Avioerostamme on jo vuosia. Mieheni rupesi seurustelemaan toisen naisen kanssa ja koska ei halunnut tästä luopua niin minä jouduin hakemaan eroa. Jätin entisen kotini lähes koskemattomaksi, sillä halusin aloittaa uuden elämäni puhaalta pöydältä. Pyysin exääni hävittämään kaikki vaatteeni, jotka jäivät entiseen kotiini. Otin mukaani vain sellaiset vaatteet joita käytin, sillä säilytystilat uudessa kodissani eivät ole kovin suuret. Exäni avioitui noin vuosi sitten naisystävänsä kanssa ja entinen kotini on ny heidän kotinsa, hääjuhlatkin pidettiin siellä.
Onhan tässä vuosien varrella ollut kaikenlaista. Exäni antoi esimerkiksi käytöstä jääneen goldbägini uudelle naiselleen 50-vuotislahjaksi! Asia paljastui kun vuoden kuluttua erosta muistin vanhan bägini, jonka päätin panna myyntiin.
Nyt kuulin aikuisilta lapsiltani, että exäni uusi vaimo on ottanut käyttöönsä 90-luvulla ostetun ulkoiluasun, jota en enää eron aikaan käyttänyt, koska se oli alusta alkaen ollut minulle hieman pieni.
Suurimmat hylkäämisitkut on itketty ja ero surtu, vaikka exäni ei ole suostunut mistään kanssani keskustelemaan eron jälkeen. Minulla on uusi miesystävä ja elämäni on paremmalla mallilla kuin avioliittoni viimeisinä vuosina. Suhteet aikuisiin lapsiini ovat kunnossa. Tieto siitä, että vanhoja vaatteitani ei ole hävitettykään ja niitä on exäni uuden naisen käytössä kuitenkin kuohuttaa minua. Olen suurella työllä jättänyt minua syvästi loukanneen eron taakseni, joten minua inhottaa, että uusi rouva ihan pokkana käyttää minun henkilökohtaisia tavaroitani.
Olenko turhasta nipottaja?
Onhan tässä vuosien varrella ollut kaikenlaista. Exäni antoi esimerkiksi käytöstä jääneen goldbägini uudelle naiselleen 50-vuotislahjaksi! Asia paljastui kun vuoden kuluttua erosta muistin vanhan bägini, jonka päätin panna myyntiin.
Nyt kuulin aikuisilta lapsiltani, että exäni uusi vaimo on ottanut käyttöönsä 90-luvulla ostetun ulkoiluasun, jota en enää eron aikaan käyttänyt, koska se oli alusta alkaen ollut minulle hieman pieni.
Suurimmat hylkäämisitkut on itketty ja ero surtu, vaikka exäni ei ole suostunut mistään kanssani keskustelemaan eron jälkeen. Minulla on uusi miesystävä ja elämäni on paremmalla mallilla kuin avioliittoni viimeisinä vuosina. Suhteet aikuisiin lapsiini ovat kunnossa. Tieto siitä, että vanhoja vaatteitani ei ole hävitettykään ja niitä on exäni uuden naisen käytössä kuitenkin kuohuttaa minua. Olen suurella työllä jättänyt minua syvästi loukanneen eron taakseni, joten minua inhottaa, että uusi rouva ihan pokkana käyttää minun henkilökohtaisia tavaroitani.
Olenko turhasta nipottaja?
Vastaukset 18
Vanhimmat
No ainakaan se että se uusi nainen käyttää entisiä vaatteitasi ei ole sen naisen vika. Mies on varmaan ajatellut että sinun hylkäämiäsi vaatteita ja tavaroita voi vapaasti lahjoittaa eteenpäin.
Todennäköisesti ex-miehesi on vaan ollut laiska eikä ole jaksanut hävittää niitä vaatteita ja se uusi nainen on käyttänyt niitä tietämättä että asia loukkaa sinua.
