Heippa.
Olen ollut afrikasta kotoisin olevan mieheni kanssa naimisissa viisi vuotta, lapsiakin on. Yhdessä olemme rakentaneet kotimme ja perheemme ja olemme onnellisia. Vastoinkäymisiä on toki ollut, kuten kaikissa suhteissa. Haluaisin nyt kysyä muilta vaimoilta, jotka ovat olleet jo pitkään miehensä kanssa, kuinka ennakkoluulot vaikuttavat teihin? Olen monesti päättänyt etten enää lue tätä kyseistä palstaa koska täällä ei saa kuin pahan mielen. Positiivisia asioita ei kuitenkaan uskota, vaan vaimoa pidetään heti sinisilmäisenä kun ei ole vielä miehensä todellista puolta huomannut.
Tiedän että vaimoilla on erittäin huonojakin kokemuksia, tai pikemminkin ex-vaimoilla. Ja totta on että jotkut miehet menevät naimisiin tai haluavat lapsia vain jotta voisivat pysyä tässä maassa. Kysyisinkin, että oletteko itse epäilleet miestänne vain yleisen mielipiteen vuoksi? Minun täytyy myöntää että olen. Suhteen alussa suhtauduin melko skeptisesti tulevaisuuteemme, ja meni aikaa ennenkuin todella uskalsin rakastua häneen. Tämä ei siis johtunut hänen käytöksestään, vaan omista ennakkoluuloistani. Mies ei edes tarvinnut minua jäädäkseen maahan, mutta minun oli silti vaikea luotaa häneen. Nyt hänellä on jo pitkään ollut pysyvä oleskelulupa.
Osan ystävistäni menetin ruvetessani seurustelemaan mieheni kanssa, he kai odottavat meidän vieläkin eroavan. Onneksi olen saanut monin verroin enemmän ystäviä myöhemmin, nuo ahdasmieliset ihmiset pitäköön mielipiteensä. Täytyy kyllä myös manita että mieheni maalaisista ihmisistä myös osa on suhtautunut minuun asenteella, että mieheni ei ole kanssani puhtaat jauhot pussissa, kuten sanotaan. No, vuosien saatossa ovat saaneet niellä ajatuksensa.
Viimeiseksi; oletteko onnistuneet olemaan välittämättä siitä mitä yleisesti ajatellaan, vai yritättekö tietoisesti tai tiedostamatta vakuuttaa muille että liittonne on todellinen? Vai onko tiety vuosimäärä jonka jälkeen ennakkoluulot menettävät merkityksensä? Kadulla vastaantulevat ihmiset toki tuijottavat edelleen, otsaan tuskin kannattaa kirjoittaa "naimisissa 10 vuotta".
Rasistisiin kirjoituksiin en aio vastata, kysymys tarkoitettu suomalaisille vaimoille.
Olen ollut afrikasta kotoisin olevan mieheni kanssa naimisissa viisi vuotta, lapsiakin on. Yhdessä olemme rakentaneet kotimme ja perheemme ja olemme onnellisia. Vastoinkäymisiä on toki ollut, kuten kaikissa suhteissa. Haluaisin nyt kysyä muilta vaimoilta, jotka ovat olleet jo pitkään miehensä kanssa, kuinka ennakkoluulot vaikuttavat teihin? Olen monesti päättänyt etten enää lue tätä kyseistä palstaa koska täällä ei saa kuin pahan mielen. Positiivisia asioita ei kuitenkaan uskota, vaan vaimoa pidetään heti sinisilmäisenä kun ei ole vielä miehensä todellista puolta huomannut.
Tiedän että vaimoilla on erittäin huonojakin kokemuksia, tai pikemminkin ex-vaimoilla. Ja totta on että jotkut miehet menevät naimisiin tai haluavat lapsia vain jotta voisivat pysyä tässä maassa. Kysyisinkin, että oletteko itse epäilleet miestänne vain yleisen mielipiteen vuoksi? Minun täytyy myöntää että olen. Suhteen alussa suhtauduin melko skeptisesti tulevaisuuteemme, ja meni aikaa ennenkuin todella uskalsin rakastua häneen. Tämä ei siis johtunut hänen käytöksestään, vaan omista ennakkoluuloistani. Mies ei edes tarvinnut minua jäädäkseen maahan, mutta minun oli silti vaikea luotaa häneen. Nyt hänellä on jo pitkään ollut pysyvä oleskelulupa.
