Usein näkee valituksia siitä, kuinka mikaaän ei kelpaa ja kuinka ihmisten (usein näkee väitettävän naisten) pitäisi tyytyä vain johonkin ja kelpuuttaa se ihan kiva paremman puutteessa.
Jos nyt käännetään tämä asetelma toisinpäin, niin moniko ihan oikeasti haluaisi olla se, joka kelpaa "paremman puutteessa". Eli ihminen, joka lähtökohtaisesti on se huonompi vaihtoehto johonkin muuhun/muihin verrattuna ? Ja parisuhteessahan se tarkoittaisi sitä, että molemmat tai toinen osapuoli ovat jatkuvasti katkeroituneita ja pettyneitä ja haaveilevat siitä ihmisestä, joka on se unelmien täyttymys. Ja entä jos se unelmien täyttymys lopulta kiinnostuukin tästä haaveilijasta ? Taitaapi siinä aika äkkiä unohtua se entinen mies tai nainen, jos tuleekin yhtäkkiä tilaisuus elää sen ihmisen kanssa, jota pitää parhaimpana.
Minä en todellakaan halua olla mikään hätävaranainen, joka kelpaa miehille siinä vaiheessa, kun ne kauneimmat ja upeimmat naiset eivät huolineet. En ole upea, hoikka ja kaunis (ja mitä ominaisuuksia siihen unelmanaiseen kukin sitten ikinä liittääkään) joten tulen ilmeisesti aina olemaan se, joka on vain ihan kiva, mutta ei koskaan se paras kenellekkään.
En osaa (ainakaan tällä hetkellä) kuvitella mitään sen loukkaavampaa kuin olla joku, joka kelpaa paremman puutteessa. Mieluummin olen sitten vaikka yksin.
Jos nyt käännetään tämä asetelma toisinpäin, niin moniko ihan oikeasti haluaisi olla se, joka kelpaa "paremman puutteessa". Eli ihminen, joka lähtökohtaisesti on se huonompi vaihtoehto johonkin muuhun/muihin verrattuna ? Ja parisuhteessahan se tarkoittaisi sitä, että molemmat tai toinen osapuoli ovat jatkuvasti katkeroituneita ja pettyneitä ja haaveilevat siitä ihmisestä, joka on se unelmien täyttymys. Ja entä jos se unelmien täyttymys lopulta kiinnostuukin tästä haaveilijasta ? Taitaapi siinä aika äkkiä unohtua se entinen mies tai nainen, jos tuleekin yhtäkkiä tilaisuus elää sen ihmisen kanssa, jota pitää parhaimpana.
Minä en todellakaan halua olla mikään hätävaranainen, joka kelpaa miehille siinä vaiheessa, kun ne kauneimmat ja upeimmat naiset eivät huolineet. En ole upea, hoikka ja kaunis (ja mitä ominaisuuksia siihen unelmanaiseen kukin sitten ikinä liittääkään) joten tulen ilmeisesti aina olemaan se, joka on vain ihan kiva, mutta ei koskaan se paras kenellekkään.
En osaa (ainakaan tällä hetkellä) kuvitella mitään sen loukkaavampaa kuin olla joku, joka kelpaa paremman puutteessa. Mieluummin olen sitten vaikka yksin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielummin sitten olen yksin jos en ole ensimmäisenä vaihtoehtona suhteeseen. Kyllä sen aistii jos toinen ei oikeasti välitä, mitä järkeä on olla toisen kanssa vain tavan/seksin vuoksi?
Olisi kyllä todella kurjaa jäädä lehdelle soittelemaan kun mies löytäisi sen missinsä, miehetkin voisivat hieman ajatella miltä se omalla kohdalla tuntuisi kun nainen lähtisi paremmin varustetun matkaan.
Jos en hyvää saa en huonoa huoli!
Amor ampuu nuolensa persuksiin, niin silloin se on menoa ja muut ihmiset unohtuu.
Olen komeaksikin haukuttu, omillaan toimeentuleva sekä muutenkin mukava fiksu, elämää nähnyt sekä huumorintajuinen ihan kiva nappisimmu.
Mielestäni minulla on varaa vaatia. En pyydä yhtään sen vähempää enkä enempää kuin mitä itse pystyisin täyttämään. Olen niin paras että kipeää tekee. Silti yhtä ainutta lutkaa ei edelleenkään näy nurkissa pyörimässä. Missä vitussa siis mättää?
Luepa oma tekstisi huolella, varsinkin viimeinen osio ".Olen niin paras...
Vielä naisia lutkaksi nimität. On ihan oikein ettei noin käyttäytyvälle kukaan tule, kiusattavaksi
olet silloin paras, minkä kumppani on saanut käsiinsä. Ei se automaattisesti tarkoita huonoa. Ja katkeroidutko sinä, jos et saa aina juuri sitä mitä haluat? Oletko viisivuotias? Entä haluatko jakaa elämäsi henkisesti viisivuotiaan kanssa?
Jos sinulla käy huono tuuri, saat odotella sitä prinssiäsi hamaan hautaan saakka.
Aika mustavalkoista ajattelua. Parisuhde muuttuu, ihmiset muuttuvat, kaikki muuttuu. Ensisilmäyksellä "ihan kiva" saattaa olla juurikin oikea kumppani.