Eli, mitäpä voisin tehdä ku ruoho aidan toisella puolella houkuttaa...
Eli olen maailman ihanimmassa parisuhteessa. Olemme tunteneet toisemme n. kahdeksan vuotta ja seurustelleet liki pari vuotta. Mieheni on aivan mahtava, meillä on todella hauskaa yhdessä, saan hellyyttä joka päivä, monesti on ruoka valmiina odottamassa kun tulen töistä, hän tuo joskus kukkiakin ihan muuten vaan, siis vaasissa odottaa kun tulen kotiin.. :) Aivan mahtavaa siis ja rakastan häntä todella paljon! Lisäksi hän on ensimmäinen mies jonka kanssa saan orgasmin lähes aina rakastellessamme! Muiden kanssa en ole saanut ollenkaan.
En KOSKAAN halua erota hänestä, enkä usko että hänkään minusta. Olemme kihloissa ja suunnittelemme häitä joko ensi kesäksi tai seuraavaksi....
Mutta ongelmiin siis.... Löydän itseni haaveilemasta lähes joka päivä jostakin tuntemattomasta (mutta miksei tuntemastanikin) miehestä, jonka kanssa saan kokea maata järisyttävää intohimoa ja polttavaa kaipausta ja rakastumista!!!
Noh, vähemmän näitä himojani olen käytännössä toteuttanut, syyllisyydentunnehan on kauhea! Pari kertaa suhteemme aikana olen suudelut intohimoisesti jotakin tuntematonta tai puolituttua, viimeisin tapahtui viime viikonloppuna, mieheni nukkuessa viereisessä makuuhuoneessa..... Tunnen hirveää syyllisyyttä ja kiinnijäämisen pelkoa, sillä en pystyisi elämään ilman rakasta miestäni!! Ja hän tuskin antaisi anteeksi edes suutelemista. Tietenkin olin juovuksissa kun tämä suutelointi tapahtui, mutta melkein päivittäin tunnen niin suurta uuden suhteen kaipuuta ja sitä jännitystä ja kaipausta ym....
Mitä ihmettä teen, että nämä typerät ajatukset loppuu!
??Pelkään että vielä joskus tilaisuuden tullen petän miestäni oikein kunnolla!!! Omatuntoni kolkuttaa jo nyt ja jos sen tekisin, sen näkisi minusta kilometrien päähän, ja kaikki olisi loppu. Enkä kestäisi sitä ilmettä mieheni kasvoilla, sillä hän on viimeinen ihminen jota haluan loukata.
What a hell can I do????
Eli olen maailman ihanimmassa parisuhteessa. Olemme tunteneet toisemme n. kahdeksan vuotta ja seurustelleet liki pari vuotta. Mieheni on aivan mahtava, meillä on todella hauskaa yhdessä, saan hellyyttä joka päivä, monesti on ruoka valmiina odottamassa kun tulen töistä, hän tuo joskus kukkiakin ihan muuten vaan, siis vaasissa odottaa kun tulen kotiin.. :) Aivan mahtavaa siis ja rakastan häntä todella paljon! Lisäksi hän on ensimmäinen mies jonka kanssa saan orgasmin lähes aina rakastellessamme! Muiden kanssa en ole saanut ollenkaan.
En KOSKAAN halua erota hänestä, enkä usko että hänkään minusta. Olemme kihloissa ja suunnittelemme häitä joko ensi kesäksi tai seuraavaksi....
Mutta ongelmiin siis.... Löydän itseni haaveilemasta lähes joka päivä jostakin tuntemattomasta (mutta miksei tuntemastanikin) miehestä, jonka kanssa saan kokea maata järisyttävää intohimoa ja polttavaa kaipausta ja rakastumista!!!
Noh, vähemmän näitä himojani olen käytännössä toteuttanut, syyllisyydentunnehan on kauhea! Pari kertaa suhteemme aikana olen suudelut intohimoisesti jotakin tuntematonta tai puolituttua, viimeisin tapahtui viime viikonloppuna, mieheni nukkuessa viereisessä makuuhuoneessa..... Tunnen hirveää syyllisyyttä ja kiinnijäämisen pelkoa, sillä en pystyisi elämään ilman rakasta miestäni!! Ja hän tuskin antaisi anteeksi edes suutelemista. Tietenkin olin juovuksissa kun tämä suutelointi tapahtui, mutta melkein päivittäin tunnen niin suurta uuden suhteen kaipuuta ja sitä jännitystä ja kaipausta ym....
