Vaivun epätoivoon kohta. Onko todellakin niin, että suomi24:ssa ei ole yhtään hyvännäköistä yli 27 vuotiasta miestä? (niin ja alle 33, ei kiinnosta vanhemmat)
Seksiseuraa en hae, en vakipanoja. Saisi nyt seuraa edes leffaan/lenkille ja olisi mukavaa, jos naama miellyttäisi edes hitusen.
Kaikki (no ok, pari parempaakin mahtunut mukaan) löytämäni miehet ovat olleet kuin suosta repäistyjä. Pukeutuminen on mitä sattuu, karvat rehottaa ja muutenkin ollaan niin nahjuisia että huh huh. Kuvia ei uskalleta näyttää, puhumattakaan tapaamisesta. En jaksa kirjoitella pitkin tarinoita itsestäni, tapaamalla sen näkee kiinnostaako edes aloittaa puhuminen.
Mitä sitten haluan: Kalju on kiva, tukkaakin saa olla jos se on siisti. Lihakset olisi kivat, vahvat kädet, rintalihakset, ei karvoja, nuorekkaan näköinen mielellään ja huumorintajuinen eikä mikään hissukka/nössykkä. Urheilullinen, kamppailulajit kiinnostaa minuakin. Ei bodari. :D
Tatskoja saa olla ja musiikkimaku mieluummin rock kuin klassinen. Haihattelijat ja paskanjauhajat ei kiinosta, eikä pelimiehet (vaikka niissäkin on sentään haastetta).
Ei työtön, ei varattu, ei lapsen omistaja (varsinkaan jos lapsi asuu kotona, yhteishuoltajuuskin on aika out mun kohdalla). Ei allerginen, ei "haluanasuakerrostaloyksiössäikuisesti" -tyyppi.
Itse olen kolmekymppinen nainen, ihan ok tapaus, sinkku, avoin, sosiaalinen, en pinnallinen, mutta kun se ulkonäkö vaikuttaa silti. :( Olen yrittänyt katsella avoimin silmin, mutta ei kun ei.
Sitoutumiskammoisiakin tuntuu olevan suurin osa porukasta. Tai sitten haetaan vain jotain avointa suhdetta.
Tässä oli krapula-aamun vuodatus täältä Tampereelta. :D Jos kiinnostuit, ota yhteys valokuvan kanssa.
Seksiseuraa en hae, en vakipanoja. Saisi nyt seuraa edes leffaan/lenkille ja olisi mukavaa, jos naama miellyttäisi edes hitusen.
Kaikki (no ok, pari parempaakin mahtunut mukaan) löytämäni miehet ovat olleet kuin suosta repäistyjä. Pukeutuminen on mitä sattuu, karvat rehottaa ja muutenkin ollaan niin nahjuisia että huh huh. Kuvia ei uskalleta näyttää, puhumattakaan tapaamisesta. En jaksa kirjoitella pitkin tarinoita itsestäni, tapaamalla sen näkee kiinnostaako edes aloittaa puhuminen.
Mitä sitten haluan: Kalju on kiva, tukkaakin saa olla jos se on siisti. Lihakset olisi kivat, vahvat kädet, rintalihakset, ei karvoja, nuorekkaan näköinen mielellään ja huumorintajuinen eikä mikään hissukka/nössykkä. Urheilullinen, kamppailulajit kiinnostaa minuakin. Ei bodari. :D
Tatskoja saa olla ja musiikkimaku mieluummin rock kuin klassinen. Haihattelijat ja paskanjauhajat ei kiinosta, eikä pelimiehet (vaikka niissäkin on sentään haastetta).
Ei työtön, ei varattu, ei lapsen omistaja (varsinkaan jos lapsi asuu kotona, yhteishuoltajuuskin on aika out mun kohdalla). Ei allerginen, ei "haluanasuakerrostaloyksiössäikuisesti" -tyyppi.
Itse olen kolmekymppinen nainen, ihan ok tapaus, sinkku, avoin, sosiaalinen, en pinnallinen, mutta kun se ulkonäkö vaikuttaa silti. :( Olen yrittänyt katsella avoimin silmin, mutta ei kun ei.
