olen pettynyt jonkun kerran, rakastunut aivan valtavasti, mutta sitten elämä vienyt erilleen ja en ole saanut mitään vastakaikua koskaan tunteilleni. Nytkin vielä vähän kesken edellinen pettymys. Muhun on kuitenkin ihastunut oikein mukava ja kaikinpuolin ainakin nopean tutustumisen jälkeen ihan ok mies.
Ja tästä tulisi jotakin, jos antaisin sille vallan. On näitä ollut ennenkin, mutta olen torpannut ne jutut, kun ei ole tunteita ystävyyttä kummempaan. Ei tässäkään, kyllä pidän hänestä, mutten rakasta.
Nyt kuitenkin aivan aidosti on alkanut tuntua, että ei mulle ole tarkoitettu sellaista ihmistä, johon minä olisin rakastunut tai jonka kanssa vois olla mitään kaksipuolista. Että jos koskaan haluan mitään perhettä tai lapsia, niin mun pitää sitten olla sellaisen kanssa, joka menetteleen, mutta en ole rakastunut. Ikääkin alkaa jo olla ja tiedän ja olen kokenut, että miehet katselee jo kovasti nuorempia, eikä halua enää tässä iässä omanikäisiään nähdä tai hyvin halveksivasti jo puhuvat tai ihannoivat puheissaan nuorempia innoissaan. Ja sitähän se suu puhuu mitä on sydämessä. Ja että ei niitä ehdokkaita nyt enää niin montaa ole. Katselevat nuorempia ja ihannoivat sitä nuoruutta.
On vaikeeta, toisaalta tiedän, että jos en ota vain jotakin, en saa koskaan edes lapsia. Ja en halua elää elämääni niinkään, että katuisin sitä. Kyllä se biologinen kello tikittäis, on tikittänyt jo monta vuotta, mutta sehän on pitänyt vaientaa ja vähän teeskennellä etten niin välitä lapsista, koska miehet juoksee sitäkin karkuun. Ja tiedän, että jos en saa sitä, mitä haluan, ja jos en mitään ota, niin ilman saan olla ihan omasta syystäni. Ja tiedän senkin, etten ole oikasti niille ollut koskaan kiinnostava, joista itse olen kiinnostunut.
En mä ole niin häävin näköinen ja tiedän, että kun ikää tulee, se on jo yksistään sellainen, että ei miehet jaksa ajatella kuin nuorempia ja nätimpiä ja niitähän aina tulee lisää. JA ne jaksaa olla ihan innoissaan vain siksi, että saa miehiltä huomiota, ja juosta perässä ihan perässäjuoksemisen vuoksi.
Toisaalta tuntuu, että on niin väärin alkaa sellaisen kanssa, jonka kans ei ole rakastunut itse, mutta toisaalta kun toiset toitoittaa, että ei saa olla nirso. Ei sillä ole nirsouden kanssa tekemistä. Se olisi niin väärin sitä toista kohtaan, mutta en minä elämässäni mitään saa, jos en ota eikä välttämättä sittenkään. Ja nyt on sitten todella hankala tilanne. Olenko aina yksin ja tiedän, että jos joskus kiinnostun, mut torjutaan, kuten on aina käynyt tai mies on vain häipynyt. Vai alanko juttuun, josta tiedän, ettei se ole mitään rakkautta kuitenkaan, mutta sillon mulla olis mahdollista saada joskus oma lapsi, vaikkei rakkautta välttämättä. Mutta eihän sitä saa välttämättä muutenkaan.
En jaksa sääliä itseäni. Ja tiedän, että jos en itsekkäästi ajattele itseäni, ei mulle kukaan tule sitä tarjoamaankaan.
Ja tästä tulisi jotakin, jos antaisin sille vallan. On näitä ollut ennenkin, mutta olen torpannut ne jutut, kun ei ole tunteita ystävyyttä kummempaan. Ei tässäkään, kyllä pidän hänestä, mutten rakasta.