Osan ystävistäni menetin ruvetessani seurustelemaan mieheni kanssa, he kai odottavat meidän vieläkin eroavan. Onneksi olen saanut monin verroin enemmän ystäviä myöhemmin, nuo ahdasmieliset ihmiset pitäköön mielipiteensä. Täytyy kyllä myös manita että mieheni maalaisista ihmisistä myös osa on suhtautunut minuun asenteella, että mieheni ei ole kanssani puhtaat jauhot pussissa, kuten sanotaan. No, vuosien saatossa ovat saaneet niellä ajatuksensa.
Viimeiseksi; oletteko onnistuneet olemaan välittämättä siitä mitä yleisesti ajatellaan, vai yritättekö tietoisesti tai tiedostamatta vakuuttaa muille että liittonne on todellinen? Vai onko tiety vuosimäärä jonka jälkeen ennakkoluulot menettävät merkityksensä? Kadulla vastaantulevat ihmiset toki tuijottavat edelleen, otsaan tuskin kannattaa kirjoittaa "naimisissa 10 vuotta".
Rasistisiin kirjoituksiin en aio vastata, kysymys tarkoitettu suomalaisille vaimoille.
Vastaukset 21
Vanhimmat
minä olen ollut yli 7 vuotta onnellisesti naimisissa afrikkalaisen kanssa.
Leuka pystyyn vain ihmisten ilmoilla, vittuakos muitten mielipiteistä välittämään.
Minulla olisi vientiä ihan suomalaisten miestenkin taholta, mutta en edes halua ajatellakkaan suhdetta taikinanaamoihin.
Kiitos vain suomalaisen paskan ex-miehen!
jos yleistää afrikkalaiset useammankin huonon kokemuksen perusteella, mutta on OK yleistää suomalaiset miehet yhden surkean ex-miehen takia?
Enemmän niitä epäonnistuneita liittoja, pettämisiä, huijauksia, valehtelua, oleskeluluvan kalastelua afrikkalaisten miesten kanssa on kuin suomalaisten.
Itselläni ei afrikkalaista miestä, mutta tiedän avioparin ja ovat täysin normaali pari. Mies vakinaisessa työssä, siististi pukeutunut (yleensä puku ja kravatti).
Vaimo hoikka, kivannäköinen, tyylikäs (hänen työtään en tiedä).
Elävät varmaan mahdollisimman tavallista ja turvallista elämää, yleensä ei näe muuta kuin joskus ostoksilla.
Kateelliset painukoot hornan tuuttiin.
Kunniaksi on tämä musta mies omalle maalleen, ei häpeäksi.
Ps. tätä palstaa ei lue kuin minimaalinen osa suomalaisista, välillä itseäni ihan hävettää kun lueskelen näitä, niin törkeitä on noi haukkumiset
omalle maalleen, hän asuisi siellä omassa maassaan.
eli ne suomalaiset jotka ovat valinneet toisen maan johon lähteneet töihin ovat siis häpeäksi suomelle? juurikin näin, paskat luuserit jotka menneet muille maille, niinkö???
että Suomi on vauras maa täynnä korkeasti koulutettuja ihmisiä ja Afrikan valtiot ovat köyhiä kehitysmaita. Yhden koulutetun suomalaisen menetys ei tunnu missään, varsinkaan nykyisessä työllisyystilanteessa.
Jokainen koulutettu, rehellinen ja työkokemusta omaava henkilö on erittäin tärkeä korruptiosta, köyhyydestä ja tietotaidon puutteesta kärsiville kehitysmaille.
suomalaisella on oikeus muuttaa ja valita asuinpaikkansa, mutta ei esim. bolivialainen? entäs nämä aasiasta tuotetut sairaanhoitajat?
ihan mielenkiinnosta missäs on lista kuka saa muuttaa ja kuka ei? esim sairaanhoidon puolelle kaivataan monta ammattilaista takaisin tänne... pitäisikö heiltä kieltää maastamuutto?
nimim. ajatukset loppuun asti, kiitos...