Mitä ihmettä teen, että nämä typerät ajatukset loppuu!
??Pelkään että vielä joskus tilaisuuden tullen petän miestäni oikein kunnolla!!! Omatuntoni kolkuttaa jo nyt ja jos sen tekisin, sen näkisi minusta kilometrien päähän, ja kaikki olisi loppu. Enkä kestäisi sitä ilmettä mieheni kasvoilla, sillä hän on viimeinen ihminen jota haluan loukata.
What a hell can I do????
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kirjoitin äskeisen tunnemyrskyssä ja haluan vielä sanoa, että elämme siis rauhallista yhteiseloa ja nautimme toistemme seurasta. Teemme melkein kaiken yhdessä ja molemmat tykkäämme asioiden olevankin niin. Poikien ja tyttöjen iltoja harrastamme ehkä noin kaksi kertaa vuodessa, mieheni vielä vähemmän kuin minä, paitsi jos minä haluan mennä ystävieni kanssa, menee hän ehkä silloin, mutta toisinpäin näin ei käy, sillä hän ei edes ehdota äijäiltoja. Olen onnellinen hänen kanssaan, mutta miten saisin nämä ajatukset pois päästäni. Jos pettäisin ja vaikka mieheni ei siitä saisi tietää, en voisi jatkaa suhdettamme, sillä tietäisin sen aina itse. En ole mielestäni paha ihminen. Toivottavasti joku muukin kamppailee tällaisten ajatusten kanssa...?
Parin vuoden seurustelun ja ilmeisesti vielä lyhyemmän yhteisasumisen jälkeen onkin vielä kivaa ja huumaakin on jäljellä. Sitten, kun olo on muuttunut rutiiniksi ja tunnette olevanne enemmänkin kämppäkavereita, ulkopuolinen romanssi saattaa olla väistämätöntä.
Yritä tehdä itsellesi selväksi se, mitkä seuraukset uskottomuudella olisi. Ihan konkreettisesti ottaen joutuisit ehkä etsimään uuden asuinpaikan, tekemään listaa itsellesi kuuluvista tavaroista ja miettimään vaikka kuinka pitkään, mikä ihme sinut sai uskottomaksi ja oliko se todella kaiken arvoista.
Hyvä, että ajattelet asiaa nyt, kun et vielä ole paljonkaan pahojasi tehnyt. Selvin päin et taida ruveta naimapuuhiin vieraan kanssa, joten olisiko juomisen täydellinen lopettaminen liian iso hinta uskollisena pysymisestä?
MOI.
Mun on pakko kirjottaa sulle...
Olen itse ollut mieheni kanssa yhdessä kakskyt vuotta....kuvittele!!!!
Noi sun tuntemukset o normaaleja, varsinkin ku oot vasta menny parisuhteeseen...
Älä tee mitään tyhmää.....
Heippa!
En yleensä vastaile näihin, mutta kirjoituksesi oli kuin omasta kynästäni joten tuli tarve kirjoittaa. Tilanteeni oli hetki sitten sama kuin sinulla, mutta sitten otin sen viimeisen askeleen ja petin avomiestäni menemällä lomaromanssin kanssa sänkyyn.. Kotiin päästyäni asiat valkenivat miehelleni, enkä olisi kyllä kyennyt niitä salaamaan ja jatkamaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.. Hän on valmis antamaan anteeksi ja "unohtamaan" tapahtuneen. Nyt pelkäänkin etten itse pysty siihen. Olo on niin likainen että oksettaa ja ihmettelen mikä minusta on tullut. En koskaan unohda hänen ilmettään kun kerroin pettämisestä, enkä sitä ahdistuksen tunnetta mikä siitä seurasi. Kokemus on karmea, ja itselläni vielä niin tuore etten osaa sanoa kauanko aikaa pitää kulua, että voi oikeasti jatkaa puhtaalta pöydältä ja ajatella armollisemmin itsestään..