Sitoutumiskammoisiakin tuntuu olevan suurin osa porukasta. Tai sitten haetaan vain jotain avointa suhdetta.
Tässä oli krapula-aamun vuodatus täältä Tampereelta. :D Jos kiinnostuit, ota yhteys valokuvan kanssa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
syytä katsoa peiliin ja hakea syitä sieltä. Ei sillä etteikö vaatimuksia tulisi olla, mutta aina kannattaa pitää se mielessä, ettei kukaan ole täydellinen! Aina on jotakin josta joutuu tinkimään muutoin voi käydä niin, että käteen jää vain luu.
Kannattaa myös pitää se mielessä, että oletko sinä jollekin juuri se täydellinen josta ei muka mitään puutu? Kukaan ei edelleenkään ole täydellinen ja kaikki me ikäännytään, joku nopeammin kuin toinen, mutta yhtä kaikki.
Avaa silmäsi ja kohtaa eri ihmisiä, niin saatat huomata että miltei jokaisesta löytyy jotakin hyvää ja huonoa asioita voi aina parantaa. Mutta jos lähtökohta on suora tyrmäys, niin silloin on parempi pysyä neljän seinän sisällä omissa oloissa.
m32
itsesi olla missi tai mallitason nainen, jotta saisit tuollaisen megauroksen itsellesi:)
Aina kun selailen galleriaa, niin en varmasti kurki hyvännäköisten miesten profiileita, koska mottoni on etten vaadi toiselta enempää mitä itse voisin antaa. Eri asia on, jos mies itse haluaa kontaktia kanssani.
Katselin eilen klassikkoa Roman Holiday, jossa suloinen nuori Audrey Hepburn ja mahdottoman komea Gregory Peck saivat minut hetkeksi samaistumaan heihin. Filmin jälkeen aloin ajatella itseäni ja miestä, jonka kanssa seurustelen (tai olen tutustumassa, ystäviksi tulemassa). Se oli pikkuinen antikliimaksi. Olemme molemmat tavallisen näköisiä suomalaisia.
Sitten ravistin yltäni tuon elokuvan aiheuttaman illuusion. EN ole Audrey Hepburn. Jos tapaisin Gregory Peckin näköisen miehen, hän tuskin edes huomaisi minua. Siis tosiaan, kullekin kaltaisensa. Minulle riittää se, että juttu luistaa ja on hauskaa yhdessä. Niin, sitä miehen pukeutumista ja hiustenleikkuuta ja kynsien puhdistusta voi sitten auttaa pienellä nalkutuksella, toivottavasti. Siisti mies on hyvänäköinen. Minulla on kyllä itselläkin se vika, etten pukeudu hienosti. Samat farkut kesät talvet, ja aina sama ponnari. Eikä meikkiä. Jos mies vaatii, niin yritän ryhdistäytyä ja kaunistautua.
Oletko läpimätä narsisti? Vaadit jotain todella pientä ikähaarukka ja hirveä lista fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia vaaditaan. Ei täällä vaan kaikille edes riitä töitä, vaikka haluaisi tehdä. Ymmärrätkö blondi, että kiinassa ja intiassa on 3 miljardia ihmistä jotka tekevät länsimaalaisten ja omat tavaransa. Meillä pyöritetään täällä kohta pikkuväellä palveluyhteiskuntaa. Ja lopeta se turha ryyppääminen.
Ps. Olen 36-v Tampereelta ja erittäin tyylikäs, varakas ja hyvännäköinen mies. Ja en todellakaan kiinnostunut.
Väitit ettet ole pinnallinen, mutta suurin osa ja miltei kaikki "vaatimuksesi" olivat pinnallisia, ulkonäköön tai musiikkimakuun liittyviä. Mitään arvomaailmaan liittyviä toiveita ei tuntunut olevan. Ennen kaikkea valehtelet itse itsellesi, siitä mikä on todellisuutta. Tällaisia ominaisuuksia on narsisteilla.
Kiva että joku jaksaa edes vastailla. Niin, ehkä olen sittenkin itse narsisti, täysin epätasapainoinen, pinnallinen, läpimätä blondi. :D
Ei, olen mikä olen ja opettelen elämään sen asian kanssa. Olen toki määrätietoinen ja tavoitteellinen, perfektionisti jossain asioissa (ja minulla on tummat hiukset)
Ehkä juuri sen vuoksi haluaisin myös tulevalta kumppaniltani edes jotain samansuuntaista. En pidä itseäni pinnallisena, vaikka sanonkin että ulkonäkö on ykkösasia, jotta suhteesta voi mitään edes kehittyä. Ehkä joku osaa lukea kirjoitukseni oikealla tavalla, näkee pinnallisuuden läpi ja ymmärtää asian esteettisen puolen.
En itsekään pidä siitä, että olen näin valikoiva. Minkäs sille voi kun ei tähän ikään mennessä ole vielä oppinut ettei se ulkonäkö olekaan ykkösasia edes alussa. Blaah.
ole oppinut elämään parisuhteessa ja luulee, että vain ulkonäkö on parisuhteen kannalta tärkeintä, lienee parempi jatkaa elämistä yksin. Kyllä se viimeistään siinä vaiheessa herättää, kun sinua ei lähesty kuin ne kaikista kamalimmat hirvitykset.
Tosin silloin voi olla jo liian myöhäistä korjata tilanne, kun ne pikkuvikaiset(joita jokaisella meistä on) ovat löytäneet kumppanin jolle tästä ei ole haittaa.
Kannattaa siis miettiä mitä todella haluaa, eikä haluta kaikkea, kun se on mahdottomuus!
Olin ennen samanlainen ja jälkikäteen voin todeta, että hyvännäköiset ovat usein määrätyllä tavalla sen ulkonäkönsä uhreja. Jos miettii taaksepäin, niin kaikki "kauniit pojat" joiden kanssa olen ollut ovat olleet tosi upeita ulkoisesti, mutta sisäisesti tyhjiä. He ovat tottuneet siihen, että heidän pinnalliset ominaisuutensa riittävät eivätkä osaa kuvitellakaan, että tarvittaisi myös vähän muuta sisältöä pidemmän päälle. En enää etsiä hyvännäköisiä miehiä, vaikka "ulkonäköni puolesta" voisin heitä saadakin. Etsin sisältöä ja persoonaa ja terveitä arvoja ja yritän keskittyä niihin. Toki jos ulkonäkö aivan tökkii, niin ei kai siitä oikein voi seksuaalisessa mielessä mitään tulla, mutta aika monennäköinen on hyvännäköinen minulle nykyisin:).
Olen itse hyvännäköinen mies ja voin sanoa, että että en koskaan edes harkitsisi parisuhdetta sellaisen naisen kanssa, joka on tämän ketjun aloittanut. Omasta mielestään "kauniit" naiset ovat kyllä toisinaan kivaa panoseuraa, mutta ei niistä parisuhteeseen ole. Kuka haluaa vaimon, joka on kiinnostunut vain siitä miltä näyttää?
Minulla ei ole ikinä ollut krapula-aamuja, koska en ole koskaan juonut liikaa. En siksi liittoutuisi juopon kanssa.
Eikä minulla olisi tarpeeksi yhteistä ihmisen kanssa, joka esittää vaatimuksia karvoituksesta, ja että pitäisi olla urheilullinen, muttei bodari (miten kapeat horisonttisi oikein ovatkaan?). Ihminen, joka puhuu "paskanjauhajista", sen sijaan, että kertoisi, millaisista asioista haluaisi keskustella, on sivistymätön juntti. Muistuu mieleeni yksi komean miehen profiili. Lähetin hänelle viestin, mutta hän osoittautui typerimmäksi perähuoneen pojaksi, jonka olen koskaan tavannut - komea, jopa siisti, mutta asenteet täysin suosta. Hän varmaan sopisi sinulle. Ei nyt kuitenkaan viitsi nimeltä mainita.