Ulkosuomalaisia asuu noin miljoona eri valtioissa. Meiltä lähti kouluttamatonta väestöä siirtolaiseksi Kanadaan, Australiaa ja Ruotsiin sekä muihin Euroopan valtioihin ennen ja jälkeen sotien. Viimeisin suurempi maastapako oli kun suomalaiset miehet ja naiset muuttivat Ruotsiin 60-70-luvuilla. Heitä asuu nyt Ruotsissa lähes puoli miljoonaa. Hekö eivät ole kunniaksi omalle maalleen. Minusta vain rikolliset eivät ole kunniaksi omalle maalleen, rehellinen ja työtä pelkäämätön sekä hyvä perheen huoltaja on aina kunniaksi kultturilleen, oli hän sitten mistä maasta tahansa. Esa, olet typerä ja säälittävä rasisti. Miksi roikut täällä haukkumassa ihmisiä heidän kulttuuritaustansa takia ? Häpeä, jos osaat. Tunnetko iloa ja tyydytystä siitä, että loukkaat ihmisiä typerillä mielipiteilläsi. Oletko sadisti ? Onko sinulla edes mitään oikeutta laittaa kirjoituksiasi, onko sinulla monikulttuurinen suhde ?
Hmm..on eri asia muuttaa TÖIHIN jonnekin, kuin muuttaa jonnekin maleksimaan/tappamaan aikaa. Aika harva suomalinen jää maahan, mistä hän ei pysty löytämään töitä. Aika moni afrikkalainen ei suunnittele mitään kotiinpaluuta/maan vaihtoa, VAIKKA TÖITÄ EI OLISI LÖYTYNYT KYMMENEEN VUOTEEN. Mielestäni erittäin merkittävä seikka maahanmuutossa on elääkö tuleva asukas omalla työllään vai pitääkö jo olemassa olevien asukkainen elättää hänet.
Ja ehkä et ole sitä vielä huomannut, mutta kaikissa maissa ei todellakaan ole sosialliturvaa tai se on erittäin heikko. Eihän tässä muuten ongelmaa olisi, mutta jos esim. kaikki nigerialaiset päättäisivät muutta Suomeen, koska niin haluavat tehdä, täytyy suomalaisten alkaa tekemään todella pitkää päivää, että työttömyyskorvauksia riittää kaikille.
Tämän takia voi olla huomattavasti helpompaa, että ihmiset yrittävät itse etsiä töitä ja asua siinä maassa mistä näitä töitä esim.kielitaidon perusteella varmmimin löytää.
Eli niin kylmältä kuin se kuulostaakin lähden siitä, että ihmisen tehtävä on ensisijaisesti itse elättää itsensä.
tunnetko kaikki, esim Nigerialaiset, kun tiedät etteivät töitä tee ym. Korjaanpa että olet erehtynyt, sillä minun mieheni on ainakin koko 20-vuotisen suomessa oleskelu aikansa ollut työelämässä ja ihan mukavalla menestyksellä. En näe paljonkaan eroa hänessä suomalaiseen mieheen verrattuna, tarkoitan siis ns. miehisiä peruspiirteitä. Jokainen on yksilö, ja mielestäni jokainen saa ihan itse päättää kenen kanssa seurustelee. Eiköhän jokaiselle riitä joku. Ja jos näet pariskunnan jossa suomalainen nainen ja afrikkalainen mies, ajattele, että onneksi sinun ei tarvitse olla sen kyseisen naisen kanssa....hänkin varmaan ajattelee samoin sinusta...ja molemmat voitte elää rauhassa.
Oma nigerialainen exä heittäytyi Kelan tuille heti kun se oli hänelle mahdollista.
