Olen seurustellut ihanan miehen kanssa jo pari vuotta. Oemme lähempänä 50, molemmat eronneita.
Suhteessamme on ongelmana miehen "suuri rakkaus" , joka oli salasuhde hänen avioliittoaikanaan.Tämä salarakas on edelleen naimisissa,mutta piti yhteyttä mieheeni tasaisin väliajoin.Tapailleet he eivät kuulemma ole muutamaan vuoteen.
Olimme tapailleet vuoden verran, kun hän vahingossa kertoi tekstiviesteistä ja näytti niitä pyynnöstäni minulle.Sain aikamoisen "hepulin" enkä ole siitä selvinnyt.Niissä oli rakkautta puolin ja toisin.
Mies pyytelee anteeksi ja kertoo tykkäävänsä ja rakastavansa minua.
En oikein jaksa uskoa kuitenkaan, vaan vääntelen ja kääntelen asiaa puolelta ja toiselta.Otan sanoihin kiinni ja vedän niistä omia johtopäätöksiäni.
Kiusaan itseäni asioilla, joita kuvittelen miehen tekevän salarakkalle jos se olisi mahdollista, mutta ei minulle.esim tuovan kukkia ym..
Mies on kertonut, että ovat lopettaneet kaikenlaisen yhteydenpidon, toisaalta uskon, toisaalta en.
Joskus ajattelen, että mies varmaan jatkaisi, jos salarakas antaisi siihen mahdollisuuden.
Minulla on tunne, etten pääse heidän suuren rakkautensa väliin, vaikka nainen on lopettanut suhteen tapaamisten osalta jo ennen minua.Miehelle oli kova paikka kun nainen hänet jätti ja ensimmästen tapaamisten aikana hän sitä minulle itki.
Koko ajan ajatteln, että jos nainen kävelee vastaan kadulla minut sysätään syrjään.Mies on sanonut, ettei niin kävisi, mutta mistä kummasta saan voimaa uskoa asiaan ?
Olen yrittänyt käydä psykologilla, mutten oikein ole apua saanut.En kai osaa sitä ottaa.
Toinen seikka, ettei taloudellinen tilanteeni oikein salli kokeiluja pyskologilta toiselle.
Olemme miehen kanssa asiaa puineet noin kerran viikossa ja molemmat ovat sitä mieltä, että minä tuhoan hyvän suhteen epäluuloisuudellani.
Miksi en vaan antaisi palaa ja katsoa mitä elämä tuo.Miten saan sellaisesta elämäntyylistä kiinni?
Suhteessamme on ongelmana miehen "suuri rakkaus" , joka oli salasuhde hänen avioliittoaikanaan.Tämä salarakas on edelleen naimisissa,mutta piti yhteyttä mieheeni tasaisin väliajoin.Tapailleet he eivät kuulemma ole muutamaan vuoteen.
Olimme tapailleet vuoden verran, kun hän vahingossa kertoi tekstiviesteistä ja näytti niitä pyynnöstäni minulle.Sain aikamoisen "hepulin" enkä ole siitä selvinnyt.Niissä oli rakkautta puolin ja toisin.
Mies pyytelee anteeksi ja kertoo tykkäävänsä ja rakastavansa minua.
En oikein jaksa uskoa kuitenkaan, vaan vääntelen ja kääntelen asiaa puolelta ja toiselta.Otan sanoihin kiinni ja vedän niistä omia johtopäätöksiäni.
Kiusaan itseäni asioilla, joita kuvittelen miehen tekevän salarakkalle jos se olisi mahdollista, mutta ei minulle.esim tuovan kukkia ym..
Mies on kertonut, että ovat lopettaneet kaikenlaisen yhteydenpidon, toisaalta uskon, toisaalta en.
Joskus ajattelen, että mies varmaan jatkaisi, jos salarakas antaisi siihen mahdollisuuden.
Minulla on tunne, etten pääse heidän suuren rakkautensa väliin, vaikka nainen on lopettanut suhteen tapaamisten osalta jo ennen minua.Miehelle oli kova paikka kun nainen hänet jätti ja ensimmästen tapaamisten aikana hän sitä minulle itki.
Koko ajan ajatteln, että jos nainen kävelee vastaan kadulla minut sysätään syrjään.Mies on sanonut, ettei niin kävisi, mutta mistä kummasta saan voimaa uskoa asiaan ?
Olen yrittänyt käydä psykologilla, mutten oikein ole apua saanut.En kai osaa sitä ottaa.
Toinen seikka, ettei taloudellinen tilanteeni oikein salli kokeiluja pyskologilta toiselle.
Olemme miehen kanssa asiaa puineet noin kerran viikossa ja molemmat ovat sitä mieltä, että minä tuhoan hyvän suhteen epäluuloisuudellani.
Miksi en vaan antaisi palaa ja katsoa mitä elämä tuo.Miten saan sellaisesta elämäntyylistä kiinni?
Vastaukset 2
Vanhimmat
sellainen rakkaus, jota ei saanut. Kaipuu jää. Ja etenkin, kun se "suuri rakkaus" on loppunut niin päin, että se toinen on hyljännyt.
Eli ... luulisin, että tuo vaivaa miestäsi. Ei suinkaan se, että hän rakastaisi tätä ex-salarakasta enemmän kuin sinua. Mutta se jäi täyttymättä, toteutumatta. Kaipuu - mahdollisuus jäi.
Hm. Sun pitää tehdä valinta, ja sitten toimia valintasi mukaan. Joko jatkat miehesi kanssa, ja unohdat ex-salarakkaat. Piste.
Tai sitten eroatte.
Tuo puolitie ei tee hyvää sinulle.
Kiitos vastauksestasi.
Totta kirjoitat.
Olen monet kerrat miehelleni luvannut etten enää asiaa kaiva.Kuitenkin jokin pieni juttu saa kaiken palautumaan mieleeni ja minulle tulee tosi paha olo.Sen jälkeen on pakko kertoa asia ns.ulos,muuten sekoaa pääni lopullisesti.
Mies on jaksanut tähän asti, muttei jaksa ehkä kauaa kuunnella ja selitellä.Emme riitele asiasta vaan pystymme puhumaan rauhallisesti, mutta ei se ole silti hyvä asia.