Jos osaisin, neuvoisin sinua.. Itse en voi kun todeta että ottaa päähän miksen vaan keskittynyt meidän suhteeseen hakematta seikkailua ja intohimoa muualta.
Ja nyt voin vaan toivoa, ettei ole myöhäistä.. Sellainen vuoristorata menossa vielä ettei paremmasta väliä. Hetkellisestä huumasta joutuu maksamaan kovan hinnan, se ei ole sen arvoista.
Viaton flirtti ja ajatusleikki toki ovat sallittuja, jos tiedät ettei se johda tekoihin..
Tsemppiä sinulle, pysy vahvana ja keskity onneesi =)
mieti oireen syy. Miksi koet noin? Hae apua, niin ei tarvi kärsiä turhaan tai tehdä mokia ehkä tulevaisuudesa. Miksi mokaisit ja kärsisit, jos voit ajoissa saada apua? Kyse voi olla esim. lapsuuteen liittyvistä jutuista (monesti niin on) joita ei tiedosta itse. Ei tarvi olla hullu hakeakseen ammattimaista apua asioiden selvittelyyn. Tai sitten voi tehdä niinkuin meistä valitettavan monet, olla hakematta apua, ehkä mokata ja kärsiä rankasti. Kumpaa sinä haluat?
Minunkin kynästä olisi voinut olla tuo teksti.. Elän ihanassa suhteessa, olemme seurustelleet 3v ja vuoden asunut yhdessä. Poikaystäväni on ihana ja hemmottelee sopivasti, huomioi ymym.
Silti koen himoa muita kohtaan. Tai en varsinaisesti juuri ketään tiettyjä kohtaan, vaan ihan vain yleisesti olisin kokeilunhaluinen. Vaikea selittää. Varsinkin humalassa olen flirttaileva ja päässäni pyörii villejä ajatuksia suunnilleen kaikista muista paitsi omasta poikaystävästäni, jopa hänen kavereistaan. En todellakaan ole mennyt tekemään vielä mitään tyhmää, mutta välillä ajatus todella pyörii mielessäni, vahvanakin. Olen nuori ja kauniiksi kehuttu, tavallaan haluaisin testata saisinko iskettyä jonkun haluamani. Sitä en ole nimittäin koskaan tehnyt. Intohimo, jonkinlainen hulluus ja salaperäisyys ovat asioita joita haluaisin kokea.
En voisi ikinä ehdottaa poikaystävälleni mitään kokeiluja tms, en halua loukata häntä niin pahasti. Varsinkin koska hän tuntee olevansa huono sängyssä. Seksistäkään tässä ei ole kyse, normaalisti olenkin aika haluton eikä minulla ole korkeita odotuksia seksistä. Ehkä haluaisin tietää, herääkö halut muiden kanssa.. Vaikea juttu. Eikä tässä mitään hoitoa/apua voi hakea, luulen että tämä on aika normaalia, ihmiset ehkä vain kieltävät tällaisen ajattelun itseltään, varsinkin jos oma poikaystävä on suunnilleen maailman paras.
Tiedän että tällaisíin viesteihin tulee paljon kommentteja "jätä miehesi, hän ansaitsee parempaa" ym, mutta kun ei tässä ole siitäkään kyse. Ehkä ne jotka eivät ole kokeneet tätä tilannetta, eivät voi ymmärtää tätä tunnetta. Haaveilen, että jos vaikka yhden sekoilun saisi tehdä "luvallisesti". Sen jälkeen ehkä ymmärtäisin että se ei todellakaan ole sellaista kun kuvittelen. En ole oikein koskaan elänyt villiä sinkkuelämää, en edes tiedä millaista on esim lähteä jonkun vieraan, houkuttelevan näköisen miehen matkaan baarista.
Kommentoikaa jos on tuttu tilanne, lukisin mielelläni..
