12 yhteistä vuotta alkaa olla loppusuoralla

Olemme olleet 12- vuotta yhdessä ja siitä ajasta kolme vuotta naimisissa.Naimiisiin meno ei ainakaan meidän suhdetta muuttanut parempaan suuntaan ehkä vain juridisesti.Meillä on yhteinen omakotitalo.Meillä ei ole ollut minkäänlaista erotiikkaa,koskettelua,hellyyttä,puhumattakaan seksin harrastamista tytön tulemisen jälkeen.
Miehellä on alholin käyttö lisääntynyt,hän saattaa tissutella ihan päivittäin,hän pakenee ongelmia siihen.Mies ei ole koskaan yrittänytkään tyydyttää minua fyysisesti,hän ei tykkää koskettelusta,yms hellyden osoituksista.Tyrmäys on ollut aikamoinen kun olen joskus yrittänyt ja toinen sanonut että hän ei tykkää tuommoisesta.
Nyt vaan on tullut päätepiste kaikelle tälle olemiselle.Mies ei vieläkään tahdo ymmärtää että minä en enää kykene olemaan se posliininukke jota vaan ihaillaan ja näytetään ulkomaailmaan että että olemme "onnellinen" perhe vaikka se kaikki on kaukana siitä. Viimeinen piste tuli tänä vuonna kun miehessä ilmeni semmoisia piirteitä,mitä kukaan normaali heteronainen ei voi sulattaa.Hän haluaa pukeutua naisten vaatteisiin. Nämä ilmeni tässä vähän aikaa sitten. Miten hyvin hän kykeni sen näiden vuosien aikana peittämään minulta.Siinäpä se ongelman ydin on.Hän ei kykene olemaan naisen kanssa,hän on halunnut nämä vuodet pitää minut "kulissina". Otin eron puheeksi,kun huomasin että tämä salaisuus tuli julki. Hän on alkanut käyttää henkistä väkivaltaa.Uhkailee että hän laittaa lakimiehen asialle jos vaadin puolet asunnosta erotilanteessa ja hän aikoo riitauttaa lapsen huoltajuuden.Tyttö on 9-vuotias.
Itse koen erittäin suurta katkeruutta siitä että mies on vienyt elämästäni suuren osan pois tällätavlla ja sen että en ole avannut silmiäni tarpeeksi ajoissa.No vielä ei ole myöhäistä saada loppuelämäksi normaali suhde ja normaali perhe itselle.Se on minulla toiveissa.Minulla on vahva tunne siitä että tulen saamaan.Tämä ihmissuhde on opetanut minulle niin paljon toisaalla vaikka henkisesti se on ollut todella rankkaa.Aion nyt hankkia asunnon itselle ja tytölle ja kun me olemme turvassa fyysisesti niin sitten kävelen maistraattiin ja pistän eron vireille. Tässä tilanteessa se järjestys lienee paras.
Asuntolainat yms joudumme selvittämään pankin kanssa jne...erosta ei varmaankaan tule helppo,mutta näiden vuosien tuska väistyy ja pääsen elämään normaalia perhe-elämää loppuelämäni.
5429
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

"erosta ei varmaankaan tule helppo,mutta näiden vuosien tuska väistyy ja pääsen elämään normaalia perhe-elämää loppuelämäni."

Näinhän se on, joskus on osattava laittaa se piste entiselle!

Äänestä

Olet tehnyt terveen päätöksen. Hieno juttu. Monella ihmisellä ei riitä uskallus tai puhti elämän muuttamiseen.

Yritä olla niin vähän katkera kuin pystyt. Ei aika sinänsä hukkaan ole mennyt, koska nyt tiedät vahvuutesi ja onhan sinulla tyttäresi. Tsemppiä! :)

Äänestä

Minä luulen, että hän on vain onneton ihminen, joka pelkää elämänsä romahtavan.

Toivon, että molemmat löydätte hyvän ja ymmärtävän kumppanin. Uskon, ettei asia ole niin mustavalkoinen kuin kerrot eli, että hän vain paha huono ihminen.

