asioista!
Kun kuulumisia vaihdetaan, kysytään mitä kuuluu...kunnon ystävä kysyy vielä ”viikko kuulumisten kertomisen päälle” mitä sulle OIKEASTI kuuluu. Ja mitä itselle oikeasti kuuluu. Kyselee syvemmin asioista. Mm. asioista mitkä on aiemmin painaneet toista. Kyselee erikseen työ-, parisuhde-,vanhempiin liittyvät-, harrastuksiin-, lapsiin-,muihin kavereihin-, terveyteen, jaksamiseen- yms. liittyvät kuulumiset.
Vaikka olisi itsellä kuinka paljon kerrottavaa ja tuen tarvetta, niin siitä huolimatta muistaa ja on ennen kaikkea kiinnostunut myös siitä mitä toiselle kuuluu, vaikka ne asiat tuntuisivatkin pieniltä murheilta.
Ottaa yhteyttä tasapuolisesti, käydä kylässä tasapuolisesti.
Muistaa kertoa mitä hyvää toisessa on. Mistä piirteistä pitää, milloin toinen on ollut erityisen kiva,mitä toinen osaa erityisen hyvin.
Uskaltaa olla eri mieltä, kertoa omat mielipiteet vaikka ne olisi päinvastaiset. Uskaltaa sanoa, olet väärässä. Uskaltaa kertoa, että toinen on liian lähellä nähdäkseen selvästi asiat, antaa rehellisen ulkopuolisen näkökannan, kertoa myös miltä toisesta osapuolesta mahtaa tuntua hänen käytös.
Hyvä ystävä ei suutu,vaan ymmärtää,että toinen tuo esille eri näkökantoja joita pohtia.
Tahtoisin kovin löytää tälläisen ystävyyden! Olen Turusta,minulla on yksi pieni lapsi ja kolmenkympinkriisiin on hieman vielä aikaa.
Etsin naispuoleista ystävää. sielunsiskoa:) Loppu elämän kestävää ystävyyttä, johon ei löydy mitään verukkeita.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin kauan kuin muistan, olen halunnut itselleni sellaista tosiystävää, jonka kanssa jaettaisiin kaikki jutut (paitsi tietenkin sellaisia, mitkä kuuluvat vain parisuhteeseen tai mitkä jonkun muun kanssa ovat luottamuksellisia - mutta sehän on itsestäänselvyys). Mulla on kyllä muutamia ystäviä jo monien monien vuosien takaa, mutta ystävyys ei ole niin syvällistä, että tunnettaisiin toinen todella hyvin, joten edelleenkin haaveilen sellaisesta tosiystävyydestä :)
Munkin mielestäni ystävyyteen kuuluu kysellä toisen kuulumisia puolin ja toisin. Itse olen utelias ja haluan kuulla toisen elämästä ja kaikkeen siihen liittyvästä, ja kyselen paljon. Toisaalta koitan kuitenkin rajoittaa kyselemistä, koska jos toinen vastailee vain lyhyillä lauseilla, oletan helposti, että ehkei hän ole niin innokas kertomaan. No toisaalta kyllä sorrun itsekin siihen, etten ala kertoa juurta jaksaen asioista saman tien, koska en tiedä, kiinnostaako toista. Eli odottelen mielellään lisäkysymyksiä, mutta näytän mielestäni kyllä ilmeillä ja eleillä, kiinnostaako minua jutella lisää asiasta vai ei :) Ehkä olen vähän turhan suuri olettaja monessakin asiassa. Mielestäni kuitenkin lisäkysymykset osoittavat myös toiselta sitä kiinnostusta ja sitä, onko kuunnellut, mitä puhun.
Mielelläni autan toista, jos on vaikeaa, ja koitan keksiä ratkaisuja, jos on pulmia. Ystävyyteen kuuluu tukea ja auttaa, sekä ottaa tukea myös vastaan. Tietysti joskus voi haluta vain kertoa ikävistä asioista, eikä halua niihin sen kummempia ratkaisuja alkaa ystävän kanssa etsimään. Mutta jos se on aina tällaista, niin ei sekään mielestäni hyvä ole. Silloin ystävä alkaa toteamaan vain, että kyllä se siitä helpottaa, kun ei toinen kerran halua jutella asiasta. On luottamuksen osoitus, että kertoo myös ikävistä asioista toiselle ja antaa toiselle mahdollisuuden keksiä keinoja parantaa tilanne.