Kolmentoista avioliittovuoden ja kahden seurusteluvuoden, siis...viidentoista yhteisen vuoden jälkeen, voin sanoa, että tuollaiset ajatukset on aivan normaaleja. Sanoisinko, että ihan terveitäkin :-) Kannattaa kuitenkin tarkkaan miettiä ja punnita plussat ja miinukset, jos oikeesti lähtee pettämään miestään/puolisoaan. Itse en ole sitä tehnyt (ja toivottavasti en tule tekemäänkään) koska ajattelen ihan samoin, etten itse voisi unohtaa asiaa kuitenkaan ja ehkä alkaisin epäilemään toista samasta asiasta, eli luottamus rakoilisi puolin ja toisin.
Tyttöjen kanssa juhliessa joskus (usein ;-) flirttailen miesten kanssa, ja rehellisesti sanoen nautin miesten huomiosta. Kuitenkaan en ole mennyt koskaan sen pidemmälle, ja jos tuntuu, että flirtti-kohde on liian mielenkiintoinen, niin pyrin peräytymään taka-vasemmalle. En kuitenkaan oikeesti halua asettaa itseäni tilanteeseen, jossa rakastuisin toiseen. Seksi taas on asia, jossa olen melko hitaasti lämpenevä, ja oma mies tietää ja tuntee minut, vieraan kanssa ( humalassa) se olisi yhtä tyhjän kanssa( omalta kohdaltani ainakin). Vuosien saatossa minulla on myös ollut useita "kauko-ihastumisia", esim. tanssiopettajani, yksi luennoiva proffa, työkaveri jne.
Uskon, että pitkässä parisuhteessa tällaiset on jopa tarpeen (ainakin omalla kohdallani). Voihan olla, että ilman näitä ajatuksia ja tuntemuksia ja niitten analysointia olisi moni jo hypännyt vieraaseen sänkyyn. Ja se kannattaa muistaa, että omassa päässä tapahtuvat jutut ei vahingoita tai loukkaa toista. Ja niistä ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa, niin kauan kuin ne on vain "haaveita" tai hulluja ajatuksia. Eikös tämä ole vähän rinnastettavissa esim. itsetyydytykseen: oma kroppa on ikioma ja itsellä on täysi hallintaoikeus, eikä sitä tarvitse häpeillä. Näinhän on myös ajatusten laita :-) (ja minä ainakin tyydyttelen silloin tällöin itseäni aivan yksikseni, omassa rauhassa, enkä raportoi siitä miehelleni ;-)
Todella hyvä vastaus, ainakin minun tuntemuksiani tuo helpotti. Tavallaan tieto siitä että kaikki ajatukset mitä omassa päässä pyörii, on luvallisia. Kenellekään ei tarvi kertoa miten lähellä jokin kammottava tilanne (pettäminen) olisi voinut olla. Päinvastoin, sitä ehkä voi olla tyytyväinen itseensä jos tuntee himoa pettämistä kohtaan mutta ei kuitenkaan siihen ryhdy koska muistaa oman siippansa ja hänen ihanuutensa, ja tietenkin teon vääryyden.
Juuri samassa tilanteessa. Suhteen alun ihastuksen huuma muuttui arkiseksi yhteiseloksi. Sitten se tapahtui.Petin ja puoliso sai tietää. Paha ahdistus ja häpeä kesti ensin viikkoja,kunnes sain sen verran anteeksi, että jatkoimme suhdetta(ei todellakaan"kuin-mitään-ei-olisi-tapahtunut"). Asia painoi mieltä, vaikka puhuttiin ja selvitettiin asia. Silti tuntui,kuin olisi jäänyt toiselle velkaa. Kuin olisi pitänyt hyvittää tekonsa. Joka päivä.
Nyt vuosien jälkeen voin sanoa, että luottamuksen olen ainakin suurimmaksi osaksi ansainnut takaisin, eikä asia varjosta enää jokapäivä,eikä joka viikkokaan.
Joka tapauksessa en koskaan saa sanoa olleeni uskollinen.
Puolen tunnin huumasta lopun elämää pettäjän leima otsassa.
