Oleen havahtunut viime aikoina ilmiöön nimeltä synnytyksen jälkeinen ylipaino. Tarkennuksena mainittakoon, että ymmärrän toki sen, jos synnytyksen jäljiltä paino nousee (sehän on luonnollista), mutta on aivan eri asia, miten tähän uuteen lihavuustilaan suhtaudutaan ja minkälaisiin toimenpiteisiin nainen ryhtyy havaittuaan nämä lisäkilot. SUomessahan on maailman mittakaavassa kärkipäähän kuuluva äitiysloman pituus ja muitakin välillisiä etuja (työssäkäyvä mies jne.). Minkätakia kuitenkin on hyvin tyypillistä, että nainen ikään kuin unohtaa oman ulkonäensä synnytyksen jälkeen ja käytännössä rupsahtaa ensimmäsien lapsen syntymän jälkeen, tekemättä mitään syntyneen ylipainon vähentämiseen? Ja samaan aikaan oletetaan, että se aviomies/avomies katselee tyytyväisenä vierestä, kun oma nainen lihoaa silmissä ja samana aikaan omistaa (tämä on tietekin ymmärrettävää, kun lapsi on juuri syntynyt) aikaa lapsilleen miehen unohtuessa täysin. Samaan aikaan miehen täytyy elää melko seksittömässä liitossa kärjistetysti niin, että joutuu harvojen rakastelukertojen jälkeen usein toteamaan, että nainen on lihonnut ja että tämä nainen ei tunnu huomaavan oman lihavuutensa vaikutusta miehen mielihaluihin. Naisella on tilanteessa vallalla ilmeisesti jonkinnäköinen esioletus, että mies ikään kuin automaattisesti hyväksyy pahenevan ylipainon. Jos mies vähääkään asiasta huomauttaa, silloin usein käytetään ilmaisua "mieheni ei enää rakasta minua" ja toisinpäin "mieheni rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen". Molemmissa syyllistytään virheellisiin ajatusmalleihin. Miehesi juuri rakastaa sinua, jos ei pidä ruumiisi äkillisestä rupsahtamisesta; eihän hän varmaankaan teidän tavatessanne sinua tuntenut painoindeksillä 30 ja yli. Tuohon jälkimmäiseen sen verran kommentoisin, että tottakai ymmärrystä molempiin suuntiin on hyvä olla, mutta jos nainen lihoaa silmissä TEKEMÄTTÄ SEN ETEEN MITÄÄN ja suuttumalla, jos mies huomauttaa hienovaraisesti asiasta, ollaan asetelmassa, jossa parisuhde on saamassa fasistisia sävyjä. Eää ei ole sitä paitsi vuosiin riittänyt se, että naisella on oikeuttamassa oman lihavuutensa erinäiset ystävättäret, vaan mukana on merkittäviä institutionaalisia toimijoita, esimerkkinä erilaiset naisjärjestöt, poliitikot, järjestöt jne. Kaikille keskustelijoille mainitsisin sen, että kyseessä on todellinen ongelma, joka ei ainakaan parempaan suuntaan muuta, jos ilmiötä vähätellään tai niin kuin yleensä, koko sen olemassaolo kiistetään vääristelemällä tosiasioita, jolloin yhteiskunnassa ylläpidetään järjestelmävalhetta ja eräänlaista Gestapo-tyyppistä järjestelmää, jossa "kodinturvajoukot" jne. informoivat "sikamaisista miehistä". Ihmiset, menkää joskus itseenne, keskustelkaa asiasta miettiikää erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja kuvailtuun ylipainoon. Ei se mieskään jaksa kauaan, jos aina mennään naisen ehdoilla joka asiassa.
Synnytyksen jälkeinen ylipaino
miettimistäkaikille
111827
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kappalejako on hyvä juttu.
Joillakin naisilla tuo paino tupppa laskemaan...mitenkäs on sitten alipainon kanssa. Onko sekin naisen vika?
kysyypi.