Myös minulla meni aikaa ennenkuin uskalsin rakastua mieheeni kunnolla..vika ei ollut hänen tekemisissään, sillä päinvastoin hän oli jo suhteen alussa aivan mahtava ja luotettava kaikinpuolin, vaan juuri omissa ennakkoluuloissani ja sillä että kuuntelin liiaksikin muiden mielipiteitä ja varoittelua.
Pistin miehen käymään läpi sen sortin ruljanssin itseni kanssa, että nyt ihmettelen ettei lähtenyt kävelemään suhteesta koko mies. Itse en olisi sellaista määrää jatkuvaa testailua ja epäilyksiä varmasti kestänyt.
Kohtaamme edelleen niin suomalaisten kuin mieheni maalaisten taholta epäilyksiä suhteestamme, mutta kai se on tavallaan melko normaalia..osasta ihmisiä huomaa että he ovat oikeastaan ehkä jopa hieman katkeria/kateellisia kun huomaavat miten hyvin suhteemme toimii ja miten paljon rakastamme ja kunnioitamme toisiamme.
Me olemme muuttamassa mieheni kotimaahan, sillä hänellä ei ole pienintäkään halua asua euroopassa. Ihmettelee usein miten "vapaassa euroopassa" voi olla niin suvaitsematonta, vaikka toisaalta itsekin myöntää että monet hänen maanmiehensä ym.ovat osaltaan tähän syynä, kun hyväksikäyttävät naisia omissa pyrkimyksissään. Ikävää että tuollaiset miehet antavat huonon leiman kaikille kunnollisillekin miehille.
Olen huomannut että tuntemattomien seurassa koitan vetää mieheni kanssa melko huomaamatonta roolia, sillä helposti etenkin minut leimataan alistuneeksi jos teen mitä mieheni pyytää ja miehestäni ihmisillä on hänen syntyperänsä takia jo valmiiksi ennekkoluuloja...tämän takia emme oikein voi vieraassa seurasa rentoutua kunnolla.
Emme välitä siitä mitä muut ajattelee, mutta kuitenkin sitä jotenkin on hieman varpaillaan kun on tietoinen siitä mitä monien päässä liikkuu heidän kohdatessaan monikultturisen parin, joten ihan tiedostaen ja tiedostamatta tulee toimittua niin että kukaan ei saisi syytä sanoa mitään tai epäillä liittoamme.
Selvyydeksi vielä, että mieheni ei ole koskaa asunut suomessa, ainoastaan vieraillut, sillä hän haluaa asua omassa kotimaassaan. vaikkakin koitin aikani saada hänen mieltään muuttumaan, mutta hän teki tälläisen päätöksen ja näin on meille hyvä :)
Onko miehesi egyptiläinen? Ja musta???
on egyptiläinen..ei musta
Kiitos rehellisestä vastauksestasi. Kuinka ihmiset nykyisessä kotimaassanne suhtautuvat? Ilmeisestikin paremmin kuin Suomessa?
Tunne siitä että itsekin käyttäytyy erilailla ulkopuolisten seurassa on tuttu. On vaikea olla välittämättä ihmisten suhtautumisesta, kun ruokakaupassakin on ihmisten silmät selässään. Ja vaikka en käytöstäni muuttaisikaan, niin tiedostan hyvin että olemme kävelevä esimerkki moku-parista.
Toinen asia on, että mieheni on itsekin melko ennakkoluuloinen muita suomi-afrikka pariskuntia kohtaan. Kuulostaa varmaan aika pahalta.. Etenkin jos nainen on huomattavasti vanhempi miestä, tai nainen reippaasti ylipainoinen (tai muuten sen näköinen ettei mies ainakaan ulkonäöstä ole kiinnostunut..), epäilee mieheni miehen tarkoitusperiä. Eikä koskaan halua että meitä samaistetaan heihin. Eri asia toki jos pariskunta on ns. tasapainossa ulkoisilta/taloudellisilta puitteiltaan.
-- ja vaikken provoille meinannutkaan vastata sanon kuitenkin ettei mieheni ole koko maassa olonsa ajan nostanut KELAsta mitään muuta tukea kuin isyyslomarahan. Töitä hän on kyllä tehnyt usemmankin miehen edestä. Samaa ei voi sanoa monesta täällä kirjoittevasta valkonaamasta.