Asiat tärkeysjärjestykseen.
ilmeisesti rakastat puolisoasi tarpeeksi, koska et ole mennyt pettämään. Minulla on ollut myös tuollaisia ajatuksia pitkän suhteemme aikana, aluksi ne vaivasivat ja tunsin syyllisyyttä, ja taisin kertoakin miehelle kun muka "ihastuin erääseen tyyppiin. Olin niin huolissani noista ajatuksista.
mutta sitten ajan kanssa opin tajuamaan että ne ovat vain ajatuksia, eikä niistä tarvitse tehdä sen isompaa numeroa. kaikillahan on fantasioita. ja se on ihan normaalia.
mutta nyt sitten kävi niin, että mieheni meni ja petti, kahteen kertaan vielä saman kanssa. ja nyt hän jättää minut. hän ei kai rakastanut tarpeeksi, ja osaksi varmaan myös siksi lähtee, koska ei tiedä miten itse pääsisi asian yli vaikka minä antaisinkin anteeksi. pahalta tuntuu niin, että ei mitään rajaa.
eli mieti kahteen, tai kymmeneen kertaan, onko pettäminen sen arvoista.
Itse painiskelin samojen ajatusten kanssa aika lailla noin vuosi pari sitten. Viisi vuotta yhteiseloa meilla nyt takana, ja haaveilin jatkuvasti muista ja uusista kokemuksista.
En onneksi itse pettanyt miestani. Pidimme pienen "hengahdystauon" jolloin menin kaverin kotibileissa suutelemaan ihan satunnaista henkiloa, ja sain siita sellaiset syyllisyydentunnot ja huonon olon etta huh! Kerroin miehelleni ihan rehellisesti mita oli tapahtunut, ja etta tuo kokemus vahvisti entisestaan sita etta en pystyisi hanta pettamaan..plus etta hanen suutelemisensa tuntuu kaikista parhaalta. Harhailevat ajatukset eivat toki siihen loppuneet,mutta olen tajunnut etta olen haaveillut toisenlaisesta 'helposta' elamasta ja kuvitellut etta kumppania vaihtamalla kaikki ongelmani ratkeaisivat.
Olen paassyt naista tuntemuksista eroon olemalla raa'an rehellinen miehelleni, vaikka se itsea nolottaa ja pelkaa etta satuttaa toista, mutta mieheni on aina sanonut etta mieluummin tietaa missa mennaan, kuin arvailee. Joten nykyaan kerron kaikista ei-niin-mukavista ajatuksistanikin hanelle ja saanut yllattya etta kylla niita samanlaisia ajatuksia joskus on hanellakin. Kuitenkin joka paiva rakastamme toisiamme enemman ja suhteemme vahvistuu.
Toivottavasti asiat jarjestyy!
on toinen juttu toteuttaa.
Jos sulla on noin hyvä parisuhde, älä hyvä ihminen tuhoa sitä tyhmyyttäsi.
Been there, done that, wasn't worth it. Menetin koko elämäni, kotini, elämäni rakkauden, pelkän intohimon takia. Toki, elämä alkaa hymyillä jossain vaiheessa... Minulla tuli vielä parin vuoden jälkeen itkukohtauksia, ei kovin hyvä juttu, kun samalla yritti rakentaa uutta parisuhdetta täysin uuden ihmisen kanssa(ei siis intohimon kohteen kanssa, se juttu lopahti hyvin nopeasti). Syyllisyys painoi ja painaa edelleen. Exä oli aluksi valmis jatkamaan ja antamaan anteeksi. Mutta, minä en pystynyt, koska kyseessä on asia, jota en tule ikinä antamaan anteeksi ITSELLENI, enkä olisi pystynyt tuon asian kanssa elämään kyseisen ihmisen kanssa.
Kehotan sinua, pidä nuo ajatukset ajatusten tasolla... Älä pilaa elämääsi. Toivon teille onnellisia vuosia yhdessä :)
Eroa. Et ansaitse miestäsi.
Hyvä, että mietit asioita. Itse melkein lähdin toisen miehen matkaan umpijurrissa puoli vuotta sitten. Onneksi ei ollut hotellihuonetta saatavilla. Aamulla syyllisyydentunne oli mieletön ja tavallaan oli hyvä, että näin kävi, en muuten olisi ymmärtänyt miten likainen ja paha olo olisi tullut. Illan jälkeen oli vaikea olla mieheni kanssa, hänelle en mitään kertonut koska en halunnut loukata. Nykyään jauhan järkeä päähäni aina ennen baari-iltaa. Ja muistelen, miten pahasti olisi voinut käydä. Olan onneksi saanut itseni suggestoimalla pidettyä aisoissa ja typerät huumaideat kaukana.
