Miten on ?
Miehet, kutsutteko tyttöystäväänne aina tyttöystäväksi (vrt. Hilma 103-v. ;) vai muuttuuko hän jossakin iässä tai seurustelun vaiheessa naisystäväksi ?
Naiset, haluatteko seurusteluvaiheessa itseänne kutsuttavan aina tyttöystäväksi vai olisitteko mielummin naisystävä ?
Vastaavasti, onko mies aina poikaystävä vai muuttuuko hän jossakin vaiheessa miesystäväksi ?
Minusta yli 25-vuotias seuralainen alkaa täyttää jo mies-/naisystävän kriteerit. - Mutta ei mulla muuta; uteliaisuuttani kysyn :D
Miehet, kutsutteko tyttöystäväänne aina tyttöystäväksi (vrt. Hilma 103-v. ;) vai muuttuuko hän jossakin iässä tai seurustelun vaiheessa naisystäväksi ?
Naiset, haluatteko seurusteluvaiheessa itseänne kutsuttavan aina tyttöystäväksi vai olisitteko mielummin naisystävä ?
Vastaavasti, onko mies aina poikaystävä vai muuttuuko hän jossakin vaiheessa miesystäväksi ?
Minusta yli 25-vuotias seuralainen alkaa täyttää jo mies-/naisystävän kriteerit. - Mutta ei mulla muuta; uteliaisuuttani kysyn :D
Vastaukset 27
Vanhimmat
VAI MITÄ!?
NIIN!?
HAHA! :D
KEKSI OMA NIMIMERKKI
HAHA :D
noista mahdollisen tulevan mieheni puheissa. Mielummin olisin hänen puheissaan ihan vaan ~vänksy~ eli tykkäisin eniten jos hän kutsuisi mua jollain omakeksimällään lempinimellä tai sitten ihan vaan esimerkiksi omalla nimelläni.
Naisystävä kuulostaa jotenkin asteen verran liian viralliselta - ja aika aikuismaiselta. Tyttöystävä taas kuulostaa joltain hengauskaverilta, eli ei ollenkaan kovin vakavalta. Oma nimi on vakavasti otettava ja hyvä nimitys omalle rakkaalle silloin kuin vieraille hänestä puhutaan..
Mun mahdollinen tuleva mies tulee olemaan mulle ihan omannimisensä silloin kuin hänestä muille puhun. Samoin on ollut entistenikin kohdalla. Käyttöä varten heille kasteessa nimet on annettukin :)
Minä ainakin kutsun Rouva Ratikkaa tuntemattomille vaimoksi ja tutuille etunimellä. Olisi jotenkin omitusita puhua hänestä etunimellä vieraille, jota en kunnolla tunne ja joka ei olisi RR:aa edes koskaan tavannut.
ei vaimosta. Tottakai vaimo on sitten vaimo.
Mutta en mä ainakaan kuukauden seurustelun jälkeen kovin hyvällä katsoisi, jos mies alkais mua vaimokseen kutsumaan :D Lähtisin niin lujaa karkuun, kuin jaloistani vaan pääsisin.
Lähtisit lujaa karkuun, jos miesystäväsi kutsuisi kuukauden seurustelun jälkeen vaimoksi, mutta jos tuntematon mies komentaisi sinua levittämään jalkasi, niin suostuisit vaieten pantavaksi...
Olisiko siis luonnollista, että kumppanisi kutsuisi sinua Vänksyksi jollekin, joka ei tunne sinua lainkaan? Minusta se on jotenkin omituisen tuttavallista.
MISTÄ SE TUNTEMATON TIETÄISI ONKO VÄNSKY VAIMO ANOPPI VAI TALONMIEHEN ÄPÄRÄLAPSI
NIIN?
EI MISTÄÄN JA SIKSI PITÄÄ SANOA "TYTTÖYSTÄVÄNI"
ihan ok.. Luulisi puheyhteydestä kuitenkin selviävän, kenestä on kyse..