Tähän liittyykin yksi tärkeä juttu; ystävyys ei saa mennä valittamiseksi. Jokaisen elämässä on huonoja päiviä & kausia, mutta kyllä sen verran pitää olla positiivisuutta, että näkee myös hyviä asioita ympärillään. Itse ainakin pyrin olemaan positiivinen ja hymyilen paljon, koska itsekin viihdyn sellaisten ihmisten kanssa. Lisäksi ystävän pitää hymyillä myös silmillään, ei pelkästään suulla :)
Haluaisin olla sellainen ihminen, jolle toinen haluaa pikaisesti kertoa, kun on tapahtunut jotain kivaa / ikävää. Ei se tarkoita, että sillä sekunnilla pitää ilmoittaa, mutta että mieleen tulee, että tästä kerron toiselle. Lisäksi asioista pitää voida keskustella, vaikka eri mieltä onkin, niinkuin säkin sanoit. Eri mielipide ei tarkoita kiivasta väittelyä, vaan ihan hyvänhenkistä jutustelua :) Minä ainakin yritän ymmärtää toisenkin kantaa. Eikä sitä mielipidettä muutenkaan tarvitse jyrkästi sanoa niin, että se loukkaa toista. Ehkä siinä mulla on parantamisen varaa, että oppisin juttelemaan myös ikävistä asioista, esimerkiksi jos jotain riidan poikasta tulee. Tuppaan herkistymään, minkä vuoksi pidän liikaa suuni kiinni :)
Mulla siis ei ole tällaista ystävyyttä ikinä ollut (puolisoa ei lasketa, mutta pakko myöntää, että viihdyn paljon kotona, koska siellä on se paras "ystävä":), enkä kovin helposti luota ihmiseen niin paljon, että alkaisin avautua asioistani. Vanhemmiten ystävystyminen on muutenkin vaikeampaa, eikä sitä osaa samalla tavalla noin vaan alkaa kaveerata ihmisten kanssa. Sitten kun vielä haluaisi, että sen toisen kanssa olisi jotain - mielellään enemmänkin - yhteistä, se alkaa olla hankalaa. Itse en esimerkiksi harrasta juomista, joka kuitenkin tuntuu nykyään olevan suuri ihmisiä yhdistävä asia - alkaa myös avautuminen helpommin :D No ehkä hieman yleistän, mutta kuitenkin. On se kuitenkin aika raskas prosessi tutustua uuteen ihmiseen, joka ei tunne sinua, perhettäsi, ystäviäsi, historiaasi, ei mitään. Ei siihen ruljanssiin "turhaan" viitsi lähteä, joten ystävän etsintä on vähän hankalaa. Ilmoitus tietty on ihan hyvä juttu, mutta senkin laatimisessa vaan on se, että molemmat osapuolet sitten tähtäävät siihen samaan asiaan. Vähän kuin seurustelukumppania etsisi :) Jos ei suju, niin missä vaiheessa sitä sitten luovuttaa, ja miten asian toiselle sanoo.
Loppujen lopuksi en siis tiedä, täytänkö vaatimuksiasi täysin, kun ystävyys muodostuu kahden osapuolen yhteistyöstä ja minulla ei tämänlaatuisesta ystävyydestä ole kokemusta. Mutta kuvailemasi ystävyys olisi kyllä ystävyyttä parhaasta päästä :) Ainakin kovasti haluaisin sellaisen ystävyyden saavuttaa, kasvaahan siihenkin. Ja minä siis olen myös muutaman vuoden alle kolmekymppinen, parisuhteessa elävä tyttönen :)
mist tommosii ystävii tääl päin löytää!!!
tääl ois yks!! täält turust oon.mä oon vm.83. en viiti täs ny enempää jaaritella koska tärkeimmät jo on jo kirjotettu. samaa haeskelen! mut eipä taida löytyy..vaikeeta on ihanaa/luotettavaa ystävää täs iäs enää löytää.huomattu on! mut onnistuukohan se tätä kautta.!? tuntuu et se on nii et muutama viesti pistetää sit toinen osapuoli katoo..ja kirjottelut jääpi..jne jne.
onkohan se nii et ystävät ois pitäny hankkii/jäädä joskus aikaa sitte jo! mun kamut jääny matkan varrel..muuttanu muual..jne jne.
avopuoliso löytyy! hän on yks ja ainoo ystävä.
Kiitos teille molemmille vastauksista! Olin oikein positiivisesti yllättynyt, että samantyylisesti ajattelevia löytyi ja vastasi mulle täällä:)
Mullakin on kavereita ja ystäviä ja aikaisemmin ajattelinkin niin, että ennemmin pitää panostaa ja koittaa syventää niitä ystävyys-ja kaverisuhteita, entä etsiä uusia tuntemattomia ihmisiä.
Mutta,kun ollaan puhuttu kaverien kanssa asiasta ja päätetty puhua syvällisiä jne,mitä ei olla juurikaan ennen tehty, niin se tuntui molempien mielestä epäluontevalta. Kun kaverisuhde on ollut jo pitemmän aikaa tietynlainen on todella luonnotonta alkaa sitä toisenlaiseksi muuttamaan. Sen takia tajusin, että olen onnellinen kavereistani ja ystävistäni ja siitä millaisia tapoja meillä on. Vaikkei se syvällisten puhumista olisikaan tmv.
Mutta kuitenkin kaipaan sellaistakin ystävää/ystäviä joiden kanssa ystävyys olisi nimenomaan syvällistä. Siksi haluan uskoa, että uuden ihmisen kanssa, joka kaipaa myös tälläistä ystävää, voisi alkaa alusta alkaen painottamaan juuri tälläistä ystävävyyttä.
Ei mulla vaatimuksia ole juuri muuta,kun että haluaa alkaa rakentamaan yllämainitsemaani ystävyyttä. En väitä, että siinä itsekkään välttämättä noin hyvin onnistuisin, mutta minulla on halu yrittää ja jos sinulla on halu yrittää niin a-vot! Siitä se lähtee! Ja avoimin mielin, jos ei onnistu niin sanoo suoraan. Kyllä tuollaisen ystävyyden saavuttamiseen tarvitaan paljon aikaa ja tutustumista,eihän se heti muodostu.
Mäkään en käytä alkoholi paljon, tai en ole kännissä. Pari siideriä menee joskus.
Kaikki jotka haluaa ottaa yhteyttä ja kirjoitella enemmän,tutustua ja ehkä ystävystyä niin kirjoitathan mailiini lisää kuulumisia ja ajatuksia: [email protected]
Uppista! Nostelen hieman. Ilmoitus ei ole vanhentunut viekäkään. Liikaa ei ole vastauksia ropissut nimittäin;)
tääl ois yks pia 26v oleva neitonen..turust. ainoo ystävä...avopuoliso. en valita mut...=/ niih..=)
Moikka ja kiitos vastauksesta! Laita ihmeessä mailia minulle. Osoite on tuolla ylempänä:)