Eli haluaisin vielä tehdä muutaman tarkennukseen viestiini. On keskeistä kysyä lihavuuden kannalta, että onko imetysaika jo loppunut. Imetyksen aikaan ei ole mitenkään suotavaa lähteäkään painopudotushommiiin. Toisekseen jos syntyy monta lasta perätysten muutaman vuoden välein, on toki täysin ymmärrettävää, jos merkittäväkin ylipaino säilyy johtuen juuri noista imetysajan vaatimuksista. Mutta jos on jo n. 2v mennyt lapsen syntymästä ja lihoaminen jatkuu edelleen vaikka lapsia ei enää olisi tulossakaan lähivuosina, on syytä käynnistää keskustelu pariskunnan kesken siitä, että miten kumpikin asiaan suhtautuu ja minkälaisia toimenpiteitä nainen on valmis tekemään ylipainon vähentämiseen. Kun vapaa, oikeasti tasa-arvoinen ja kunnioittava ilmapiiri vallitsee jo suhteen alussa, on helpompi välttää sudenkuopat perhekoon kasvaessa. Näin esim. miehenkään ei tarvitse rueta alitajuisesti kaljoittelemaan turruttaakseen itseään kun asioista ei keskustella ja vastaavasti nainen selviytyy psykologisesti paremmin muutamasta ensimmäisestä vuodesta lapsen syntymän jälkeen kun on pelisäännöt selviä molemmille; nainen rupeaa sitten imetysajan jälkeen liikkumaan aktiivisesti mahdollisuuksien mukaan ja mies pitää kunnostaan huolta, jotta ei vaivu sinne sohvalle passiivoitumaan ja jaksaa näin tukea vaimoaan lapsen ensimmäisinä elinvuosina (ja tottakai molemmin puolin AINA).
Toinen ongelma onkin sitten parisuhteessa imenevä ylipaino, jossa toinen tai molemmat osapuolet alkavat lihoamaan kovaa vauhtia. Tällöin on vaikempaa kummankaan perustella lihoamistaan, kun aikaa pitäisi ainakin muutama kerta viikossa riittää kuntoiluun. Tilanne räjähtää käsiin, jos alkutilanne ennen esim. lapsen syntymää on tällainen: mies 180cm 78kg, nainen 168cm 62---->3-vuotta=mies 180cm 100kg, nainen 168cm 85kg.
..on mennyt jo kaksi vuotta lapsen syntymästä ja lihominen edelleen jatkuu, ei kyse enää ole raskauden aiheuttamasta lihomisesta. :/ Silloin lihomiseen on joku muu syy.
Onko perheellä varaa ostaa terveellistä ruokaa (lihottava on usein halvempaa)? Onko mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa? Kuinka paljon perheessä käytetään alkoholia? Leivotaanko viikoittain herkkuja? Onko nainen kenties masentunut?
Jos lihominen johtuu silkasta välinpitämättömyydestä eikä nainen itse halua laihduttaa, eipä siihen oikein voi häntä pakottaa. :/ (Kuten ei miestäkään)
Kuten totesitkin, on luonnollista että naisen paino nousee raskauden myötä ja että ylikiloja on synnytyksen jälkeen. Ihan heti äidin ei kannata ryhtyä laiduttamaan; äiti ja lapsi kun elävät useimmiten edelleen symbioosissa kun äiti tuottaa lapsensa ruuan ts. imettää. Laihdutus voi vaikuttaa haitallisesti mm. maidon määrään.
Imetysaikana naisen hormonitoiminta on "poikkeustilassa" edelleen vaikka lapsi ei enää äidin kohdussa olekaan. Jotkut naiset eivät tuolloin ole kovin kiinnostuneita seksistä muutenkaan, joten laihdus ja samalla maidontuotannon vaarantaminen sen vuoksi että näyttäisi seksikkäältä, voi tuntua aika turhalta.
Raskaus, synnytys ja imetys muuttavat naisen vartalo muutenkin kuin vain painonnousun myötä. ;D Naisen vartalon muutokset ovat pieniä asioita siihen miten elämä kokonaisuudessaan mullistuu lapsen myötä. Aiemmin superterveellistä ruokaa syönyt liikunnallinen pariskunta voi huomata ettei aikaa kunnon kotiruuan tekemiseen ja urheiluun ole samalla tavalla kuin ennen. Isä voi silloin tukea äitiä terveellisissä elämäntavoissa huolehtimalla vanhempien ruokahuollosta ja järjestämällä äidille aikaa harrastuksille. Etenkin täysimettävän äidin voi olla todella vaikeaa saada riittävästi aikaa edes levolle, saati sitten liikuntaharrastuksille.
Lohdutuksena sinulle voin kertoa että monet naiset laihtuvat imetysaikana nopeasti ilman laihdutuskuuriakin, monesti jopa kevyempään kuntoon kuin ennen raskautta.
Olen huomannut saman kuin ap.
