Sinkkuna en tässä ole vielä ehtinyt olla kuin muutaman kuukauden enkä siitä erityisesti nauti. Kaipaan toista ihmistä viereeni jakamaan kaiken mitä elämä tuo tullessaan. Tässä on nyt sitten tullut haettua sitä seuraa myös täältä internetin avarasta maailmasta..
Kysymykset on enemmänkin naisille suunnattuja, mutta toki miehetkin saavat avata sanaisen arkkunsa ja kertoa mielipiteensä.
Moni nainen sanoo suhtautuvansa epäluuloisesti nettideittailuun. Miksi? Ymmärrän kyllä että täällä liikkuu kaikenlaisia miehiä kuten myös naisiakin. Mutta kertokaahan kumpi on teidän mielestänne parempi tapa tehdä ensikontakti?
1. Tutustua ensin toiseen sähköpostin tms. avulla ja selvittää hieman toisen ajatuksia ja mietteitä. Sitä etsiikö molemmat samaa asiaa vai jotain aivan muuta. Tarkoitan nyt lähinnä sitä mitä molemmat haluavat elämältä. Näitäkin haluja kun on niin monenlaisia. Sen jälkeen kun on hieman tutustuttu niin käydään treffeillä ja tutustutaan paremmin kasvotusten ja jatketaan siitä eteenpäin jos siltä tuntuu.
2. Tavataan jossakin kuppilassa baaritiskiin nojaillen ja vaihdetaan muutama sana niitä näitä tai vielä parempaa että kuunnellaan hetki "hauskoja" iskurepliikkejä jotka on kuultu jo muutaman sata kertaa aiemminkin. Vaihdetaan ehkä puhelinnumeroita tai sitten päädytään siihen surullisen kuuluisaan "meille vai teille" lauseeseen.
Onhan niitä toki muitakin tapoja tutustua uusiin ihmisiin. Voihan sitä pyytää kassaneitiä kahville tai ottaa kadulla vastaantulijaa kädestä kiinni ja pyytää lähtemään treffeille. Eri asia sitten on kuinka usein näin tapahtuu oikeassa maailmassa?
Siitä sitten kun siirrytään niihin vaatimuksiin joita joillakin naisilla on. Eikä siinä mitään. Jokainen saa tietysti vaatia mitä haluaa ja olla sitten yksin jos sitä ei löydy, mutta joitakin kertoja olen törmännyt niin hauskoihin vaatimuksiin että meinannut tuolilta pudota. Yksi parhaista tähän mennessä on ollut se että "en voisi koskaan seurustella miehen kanssa jonka silmät eivät ole siniset". Siihen tosin loppui sitten omakin mielenkiinto kun en jaksa innostua ihan noin pinnallisista ihmisistä..
Tottakai ymmärrän sen ettei jokainen sovi kaikille. Eikä pidäkään sopia, mutta monellako naisella on nykypäivänä oikeasti realistiset tavoitteet? Monet odottavat saavansa kuun taivaalta. Tiedän kyllä että sellaisiakin naisia on olemassa jotka ymmärtävät minkälainen tämä maailma on ja mitä täältä on mahdollista löytää.. Ja mitä ei. Mutta netin kautta heitä ei tunnu löytyvän. Ja vaikka nyt puhunkin monikossa niin en todellakaan etsi kuin yhtä.
Niin se vain on että rehellinen ja "normaali" suomalainen mies ei enää kelpaa. Koskaan en ole ymmärtänyt miksi rikosrekisteri on sellainen asia joka kiinnostaa naisia aivan uskomattoman paljon. Jos mies on istunut vankilassa niin naisia on mistä valita. Myöhemmin kyllä sitten jaksetaan valittaa siitä kun mies hakkaa tai ei tee muuta kuin ryyppää..
Jos mies tekee päivätyötä, pään päältä löytyy katto, on ystäviä ja harrastuksia, osaa käytöstavat ja vielä oikeasti arvostaa toisia ihmisiä niin kas, jotenkin se naisten kiinnostus on hyvin vähäistä, koska silloin mies on niin tavallinen. Miksi? Joku varmaan sanoo että pitää erottua massasta. No itse ainakin otan mielummin sen naisen joka istuu hieman sivummalla kuin sen joka seisoo pöydällä, mutta jokainen tavallaan.
Monen naisen vastaukset deitti-ilmoituksiin ovat myös aikas heikkoja. Johtuuko se sitten siitä että nykyään on vallalla se käsitys että nainen saa aina ja mies joutuu tekemään töitä? (Ja en puhu nyt seksistä). Jos kerron itsestäni sivun pituisella tekstillä niin kannattaako siihen todellakin vastata "Hei, olen 25v ja asun jossakin. Vastaa jos kiinnostuit"? Varmaankin "hauskin" vastaus mitä olen tähän mennessä saanut on "Ilmoituksesi oli aivan liian hyvä ollakseen totta". Voitte varmaankin itsekin kuvitella että jos noinkin laajasti kertoo itsestään vastauksessaan niin ei siitä toinen juurikaan kiinnostu.. Varmaankin monet miehet sortuu aivan samaan ja jäävät ilman vastausta, mutta siitä ei ole kokemusta itsellä joten en voi siihen mitään sanoa.
Ja ei. En ole epätoivoinen. En edes tiedä saisinko seuraa baarista jos sitä haluaisin. Sitä en ole koskaan kokeillut. Koskaan ei ole ollut siihen tarvetta. Ehkä sieltä voisi jonkun epätoivoisen saada kotiin sänkyä lämmittämään, mutta sitä en halua.
Asiallista keskustelua aiheesta toivoisin molemmilta sukupuolilta, mutta en sitten tiedä kuinka moni täysjärkinen ihminen näitä sivuja enää ylipäänsä lukee monesti vastausten tasoa itsekin seuranneena. Mutta yrittänyttä ei laiteta ja trollatakin saa aivan vapaasti jos ei mitään muuta keksi. Täällä siltä tuntuu olevan mahdotonta välttyä vaikka mitä kirjoittaisi.