En minä Rouva Ratikkaakaan ole koskaan tyttöystäväkseni kutsunut. Enkä muistaakseni hänen edeltäjiäänkään sen jälkeen kuin täysi-ikäiseksi tulin. Tosin kun välissä oli seitsemän vuotta avokki, niin ei tullut käytettyä kumpaakaan nimitystä vaan pääsin kivuttomasti tuon vaiheen yli loukkaamatta ketään. ;-)
NIIN KAUAN KUIN TYTTÖYSTÄVÄSTÄ TULEE KIHLATTU!
JA SITTEN VAIMO!
kuullut kenenkään puhuvan omasta kumppanistaan kihlattuna, vaikka kihloissa olisivatkin. Se nyt kuulostaa jo yli-yliviralliselta. :-D
Mieti nyt; "Mun kihlattuni on just käymässä kaupassa. Sitten kun mun kihlattuni tulee kotiin, me syödään ja sen jälkeen mun kihlattuni ottaa multa suihin. Seksi mun kihlattuni kanssa on ihan mahtavaa. Mun kihlattuni jopa nielee, eikä sylje." :D
ETTÄ VOI ALKAA KÄYTTÄÄ SANAA "VAIMO"
NÄIN ON!
noinkin nähdä, joo :)
Harva menee nykyaikana kihloihin asumatta yhdessä, joten sitä kihlattua kutsutaan sitten avopuolisoksi tai jollain samaa tarkoittavalla muunnoksella.
Onhan tuo aika vanhanaikaisen kuuloinen nimitys muutenkin.. johtuen juuri tuosta jonka sanoitkin.
AVOPUOLISO ON HERRAN KORVISSA KIROSANA.. SAASTAISEEN KAPISEEN KOIRAAN VERRATTAVISSA HYI
OTA VASTAAN HÄNEN HERRANSA ARMO JA MENE NAIMISIIN NIIN VAIMOSI SÄILYTTÄÄ KUNNIALLISUUTENSA
NÄIN ON!
eikä mikää tyttöystävä.
AKKA ON KÄRTTYINEN VANHA ÄMMÄ
ämmäkaveri kuulostaa hiukan kivemmalta, kuin akka, mutta kyllä noi kaikki "epävirallisissa" puheissa käy vallan mainiosti. Joten noiksikin sopii kutsua....Ne on sopivan rentoja. Mutta kaikki liian virallinen ainakin tässä elämäntilanteessa jotenkin tuntuu vieraalta ja epäsopivalta.
akallensa 10 vuoden yhdessäolon jälkeen kihlasormuksen johon kaiverrutti: 'Maailman ihanimmalle akalle'. Sen naisen(akan siis) mielestä se oli romanttisinta mitä mies voi tehdä.
se on se, joka tärkein on :-)
20 yli on jo mies ja nais..
Voihan joku leikkisästi kutsua yli satavuotiasta tyttöystäväksi, mutta.. taitaa se sitten olla naisystävä.
.
Mulla voi raja olla tuossa 30v:ssä mutta kyllähän ne mies- ja naisystäviksi muuttuu vanhemmiten. Mä kyllä silti saatan vahingossa sanoa poikakaveri, eikä se nyt mun maata kaada :)
.
Mä en oo varmaan tyttöystäväni nimitystä käyttänyt kuin korkeintaan teini-ikäisenä puhuessani ihmiselle, jotka eivät hänen etunimeään vielä tiennyt. Etunimellä minä hänestä puhun yleensä, asiayhteydestä vieraille ihmiselle pitäisi selvitä, että kyseessä on ...ööö... avopuolisoni.
Täällä netissä minusta on "hauska" käyttää nimitystä vaimo. Joskus toki tekisi mieli käyttää esimerkiksi nimityksiä "ihminen jonka kanssa asun" tai "lasteni äiti".... siis silloin kun "parisuhdevitutus" on maksimissaan-
Oikeastaan olen tavannut puhua naisista heidän etunimillään. Samaa ovat tainneet tehdä naiset minustakin. Ei ole haitannut. Epävirallisemmissa yhteyksissä olen saattanut käyttää myöskin kokkikokelas tai emäntäkokelas tai hallitus nimittelyjä.
Käytän vain heidän sukunimiään. Esim. neiti Virtanen.