Yritä jotenkin jättää taaksesi entinen miehesi ja hänen nykyinen elämänsä. Sama kai se sulle on jos joku käyttää vanhoja vaatteitasi jos asiaa järjellä ajattelee.
Jätit vuosia sitten tavaraa jälkeesi ihan vapaaehtoisesti, joten anna menneen olla mennyttä. Edes löytötavaratoimistossa ei säilytetä tavaroita noin kauan. Totta kai tuo on ärsyttävä juttu, mutta anna sen kuitenkin olla. Eikä ole ihan reilua pitää exän kotia omana varastoalueenaan ja hakea sieltä myyntiin tavaroita, kun sille päälle sattuu.
Jos yhtään lohduttaa, voit olla toki vahingoniloinen. En minä haluaisi saada pyöreitä täyttäessäni mieheltä entisen eukon vanhaa golfbägiä eikä exän vanhoissa vaatteissa kulkeminenkaan miellyttäisi, vaikka ne kuinka käyttämättömiä olisivat. ;)
Kuule, ala kertoa koko juttua laihialaisvitsinä, niin pääsen asian herraksi!
Kuulostaa pikemminkin siltä, että olet halunnut kaikin keinoin pitää kiinni menneessä - pitää tavaroitasi ex-miehesi luona ja sitten joskus ikäänkuin ohimennen tarvita sieltä jotain. Antaahan se hyvän tekosyyn ottaa ukkoosi taas yhteyttä.
En nyt ihan noinkaan sanoisi. Talo, jossa oli isot säilytystilat, oli ollut kotini lähes 25 vuotta. Oli mahdotonta nopealla aikataululla tyhjentää sieltä pois kaikkea talteen pantua tavaraa. Lähtöni jälkeen en ole kertaakaan talossa käynyt. Kieltämättä joskus ajattelen, että olisi mukava käydä katsomassa, millaisessa kunnossa on piha, johon aikanaan jokaikisen taimen istutin. Monilla eroavilla pareilla taistellaan jokaikisestä kupista ja kiposta. Olen oikeastaan ollut ylpeä itsestäni siinä, että pystyin jättämään kaiken taakseni enkä ole tavaroiden perään enempää haikaillut. Jos jotain ihmettelen niin sitä, miltä mahtaa uudesta naisesta tuntua tulla huusholliin, jossa kaikki on edeltäjän hommaamaa ja sisustamaa (olen tuttavilta kuullut, että mitään ei ole muutettu). Pitäkööt kaikin mokomin kaiken, exäni maksoi aikanaan irtaimistosta runsaskätisesti. Tuntuu vaan, että eikö mikään riitä, jos vanhat vaatteenikin pitää ottaa käyttöön. Nuukuus huipussaan!
Herranjestas sentään. Miten jotkut ihmiset voivatkaan olla typeriä. Missäpäin Suomea asustelee tällaisia ihmisiä, kysynpä vaan? Ymmärrän tilanteesi, kun haluaa pois mahdollisimman nopeasti ja ei todellakaan ehdi ottaa kaikkea omaisuutta mukaan ja ne jää sinne. Miksi et sitten hakenut niitä myöhemmin, pyytänyt exääsi pakkaamaan ne sulle valmiiksi tai ottanut jotain ystävääsi mukaan? Itselläni ainakin erotessani kylläkin hieman lyhyemmästä liitosta eikä oltu naimisissa eikä miehellä ollut uutta muijaa, pyysin ystäväni apua ja autolla haettiin vaatteeni ja tavarani pois, kun hän oli töissä.
Selväähän se on, että hyvät vaatteet kelpaavat, mutta aika törkeetä kuitenkin siltä uudelta naiselta, että ihan käyttöönotti vaatteesi pokkana. Itse en olisi iljennyt ja halunnut käyttää miehen exän vaatteita, ei tulisi mieleenikään. Olisin vienyt varmaan roskikseen tms. Omassa uudessa huushollissa ei saisi olla mitään vanhaa. Jotkut ihmiset vaan ovat niin typeriä ja pihejä tai molempia.