Ihastumiset kuuluvat elämään, ja niiden kanssa vain pitää oppia elämään. On hyvä myös joskus miettiä vähän aikaa mitä noiden ihastumisten takana voi olla.
Kun tapaa uusia ihmisiä, kohtaa myös niitä mukavia ja ”ihania” persoonia. Ongelmaa ei ole, jos tuo henkilö on omaa sukupuolta, mutta kun se onkin vastakkaista se voi tuottaa päänvaivaa. Jos oma asenne on kovin seksuaalissävytteinen, tuo tykkääminen tulkitaan nopeasti eroottiseksi ihastumiseksi. Tai päinvastoin, jos kieltää itseltään kaikki eroottisen sävyiset tuntemukset, ne yllättäen alkavatkin hallita mieltä. Epämääräiset syyllisyyden tunteet alkavat ajaa tilanteisiin, joissa se pettäminen on mahdollista.
Silloin on vaikeaa suhtautua toiseen ihan normaalisti ja ”vain” tykätä. Kun antaa itselleen luvat tykätä myös vastakkaisesta sukupuolesta, nuo ihastumisen kokemukset menevät pian ohi ja voi vilpittömästi ja avoimesti iloita esim. sen ihmisen seurasta.
Ihastumiseen ja etenkin rakastumiseen voi olla syynä ihan vain muutoksen tarve siinä omassa elämässä. Ei siis tarkoita että parisuhteessa olisi vikaa. Se voi olla vaikka oman ammatin, työn tai elämäntavan kokemista jollain tavalla tyhjäksi. Niihin ei haluta tai uskalleta tehdä muutoksia, niin tuo tarve voi purkautua rakastumisena toiseen.
”Se, joka rakastuu on koettanut rakastua jo useita kertoja. Rakastumien voi tosin kanavoitua monella eri tapaa… Mutta ihminen, joka ei ole valmis rakastumaan ei rakastu vaikka sitä haluaisikin… Sellainen ihminen, joka on tyytyväinen siihen mitä hänellä on ei rakastu. Ihminen, joka vaan haluaa rikastuttaa elämäänsä rakastumisella ei rakastu. Mutta sellainen ihminen, joka on menettämässä elämänsä, on altis rakastumaan ja voi rakastua.. ”
http://www.verkkopedagogi.net/vanhat/fi/sisalto/luettua/rakkaus_ystavyys/alberoni.html
”Rakastumisessa on tärkeintä, että tulee huomioiduksi ja saa arvostusta.
Rakkaus on myös itsensä kehittämisen työkalu.”
http://www.verkkopedagogi.net/vanhat/fi/sisalto/luettua/rakkaus_ystavyys/kast.html
Toisinaan näyttää siltä, että pelätään kasvamista ja muutoksia niin paljon, että tukahdutetaan hengiltä koko parisuhde. Pelätään muutoksen tuomia kipuja ja sen puolison reagointia, tai estetään sen puolison muuttuminen. Lopulta ollaan umpikujassa ja ero on ainoa mahdollisuus. Eroon taas haetaan ”syitä” (koska kaikki on hyvin) rakastumalla.
En sano että sinulla on noin. Mutta on hyvä miettiä, olisiko nyt sinun elämässäsi jotain, mihin haluat muutoksia?
itse olen itsessäni sen muutoksen kaipuun huomannut, juuri kuvaamallasi tavalla. Ennen en ole ollut altis rakastumaan, nyt puolen vuoden sisälllä se on alkanut tapahtua. Huomaan haluavani rakentaa kodin ja perustaa perheen ja tuntuu siltä, ettei se tämän nykyisen miehen kanssa välttämättä onnistukaan kuten haluaisin. Nuorena parina on sujunut loistavasti, nyt ole n kriisissä, sujuuko perhe-elämä.