Olen saanut vuosi sitten esikoiseni. Itse olen hoikka nainen, mutta tulen hyvin lihavasta suvusta, toisin sanoen kuulun niihin ihmisiin jotka lihovat jo pullan näkemisestä. Siksi liikunta ja ikuinen syömisten tarkkailu on minulle välttämätöntä, minun geeneilläni kurinalaisuutta todella tarvitaan.
Olen siis pieni ja todella hoikka, mutta raskausaikana lihoin 30kg tuosta vaan. Onneksi imetys sulatti lähes kaikki kilot itsestään, viimeiset viisi jouduin ottamalla ottamaan pois.
Tutustuin synnytyssairaalassa mukavaan, isokokoiseen naiseen. Elämäntilanteen lisäksi ulkonäkökin meitä yhdisti, olimme molemmat aika valtavia joka suunnasta :) Olemme kaveeranneet yhä, vuosi synnytystemme jälkeen, mutta olen aika yllättynyt siitä että tämä nainen on edelleen tismalleen samassa kunnossa kuin laitoksellakin, ylipainoa siis todella vähintään 30kg ellei enemmänkin, ja paino ei ole ainakaan vähentynyt vuoden aikana.
Mukava ja ihana persoona, mutta minulle hän on kertonut kuinka miehensä ei huomaa häntä enää lainkaan vaan roikkuu netissä kaiket yöt, ja vaimonsa on hänelle kuin näkymätön kotitalousihme.
Huomasin muutenkin odotusaikana, että odottaville äideille raskauskilojen karistamisesta puhuminen tuntuu olevan kuin punainen vaate. Otin raskauden loppumetreillä useamman tulevan äidin kanssa puheeksi sen, kuinka en malta odottaa että pääsen omiin mittoihin. Tuli syvä hiljaisuus. Muutama tuhahti. Sitten vaihdettiin äkkiä puheenaihetta.
Myös oma äitini, ylipainoa 60kg, totesi jo ennen raskauttani että on turha kuvitella että on vartaloa enää edes yhden raskauden jälkeen. Tämän olen todistanut vääräksi; Kun minä pystyn, niin pystyvät muutkin ellei esim. jokin sairaus ole esteenä. Itselläni ei edes vatsa jäänyt tippaakaan roikkumaan, niin kovasti tahdoin oman vartaloni takaisin.
Ja se ruoan hinta.. Jo ruisleivän säännöllinen syöminen auttaa painonhallinnassa, eikä se nyt niin kallista ole. Enemmän menee rakkaalla miehelläni rahaa pikaruokiin, leivonnaisiin ja mikroaterioihin kuin minulla tavallisiin, terveellisiin ruokiini. Ja lenkkeily on paitsi ilmaista myös helppoa vaunujenkin kanssa.
Mun tuttavapiirissäni painosta - ja sen pudottamisesta - on voinut puhua ihan vapaasti ja ilman tuhahteluja siinä missä muistakin raskausoireista. Olet sattunut tapaamaan harvinaisen urpoja mammoja.
Olikohan tämä sinun tuttavasi ylipainoinen jo ennen raskautta ts. olivatko kilot nimenomaan raskauden tuomia? Luulisin että raskauden tuomat kilot on helpompi pudottaa, raskaus ja imetys kun ovat ohimeneviä vaiheita. Jos on taipumusta ylipainoon eikä ruokavalio ole koskaan ollut kunnossa, vaatii laihduttaminen isomman elämäntaparemontin kuin pelkkä raskauskilojen karistaminen. Tokihan joillekin voivat kilot "jäädä päälle", mutta ei se ylipaino tosiaan aina nimenomaan raskauden tuomaa ole vaikka naisella lapsia olisikin.
Kylläkyllä, halpaa ja terveellistä ruokaa on, se on selvä. Esimerkiksi lihassa ja leikkeleissä vähärasvaiset vaihtoehdot ovat kuitenkin kalliimpia, ja kasvisten hinta on vähävaraisille turhan korkea. Ja tiedän kyllä että porkkanaa, kaalia ja sipulia saa halvalla, mutta kasvisten osuus on helpompi pitää isona jos on varaa syödä kasviksia vaihtelevasti.
"Mun tuttavapiirissäni painosta - ja sen pudottamisesta - on voinut puhua ihan vapaasti ja ilman tuhahteluja siinä missä muistakin raskausoireista. Olet sattunut tapaamaan harvinaisen urpoja mammoja. "
Samaa olen minäkin epäillyt. Ja todella kaivannut niitä äitejä, joiden kanssa asiasta voisi normaalisti ja luontevasti puhua! Minä nimenomaan olen muille äideille sivulauseessa maininnut, kuinka odotan että pääsen raskauskiloistani eroon, ja kuulijakuntana on ollut mm. viiden muun äidin ryhmä. Siis todellakin monta äitiä!