Mutta sen pidemmittä puheitta kiitos kun jaksoit lukea tänne saakka ja kerrothan oman mielipiteesi! :)
Kysymykset on enemmänkin naisille suunnattuja, mutta toki miehetkin saavat avata sanaisen arkkunsa ja kertoa mielipiteensä.
Moni nainen sanoo suhtautuvansa epäluuloisesti nettideittailuun. Miksi? Ymmärrän kyllä että täällä liikkuu kaikenlaisia miehiä kuten myös naisiakin. Mutta kertokaahan kumpi on teidän mielestänne parempi tapa tehdä ensikontakti?
1. Tutustua ensin toiseen sähköpostin tms. avulla ja selvittää hieman toisen ajatuksia ja mietteitä. Sitä etsiikö molemmat samaa asiaa vai jotain aivan muuta. Tarkoitan nyt lähinnä sitä mitä molemmat haluavat elämältä. Näitäkin haluja kun on niin monenlaisia. Sen jälkeen kun on hieman tutustuttu niin käydään treffeillä ja tutustutaan paremmin kasvotusten ja jatketaan siitä eteenpäin jos siltä tuntuu.
2. Tavataan jossakin kuppilassa baaritiskiin nojaillen ja vaihdetaan muutama sana niitä näitä tai vielä parempaa että kuunnellaan hetki "hauskoja" iskurepliikkejä jotka on kuultu jo muutaman sata kertaa aiemminkin. Vaihdetaan ehkä puhelinnumeroita tai sitten päädytään siihen surullisen kuuluisaan "meille vai teille" lauseeseen.
Onhan niitä toki muitakin tapoja tutustua uusiin ihmisiin. Voihan sitä pyytää kassaneitiä kahville tai ottaa kadulla vastaantulijaa kädestä kiinni ja pyytää lähtemään treffeille. Eri asia sitten on kuinka usein näin tapahtuu oikeassa maailmassa?
Siitä sitten kun siirrytään niihin vaatimuksiin joita joillakin naisilla on. Eikä siinä mitään. Jokainen saa tietysti vaatia mitä haluaa ja olla sitten yksin jos sitä ei löydy, mutta joitakin kertoja olen törmännyt niin hauskoihin vaatimuksiin että meinannut tuolilta pudota. Yksi parhaista tähän mennessä on ollut se että "en voisi koskaan seurustella miehen kanssa jonka silmät eivät ole siniset". Siihen tosin loppui sitten omakin mielenkiinto kun en jaksa innostua ihan noin pinnallisista ihmisistä..
Tottakai ymmärrän sen ettei jokainen sovi kaikille. Eikä pidäkään sopia, mutta monellako naisella on nykypäivänä oikeasti realistiset tavoitteet? Monet odottavat saavansa kuun taivaalta. Tiedän kyllä että sellaisiakin naisia on olemassa jotka ymmärtävät minkälainen tämä maailma on ja mitä täältä on mahdollista löytää.. Ja mitä ei. Mutta netin kautta heitä ei tunnu löytyvän. Ja vaikka nyt puhunkin monikossa niin en todellakaan etsi kuin yhtä.
Niin se vain on että rehellinen ja "normaali" suomalainen mies ei enää kelpaa. Koskaan en ole ymmärtänyt miksi rikosrekisteri on sellainen asia joka kiinnostaa naisia aivan uskomattoman paljon. Jos mies on istunut vankilassa niin naisia on mistä valita. Myöhemmin kyllä sitten jaksetaan valittaa siitä kun mies hakkaa tai ei tee muuta kuin ryyppää..
Jos mies tekee päivätyötä, pään päältä löytyy katto, on ystäviä ja harrastuksia, osaa käytöstavat ja vielä oikeasti arvostaa toisia ihmisiä niin kas, jotenkin se naisten kiinnostus on hyvin vähäistä, koska silloin mies on niin tavallinen. Miksi? Joku varmaan sanoo että pitää erottua massasta. No itse ainakin otan mielummin sen naisen joka istuu hieman sivummalla kuin sen joka seisoo pöydällä, mutta jokainen tavallaan.
Monen naisen vastaukset deitti-ilmoituksiin ovat myös aikas heikkoja. Johtuuko se sitten siitä että nykyään on vallalla se käsitys että nainen saa aina ja mies joutuu tekemään töitä? (Ja en puhu nyt seksistä). Jos kerron itsestäni sivun pituisella tekstillä niin kannattaako siihen todellakin vastata "Hei, olen 25v ja asun jossakin. Vastaa jos kiinnostuit"? Varmaankin "hauskin" vastaus mitä olen tähän mennessä saanut on "Ilmoituksesi oli aivan liian hyvä ollakseen totta". Voitte varmaankin itsekin kuvitella että jos noinkin laajasti kertoo itsestään vastauksessaan niin ei siitä toinen juurikaan kiinnostu.. Varmaankin monet miehet sortuu aivan samaan ja jäävät ilman vastausta, mutta siitä ei ole kokemusta itsellä joten en voi siihen mitään sanoa.
Ja ei. En ole epätoivoinen. En edes tiedä saisinko seuraa baarista jos sitä haluaisin. Sitä en ole koskaan kokeillut. Koskaan ei ole ollut siihen tarvetta. Ehkä sieltä voisi jonkun epätoivoisen saada kotiin sänkyä lämmittämään, mutta sitä en halua.
Asiallista keskustelua aiheesta toivoisin molemmilta sukupuolilta, mutta en sitten tiedä kuinka moni täysjärkinen ihminen näitä sivuja enää ylipäänsä lukee monesti vastausten tasoa itsekin seuranneena. Mutta yrittänyttä ei laiteta ja trollatakin saa aivan vapaasti jos ei mitään muuta keksi. Täällä siltä tuntuu olevan mahdotonta välttyä vaikka mitä kirjoittaisi.
