En ota rakastamaani

kears?

kännykän :))

Juu älä vaan soita mulle, sänkyni liian kapea kolmelle :))

Kaikki on hyvin näin. Nähdään taas kymmenen vuoden päästä. Minullekin tuo lohtua, että näin sinut. Olet taas lihaa ja verta.

Tiedän, että hän on onnellinen ja että hänellä menee hyvin. Olen onnellinen hänen puolestaaqn ja siitä, ettei minunkaan tarvitse olla hänestä huolestunut. Todellinen ystävyys säilyy vaikkei yhteyttä olisikaan. Kaikki olemme vaikuttaneet tapaamiemme ihmisten ajatteluun, heidän nykyiseen ajatteluunsa ja sitä kautta elämäänsä, muiden elämään ja kukaties koko maailman pidemmällä tähtäyksellä, joten osa meistä elää heissä ja toisinpäin.

Jos ottaisit; niin voisit vaikka ajan oloon alkaa vihaamaan, halveksimaan tms häntä. Pysy tossa.

tiedä vaikka hän toivoisi sitä eikä itse tiedä miten sinuun saisi yhteyden. Kaikki mahdollisuudet pitäisi käyttää, kun tilaisuus eteen tulee.

sitä.

Parempi niin.

toisen olemassaolosta, mutta kyllä se ikävä joskus vaan voi kasvaa sen verran suureksi, että on ihan luonnollista silloin olla yhteydessä toiseen. Tietysti mahdollisuuksien rajoissa ja toisen toiveita kunnioittaen.

Jos ja kun mä silloin tällöin minäkin rakastun etäältä haaveillen,olen kuin piinan alla !En kestä ollakaan sittenkään etäällä,mutta onneksi sentään tajuan sitten,että kahtahan tarvitaan,jotta ekvaatio olisi sittenkin yksiin menevä.En siis haikaile turhia.Olen aina imarreltu jos ihailua saan edes etäältä.

Noh, voihan sitä tietysti kävellä onnensa ohikin. Ellei rakkaasi sitten jo ole jonkun toisenkin rakas.

JOS tunteesi on yksipuolista tai muuten hedelmätöntä.

Muussa tapauksessa ihmettelen.

.
Mäpäs otin ihastukseen yhteyttä ja rukkaset tuli niin että pätkähti mutta so what..?? Nyt on mukavampi olla.

No teet mitäs tykkäät mutta hiukan kyllä ihmettelen tuota. Taidat olla vaan ihastunut ihastumisentunteeseen, ja sillä tuo ei sua hetkauta. Älä sure, mulla on monesti vähän samoja piirteitä.
.

todella tuntuu tuolta, niin teet silloin ihan oikein. Se on sitä rakkautta että antaa toisen mennä jos se on mennäkseen :)

Noin se pitää ollakin. Rakastamalleen ihmiselle toivoo parasta ja sen toteutumisesta osaa olla iloinen, vaikka itse siihen ei millään muotoa voi osallistua/kuulua.

Mutta entäs sitten kun ne rakastaman ihmisen asiat eivät olekaan niin hyvin ja tietää, että omalla sekaantumisella todenäköisesti vain pahentaisi niitä??