Olen suunnitellut lähteväni Au pairiksi nyt syksyllä, mutta minulla on poikaystävä. Haluaisin tietää että miten yleensä te poikaystävälliset au pairit olette pärjänneet sen vuoden ja mitä suhteellenne on tapahtunut(jos on)? Vai onko se vuosi erottanut teidät kokonaan?
Aupair vuosi ja parisuhde
tototto
91230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lähdin auppariksi viime syksynä poikaystävästä huolimatta. Alkuun pari kuukautta sujui paljon paremmin kuin odotin, mutta sitten tulivat meidän ongelmat. Puhelimessa oli tosi inhottavaa tapella ja yllättäen kun suhde voi vähän huonosti niin alkoi paikallinen tarjonta kiinnostaa enemmän.. Erosimme poikaystäväni kanssa sitten hieman ennen joulua.
Meidän ongelmamme eivät kuitenkaan johtuneet millään tavalla siitä että olin ulkomailla, tilanne oli aika monimutkainen enkä ala sitä tässä kummemmin erittelemään. Todennäköisesti ero olisi siis tullut vaikka olisin Suomeen jäänytkin, vaikka lähtiessä olin ihan varma että meidän suhde kestää. En siis missään nimessä kadu sitä että lähdin auppariksi ja suosittelen samaa kaikille muillekin joita vähänkin kiinnostaa, oli poikaystävä Suomessa tai ei! :) Mun asenne on että jos teidän on tarkoitus olla yhdessä niin vuosi ulkomailla ei sitten meinaa mitään. Ja jos teidän ei ollut tarkoitus olla yhdessä ja ero tulee niin sittenhän on vain hyvä ettet jättänyt tätä kokemusta elämättä kyseisen pojan takia...? ;)
Itse olin au pairina reilu 10 vuotta sitten keskieuroopassa pienessä maassa ja meitä oli kaikkiaan n.30 suomalaista muun maalaiset aupairit päälle. Itse en seururtellut silloin mutta monenlaista juttua tuli seurattua sivusta: Yhdellä kesti kovan ikävän ja monien puhelinsoittojen kanssa (en tiedä kuinka kävi pitkän päälle paluun jälkeen). Toisilla meni poikki puh. välityksen avulla kun ei toiminu ajan kanssa. "Paras" ehkä oli kun yks poikakaveri oli Suomessa ja toinen siellä ja sitten Suomessa asuva tuli sinne viikoksi vai pariksi lomalle... Mielenkiintosta seurata kuka on (tai siis oli) se kolmas pyörä; tais tulla molempien kanssa loput pian Suomeen paluun jälkeen.
Eli kirjo on iso ja pallo on itsellä ja poikakaverilla. Sanoisin, että lähde ja suhde kestää jos on kestääkseen. Voi tulla loppu vaikkei lähdekkään. Onnea matkaan!
Olen parhaillaan au pairina, ja pari viikkoa sitten poikaystävän kanssa erottiin. Huonosti oli mennyt jo vähän pidempään, ja todettiin sitten, että parempi lopettaa homma siihen, kun oltiin vielä jotakuinkin ystävällisissä väleissä.
Varsinkin, kun kaukosuhteilu olisi jatkunut sitten vielä melko pitkään, poikaystävän muutettua Australiaan opiskelemaan...
Lähtiessäni kanadaan aupairiksi niin poikaytäväni kesti ruhtinaalliset 4 päivää tätä välimatkaa sitten tulee viesti että ei pysty ei kykene.. noh tiesin näin käyvän sillä mies oli sellaista sorttia että arvasin ettei hän pysty siihen..
Itsekin lähtisin poikakaverista huolimatta jos en olisi liian vanha (31 v.) tuohon hommaan, suhde tosiaan kestää vuodenkin jos se on niin tarkoitettu. Että "tervemenoa" vaan :) ! On kaduttanut kun en silloin nuorempana lähtenyt, olin luonteeltani niin erilainen kuin nyt...
Mä lähdin au pairiksi poikkiksesta huolimatta ja jos suhde kestää tän ajan niin hyvä homma. Mun poikkis on nyt armeijassa joten ei kumminkaan paljoa nähtäis eli tää on hyvä aika tehä mun jotain omaa.
Meillä on hyvin toistaiseksi nää muutamat kuukaudet mennyt erillään ja toivon että kestää seuraavat 10 kuukautta eteenpäin. Harmittamaan olisi myöhemmin jäänyt jos oisin poikkiksen takia kotisuomeen jäänyt. Ja tää kaukana olo tekee suhteellekkin hyvää ja on kiva palata oman kullan kainaloon jouluna käymään :)
Itse lähdin 18 vuotiaana Englantiin ja minulla oli poikakaveri. Kestin KAKSI viikkoa ja sitten poika uhkas jättää minut ja minä TYHMÄ lähdin kotiin. Seurusteltiin pojan kanssa seuraavan puoli vuotta ja sitten erottiin pahoissa riidoissa. Ja tämä puol vuotta minkä seurustelimme, ei ollut ruusuilla tanssimista.
Kaduin tätä todella paljon ja nyt kaksi vuotta myöhemmin lähdin taas Englantiin, mutta tällä kertaa ilman poikakaveria. Ja se on hyvä, koska täällä näyttää olevan hyvä tarjonta miehiä..
Iski pienoinen paniikki, kun luin näitä juttuja... Että kestääköhän se! Itse olen nyt ollut kuukauden verran au pairina, ja minulla on myöskin poikaystävä. Asioita kuitenkin helpottaa huomattavasti kaksi asiaa: poikaystävä on armeijassa, ja itse viivyn täällä (näillä näkymin) vain jouluun saakka. Eka kuukausi on siis mennyt tosi hyvin, poikaystävä ei kertaakaan edes valittanut etukäteen, kun lähdin tänne. Ollaan mesetetty ja skypetetty ja niillä on pärjättävä. Meillä on muutenkin ollut tässä suhteessa ehkä sellanen meininki, ettei kumpikaan saa olla toisen jarruna unelmien toteuttamisessa, ja toivon, että tää nyt sitten kestää tän ajan. Kolmisen kuukautta ei loppujen lopuksi oo yhtään pitkä aika. Ja oikeestihan tää on hiton hyvä testi siitä, että mitä kaikkea se suhde kestää. Me ollaan molemmat onneksi aika uskollista tyyppiä, niin pettämisiä ei vielä oo tarvinnut pelätä... Mutta mä sitten tulen raportoimaan tänne, jos me ehditään eroamaan ennen mun poislähtöä, niin saadaan oikea tilastonäkymä asiaan :D Kaiken kaikkiaan lähtiessä ajattelin vaan just sitä, miten tuun katumaan, jos en tänne lähde kun tilaisuus on.
Mä olen lähdössä tässä kuussa auppariksi vuodeksi ja on poikaystävä, jonka kanssa seurustellut monta vuotta ja jonkun aikaa sitten ollaan palattu yhteen pienen breikin jälkeen ja halutaan olla toistemme kanssa, mut silti pelottaa! et mä löydän jonkun uuden tai se löytää jonkun uuden! ja etten pysty nauttimaan vuodesta niin paljon kuin haluaisin! Mut jokatapauksessa, ei pidä miettiä liikaa, jos ero tulee se tulee ja kyllä siitä yli pääsee :)