Ja muutoinkin, tuntuu että asia olisi äideille jotenkin tabu. En ole tavannut ainuttakaan tuoretta äitiä jotka asiasta haluaisivat avoimesti puhua. On niitä, jotka ulkonäöstään vähät välittävät (eli "äitejä" sanan varsinaisessa merkityksessä) sekä niitä, jotka olivat alipainoisia odotuksensa loppumetreilläkin eli heille ei kiloja tosiaan edes kertynyt.
Mutta nämä ei-luonnostaan hoikat äidit, kuten minäkin... Tuntuu todella että asia on kielletty puheenaiheena.
Tietänen myös mistä tämä johtuu; Asumme suht pienessä kaupungissa. Ei missään korvessa todellakaan, mutta kaukana esim. pääkaupunkiseudusta missä äitien suhde ulkonäköönsä lienee tärkeämpi asia. Olen täällä kuin eri planeetalla.
Ai niin, se toinen äiti oli pienempi ennen raskauttaan, ehkä 10kg ylimääräistä mutta nykyiseen verrattuna siis hoikempi. Eipä sillä, ihmisen paino on hänen oma asiansa enkä tuomitse ketään. Tuli vain tämä asia mieleen kun hän on todella hieno luonteeltaan, mutta miehensä ottaa etäisyyttä jo huomattavasti.
yrittäisitkin keksiä ratkaisuja teidän miesten yhä lisääntyvään paino-ongelmaan ja jättäisit naiset huolehtimaan omastaan. Jos ei kelpaa, niin sitten pitää etsiä uusi. Niin yksinkertaista se on.
Mielestäni paras ratkaisu tässä on, että mies alkaa itse laihduttamaan ja repii naista turvallisesti, mutta päättäväisesti lenkille monta kertaa viikossa. Jos tämä ei auta, niin takaisin suunnittelupöydälle.
joitain mietteitä tuli mieleen...
Olen urheilijasuvusta (täällä joku oli "ylipainoisesta suvusta", hahaa, tuskin kumminkaan geenit automaattisesti vaikuttavat, ennemminkin on kyse yhteisistä tavoista ja tottumuksesta) ja ei ollut raskausaikana paino-ongelmia.
Raskausajasta yli puolet meni pahoinvointiin ja oksenteluun, paino nousi 7kiloa koko aikana.......peloteltiin pienellä lapsella yms. (3500g kuitenkin) Synnytyksen jälkeen olin suorastaan laiha.
Imetysaikana oli koko ajan nälkä, tuli syötyä myös epäterveellisiä välipaloja, ja painoa tuli reippaasti lisää. Tunsin oloni äidillisen kauniiksi.
Imetin reilusti yli suositusaikojen,(en kehtaa sanoa kuinka kauan) enkä missään vaiheessa aikonutkaan ryhtyä laihduttamaan.
Kun lapsi kasvaa, niin liikuntaa tulee automaattisesti enemmän, ulkoillessa jne.
Siinäpä ne kilot karisivat vuosien kuluessa. Älytön nälkäkin väheni sitä mukaa kun lapsi oppi syömään muutakin kuin rintaa.
Säännöllisyys, ja se että ruoka on puhdasta kotona valmistettua on ruokailuissa monella tavalla tärkeää. Se on tärkeämpää kuin kaiken maailman dieetit ja "ottamalla ottamiset", hampaat irvessä laihduttaminen.En nyt viitsi kertoilla ruokailun muista aspekteista, kun tuntuu olevan kyseessä enemmänkin ulkonäköpainotteinen keskustelu.
Naisille sanoisin, että kannattaa olla hyvin varovainen liian nopeassa laihduttamisessa raskauden ja imetyksen jälkeen.
Ulkonäköasioista kuitenkin vielä tämän verran:
Kaikki tuttavani, jotka ovat laihdutelleet imetysaikana ovat saaneet esim. roikkurinnat. Omani kasvoivat kuppikoon, mutta eivät roiku. Voin ainoastaan selittää tämän sillä, että rintarauhanen kasvoi luonnollista tahtia tarpeen mukaan. Enkä rasittanut kudoksia tarpeettomasti liian suurilla muutoksilla.
Juu, ja lapsi on aikuinen ja minulla ikää 40 .