Mutta sen pidemmittä puheitta kiitos kun jaksoit lukea tänne saakka ja kerrothan oman mielipiteesi! :)
Vastaukset 31
Vanhimmat
vastaan on tullut jos jonkinlaista vaatimuslistan esittäjää, jolle normaali rehellinen suomalainen mies on lähinnä vain ilmaa. On tullut näitä senttejä vaativia, joille miehen pituus on tärkeitä, eikä siinä anneta senttiäkään periksi. Oli pituus ero sitten valmiiksi kymmenen senttiä, niin syyksi on selitetty -> käytän korkkareita! :D
Näitähän riittää vaikka kirjaksi asti, mutta tämän tarkoitus ei ole ketään loukata, vaan saada ihmiset ajattelemaan muutakin kuin pinnallisia asioita kumppani ehdokkaasta. Yhtään ei tarvitse tätä parinvalinta tapaa ihmetellä, kun katsoo erotilastoja. Kaikki meistä vanhenee ja pintaa syvemmältä löytyy ne tärkeimmät parisuhteen kannalta olevat asiat. Tätä vain vain harva tuntuu nykyään arvostavan.
Nämä korkokenkiä käyttävät naiset, joiden suhteen kulmakivi on miehen pituus, ei ole älyllä siunattu ja voit ilmaista takaisin hakevasi ÄLYKÄSTÄ naista.
"Oli pituus ero sitten valmiiksi kymmenen senttiä, niin syyksi on selitetty -> käytän korkkareita! :D"
Tuo on kyllä erikoista, että naiset vaatii miehiltä todellisuuteen perustuvia mittoja ja ominaisuuksia kuten että miehen pituuden täytyy olla vähintään 185 cm, mutta itse ilmoitetaan se oma pituus korkokenkien kanssa. Eli naiset laskee itsensä 170-senttiseksi vaikka ovat oikeasti selvästi alle 170 senttisiä. Melkoisen kaksinaamaista toimintaa naisilta.
vaihtoehdon 3:
Sovitaan ekoiksi treffeiksi esim. joku näyttely, vaikka maatalousnäyttely. Tavataan jossain, sitten ajetaan yhdellä autolla tunti tapahtumapaikalle. Aikaa on jutella tosi paljon ja auto on intiimi paikka. Tapahtumaa seuratessa on aikaa selvitellä omia ajatuksiaan ja muutaman tunnin päästä paluumatkalla voi kysellä vielä mitä jäi kaivelemaan tai haluaa vielä selvittää. Kun palataan takaisin kotipaikkakunnalle, voidaan vaihtaa puhelinnumerot ennen kuin jatketaan omilla autoilla kotiin. Ja sen jälkeen voi miettiä, mitkä on fiilikset, ja jos tuntuu, että toinen kiinnostaa, ehdottaa uusia treffejä.
Kantsis kokeilla joskus pitkiä treffejä ilman seksiä. Siinäkin voi tutustua toiseen.
Ja kun treffit kestää 5 h, ehtii toisesta saada hyvän kuvan, ja itselläkin ujous ja jännittäminen karisee. Tulee molemmista se oikea minä paremmin esiin.
tuntemattoman naisen kanssa puolen päivän retkelle, niin missä vika? Mies pelkää että nainen on ruma? Ei riittävän viehättävä? Ei miellytä muuten?
Mitäköhän se mies silloin etsii? Täydellistä?
Ei useamman tunnin treffit avioliittolupausta tarkoita. Mutta mies kai ei kestä ajatusta, että joutuisi viettämään useamman tunnin naisen kanssa, joka ei kiinnosta.
Harva mies rohkenee "kunnon treffeille". Puolen tunnin kahvittelijoita kyllä on. Ja jos ei sytytä, heti ollaan lähtemässä kotiin.
"sovitaan ekoiksi treffeiksi joku näyttely tms".. Nyt oli kyse nimenomaan ensikontaktin tekemisestä. Eli missä tutustutaan nimenomaan aivan ensimmäisen kerran. Mistä etsitään se toinen ihminen joka ajattelee edes vähän sinnepäin kuin itsekin. Jostakin se toinen ihminen pitää löytää ennen kuin ehdotellaan minkäänlaisia treffejä.
Seksi ei ole asia mitä ajattelen ensimmäisillä treffeillä. En edes kuvittele pääseväni toisen kanssa samaan sänkyyn ensitapaamisen jälkeen.
Tiedän että pelimiehet ja jotkut naiset eivät edes usko sitä, mutta toisinaan kun ensitreffien jälkeen nainen on kietonut kädet kaulaani ja antanut suukon niin olen ollut aivan sekaisin.. Siis siinä tapauksessa että olen myös itse kiinnostunut kyseisestä naisesta. Mutta todellakaan tarkoitukseni ei ole kallistaa naista vaakatasoon ensitreffeillä. Jo pelkästään se suukko on tarkoittanut minulle että nainen on todellakin kiinnostunut eikä ainoastaan leiki kanssani.
Ja niille epäilijölle tiedoksi. Ikää löytyy jo 28v ja maailmaa on nähty. Ehkä toisille teistä olen vielä nuori, mutta älkää antako pelkkien numeroiden hämätä. Ja kiitos ei, en halua suhteeseen itseäni 20 vuotta vanhempien kanssa vaikka tiedänkin sen jo että osa teistä ajattelee täsmälleen samoin kuin itse ajattelen.
Tiedän että tästä maasta löytyy paljon hyviä miehiä ja naisia. Rohkeus on tässä kohtaa se avainsana. Kohdatkaa toisenne! Ajatelkaa mitä tässä voitte hävitä ja mitä voittaa.. Maalaisjärkeä on tässä maassa valitettavasti aivan liian vähän nykyään tarjolla..
Itse ehdotit kahta vaihtoehtoa, minä aivan vastaavaa kolmatta:
1) "Tutustua ensin toiseen sähköpostin tms. avulla ja selvittää hieman toisen ajatuksia ja mietteitä. ...Sen jälkeen kun on hieman tutustuttu niin käydään treffeillä."
2) "Tavataan jossakin kuppilassa baaritiskiin nojaillen..."
3) Et ala kirjoittelemaan netissä, vaan jos toinen tuntuu kiinnostavalta, uhraat elämästäsi esim. 4-5 h että yrität OIKEASTI tutustua häneen.