Nyt kuitenkin aivan aidosti on alkanut tuntua, että ei mulle ole tarkoitettu sellaista ihmistä, johon minä olisin rakastunut tai jonka kanssa vois olla mitään kaksipuolista. Että jos koskaan haluan mitään perhettä tai lapsia, niin mun pitää sitten olla sellaisen kanssa, joka menetteleen, mutta en ole rakastunut. Ikääkin alkaa jo olla ja tiedän ja olen kokenut, että miehet katselee jo kovasti nuorempia, eikä halua enää tässä iässä omanikäisiään nähdä tai hyvin halveksivasti jo puhuvat tai ihannoivat puheissaan nuorempia innoissaan. Ja sitähän se suu puhuu mitä on sydämessä. Ja että ei niitä ehdokkaita nyt enää niin montaa ole. Katselevat nuorempia ja ihannoivat sitä nuoruutta.
On vaikeeta, toisaalta tiedän, että jos en ota vain jotakin, en saa koskaan edes lapsia. Ja en halua elää elämääni niinkään, että katuisin sitä. Kyllä se biologinen kello tikittäis, on tikittänyt jo monta vuotta, mutta sehän on pitänyt vaientaa ja vähän teeskennellä etten niin välitä lapsista, koska miehet juoksee sitäkin karkuun. Ja tiedän, että jos en saa sitä, mitä haluan, ja jos en mitään ota, niin ilman saan olla ihan omasta syystäni. Ja tiedän senkin, etten ole oikasti niille ollut koskaan kiinnostava, joista itse olen kiinnostunut.
En mä ole niin häävin näköinen ja tiedän, että kun ikää tulee, se on jo yksistään sellainen, että ei miehet jaksa ajatella kuin nuorempia ja nätimpiä ja niitähän aina tulee lisää. JA ne jaksaa olla ihan innoissaan vain siksi, että saa miehiltä huomiota, ja juosta perässä ihan perässäjuoksemisen vuoksi.
Toisaalta tuntuu, että on niin väärin alkaa sellaisen kanssa, jonka kans ei ole rakastunut itse, mutta toisaalta kun toiset toitoittaa, että ei saa olla nirso. Ei sillä ole nirsouden kanssa tekemistä. Se olisi niin väärin sitä toista kohtaan, mutta en minä elämässäni mitään saa, jos en ota eikä välttämättä sittenkään. Ja nyt on sitten todella hankala tilanne. Olenko aina yksin ja tiedän, että jos joskus kiinnostun, mut torjutaan, kuten on aina käynyt tai mies on vain häipynyt. Vai alanko juttuun, josta tiedän, ettei se ole mitään rakkautta kuitenkaan, mutta sillon mulla olis mahdollista saada joskus oma lapsi, vaikkei rakkautta välttämättä. Mutta eihän sitä saa välttämättä muutenkaan.
En jaksa sääliä itseäni. Ja tiedän, että jos en itsekkäästi ajattele itseäni, ei mulle kukaan tule sitä tarjoamaankaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
nainen olla vielä noin lapsellinen?
silloin kun alkaa tajuta todella ne realiteetit ja ne mahdollisuudet mitä itsellä elämässä on ja sen, mitä voi saada ja mitä ei voi saada. Että mikä on oikeasti mahdollista ja mikä ei ja että riisuu ne vaaleanpunaiset unelmasilmälasit ja tietää, mihin riittää ja mihin ei. Ja sen kokemuksen perusteella, mitä on ja mitä on nähnyt ja millaista suhtautumista saa itselleen.
Ehkä kaksikymppisenä saatoin ajatella kypsemminkin. Mietin, että on tässä vielä aikaa ja oli varaa antaa pakkeja, elää nuoruutta ja hullutella menemään. En olisi ollut edes valmis mihinkään. Nykyään ei ole varaa enää ajatella, että kaiken voi saada. En ole enää nuori, enkä koskaan ole ollut sen näköinen, että voisin välttämättä realistisesti ajatella, että voisin saada kaksipuoleista rakkautta ja perheen. Voin saada jotakin, jos haluan liikaa, voin jäädä ilman kokonaan.
Kerroppas sinä, joka ilmeisesti et ole lapsellinen, että miten sinä ajattelisit?
On helppo tokasta, et lapsellista ajattelua, mutta ihan realismia se on ja mitä enemmän tulee ikää lisää, sitä enemmän tietää, että se mikä miehillä kiinnostaa, on nuoret naiset, jotka tietysti ovat aivan innoissaan siitä. Täälläkin nää palstat on väärällään monesti sitä, millainen pitää olla ja mikä käy ja varsinkin mikä ei käy. Kyllä siinä on ne kaks asiaa, ulkonäkö ja ikä, ne tekijät, jotka alkaa olla ihan ykkösjutut. Ja toisaalta sen näkee myös miesten elämästä ja käytöksestä, vaikkei sitä ääneen sanotakaan. Jotkut tökeröimmät kyllä sanovatkin ja ei se jää epäselväksi, mikä on tärkeää. Ja toisaalta kyllähän se näkyy omassa elämässäkin. Jos olis ollut ulkonäköä enemmän, niin ei olis ollut pariutuminen luonteesta kiinni. Olen kuullut muutaman kerran kiertoteitä, että olisin käynyt, mutta en riittänyt sen puolesta. Ne on tosi karuja tilanteita, mutta avaa silmiä ja sitä alkaa ajatella sitten ihan realistisesti itsekin.
Siksi monesti miettii ja tietää, että ilman jää ja tulee jäämään, jos haluaa liikoja. Ja jos lapsen aikoisi joskus saada, on hyvin epärealistista nähdä sellaisia näköaloja, että sen vois saada sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa olis kakspuoleisesti todella hyvä suhde. Mietin, että mieluummin haluaisin kuitenkin edes ihan hyvän perheen, kuin olla yksin. Ja että jos en tässä asiassa ole itsekäs, en sitä tule saamaan, vaikka en saisikaan ihan samanlaista elämää kuin toiset. Viime viikolla siivosin laatikoitani, löysin yli kaksikymmentä kiitoskorttia vuosien ajalta, mitä ystävät on lähettäneet, sen jälkeen perhekuvia, joulukuvia ja muuta ja mietin omaa elämääni. En ole sitä lajia, millä on oikeus haluta kaksipuoleista rakkautta. Tai aina saa haluta, mutta ei siihen ole enää tällä iällä mahdollisuuksia. Joku voi sanoa, että lapsellista. minustakin se on lapsellista, ei se silti muuta sitä, ettei mulle ole koskaan ollut mahdollista kakspuoleiseen rakkauteen. Ehkä mulla vois olla joskus edes lapseen mahdollisuus, vaikken kaikkea vois saada.
Voin mielihyvin muuttaa mielipiteitäni, kun näen jotakin asioita, mitkä vois tukea sitä tai jos mulla olis perustelut ajatella jotenkin toisin.
sinun olisi pitänyt miettiä noita ekassa viestissä kirjoittamiasi asioita jo kakskymppisenä, viimeistään kaksvitosena
joo mut ei sillä tätä päivää muuteta. taakespäin ei mennä ja jos alkais tajut edes myöhään jos silloinkaan.
Sinä olet nuori vielä. Ihmiset rakastuvat vielä vanhuksinakin ja tämä tarkoittaa yli 75-vuotiaina. Eivät miehet katsele sinua nuorempia, sinä vain uskottelet itsellesi niin.No nuoremmat miehet tietysti, mutta jo viisi vuotta vanhemmalle miehelle sinä olet tytönhupakko vielä.
Erään tutkimuksen mukaan nainen on kauneimmillaan 38-vuotiaana nuorempien miesten ja 46-vuotiaana vanhempien miesten mielestä. Monet tuttavani menivät naimisiin viiskiymppisinä, jolloin on uusi aalto menossa. Silloin voi löytää vielä aidon rakkauden ja kypsän aikuisen ihmissuhteen.
Nythän on niin, että ei jotain ihmistä noin vain oteta. Sinun on käytävä rohkeasti treffeillä esimerkiksi suomi24:n treffipalstalla tutustumisei miesten kanssa. Kymmenenennellä kerralla saattaa jo hyvinkin kolahtaa, jos ei heti kolahda. Ja joskus vasta kolmannella tai neljännellä tapaamisella alkaa tulla todellisia ihastumisen tunteita mukaan. Ei rakastuminen tapahdu heti sormia napsauttamalla, vaan tunne vaatii aikaa kypsyäkseen. Hiljaa hyvä tulee. Lähde treffeille ihan kaveripohjalta ja hiukan huumoria mukana. Kyllä se siitä sitten lutviutuu. Kerro Suomi24 profiilissa tarkkaan minkälainen olet ja korosta ennenkaikkea hyviä puoliasi. Jokainen ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen, joten mitäs niitä huonoja puolia siinä vielä alkaa selvittämään. Rakastunut mies kyllä sitten hyväksyy vikasikin. Täydellinen ei sinun tarvitse olla ja muista ettei ole hänkään. Kerro profiilissasi tarkkaan myös minkälaisen kumppanin haluat, korosta miehen luonnetta ääkä ulkonäköön liittyviä seikkoja. Nyt heti profiilia väsäämään niinkuin olisi jo ja kirjevuorta odottelemaan.
En uskottele itselleni mitään, tutuista miehistä kaikki katselevat nuorempia, seurustelevat nuorempien kanssa, puhuvat niistä, olen jo siinä näkymättömässä iässä, että en ole enää olemassakaan. Jos se oliskin pelkkää uskomusta ja asennetta, senhän vois korjata, mut kun ne on oikeesti. Jossain vaiheessa tajuaa, että on sen ikäinen ja näköinen, että ei minulle edes vastata, ei noteerata, ei tunneta, ei tervehditä, ei välitetä. Miten siinä sellaisten kanssa menet treffeille. Ja nuo kliseet hiljaa hyvä tulee voi pitää paikkaansa, mutta tällainen vuosien hiljaisuus.. tuskin tulee mitään. Ei tänikäiset lähde enää treffeille, ei meitä moni enää halua treffeille, varsinkaan sellaset, joista olis itse kiinnostuneet. Oon mä pyytänytkin.
Toki voi rakastua vaikka haudan partaalla. Kuitenkin jos haluaa lapsen ja haluaisi kasvattaa sen vielä kun jaksaa ja voi saada, ei kannata vitkutella. Monen on vaikea tulla enää liki nelikymppisenä raskaaksi. Ja jos on jotain lapsensaantiongelmia suvussa tai esimerkiksi perinnöllisesti hankalat nuo naistenjutut, ei auta odotella.
Ei kaikille ole tarkoitettu kaksipuolista rakkautta eikä miestä, mulle ei ole ja tiedän muitakin, joille ei ole. Mutta lapsensaantia jos aikoo joskus harkita, ja sille isää, on varmaan vaan jonkun kanssa sitten oltava ja ei silloin ole varaa ajatella, että pitäisi saada myös rakastava suhde, vaikka se olisi ihana asia. Kyllä siihen mieheen ehkä tottuisi vuosien myötä ja jos saisi lapsen, sekin tarvitsisi isän.
Olen itse melkein kuusikymppinen ja tulisesti rakastunut. Ja kyllä kuule, suomi24 treffipalstalla tämän rakkauden kohtasin. Naurettavaa tuo väitteesi ettei ikäisesi enään lähde treffeille. Älä puhu kaikista muista niin kuin jokaikinen ajattelisi samoin kuin sinä.
Kyllä tuo nuoruus tai vanhuus on täysin subjektiivinen käsite ihmiselle. Siis jos koet itsesi jo kolmekymppisenä vanhaksi niin se on kovin ikävää. Et voi väittää että olit nuori ennen mutta et enään. Kyse on mielipiteestä ja minä voin väittää että olet nuori ja itsekin olen nuori. Ei oikeaa totutuutta tässä asiassa ole. Harmi, jos koet olevasi vanha. Jokainen on ollut joskus kolmekymppinen, joka tähän ikään pääsee. Siis minäkin. Enkä voi ajatella että olin vanha silloin. Jokainen on ollut jokaisessa iässä, sinä et ole ainoa joka on ollut kolmekymppinen.
Itse en ole vielä vanha, olen parhaassa iässä, en vaihtaisi tätä olotilaa muuta kuin että ehkä kroppa ei jaksa yhtä paljon tehdä töitä kuin nuorempana ja unta tarvitsee enemmän. Muutamia ryppyjä on tullut, mutta niitä ei rakkaani huomaa, hänellä on itselläänkin ryppyjä. Ja harmaa tukka.
Kuule, mene nyt etsimään niitä miehiä, ei ne kotiin tule hakemaan. Äläkä ensimmäiseksi pelästytä heitä ainakaan sillä puheella, että tahdot lapsia. Se haave voi sinulla olla, mutta miehet voivat pelästyä liikaa sitoutumisyritystä heti aluksi. Anna suhteen kehittyä, lapset tulevat jos ovat tullakseen.
Mistä ihmeestä sinä olet saanut päähäsi että sinulle ei ole tarkoitettu molemminpuolista rakkautta. Näetkö asian jostain kristallipallosta vai oletko selvänäkijä. Korjaa nyt omaa asennettasi asiaan ja tutustu mieheen itseensä sellaisena kuin hän on. Älä mahdollisena tulevana isänä lapsillesi. Korjaa hiukan asennettasi koko elämään. Asenteesi on nyt kovin jyrkkä ja mustavalkoinen: olen vanha, en ole kaunis, en saa koskaan molemminpuolista rakkaussuhdetta. Näitä jos miehellekin uskottelet, niin kyllä hän oikeasti pian luikkiikin pakoon. Ajattele että olet nuori ja kauneus on sisäistä ja löydät kyllä rakkauden vaikka vähän myöhemminkin.
Onko BMI:si kohdallaan? Onko kampauksesi pukeva ja huoliteltu? Milloin viimeksi kävit kosmetologilla? Kuntosalilla? Kylpylässä?
Jos olet esim. työkavereissa infantiilien nulkkimiesten ympäröimä, se on ikävää ja laskee huumoria, voin kuvitella. Vietä enemmän aikaa hyvien (naispuolisten) ystävien kanssa, hulluttele, tee sellaista mistä itse pidät. Opettele rakastamaan itse itseäsi, nahkoineen karvoineen, sellaisena yksilönä joksi Luoja sinut suuressa viisaudessaan loi. Ja käy läpi alun tarkistuslista.
terv. mitätöity, narsistin kynsistä uuteen alkuun tähyilevä kanssasisar. Tsemppiä!
Karista se suru puserostasi jollain konstilla.
asenne ainakaan kohdillaan, olet kamalan negatiivinen ja jotenkin nyrpeän oloinen, sori vaan mutta siltä vaikutat.
Kun paikkaat oman asenteesi, iloiseksi ja positiiviseksi... nuortuun sun olemuksesikin vuosia, ei voi olla elämä ohi noin nuorena. Mä oon 43v ja nyt olen rakastunut kunnolla, mies vaan on 10v nuorempi mutta eipä se meitä haittaa. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa
Mitä jos antaisitkin tällä kertaa itsellesi luvan rakastua tähän tavalliseen kunnon mieheen? Luonnollisesti se tapahtuu vähitellen, ei salamarakastumisena ja tunnevyörynä kuten nämä "oikeat" rakkautesi. Olen lukenut kirjan Miksi fiksut naiset valitsevat väärin, toivottavasti se vielä on jostain löydettävissä. Siinä kerrotaan, miten erilaiset tytön kannalta epäterveet isäsuhteet leimaavat saman tytön toimintaa aikuisena miesten suhteen. Eli lapsuudesta saatu malli ajaa naisen yhä uudestaan repiviin ja epätyydyttäviin romansseihin. Samassa kirjassa opastetaan naisia myös oman miesmaun kohtuullistamiseen. Ei ole järkevää tavoitella sitä tummaa, tulista ja levotonta, jos järjellä ajatellen lopputulos on tragedia joka tapauksessa. Toivottavasti tästä oli apua : )