olemme seurustelleet 3 vuotta. yhteisiä harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita on plajon. nyt mieheni haluaisi erota koska hänestä olen välillä liian väliinpitämätön ja aina pahalla mielellä. (itsellä paljon käynyt kaikkea, mummi sairaalassa, työttömyys, pari viikkoa viellä niin pääsen omaan työhöni takaisin) masentaa nämä kaikki. mies ei varmasti ymmärrä tätä.
en haluaisi erota. miehenikään ei ole varma päätöksestä mutta sanoo koko ajan että ei tiedä..
ollaan oltu viikonlopun erillään ja päätin antaa aikaa ajatella. mies soittaa n. kerran päivässä ja kyselee miten voin ja missä menen. kertoo kuinka hauskaa hänellä on ollut ystäviensä kanssa ja minua harmittaa kun yhteinen matka muuttui riitamme takia poikienreissuksi.
tänään jutellaan asiasta taas.. kuinka saisin mieheni ymmärtämään ettei luovuttaisi niin nopeasti? onhan noita riitoja ollut ennenkin ja aina olemme päässeet yhdessä pahimman yli. kaikki se kokemamme menisi savuna ilmaan.. itse olen ihan masentunut ja vaan itkenyt veljeni luona.
me etsimme jo isompaa asuntoakin. kaikki tulevaisuus näytti ihanalta. kuinka tässä nyt näin kävikin? syytän itseäni. jos olisin tehnyt kaiken toisin.
neuvoja, lohduttavia viestejä ja kokemuksia kaipaan nyt nopeasti!
kuinka saan mieheni viellä uskomaan suhteeseemme ja taistelemaan sen eteen edes viellä kerran?
en haluaisi erota. miehenikään ei ole varma päätöksestä mutta sanoo koko ajan että ei tiedä..
ollaan oltu viikonlopun erillään ja päätin antaa aikaa ajatella. mies soittaa n. kerran päivässä ja kyselee miten voin ja missä menen. kertoo kuinka hauskaa hänellä on ollut ystäviensä kanssa ja minua harmittaa kun yhteinen matka muuttui riitamme takia poikienreissuksi.
tänään jutellaan asiasta taas.. kuinka saisin mieheni ymmärtämään ettei luovuttaisi niin nopeasti? onhan noita riitoja ollut ennenkin ja aina olemme päässeet yhdessä pahimman yli. kaikki se kokemamme menisi savuna ilmaan.. itse olen ihan masentunut ja vaan itkenyt veljeni luona.
me etsimme jo isompaa asuntoakin. kaikki tulevaisuus näytti ihanalta. kuinka tässä nyt näin kävikin? syytän itseäni. jos olisin tehnyt kaiken toisin.
neuvoja, lohduttavia viestejä ja kokemuksia kaipaan nyt nopeasti!
kuinka saan mieheni viellä uskomaan suhteeseemme ja taistelemaan sen eteen edes viellä kerran?
Vastaukset 4
Vanhimmat
PUHUMALLA asiat halki sen miehes kans!! Et varmaan mitenkään muuten!! Puhu, puhu ja vielä kerran PUHU!!
puhumalla,puhumalla! tiedämme sen! mutta joillekkin ihmisille, tunnustan, minulle puhuminen hankalista asioista on vaikeaa. suu aukeaa kun lapakalalla, henkeä vedetään keuhkoihin ja loppujen lopuksi syvää puuskahtaen suljetaan suu ja hetken päästä yritetään uudelleen.. Se vaatii opettelemista ja kärsivällisyyttä ja omaa henkistä voimaa jota toivotan ap:lle!!
Minulla on hieman samanlainen tilanne menossa juuri nyt, ja voin sanoa että ainoa vaihtoehto todellakin on puhuminen. Selvittäkää asiat kunnolla läpi. Jos miehesi on eropäätöksen tehnyt, niin tuskin saat häntä mieltään muuttamaan. Viestistäsi kuitenkin ymmärsin, että hänkin on epävarma eikä tiedä mitä haluaa. Anna miehellesi aikaa miettiä mitä hän todella haluaa, mutta älä unohda kertoa mitä sinä haluat! Nyt on tärkeintä olla avoin ( valitettavasti samalla myös haavoittuvainen) ja kertoa kuinka paljon häntä rakastat. Voimia sinulle ja kyllä ne asiat aina parhain päin menee jossakin vaiheessa...
Kannattaa taistella, mutta kuitenkaan mitään ihan järkyttävää voimia vaativaa taistelua tuskin kannatta jatkaa.
Puhu näistä asioista miehesi kanssa. Kuitenkin nyt ensin on varmasti hyvä antaa molemmille aikaa olla omissa oloissaan. Suhteestanne kertoo kuitenkin jotain se, että mies yhä edelleen haluaa kuitenkin kuulla kuulumisiasi ja tietää miten sinulla menee. Jos asioista on hankala puhua niin kirjoita ne paperille. Siinä voit paremmin jäsennellä omia ajatuksiasi. Miehellesi sanot, että odottaa sen verran ainakin, että saat ne asiat laitettua paperille ja siihen voi tosiaan mennä useampia päiviä, että ne saa kunnolla kirjoitettua.
Kun keskusteletta asioista rakentavassa hengessä ja pidättäydyttä toisen provosoimisesta ja kiivastumisesta niin varmasti saa asian hoidettua. Tiedän, että se on uskomattoman vaikeaa olla tyynenä ja yrittää rakentaa asiaa rauhassa, etenkin kun asiat ovat päälimmäisinä sydämmellä, mutta se tuottaa kuitenkin parhaimman tuloksen. Jos tuntuu, että alkaa sappi kiehuun tai muuten menee keskustelu kireäksi niin kannattaa ilmoittaa toiselle, että voiko keskustelua jatkaa hiukan myöhemmin, että tarvitsee aikaa kasata ajatuksia ja rauhoittua.
Toivottavasti näistä neuvoista on edes jotain apua ja ettei nämä tule liian myöhään :)