Etu verrattuna omaan kohtaasi 1 on se, että ei tarvitse ihmetellä, mikä toinen on, kun näkee koko ihmisen kerralla että 4 tunnin aikana ehdit vaihtaa enemmän ajatuksia elämänarvoistanne, toiveista, haluista ym. kuin puolen vuoden aikana sähköposteja vaihtamalla.
Etu kohtaan 2 verrattuna on se, että jutustelu ei jää pintapuoliseksi, kun ollaan yhdessä monta tuntia, ja tilanne on aivan toinen. Keskellä päivää, yhteinen reissu on yhteinen tavoite, ja iskurepliikkejä ei tarvita.
Suosittelisin joskus kokeilemaan, jos rohkeus riittää.
Vai onko niin, ettei ihmiset halua haaskata elämästään 4 tuntia tuntemattomaan ihmiseen tutustumiseen? KOSKA SE VOI OLLA SE VÄÄRÄ IHMINEN ;)
Eli ensikontaktista oli kyse. Nyt ei ole kyse siitä etten voisi "uhrata" aikaa ja tutustua toiseen, koska näin haluankin tehdä, mutta se toinen ihminen pitää ensin tavata jossakin ennen kuin voit häneen tutustua. Jostakin se toinen ihminen pitää ensin löytää ennen kuin voit niitä treffejä sopia.
Eikä sitä tarvitse kuukausia kirjoitella. Muutama posti yleensä riittää siihen että sen verran tietää toisesta että haluaako oikeasti tavata vai ei. Kaikki kun eivät sovi toisilleen ja onko siinä sitten mitään mieltä lähteä treffeille ihmisen kanssa josta jo etukäteen tietää ettei siitä mitään tule?
Yleensä olen sähköpostin kautta sen verran selvittänyt toisen toiveita ja haaveita että tiedän että olemme ainakin jollakin tapaa samalla aaltopituudella että on edes jonkinlaisia mahdollisuuksia suhteelle. Sanotaan nyt vaikka esimerkkinä että jos toinen ehdottomasti haluaa lapsia ja toinen ehdottomasti ei niin onko tässä tilanteessa mitään järkeä lähteä "tuhlaamaan" sitä aikaa sen toisen kanssa, koska jo tässä vaiheessa tiedät että se ei vain voi olla vaan myös on se väärä ihminen.
vieraaseen ihmiseen tutustuminen useamman tunnin ajan on ajan tuhlaamista. Pitää tehdä vain täsmäiskuja, treffeille mennään vain "sen oikean" kanssa. Ja toisekseen senhän tietää ensi silmäyksellä onko toinen sopiva, joten on tosi tylsä hukata aikaa siihen että yrittää tutustua epäsopiviin.
Väännän rautalangasta: Jos käyt ravintolassa, vietät ehkä keskimäärin 3 h lauantai-iltana viihteellä? Neljä? Ihan kivaa kun ei tarvitse olla epäsopivien seurassa, ja voi lähteä karkuun jos epäsopiva lähestyy (mistä sen tietää, kuka on epäsopiva? No, senhän näkee kauas!)
Jos kirjoittelet netissä, ja vaihtelet viestejä, muutaman postin, onko se sitten 2, kolme vai viisi? Oletetaan että viisi? Jos yhden viestin kirjoittamiseen meneen sisäänkirjautumisineen ja viestin lukemisineen ja siihen vastaamisineen menee noin vartti, tai 20 minuuttia, jos kirjoittelet pitkiä viestejä, joissa selvitetään arvomaailmoja, niin veikkaan ettei puoli tuntia aina riitä.
Eli, jos ekan viestin jälkeen sopisi treffit, ja jättäisi ne seuraavat 4 kirjoittelusessiota väliin, ehtisit puhua nenäkkäin tämän ihmisen kanssa 2 tuntia, ilman että haaskaat vielä yhtään enempää aikaa kuin kirjoittamalla. Ja takuulla arvoja ehtii selvitellä huomattavasti enemmän kahdessa tunnissa puhumalla kuin viestejä vaihtamalla.
Kyse onkin asenteesta. Kuka kokee minkäkin haaskaukseksi, ja miten epämiellyttäväksi kukin kokee epäsopivan ihmisen kohtaamisen.
Minulle tulee lähinnä kuva nenäänsä nyrpistävästä ihmisestä, joka pelkää että epäsopivasta ihmisestä tarttuu joku tauti, jos sellaisen joutuu kohtamaan - ei kovin humaania.
Mutta meillähän on jokaisella omanlaisemme arvomaailma.
Nyt tuli se vaikutelma että olet jo lukenut joka toisen sanan.. Aikaisemmin ehkä joka kolmannen. Mutta meitä on tosiaan erilaisia ja pitääkin olla. En pelkää tavata uusia ihmisiä vaan teen sen mielelläni. Mutta kerro yksikin hyvä syy siihen jos oikeasti haluaa löytää sen ihmisen, jonka kanssa jakaa loppu elämänsä, pitäisi käydä kymmenillä treffeillä kun sitä toisen arvomaailmaa voi hieman kartoittaa huomattavasti helpomminkin? Onhan se toki mahdollista että käy aivan uskomaton onni ja se ihminen on se ensimmäinen.. Lotossakin on mahdollista voittaa joka lauantai, mutta oletko monestikin voittanut?
Ja kyllä.. Olen käynyt muutamilla treffeillä ensimmäisen viestin jälkeen.. Ensinnäkin harva nainen edes uskaltaa lähteä niin aikaisin tapaamaan vaikka tapaamispaikka olisikin täpötäysi ravintola tai kahvila kaupungin keskustassa. Tästä taas saamme syyttää ennakkoluuloja. Monella tuntuu nimittäin olevan se käsitys että netistä seuraa etsivät ovat lähestulkoon kaikki murhaajia tai raiskaajia.. Toisaalta taas varovaisuudestakaan ei oikein voi toista syyttää. Ymmärrän hyvin netin kautta aivan varmasti löytyy niitäkin ihmisiä joilla ei ole ihan puhtaat jauhot pussissa. Luin juuri tänään jonkun naisen tarinan täältä joka kertoi että oli PUOLI VUOTTA kirjoitellut ennen kuin oli itse uskaltanut lähteä miestä tapaamaan.. Kuinkas luulet että käy kun tällaiselle ihmiselle ehdottaa treffejä ensimmäisessä viestissä?
Karkuun en ole ikinä treffeiltä lähtenyt. Eikä ole kyllä naisetkaan vielä tähän mennessä niin tehneet. Mutta nimenomaan naiset syyllistyvät usein siihen että jos ei heti näytä siltä että tässä edessä on se unelmien prinssi niin toista tapaamista ei edes tule. Tietysti jos treffit menevät aivan täysin penkin alle (ja näin ei muuten ole vielä käynyt kertaakaan kunhan ensin on muutama sähköposti vaihdettu ennen tapaamista) ymmärrän sen, mutta jos treffeillä on molemmilla hauskaa ja tullaan hyvin toimeen niin siitä huolimatta tapaamiset ovat joskus jääneet yhteen kertaan sen takia että "tämä ei ollutkaan sitä rakkautta ensisilmäyksellä mitä luulin".
Toiseen ihmiseen kun ei vain voi tutustua niin nopeasti että sen tietää heti ensitapaamisella että tämä on nyt tässä. Tai itse olen ainakin sitä mieltä ja omalta puoleltani nämä tapaamiset eivät koskaan jää yhteen kertaan. Yksin se toiseen tutustuminen on vaan vähän hankalaa..
Jotenkin saan sinusta sellaisen kuvan (ja voin hyvinkin olla väärässä) että et ole kovin monilla treffeillä elämäsi aikana käynyt. Olet aina löytänyt kumppanin helposti uskomattomalla tuurilla tai sitten vain tyydyt vähään? Ja ehkä nytkin elät onnellisesti? parisuhteessa. Tai sitten olet katkeroitunut siitä että olet törmännyt aina juuri niihin ihmisiin jotka eivät ole halunneet tutustua sinuun ja automaattisesti oletat että kaikki ovat samanlaisia. Eli juurikin sitä yleistämistä mitä netissä on tapana tehdä..
Kaikki meistä ajattelevat omalla tavallaan, mutta siitä huolimatta ihmetyttää sinun vihamielinen asenteesi nettideittailua kohtaan. Omalla ajattelutavallani kun en löydä siitä mitään negatiivista että voit tutustua helposti uusiin ihmisiin. Meitä vain ihan oikeasti on niin monia ja kaikki olemme erilaisia. Esimerkiksi itse haluan lapsia ja on aivan turhaa lähteä sellaista naista tositarkoituksella tapaamaan joka ei niitä halua. Ei kyse ole ajan tuhlaamisesta, mutta itse lähden treffeille todellakin tositarkoituksella ja sillä mielellä että "tämä nainen saattaa olla se oikea". Niitä oikeita vain on niin kovin vähän.
Miehenä ei tulisi edes mieleen harrastaa seksiä jo ensitreffeillä. Sen verran on itsesuojeluvaistoa, että tuntemattomien naisten kanssa en sekstaile, koska en halua ties mitä sukupuolitauteja tai suhteen ulkopuolista jälkikasvua ja siten maksella elatusmaksuja vahinkolaukauksista.
Jos nainen ei kykene seksittömiin treffeihin, sellaisella naisella ylä ja alapää ovat vaihtaneet paikkansa. Tietää yleensä ongelmia myös jatkossa...
Ei ole olemassa oikeaa tapaa löytää juuri se oikea. Toiset kokevat kirjoittamisen luontevaksi, toiset eivät. Ihmisiä voi edelleen tavata netin ja ravintoloiden ulkopuolella.
Oleellista on ymmärtää naisen tapa ajatella ja toimia. Samoin on hyvä ymmärtää millaisia odotuksia naisilla on miesten suhteen. Tästä aiheesta on myös kirjallisuutta. Kannattaa lukea. Sitten ymmärtää paljon enemmän. Naisten julkisesti esittämiä vaatimuksia pitää osata tulkita. Ne kertovat usein naisen aiemmista kokemuksista paljon enemmän kuin mistään muusta.
Jos haluat välttämättä tappaa naisen orastavan kiinnostuksen sinuun, kerro olevasi tavallinen, rehellinen, suomalainen mies. Vaikea keksiä miten saisit itsesi vaikuttamaan vielä tylsemmältä.
Kerro itsestäsi muutama kiinnostava juttu. Kukaan ei jaksa lukea sivun pituista tarinaa vieraasta henkilöstä. Jos juttu tuntuu kulkevan, saat keskusteluun uutta potkua paljastamalla itsestäsi vähän kerrallaan lisää.
Kun kommunikoit vieraan henkilön kanssa, huomaat hyvin nopeasti kenen kanssa juttu kulkee. Unohda ne joille puhuminen tai kirjoittaminen tuntuu vaikealta. Niitä, joiden kanssa sujuu, on aivan riittävästi.
Ole rohkea, ole erilainen. Kuuntele sydämesi ääntä.
Olen mies, ja joitakin kokemuksia nettideittailusta on. Olen kohdannut hyvin samanlaisia ilmiöitä (tai pikemminkin lieveilmiöitä) kuin aloittaja. Varsinkin pointtiin epäluuloisista ja varauksellisesti käyttäytyvistä naisista on helppo yhtyä. Jos itsestään on valmis kertomaan asioita hyvinkin vapaasti, olisi se aika vänkää jos toiselta saisi edes jonkin valtakunnan yhteystiedon tai koko nimen. Ja ennen kuin joku älähtää, että tyhmempikin tajuaa, että koko nimen perusteella saa helposti osoitteen selville, ja täytyy suojautua kaiken maailman piripäiltä/raiskaaja-murhaajilta/ahdistelijoilta -- ei siinä mitään, kyllä etunimillä voi ihan rauhassa mennä jonkin aikaa, mutta kun on kuukauden tuntenut ja yrittänyt luottamusta ansaita, homma käy vanhaksi.
On myös surullisessa mielessä huvittava havaita kuinka naisia netissä muka viehättää pehmot miehet, joilla on mieltymystä romantiikkaan. Mutta annas olla kun annat sen puolen persoonastasi jossain treffeillä oikeasti paistaa läpi.