Asuntomme on mieheni kotikaupungissa, perinteisessä ylä-egyptissä. Muita länsimaalaisia harvemmin näkee. Egyptissä meitä kohtaan oltiin alussa ennakkoluuloisia syntyperäni vuoksi, mieheni sai kuulla epäilyksiä miten ottaisin tulevaisuudessa lapset ja lähtisin suomeen kun kyllästyisin, tai miten olisin vapaamielinen ja halukas suhteeseen kaikkien kanssa, kaikki tämä, koska olen eurooppalainen..ja länsimaalaisia kohtaan tunnetaan halveksuntaa helposti.
Mutta nyt kaikki on muuttunut..eikä mieheni joudu tälläistä kuuntelemaan. Eikä meitä tuijotella kadulla ym.samalla tavalla kuin suomessa. Monin tavoin koen vapaammaksi ja helpommaksi asua egyptissä kuin suomessa.
Myös minun mieheni on ennakkoluuloinen muita suomi-afrikka pareja kohtaan, etenkin juuri silloin kuten myös sinä mainitsit, jos nainen on huomattavan ylipainoinen tai vanhempi kuin afrikkalainen miehensä. itse olemme molemmat kunnostamme huolta pitäviä ja tavallisen näköisiä, ja minä olen meistä se joka taloudellisesti kuuluisin "alempaan kastiin" jos kastijako tehtäisiin :))
Kun lomailemme sharmissa ym turistikohteissa, tälläisiä vanhempi nainen- nuori mies pareja näkee melko paljon. En itsekään kyllä mitenkään mieltä ylentävästi ajattele näitä pareja kohdatessani jos olen rehellinen..huomaa omien ennakkoluulojen nousevan pintaan tälläisissä tapauksissa, vaikka toki heistäkin varmasti löytyy ihan oikeita rakastuneita pareja..
Mutta siis joo..myös minun mieheni on ennakkoluuloinen tietyissä tapauksissa, vaikkei kysesitä pari tuntisikaan...
joko ympärileikkaus on hoidettu?
Olen vasta suhteen alussa egyptiläisen mihen kanssa(alle 2v). Mies haluaisi, että muuttaisin hänen kotimaahansa, minä taas haluaisin asua osan vuodesta täällä (kesät)osan siellä(talvet).Nyt olemme alkaneet sitten miettiä, olisiko mahdollista asua yhdessä täällä....Toisaalta kun kuuntelee noita rasistisia juttuja( ehkä ne nyt "tarttuvat" enemmin korviin), en tiedä haluanko hänen joutuvan kokemaan niitä. Voisi olla helpompaa hänen maassaan, jossa ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen.
Helpompaahan se olisi kai ollut jos olisin rakastunut suomalaiseen......
Harvemminpa tuossa nuivassa suhtautumisessa on kyse ennakkoluuloista.
Kyllä nykyään ajatukset ihmisillä pohjautuvat jo kokemukseen. Ovat nähneet ja kuulleet tarpeeksi, eivätkä halua elättää omilla verorahoillaan näitä ulkopuolisia.
Ainakin tiedän yhden suomalais-afrikkalaispariskunnan, jonka 20-vuotishääpäiviä juhlimme juuri. Hääjuhlassa oli myös pariskunta, jonka tytär näytti olevan noin 10-vuotias. Joten "kaikki" ei pääty eroon :)
Tiedän toki monia pariskuntia, jotka eronneet. Yksikin pariskunta erosi noin vuoden liiton jälkeen. Nainen (suomalainen) oli jotenkin oikeasti täysi sekopää, vaikka olikin terveyshuollon ammattilainen. Ja aika moni ero tuntuu päättyvän lapsen saamiseen, mutta sehän on tyypillistä myös suomalais-suomalaisessa avioliitossa :(
Kyllähän ne liitot voivat näennäisesti kestää joissa vaimo hyväksyy miehen liiton ulkopuoliset sutimiset.