Miksi näin.. ihastuin, vaikkei pitänyt :( ja nyt huomaan ettei toinen tykkääkään. Tunnen oloni hylätyksi ja tuntuu etten kelpaa.. Vituttaa, kun hän humalassa puhui, että haluaa olla kanssani ja tykkää, muttei sitten kuitenkaan...humalaisen puhetta vaan.
Ja vituttaa, kun yritin tehdä kaikkeni etten ihastu ja sitten kuitenkin.. Olen mielestäni ihan mukava ja nätti eikä hän todellakaan ole paha hyväksikäyttävä mies, vaan aivan ihana..ei vaan tainnut natsata..Surullinen olo ja inhottaa, kun täytyy esittää jatkossa nähdessämme, niin iloista ja nauravaa, vaikka oikeasti sydämeen sattuu..:( Olen jo iso tyttö ja inhottaa, kun annoin näin tapahtua. Prkl.
Ja vituttaa, kun yritin tehdä kaikkeni etten ihastu ja sitten kuitenkin.. Olen mielestäni ihan mukava ja nätti eikä hän todellakaan ole paha hyväksikäyttävä mies, vaan aivan ihana..ei vaan tainnut natsata..Surullinen olo ja inhottaa, kun täytyy esittää jatkossa nähdessämme, niin iloista ja nauravaa, vaikka oikeasti sydämeen sattuu..:( Olen jo iso tyttö ja inhottaa, kun annoin näin tapahtua. Prkl.
Vastaukset 3
Vanhimmat
oon yhtä tyhmä. Menin uskomaan pelimiehen puheisiin ja katseisiin ja nyt ottaa pattiin...
että kun on varsinainen työ eli valloitus tehty, niin homma ei enää kiinnostakaan. Vai ihastuitko ukkomieheen, joka ei sitten kuitenkaan jätäkään perhettään?
Ja kannattaako niihin humalaisten puheisiin edes uskoa?
Ei kait sille mitään voi jos johonkin ihmiseen ihastuu, niin vaan käy joskus. Aina vaan ei kuitenkaan synkkaa suuren ihastumishurmion jälkeen. Varsinkin jos ikää ja elämänkokemusta on kertynyt, niin elämäntavat ja ajatusmaailma arvoineen voikin olla niin erilainen, että yhteiselosta tulisi vaikeaa. Jospa mies haluaa perääntyä, kun on huomannut, että ei teidän suhteesta mitään voisi kehittyä.
Mieti mitä yhteistä teillä oikeasti on?
Miten niin pitää jatkossa esittää nauravaa, ei kait mitään roolia ole pakko vetää?Ja onko pakko tavata jos se on vaikeaa eli onko kyseessä työkaverisi?
Aika parantaa haavat. Näitä tulee ja menee... :)