Äänestä
  • Hänelle on ehdotettu terapiaa,mutta ei hän sinne ole mennyt.Minä en vain enää jaksa olla se "kulissivaimo". Meillä ei ole ollut moneen vuoteen minkäänlaista fyysistä kanssakäymistä. Voisin vielä ymmärtää jos mieheni pystysi tyyydyttämään minut fyysisesti - vaikka sitten pukeutuisi prinsessaksi joka päivä,mutta kun meillä ei ole mitään semmoista missään muodossa- hän on myöntänyt sen itsekin että kun ei toimi niin ei toimi.Ihmettelen vaan tuskin toimii kenenkään oikean naisen kanssa.Hän pettää sillä itseään,jos kuvittelee että "ongelma" poistuu itsestään.
    Minä tässä pelastan itseni ja tyttöni kun otan avioeron. Emme eroa vihoissa,mutta kuitenkin minun täytyy olla varovainen,koska hän ei kuitenkaan kykene hyväksymään totuutta.Eläpä itse seksittömässä suhteessa niin voit vaan kuvitella että ennemmin tai myöhemmin se johtaa eroon oli sitten alkuperäiset syyt mitkä tahansa. Meidän tapauksessa syyt ovat niin painavat että ero on ainoa mahdollisuuus antaa toiselle tilaa elää.

    Äänestä

päätöksen tehnyt, mutta älä sinne maistraattiin mee, vaan käräjäoikeuteen siellä voit hakea eron ekaa vaihetta. Myös netissä voit tehdä eropaprun.
Talosta saat ilmanmuuta oman puolikkaasi, mene myös kuntasi oikeuaputoimistoon hakeen itellesi juristi ja myös sossuun hoitaa lapsen asiat kuntoon.
Onnea uuteen elämään...jota vielä on jäljellä...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kohta erotilastoissa kirjoitti:

Olemme olleet 12- vuotta yhdessä ja siitä ajasta kolme vuotta naimisissa.Naimiisiin meno ei ainakaan meidän suhdetta muuttanut parempaan suuntaan ehkä vain juridisesti.Meillä on yhteinen omakotitalo.Meillä ei ole ollut minkäänlaista erotiikkaa,koskettelua,hellyyttä,puhumattakaan seksin harrastamista tytön tulemisen jälkeen.
Miehellä on alholin käyttö lisääntynyt,hän saattaa tissutella ihan päivittäin,hän pakenee ongelmia siihen.Mies ei ole koskaan yrittänytkään tyydyttää minua fyysisesti,hän ei tykkää koskettelusta,yms hellyden osoituksista.Tyrmäys on ollut aikamoinen kun olen joskus yrittänyt ja toinen sanonut että hän ei tykkää tuommoisesta.
Nyt vaan on tullut päätepiste kaikelle tälle olemiselle.Mies ei vieläkään tahdo ymmärtää että minä en enää kykene olemaan se posliininukke jota vaan ihaillaan ja näytetään ulkomaailmaan että että olemme "onnellinen" perhe vaikka se kaikki on kaukana siitä. Viimeinen piste tuli tänä vuonna kun miehessä ilmeni semmoisia piirteitä,mitä kukaan normaali heteronainen ei voi sulattaa.Hän haluaa pukeutua naisten vaatteisiin. Nämä ilmeni tässä vähän aikaa sitten. Miten hyvin hän kykeni sen näiden vuosien aikana peittämään minulta.Siinäpä se ongelman ydin on.Hän ei kykene olemaan naisen kanssa,hän on halunnut nämä vuodet pitää minut "kulissina". Otin eron puheeksi,kun huomasin että tämä salaisuus tuli julki. Hän on alkanut käyttää henkistä väkivaltaa.Uhkailee että hän laittaa lakimiehen asialle jos vaadin puolet asunnosta erotilanteessa ja hän aikoo riitauttaa lapsen huoltajuuden.Tyttö on 9-vuotias.
Itse koen erittäin suurta katkeruutta siitä että mies on vienyt elämästäni suuren osan pois tällätavlla ja sen että en ole avannut silmiäni tarpeeksi ajoissa.No vielä ei ole myöhäistä saada loppuelämäksi normaali suhde ja normaali perhe itselle.Se on minulla toiveissa.Minulla on vahva tunne siitä että tulen saamaan.Tämä ihmissuhde on opetanut minulle niin paljon toisaalla vaikka henkisesti se on ollut todella rankkaa.Aion nyt hankkia asunnon itselle ja tytölle ja kun me olemme turvassa fyysisesti niin sitten kävelen maistraattiin ja pistän eron vireille. Tässä tilanteessa se järjestys lienee paras.
Asuntolainat yms joudumme selvittämään pankin kanssa jne...erosta ei varmaankaan tule helppo,mutta näiden vuosien tuska väistyy ja pääsen elämään normaalia perhe-elämää loppuelämäni.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu