Eli haluaisin vain kertoa kaikille avoliittoa miettiville meidän oman tarinamme.
Eli olimme seurustelleet 4 vuotta ennenkuin muutimme yhteisestä päätöksestä yhteen. Alussa oli hieman hankalaa, piti tottua toisen läsnäoloon ja siihen, että omaa rauhaa ei enää ole.
Mutta kahden kuukauden yhdessäolon jälkeen olimme niin toisiimme tottuneita että suhde vahvistui entisestään. En tiedä mitään niin ihanaa kuin herätä aamulla oman rakkaan vierestä ja nukahtaa illalla samaan paikkaan.
Eli haluaisin vain sanoa, että jos haluatte muuttaa yhteen niin muuttakaa! Mutta muuttakaa yhteen vain jos olette täysin varmoja siitä että haluatte sitä. Ei koskaan kannata muuttaa yhteen esimerkiksi sen takia että suhde menee huonosti. Ja jos yhdessä asuminen ei aluksi tunnu taivaalliselta, kannattaa odottaa, kyllä se siitä lähtee luistamaan. :)
Ja aivan pakko sanoa, että olen niiiiiiin onnellinen!! Minulla on mies jota rakastan ja jonka kanssa haluan naimisiin ja paljon lapsia!! Anteeksi loppuhehkutus! :)
Eli olimme seurustelleet 4 vuotta ennenkuin muutimme yhteisestä päätöksestä yhteen. Alussa oli hieman hankalaa, piti tottua toisen läsnäoloon ja siihen, että omaa rauhaa ei enää ole.
Mutta kahden kuukauden yhdessäolon jälkeen olimme niin toisiimme tottuneita että suhde vahvistui entisestään. En tiedä mitään niin ihanaa kuin herätä aamulla oman rakkaan vierestä ja nukahtaa illalla samaan paikkaan.
Eli haluaisin vain sanoa, että jos haluatte muuttaa yhteen niin muuttakaa! Mutta muuttakaa yhteen vain jos olette täysin varmoja siitä että haluatte sitä. Ei koskaan kannata muuttaa yhteen esimerkiksi sen takia että suhde menee huonosti. Ja jos yhdessä asuminen ei aluksi tunnu taivaalliselta, kannattaa odottaa, kyllä se siitä lähtee luistamaan. :)
Ja aivan pakko sanoa, että olen niiiiiiin onnellinen!! Minulla on mies jota rakastan ja jonka kanssa haluan naimisiin ja paljon lapsia!! Anteeksi loppuhehkutus! :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Me oltiin kans tunnettu jotain 3 vuotta. Suhde ylipäätäänki on muuttunut suhteeksi jotenki kuin varkain. Joo, toi oma rauha on tosi.. joskus tuntui ja tuntuu vieläkin, että menis ny johkin vähän;) Mutta ei sit kuitenkaan kovin paljoa.
Me ollaan ihan varmasti sukulaissielut kans, siltä se tuntuu. Toinen alottaa lauseen ja toinen sanoo loput, tietää ilmeestä ja puolesta sanasta mikä homman nimi. Halutaan nimenomaan olla yhdessä, vaikka ON riideltykin, mutta ei sillä tavalla koskaan, että sanois tai tekis jotain peruttamatonta. Ja on haluttu selvitä riidoista. Eikä niitä nyt jatkuvasti ole.
Tykätään paljon samoista asioista. Arvostetaan samoja asioita.
Vaikka eipä sillä, ei TARTTE olla mikään toisen kopio, ei.
Mulla ei ollut pienintäkään epäselvyyttä ettenkö halua muuttaa yhteen, ei pienintä.
Ja ylipäätään se kävivähän ikäänkuin varkain ja pikkuhiljaa, ei vaan ole voitu olla erossa enää. Sitten vaan piti hakea ne kaikki tavarat.
Aivan taivaalliselta se tuntuu. Alussa enemmän ja nyt - päivä päivältä vain kiintyy enemmän ja enemmän, arvostaa, ihailee, kaikkea.
Ymmärrän sinua täysin.
Me kans mennään varmalla naimisiin, mutta tuota lapsiasiaa ei valitettavasti voida toteuttaa. Mutta no, turha surra sitä mitä ei voi saada, vaan iloita siitä mitä voi saada ja on saanut.
Hyvää kesänjatkoa sulle!;)
miksette voi saada lapsia? kuulostaa todella ikävältä, mutta eiväthän ne lapset mikään elämisen ehto ole, luoja suo jos on sitä mieltä.
Noo kun on sitä ikää jo sen verran:)
Vähän se joskus harmittaa ettei tavattu aiemmin.
Sitten ajattelen, että härreguud - onneksi yleensä tavattiin edes nyt;)