Meidän avioliitto on kai alunperin ollut se olosuhteiden myötä tehty päätös. Eli mennään naimisiin nyt kun kukaan muukaan ei ole kosinut ja aika rientää.
Suostuin kosintaan mutta ajan mittaan on ollut sellanen olo että hän ei ole kuitenkaan se oikea enkä minä se oikea hänelle.
Asioiden puhumista vältelty ja nielty kaikenlaista mitä ei haluaisi kokea. On ollut melkein-pettämistä hänen osaltaan, on pitänyt minua itsestään selvänä ja vähätellyt minua kunnes löysin itseni suutelemasta vierasta miestä sen pidemmälle menemättä. Tajusin, että tuo vieras mies olikin minulle kai joku avunhuuto ja antauduin.
Nyt kun minä otin asian vihdoin puheeksi, mies murtui. Hän itki niin sydäntä raastavasti että luulin jo hänen satuttaneen itsensä fyysisesti.
Ongelmaamme sen kummemmin selventämättä, on erittäin epätodennäköistä että kumpikaan tästä muuttuisimme suuntaan tai toiseen, kyse on enemmän persoonallisuuksistamme. Joten ero on ainoa ratkaisu.
Mutta hänen reaktio oli järkyttävä. Hän vain haluaisi omien sanojensa mukaan tehdä minut onnelliseksi mutta samalla loukata minua hakemalla huomiota muualta.
Eropäätös omalta osaltani on valmis. Hän ei halua erota.
Kamala tunne. Onko kokemuksia tästä?
Suostuin kosintaan mutta ajan mittaan on ollut sellanen olo että hän ei ole kuitenkaan se oikea enkä minä se oikea hänelle.
Asioiden puhumista vältelty ja nielty kaikenlaista mitä ei haluaisi kokea. On ollut melkein-pettämistä hänen osaltaan, on pitänyt minua itsestään selvänä ja vähätellyt minua kunnes löysin itseni suutelemasta vierasta miestä sen pidemmälle menemättä. Tajusin, että tuo vieras mies olikin minulle kai joku avunhuuto ja antauduin.
Nyt kun minä otin asian vihdoin puheeksi, mies murtui. Hän itki niin sydäntä raastavasti että luulin jo hänen satuttaneen itsensä fyysisesti.
Ongelmaamme sen kummemmin selventämättä, on erittäin epätodennäköistä että kumpikaan tästä muuttuisimme suuntaan tai toiseen, kyse on enemmän persoonallisuuksistamme. Joten ero on ainoa ratkaisu.
Mutta hänen reaktio oli järkyttävä. Hän vain haluaisi omien sanojensa mukaan tehdä minut onnelliseksi mutta samalla loukata minua hakemalla huomiota muualta.
Eropäätös omalta osaltani on valmis. Hän ei halua erota.
Kamala tunne. Onko kokemuksia tästä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla on samansuuntaisia kokemuksia, mutta onneksi vain kihlauksesta. Oltiin välimatkan vuoksi lopettamassa seurustelua, mutta eron hetkellä mies (poika, oikeastaan) purskahti katkeraan itkuun. Häkeltyneenä päädyin jatkamaan melko olematonta suhdetta. Mies tuli perässä sormuksen kanssa ja taas sama homma: minä olin päättänyt, ettei suhteesta tulisi mitään, mutta parkuva mies sai minut "kihloihin" kanssaan.
Kun sitten kolmannen kerran päätin, että suhde loppuu, se myös loppui. Mies itki tosissaan, vaikka ulkopuolinen voisi toisinkin arvella, mutta pysyin lujana. Harva ero varmaankaan on niin tasapuolisesti päätetty, että jompikumpi ei joutuisi olemaan enemmän syyllinen tai enemmän pahoillaan. Tunne on kamala, mutta parempi tosi paha olo hetken aikaa kuin pikkuisen paha olo loppuelämän.
Akka jätti minut aikoinaan kotiin kun alkoi rampata "kuntoaan hoitamassa" ravintolatansseissa. Itkin että älä mene.
No vieraaseen petiin päätyi ja jäin kuin nalli kalliolle-
aan nyt on puliakka ja itkenyt kaksi vuotta takaisin mutta saa pillittää puolestani loppuikänsä, otin uuden akan :-)
Porukohtaus saisi minut lähtemään vaan nopeammin. Alhaista käyttää naisen myötätuntoa hyväkseen.
...eivät ikinä käytä miehen myötätuntoa hyväkseen? :P
Minulla on kokemusta siitä oman avovaimoni taholta.
minunkin nyt jo ex aikoinaan,mutta silti jatkoi salaisia tapaamisia toisen naisen kanssa,vielä kolme vuotta valehteli.
Taisi olla vaan Krokotiilin kyyneleitä.
hyvään ja pahaan. Miehesi suree tekemiään vääriä tekoja, syntejään. Ilman vankkaa arvopohjaa egon dualismi hyvä vs. paha ajaa ihmisen lopulta vakavaan jakomielisyyteen, jopa psykoosiin. Ihminen on sekä hyvä että paha, mutta riippuen kuinka haluaa itse havainnoida omaa egoaan ns. superegostaan, tekee ihmisestä hyvän, kun hän lakkaa haluta havainnoimasta itseään pahana.
Haluat että ihmiset sanovat että teet oikein kun eroat ja yleensäkkin haet erollesi oikeutusta syyllistämällä miestäsi vaikka et näytä olevan sen parempi.
Mitä jos lopetat syyttämisen ja eroat, tarvitseeko sinun samalla nuijia miehesi itsetunto haukkumalla hänet?
Tämä on aika yleistä käytöstä eroissa.