Olen 20-vuotias nainen ja olen tapaillut 29-vuotiasta miestä. Olemme molemmat todella ihastuneita ja mies haluaisi seurustella kanssani. Onko 9 vuoden ikäero paha? Itseäni ei ikäeromme hierrä, mutta en tiedä mitä mieltä perheeni, sukulaiseni ja ystäväni olisivat asiasta. Ystäväni tietävät ja ovat sitä mieltä että mies on vain "sen" perään, vaikka todellisuudessa ei tosiaankaan ole.
9 vuoden ikäero?
Onko paha?
104963
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itselläni on ollut täysin sama ikäero miehen kanssa. Seurustelimme 2 vuotta, suhde päättyi täysin muista syistä kuin ikäerosta johtuviin seikkoihin. Ja jotkut (lähinnä miehen sukulaiset) pitivät sitä ihan kamalana, kun 27-vuotias mies seurustelee 18-vuotiaan "pikkulikan" kanssa. Omat sukulaiseni ja ystäväni ottivat asian todella hyvin!
Mutta minä rohkaisen kyllä yrittämään! :) Loppupeleissä kaikki muut asiat ratkaisevat suhteen onnistumisen, kuin joku ikäero! Ei kun tsemppiä vain ja menestystä rakkaudelle! :)
on 46 ja sen vaimo on 31, eli 15 vuotta on ikäeroa.
Ei näy heitä haittaavan, lapsia on siunaantunut 2 ja rakkautta riittää, eli ei se iästä ole kiinni :)
Yhdeksän vuotta ei ole mikään ikäero. Kummallisia sukulaisia ja ystäviä sinulla, jos ovat jotain mieltä.
Kaikkihan me olemme "sen" perään.
Meillä on 9 vuotta ikäeroa, tavattiin kun olin 19 ja nyt pari vuotta myöhemmin ollaan naimisissa ja yhä onnellisia:)
Sitten kymmenen vuoden kuluttua kun se kääkkä ei enää kiinnosta, nostat kytkintä. Puolet omaisuudesta ja lapset mukaan. Rakennat huvilan jonnekin afrikkaan ja elelet elatusavuilla kun Sheeban kunigatar nuorten rakastajien ympäröimänä ;)
aloin seurustella mieheni kanssa kaksi vuotta sitten olin itse 20 ja mies 30 vuotias. Epäilin myös aluksi kuinka tulisi käymään ja olin vähän varautunut. Oli vaikea kertoa perheelle ja sukulaisille. Kaikesta selvittiin ja ollaan onnellisina vieläkin yhdessä.
Tiettyjä asioita olen huomannut missä ikäero "painaa" mutta ei kukaan ole täydellinen.
Jos oikeasti välität ja olet varma ettet ole vain valloitus niin anna mennä vaan.
Yhdeksän vuotta ei ole mitään. me m 37 & n 23 onnellisia ollaan, kyllä ne kaverit ja sukulaiset tottuvat ja mitä muihin tulee niin paskat niistä.
On meillä joitakin asioita mistä ikäeron huomaa esim. musiikki. En vaihtais pois tätä miestä rakastan häntä ylikaiken, ja vanhenen perässä ikä tasaa eroa esim. 30&45 ei olekkaan sit enää yhtää kummallista oikestaan kummenen vuotta on yleistä.
se 14v minä 25v.. vuosi ollaan seurusteltu ja ikinä en ole näin onnellinen ollut. molemmilla on lapsi tosin jo että saattaa vaikuttaa asioihin jonkun verran. tarkoitan siis, että minä nuorempana osapuolena olen "aikuisempi" kuin jotkut ikäiseni.. no, kukin tyylillään. itse en tätä pois vaihtaisi enkä paljon nuorempaa miestä enää ottaisikaan :D PITÄÄ olla vähintään 9 v ikäeroa.. nuoremmat on ihan lapsia vielä.. tai jälleen kerran, monet.. ei sovi yleistää!
Voi olla,että sinä kasvat vaan hänen seurassaan aikuiseksi ja itsenäiseksi ihmiseksi, ja rupeat katselemaan maailmaa jälleen uusin silmin muutaman vuoden päästä, näin kävi ainakin mulle. Ikävä kyllä ikäero saattaa vaikuttaa ihan jo ajatustasolla. Alussa se tunne näyttelee suurta osaa,mutta kun puhutaan yhteiselämästä ja yhdessäolemisesta pitemmän päälle niin siihen tarvitaan myös paljon muuta. Ihmisen täytyy kasvaa ensin itsenäiseksi ihmiseksi, jolla on omat ajatukset elämästä, arvoista sun muusta, jotta löytää sen oikean. Olet vielä nuori ja kokemuksia on varmasti hyvä kerätä ja oppia niistä, mutta älä anna niiden särkeä itseäsi ihmisenä. Jos alkaa vähänkin merkkejä tulemaan, että mies ei kohtele sua mielestäsi oikein esim.valehtelee tai hänellä on ongelmia esim. alkon ym. kanssa, niin hankkiudu eroon. Ihastuminen ja rakastuminen ikävä kyllä saattaa sokaista niin, että näkee vain sen ihmisen ruusuisen puolen ja kaikki muu jää pimentoon, kunnes se paljastuu, kun se todellinen arki koittaa. Siksipä kannattaa jarrutella tunteissaan eikä päätä pahkaa syöksyä suhteeseen, jossa toinen saattaa myös ihmisenä tuottaa pettymyksen. Jos ajattelet häntä 29-vuotiasta miestä, niin tiedätkö hänen menneisyydestään minkä verran? Miten paljon hän on seurustellut, ja miksi hänen suhteensa ovat päättyneet? Jos tunnet hänen exiään, niin olisi hyvä varmasti keskustella. Itseäni lähinnä harmittaa se etten tuntenut edellisen miehen exiä ja varmasti olisi paljon sieltä saanut käsitystä ja vastauksia, mikä on mennyt pieleen. Ja jälkeenpäin miehen sukulaisten kanssa keskustelu on tuonut mulle paljon uutta esille lähinnä siitä ettei minun tarvitse erosta itseäni ainoastaan syyttää ja olen pystynyt ymmärtämään miksi mies käyttäytyi niin kuin käyttäytyi.Miksi mies ei hae ikäistään seuraa,vai haluaako hän kenties kohottaa itsetuntoaan sinun kustannuksella? Vai todella vain himoitsee sinun fyysistä olemusta ja olet vain yksi hänen valloituksistaan oman aikansa? Jos ystäväsi näin sulle jo kertovat kuten kirjoitit, niin se saattaa olla niin. He näkevät ikävä kyllä sen ihmisen ilman niitä ruusunpunaisia silmälaseja, jotka sulla on kertomasi mukaan jo silmilläsi. Keneen sinä luotat ?
9 vuotta ei ole mitään. Suuresta erosta voi puhua kun sitä on yli 18v. Katsele ympärillesi kysy tutuilta, käy vaikka hautausmaalla niin huomaat miten yleinen ikäero on esim. 7-15 vuotta. Ei mutta kuin anna palaa vaan. Parempi on katsoa kuin katua.