Deittailu itsessään on ihan kivaa, mutta jotenkin oon vaan kokenut, että tää Inttervepin ihmemaan tuoma lisäkerros suhteiluihin vaikeuttaa, ei helpota.
Siis kirjoitellut netissä kuukauden? Se ei tarkoita, että tuntisi yhtään. Jos olette livessä tapailleet kuukauden ja silti tiedät vasta etunimen, niin homma ei varmaankaan ole tarkoitettu etenemään.
rääpijöitä
Vittu nämä tyypit vituttavat.
"Nähkää livenä, lässyti lässyti, siellä ne kemiat kohtaa lässyti lässyti".
useammankin kerran. Moni on jäänyt ystäväksi. Nyt taas korkein toivein olen tapaamassa nettimiestä, ja tällä kertaa olen hyvin optimistinen. Vaikutamme hyvin sopivilta toisillemme.
On miehillä hassuja vaatimuksia. Yksi haukkui minut pystyyn, kun en lähettänyt hänelle viestiä vierailtuani hänen profiilisivullaan. Piti minua epätoivoisena säälinkerjäläisenä!? Olin kuulemma liian laiha löytämään ketään.
Toisen mielestä olin liian 'amerikkalaisen' näköinen, kun kuvassa, jonka lähetin hänelle, olin iloinen ja hymyilevä, en totinen juntti, niin kuin hän.
Yksi suuttui kamalasti, kun aloin puhua ruokavalion vaikutuksesta terveyteen. Hän oli juuri toipumassa kolmannesta sydänleikkauksesta, ja yhä tupakoi ja oli ylipainoinen, ja luotti siihen, että sairaalalaitos kyllä korjaa hänen elämäntapojensa viat. Tulevat kalliiksi Suomen yhteiskunnalle tuollaiset.
Minulle netti on paras tapa löytää kumppani. Minulla ei ole edes aikaa lähteä jonnekin harrastuksiin miehiä metsästelemään. Kirjoitan hyvin, ja olen puhelias. Tätä kautta karsiutuu pois ne, jotka eivät osaa ilmaista itseään. Ei tule ihastuttua johonkin 'strong, silent type' :) Sanoilla minut valloitetaan. Sanat ovat tärkeintä ihmissuhteissa. Voisin ihan hyvin valita puolison, joka on rullatuolissa, kunhan joku muu pitäisi huolen hänen kylppärikäynneistään ja sellaisesta. Jos hän osaa keskustella, häneen voisin rakastua. Tai ehkä liioittelen nyt. Kyllä fyysinenkin puoli on tärkeää. Maailman paras paikka on miehen vierellä, pää hänen vahvalla käsivarrellaan, ihan lähellä, lämpimässä.
Ei sun tarvitse meille mitenkään uskotella että saat netin kautta helposti miehiä. Nainen saa joka paikasta miehiä helposti. Tässä onkin se ero että ketjun aloittaja on mies joka yrittää löytyää netistä naisen.
yhden ohjeen:
Pysy erossa nettideitistä äläkä tuhlaa aikaasi siellä.
Tai tee ilmoitus joka vain on siellä deitissä ja johon joku nainen voi ottaa yhteyden. Käy vain harvoin katsomassa josko joku on laittanut viestiä.
Itse olen ikäisesi mies ja voin sanoa että naisten vaatimustaso on aivan älytön. Lisäksi ei osata käyttäytyä.
Ellet sitten etsi epätoivoista, ylipainoista tai yh-äippää. Niitä löytyy.
Tavallinen suomalainen mies on lähinnä koiran kikkareen arvoinen tavalliselle suomalaiselle naiselle nettideitissä.
Valitettavasti näin on.. Tosin suurin osa baareissakin on juuri niitä epätoivoisia tai sellaisia jotka eivät ovesta mahdu ulos ilman palokunnan apua. Vielä sillä lisämausteella että suurin osa on kuitenkin siellä varattuja tai muuten vaan hauskaa pitämässä eikä kuitenkaan mitään etsimässä. Jollakin deittipalstalla sentään voisin vielä kuvitella toistenkin olevan sinkkuja ja ihan tositarkoituksella seuraa etsimässä jos näin ovat ilmoitukseensa kirjoittaneet.
Yh-äideissä en kuitenkaan näe mitään vikaa. Jos siis muuten kaikki ok niin se lapsi ei ole itselleni mikään ongelma.
Kävin tässä jokin aika sitten treffeillä 30-vuotiaan naisen kanssa joka ei ollut koskaan seurustellut.. Siihen se omakin mielenkiinto sitten lopahti. Jos siihen ikään mennessä ei ollut vielä löytänyt ketään joka olisi omaan muottiin sopinut niin tuskin se sitten olen minäkään. Vaatiahan toki saa vaikka mitä. Itsehän niistä vaatimuksistaan joutuu kärsimään kun yksin joutuu niiden takia olemaan.
Mutta kaikesta tästä huolimatta.. Naisten hakkaajilla, juopoilla ja kaikilla muillakin laitapuolen kulkijoilla riittää kysyntää. Miksi?
Ja tuon Suomi24 treffipalstan voi unohtaa. Sieltä ei kovin montaa sellaista naista löydy jotka uskaltavat/haluavat/osaavat edes alkaa normaaliin keskusteluun. Voihan se olla että siellä on satoja miehiä etsimässä pelkkää seksiä, mutta siltikin tuntuu siltä että enemmän siellä on miehiä tositarkoituksella liikkeellä kuin naisia.
"Tavallinen suomalainen mies on lähinnä koiran kikkareen arvoinen tavalliselle suomalaiselle naiselle nettideitissä."
Totta ja pätee myös livenäkin. Tavisnaisille ei kelpaa tavismies, vaan haetaan vain sitä vähintään komeahkoa miestä. Yh-äideille, laitapuolen kulkijoille ja muille vastaaville naisille kyllä saattaa tavismies kelvatakin, mutta aika epätoivoinen täytyy miehen olla jos sellaisiin naisiin tyytyy.
"Kävin tässä jokin aika sitten treffeillä 30-vuotiaan naisen kanssa joka ei ollut koskaan seurustellut.. Siihen se omakin mielenkiinto sitten lopahti. Jos siihen ikään mennessä ei ollut vielä löytänyt ketään joka olisi omaan muottiin sopinut niin tuskin se sitten olen minäkään. Vaatiahan toki saa vaikka mitä. Itsehän niistä vaatimuksistaan joutuu kärsimään kun yksin joutuu niiden takia olemaan."
Mistä tiedät jos se nainen ei ollut vaan aiemmin uskaltanut seurustella? Ei nolla seurustelusuhdetta tarkoita sitä että olisi nirso.
Keskustelin hänen kanssaan asiasta ja miehiä oli kuulemma ympärillä kokoajan ollut. Kukaan ei vaan ollut niin sopiva että olisi kelvannut suhteeseen.
Eihän sitä tietysti tiedä. Onhan se täysin mahdollista että hän oli törmännyt oikeasti vain "pohjasakkaan", mutta jaksan kuitenkin epäillä..
Toinen minkä olen elämässä jo huomannut on se asia että hyvin harva ensimmäinen suhde jää viimeiseksi. Ensimmäinen suhde menee todella monella opetteluun yhteiselämästä. Meni se itselläkin siihen vaikka kestikin yli 6 vuotta. Seuraavalla suhteellani oli jo aivan erilaiset lähtökohdat.
Olen ollut liian nuori tai liian vanha.
Kun on myös aika komea ansioluettelo niin yhdet pakit tuli perusteella että ei etsitä puolijumalaa. Tämä siitä huolimatta että nainen itsekin oli lähes tohtori.
Jollekin toiselle en kelvannut kun en ole professori. On minulle sitäkin koiranvirkaa tarjottu, mutta nykyisin se on enimmäkseen rahankerjäämistä tutkimusryhmälle.
Olen myös ollut nuorena liian köyhä ja nyt vanhemmiten liian rikas.
Olen asunut liian kaukana tai liian lähellä.
Olen ollut liian paljon perustamassa perhettä tai sitten en ole ollut.
Vähemmälläkin kokemuksella voi todeta että naisille ei kelpaa oikein mikään.
Aku Ankan sarjakuvassa esiintynyt jakkihärkä joka söi ainoastaan sokeroituja metsämansikoita olisi helpompi miellyttää.
Kontrasti siihen miten tosielämässä hoidetaan hommat miesten kesken on erityisen irvokas. Mikäli lähetän postia jollekin oman alani huipuista toiselle puolelle maapalloa niin kohtelias vastaus tulee heti kun tämä on herännyt, usein tulee ehdotus yhteistyöstä..
Samoin vastaan kohteliaasti ja heti jos minulta kysytään.
Oikeastaan ainoa tapaamani mies joka on käyttäytynyt kuin suomalaiset naiset on ollut afganistanilainen lääkäri. Olisi pitänyt olla kolme vihaista pataania kalashnikovien kanssa mukana niin olisin saanut asiallista kohtelua.
Ehkä afgaanimiehet ja suominaiset pitäisi tutustuttaa toisiinsa, ajatusmaailma on melko samanlainen?
Suominaisten kunniaksi pitää todeta että eivät sano asioita ihan niin selvästi kuin afgaanit.
Itselläni oli katseluprofiili eli en itse juurikaan panostanut profiiliini. Tein profiilin siksi, että pystyin ottamaan yhteyttä kivanoloiseen mieheen.
Muutama muu mies kirjoitteli minulle ja kirjoittelin takaisinpäin, jos tyyppi oli yhtäänkään fiksun oloinen (eli ei siis vinkunut seksiä).
Omasta mielestäni olen ihastunut aina ihan tavallisiin miehiin tai siis yleisesti ottaen tavallisiin, mutta tietysti mun mielestä mielenkiintoisiin ja spesiaaleihin.
Olen 28-v. ja nyt vasta seurustelen ensimmäistä kertaa. Aiemmat suhteet (3 kpl) eivät ole edenneet oikein seurustelutasollekaan ja joka kerralla minut on jätetty. Vasta nyt siis onnisti.
En koe laskeneeni tasoa mitenkään, mutta ehkä nykyään tiedän tarkemmin, millainen mies voisi sopia minulle ja millaiselle miehelle itse sopisin. Toisekseen osa jannuista alkaa olemaan sitoutumiskykyisiä vasta tässä iässä (olen aina halunnut suurinpiirtein ikäiseni kumppanin). Joten nyt on helpompi saada omanikäinen mies vakiintumaan :-)
Onhan tuolla miehilläkin aika kummallisia vaatimuksia, varsinkin kun ajattelee, että osa etsii tositarkoituksella elämänkumppania. Tukan täytyy olla vaalea (tai vaihtoehtoisesti tumma), silmien väri on rajattu :-), rintojen koko täytyy olla jotain tiettyä luokkaa, ja halusipa yksi naisen, jolla on rakennekynnet.
Meitä on moneen junaan.
BTW, tuttavapiirissäni ei ole yhtään naista, joka eläisi linnakundin kanssa. Kannattaisiko pikkuisen katsoa omaa kaveriporukkaa ja sitä, minkälaisten tyyppien seurassa liikkuu? Netti on hyvä tapa löytää tuttavuuksia, mutta kyllähän livessäkin tapaa ihmisiä, kun ei ihan ihmeporukoissa liiku. Jos tiedät useamman tavallinen nainen linnakunditapauksen, niin mietipä, millaisen vaikutelman annat itse itsestäsi.
Aloitetaan sillä että en tunne kuin yhden naisen joka on seurustellut linnakundin kanssa. Näistä vaan on hyvinkin paljon keskusteluja joka puolella. Netissä, lehdissä. Vaikka toisaalta harvemmin taas ne joilla asiat ovat hyvin jaksavat siitä valittaa.. Muistan vaan joskus myös nähneeni jonkun tv-ohjelman jossa vanki oli laittanut muistaakseni silloin vielä teksti-tv:lle deitti-ilmoituksen ja niitä vastauksia oli tullut kymmeniä..
Ja tottakai hyviä ja sitoutumishaluisia naisiakin on. Sellaisia joilla ne vaatimukset ovat järkeviä. Yleensä vaan nämä naiset ovatkin jo sitoutuneet.. Sellaisen kun vain löytäisikin vapaalta jalalta niin siinä vasta varsinainen lottovoitto olisikin.
Ja vähän arvelinkin että myös miehillä on noita silmien väri tai hiusten väri kriteereitä, mutta niistä olen vähän huono itse kertomaan koska itselläni ei sellaisia ole. Naisilla näitä tuntuu olevan paljonkin tai sitten vain kerta toisensa jälkeen törmään juuri niihin tapauksiin kaikkien muiden joukosta.
Ehkä oma vaatimustasonikin on jonkun mielestä korkealla kun en huoli baarista mukaani naisia, jotka hädintuskin pysyvät jaloillaan tai naista joka ei mahdu normaaliin 2 hengen sänkyyn tai sellaista naista joka on minua 15 vuotta vanhempi. Mutta siitä huolimatta jonkinlaisen tason ajattelin itsekin säilyttää..
Ehkä se vain on niin että niitä hyviä naisia ei täältä netin kautta löydä. Mene ja tiedä.. Ehkä sellainen sitten joskus kävelee vastaan jossakin tuolla kadulla, mutta mistäpäs hänet silloin sitten tunnistat..
Itselläni oli profiili jonkin aikaa täällä.
Viestiteltiin joidenkin miesten kanssa pidempiaikaisestikkin. Muutamat treffit kävin, mutta ei oikein itseäni innostanut. Jotenkin kaikki oli hiukan väkisin vääntämistä.
Poistin profiilini ja samaisena iltana mennessäni ystävättäreni kanssa terassille törmäsin kadulla mieheen niin ihanaiseen;) Hän oli kylläkin menossa aivan eri suuntaan, mutta lyöttäytyi kuitenkin mukaamme. Ilta meni oikein mukavasti ja nyt olemme soitelleet, viestitelleet ja tavanneetkin jo.
Niin että tsemppiä vain. Se oikea voi tulla vastaan ihan kadullakin=)
Pari kertaa olen naiselta kuullut tuon ettei väkisin kannata yrittää. Tästä olen aivan samaa mieltä, mutta eri mieltä kuitenkin siitä mikä on väkisin yrittämistä. Joka tapauksessa siihen seurusteluun tarvitaan molempia, mutta muutaman kerran olen siihen törmännyt että nainen ei halua tutustua kunnolla vaan kaikki pitää olla täydellistä jo ensitreffeillä. Myöskin sen olen huomannut että hyvin harva nainen uskaltaa sanoa sen suoraan jos ei halua enää tavata. Sanotaan vaan että halutaan nähdä uudestaan, mutta sen jälkeen ei sitten puhelimeen enää vastata..
Älkääkä nyt hyvät naiset vetäkö näistä sanoista hernettä nenään. :) Miehet tekevät todennäköisesti ihan samalla tavalla, mutta heistä ei ole itsellä kokemusta, koska en heidän kanssa käy treffeillä.. :P
Kerran sain treffien jälkeen viestin jossa nainen kertoa että olin oikein mukava, hauska, hyvännäköinen ja tultiin hyvin juttuun keskenämme, mutta hänestä ei vain tuntunut siltä että olisin se Mr. Oikea. Ok. Eihän siinä mitään. Mitäs siihen muuta sitten sanomaan kun toivottamaan onnea etsintään, mutta oikeasti kyseessä oli muutaman tunnin ensitapaaminen. Joku jo tuolla aiemmissa viesteissä ehti syyllistää minua siitä etten halua tutustua ihmisiin siinä pelossa että se voi olla se väärä ihminen.. En itsekään rakastunut tässä tapaamisessa ja aika varmasti voin sanoa etten tule koskaan keneenkään rakastumaan ensitapaamisen aikana, mutta siitä huolimatta lähden kyllä toisenkin kerran ulos ja yritän siihen toiseen ihmiseen tutustua paremmin.
En itsekään ole täydellinen. Kaukana siitä. tosin se mitä joku toinen pitää vikana voikin toiselle olla hyvä puoli ihmisessä. Mutta peräänkuulutan sitä suvaitsevaisuutta! Älkää hyvät ihmiset antako toisen silmienvärin tms. pilata mahdollista onneanne vaan katsokaa hieman pintaa syvemmälle!
Jokainen meistä toki tekee kaiken omalla tavallaan. Parempikin niin ettei kaikki ole vain sitä samaa harmaata massaa liukuhihnalla. Aloitin tämän ketjun ihan vain kertoakseni omia kokemuksiani ja saadakseni aikaan keskustelua ja sitähän tässä on tullutkin. Ja vielä jopa asiallista keskustelua eli kiitokset kaikille siitä!
Noinhan se menee. Naiset kuvittelee itsestään aivan liikaa, eivät halua myöntää itselleen että ovat samanlaisia taviksia kuin suurin osa miehistäkin. Oman arvioni mukaan ulkonäöltään perustaviksia on noin 95 prosenttia suomalaisnaisista. Ja heistä varmasti yli puolet kuvittelee olevansa kauniita. :) Miehillä taas on se ongelma että he yleensä arvioivat tasonsa alakanttiin.
Itse, miehenä olen ennen tähän nettideittailuun tutustuneena kuvitellut olevani ainakin kohtuullisen komea ja vetovoimainen mies. Tällaiseen käsitykseen olin tullut niiden kokemuksieni kautta, mitä minulle oli kertynyt reaalimaailmasta. Naisystäväni ovat olleet korkeasti koulutettuja kuten itsekin ja jopa mallina toimineen kanssa seurustelin pitkään. Profiilin, kun laitoin tänne joitakin aikoja sitten ja treffeilläkin jo useita kertoja käyneenä ei voi muuta kuin ihmetellä omaa totaalista pudotusta naisten silmissä:) Jännää on ollut saada pakkeja oikein urakalla... No, vanhoja tyttöjäkin "viiksekkäitä" taitaa tämä maa olla tulevaisuudessa pullollaan. Lumemaailma sokaisee...