Kyllä se sun exäsikin on ollut aika uuno tapaus, hyvä kun pääsitkin siitä eroon, kun on tollasia piirteitä. Hävetköön. Niin ja sitten tuolla alempana kaiken huippu, kun jonkun veli oli uudelle morsiammelleen antanut exänsä sormuksen ja hääpuvun. Johan sekin on jo kirous ja tuo huonoa onnea. Sanotaan, että kun kihlat tai naimisiinmeno puretaan, niin ei olisi hyvä pitää vanhaa sormusta käsissään tai muuten vaikkapa kaulassa, eikä edes sovitella toisen naisen käyttämää hääpukua yllään. On siinä morsiankin ettei ole voinut vaatia itselleen uutta pukua tai edes vuokrata sellaista. Oisihan se kiva, kun olisi jotain omaakin päällä.
Muisti sääntö on vie kaikki se omaisuutesi pois kun muutat mitä et halua toiselle "antaa/jättää".
Erotilanteessa ei toisella ole mitään velvollisuutta ( edes moraalista) säilyttää ja pitää lähtiän omaisuudesta huolta tai toimia ohjeiden mukaan.
Miksi veit vain mitä tarvistit ja odotit edes toisen toimivan sinun siivojana. Olisit itse tunkenut ne roskikseen, vain tekemällä itse pääsee haluttuun lopputuokseen
Virheistä oppi ja itkut on itketty. Voithan aina ajatella olleesi se joka antoi vaatteita / tavaraa miehesi wx-vaimolle joka ei enää sinulle kelvannut. Annoithan miehesikin.
omistaa ja ne rätit ja lumput jos kerran kelpaa niin ok.
Ap on turha kitistä miksei vienyt niitä pois...
En voi muuta kuin todeta, etten kuuna päivänä pukisi mieheni ex-vaimon vanhoja vaatteita päälleni enkä kyllä sen kummemmin käyttäisi mitään hänen muitakaan tavaroitaan. Pidän todella kummallisena jo pelkkää ajatustakin. Tuskin miehenikään huolisi exäni vanhaa pukua taikka verkkareita itselleen. Suuttuisi varmaan, jos edes ehdottaisin.
Mutta ottihan tuo miehenkin.... ihan ukkomiehenä ja suostui olemaan hetken jalkavaimona ennenkuin vaimo ( nykyinen EX ) teki päätöksen ja heitti miehen pois kuin vanhan rukkasen. Joillekkin kelpaa se vähän vähemmän kuranttikin käytetty tavara ( siis mies ) joka toiselta naiselta poistuu käytöstä.
Niin kait ne muutkin kelpaa toiselta... itse taitaisin vetäistä sellaista miestä joka edes ehdottaisi moista ympäri korvia. Ikinä en kehtaisi myöntää käyttäväni miehen ex-vaimon vaatteita. Mutta huvinsa kullakin. Osa miehen tuttavista ( tai heidän vaimoistaan ) tunnistaa kyllä ne ja ajattelee mitä ajattelee.
Kohdalle minulla on sattunut missä veli antoi uudelle vaimolle vanha vaimon vihkisormuksen kun he menivät vihille. Oli jopa vanha kaiverrus paikoilla. Samoin lainasi vanhan vaimon hääpukua, jonka tämä oli vintipäälle jättänyt / unohtannut. Siitä kyllä tiesin kuinka suurta arvoistusta veljeni tuntee uutta nuorikkoa kohtaan. On muuten suvun vitsin aihe vielä tänäkin päivänä. Häissä kävi aika moinen supina ja hauskaahan meillä oli. Ei siinä naisella ainakaan vaatimustasosta ole tietoakaan. Velikään ei halua tuhlata rahaa turhaan ja hakkia uutta sormusta tai pukua. Tarkan euron mies. Mies ehdottaa ja nainen vielä suostuu.
