kurkunpäätulehdus!

Hei, meillä oli pojalla suurinpiirtein samanikäisenä myöskin kurkunpääntulehdus. Vein lapsen lääkäriin korkean kuumeen ja yskän takia ja vasta odotusaulassa yskä muuttui haukkuvaksi; lapsi kuulosti trumpetilta.

En muista enää tarkkaan, mitä lääkärissä tehtiin. Poika joutui hengittämään adrenaliinia ja sai kortisonitabletin suun kautta (kävimme yksityisellä, en tiedä, vaikuttaako se hoidon laatuun). Sanottiin, että parissa päivässä pitäisi helpottaa. Kyllähän se yskään auttoi heti, mutta muistaakseni hengitys oli vinkuvaa vielä kolme tai neljä päivää tuosta. Ei kuitenkaan niin pahaa, että olisi tarvinnut mennä takaisin lääkäriin.

Mekin menimme sen viikon sisällä pitkin seiniä. Poika oli tulla hulluksi ja mökkihöperöksi ja oli aivan mahdoton. Itselläkin oli hermot tiukalla, kun ei ulos päässyt ja yöt piti valvoa ja seurata lapsen hengitystä (tai siis ei ollut pakko, mutta väkisinhän sitä vinkunaa tuli seurattua).

Kaipa sitä ulos voi mennä, jos ei ole lämpöä ja lapsen vointi on hyvä. Ihan oman tilanteen ja järjen rajoissa kannattaa harkita :) Meillä tosiaan tuo poika vinkui pitempään, joten en uskaltanut häntä ulos viedä.

Meillä keskimmäisellä on tämä vaiva ollut ihan pienestä lähtien. Kurkunpääntulehduksen aiheuttaa ymmärtääkseni virus, joten siihen ei ole esim. antibioottikuureja. Virukset ovat erilaisia, joskus ärhäkämpiä, joskus helpompia. Meidät ensimmäinen, vain 9kk:n iässä iskenyt virus, vei 10 päiväksi sairaalaan. Tuolloin kaupungissamme jylläsi jokin supervirus, lapsia joutui kurkunpääntulehduksen vuoksi hengityskoneeseen ja teholle. Sairaalan lastenosaston infektiopäässä joka toisella oli tämä kurkunpääntulehdus tosi pahana.

Mutta tämä on todella harvinaista. Tämän eka kerran jälkeen olemme yhden kerran olleet sairaalassa, mutta vain pari päivää. Tuolloinkin lapsi oli ns. vauvaiässä. Tämän jälkeen olemme selvinneet kotikonstein ja käymällä tarpeen mukaan päivystyksessä. "Tauti" helpottaa, kun lapsi (ja kurkunpään alue) kasvaa. Ennen meillä oli joka ikisen nuhan ja yskän yhteydessä tämä vaiva, nyt 8-vuotiaana tietää, että todennäköisesti se iskee keväällä ja syksyllä siitepölyn/kosteuden/homesienten aikaan.

Päivystyksessä lapselle annetaan lääkettä, yleensä pienelle annetaan sumutteena annettavaa, ns. spiralla. Sairaalassa kortisonia annettiin suoraan suoneen, mutta tuolloin lapsi olikin niin pieni ja virus oli paha. En muista kuin yhden kerran, jolloin olisimme piikin saaneet. Mutta tämähän riippuu varmaan oireiden laadusta.

Isompana kurkunpääntulehdukseen ainakaan meillä ei ole liittynyt kuumeilua, joten on ulkoiltu jne. voinnin mukaan. Lapsi on mennyt tarhaan ja myöhemmin kouluun seuraavana päivänä, vaikka yöllä olisi ollut kohtaus. Itse asiassa kosteus tekee hyvää kurkulle, joten varsinkin pilvisellä sadeilmalla ulos vaan. Kyläilemään en lähtisi, mutta omalle pihalle omalla porukalla kyllä. Lapsi liikkuu pystyasennossa, joten olokin on helpompaa.

"Tauti" ei yleensä kyllä kestä kuin korkeintaan muutaman päivän. Eka yö on vaikein, sitten se helpottaa - tai ei. Taas kaikki kiinni siitä viruksesta. Rankkojahan ne yöt ovat, kun seuraa lasta herkeämättä. Meille sanottiin päivystyksessä, että pitää tulla ajoissa lasta näyttämään. Jos lapsi hinkuu ja vinkuu, seuraa kaulaa: jos aataminomenan tienoille tulee "kuoppa", on syytä lähteä päivystykseen lääkettä hakemaan. Tuolloin lapsi joutuu käyttämään ns. apulihaksia hengittämiseen.

No, usein on käynyt myös niin, että kun lapsen nostaa yöllä pystyasentoon, avaa ikkunan ja suoriutuu yön kosteudessa päivystykseen, se kosteys hoitaa hommat siten, että kohtaus laukeaa. Useamman kerran olemme palanneet päivystyksestä "tyhjin käsin". Mutta alussa käytimme lasta melko säännönmukaisesti lääkärillä, sen verran isoja ne ensimmäiset tulehdukset olivat.

Mitä ystäväpiirin ja omien lasten tauteja on seurannut, on valitettavasti sanottava, että tämä kurkunpääntulehdus on ominaisuus, joka seuraa tiettyjen lapsien mukana. Eli todennäköisesti teilläkin näitä tulee olemaan useampia.

Meidän kotikonstit: Opitte kyllä kuulemaan ja ennustamaan jo etukäteen, milloin on mahdollista, että lapselle kohtaus yöllä tulee (harvoin se muulloin iskee). Sen vaan kuulee, yskä muuttuu haukahtelevaksi jo etukäteen jne. Kun tulehdus sitten iskee, nostakaa lapsi pystyasentoon (jo aiemmin voi nostaa vuoteen päätä ylemmäs) syliin, terassille/parvekkeelle tai avoimen ikkunan ääreen (tottakai peittoon käärittynä). Itku pahentaa tilaa, mutta lapsi kyllä vanhemmuuttaan oppii, että kannattaa hengitellä ilmaa ja itku on pahasta (nykyisin sanoo vaan, että ikkuna auki). Lasta kannattaa kaikin konstein rauhoitella, jotta itku lakkaisi. Lapsi on tietysti hätääntynyt, kun ei ymmärrä tilaansa.

Seuratkaa tilaa, juottakaa, juottakaa, juottakaa (mitä vain nestettä, limat lähtevät liikkeelle, yskä muuttuu ihanaksi röhäksi --> lääkärin neuvo tämä nesteytys). Juottakaa jo siitä lähtien, kun havaitsette niitä ensi oireita. Kun kuiva, haukkuva yskä alkaa muuttua "räkäiseksi", ollaan voiton puolella. Joka välissä pari hörppyä nestettä. (Sairaalassa esim. seurattiin, että saa tietyn määrän nestettä)

Jos olo ei ala helpottua pystyasennolla ja ulkoilmalla (toinen konsti on höyryhengitys eli suihkuun kuuma vesi valumaan ja kylppärin ovi kiinni ja pytylle istumaan), eli yhä edelleen esim. 15 minuutin / puolen tunnin jälkeen lapsi vinkuu pahasti, niin soitto päivystykseen ja sinne. Se kaulan ja kylkienkin seuraaminen paljastaa, onko lapsella vaikeaa. Pienen lapsen tilanteessa kannattaa mielestäni käydä vaikka liian usein lääkärillä kuin liian vähän. Tärkeintä on se, että lapsen olo helpottuu.

Inhottava tauti, mutta sen kanssa oppii elämään. Nykyinen n. kaksi kertaa vuodessa tapahtuva hinkuminen on jo lapsellekin tuttua, ei enää hätäänny vaan tosiaan osaa välittömästi itsekin tulla sanomaan, että nyt ulos, en saa henkeä. Ja kuten sanoin, siinä vaiheessa tietää jo itsekin, että aha, tänä yönä kohtaus saattaa tulla. Juottaminen jo siinä vaiheessa, kun lapselle tulee nuhaa, edesauttaa sitä, että tauti ei pääse kääntymään kurkunpääntulehdukseksi. Mieluummin se räkäinen, limainen nenä ja yskä kuin haukkuva koira!