Kysyin piruutani asiasta ex-kälyltä, joka naureskeli ja ilmoitti vain samakait se oli oliko ne rätit ja muut romut kaatopaikalla vain uuden vaimon niskassa, hänelle ne eivät enää kelvanneet kuten ei mieskään. Hänelle yhden tekevää kunhan ei niitä mitään hänelle yritä palauttaa.
Olenko turhasta nipottaja?
Olet...ne ovat vain vaatteita.
pitäisi toisen naisen vanhoja vaatteita, mutta kukin tavallaan... mitäpä noista välittää vanhojahan ne on ja hylättyjä... ihan niin kuin mieskin :)
vähän nipottaja olet. Kiva jos exäsi uudelle vaimolle käy vanhat vetimesi! Hän myös varmaan osaa arvostaa niitä. Turha ostaa uusia, jos kaapit ovat vaatteita pullollaan.
No ensinnäkin: jos haluat että sinun kamoillesi olisi tehty jotain (esim. hävitetty) niin sinun olisi pitäny hoitaa homma ihan itse. Kaapia kaikki bagit ja muu romu kasaan ja kipata kaatikselle. Jos kerran ehdoin tahdoin jätiti ne miehen huoliksi niin sehän huolehtii niistä miten tykkää.
Toisekseen: Mitä välii? Sehän on vaan tavaraa. Ja kun kumminkin olet jo ajat sitten irtisanoutunut tavaroiden omistuksesta etkä ole niitä kaivannut niin miksi ottaa nyt stressiä jostain romppeesta jolla ei ole ollut sellaista arvoa että niitä olisi viitsinyt mukaan ottaa. Tietty jostain golfbägistä olisi ehkä muutaman kympin saanut mutta parempi laskea se mukaan erosta aiheutuviin muuttokustannuksiin kuin alkaa itkemään perään.
Kolmannekseen: Entä jos saisit tavarat takaisin? Mitä sinä niillä? Ne muistuttaisivat kumminkin menneestä niin kauan kunnes saisit tuhottua/myytyä ne. Jos taas jäisit tavaraan roikkumaan "tunnesyistä" niin roikkuisit niissä tunteissa hamaan loppuun saakka. Etenkin joku verkkapuku joka ei sinulle ole koskaan mahtunut? Sisältääkö se enemmän jotain muistoja kuin jos löytäisit kirppikseltä tai tarjoustalon alelaarista vastaavan asusteen?
Päästä irti, älä välitä, älä kerää turhaa henkistä painolastia turhasta materiasta.
Jos ex on niin nuuka, että kierrättää sun kamppeet nyxälle ja sua potuttaa, niin taidatte olla perinteisiä laihialaisia. Mitä se sua pitäisi enää liikuttaa, kun kamppeet sinne jätit? Aattelitko takaisin palata?
Normaalimpi ihminen olisi kärrännyt entisen vanhat romut suoraan kierrätykseen. Vähemmän normaali suostuu niitä käyttämään - ja katselemaan. Ajattele, olet ehkä ollut niin hyvä vaimo, ettei mies osaa luopua sun tavaroista, vaan haluaa nähdä ne sen uuden päällä. Sairasta? Ei välttämättä, mutta sääli sitä kakkosvaimoa.
Ja sääli sinuakin, sillä yhä edelleen entinen suhde kaivelee sinua.
älä kultapieni valita oisit ottanut vaattees mukaan...
Tarju muista ottaa aamulla lääkkeesi...
ps kolikolla on AINA myös toinen puoli...tossa iässä se jo pitäisi tietää.
OLET! ja olen muuten kanssa lähtenyt ja nainen. Se mikä on jätetty ei enää ole sinun joten annahan olla, näytät vain tyhmyytesi.