..vai mitähän ne nykyisin on. olen 24v nainen, kaksi vuotta sitten viimeksi seurustellut. Olen tässä viimeisen vuoden sisään alkanut hitaasti harkita uudelleen seurustelua ja alkanut käydä baariloissa tyttöjen kanssa. Teininä olin melko ujo/arka enkä uskaltanut ottaa kontaktia miehiin, minulla ei ole oikein käsitystä tästä lihatiskiskenestä.
Vanhemmiten olen sitten uskaltautunut rohkeammaksi; nykyisin ulos lähtiessä pukeudun ja meikkaan naisellisesti, hiukset on pitkät, käytän korkokenkiä, vöitä, isoja korviksia jne ja kynnet on siististi lakassa ym. eli vaikka en langanlaiha olekaan niin näytän edustavalta. Siis yritän panostaa ulkonäköön kun vuosia meni harmaisiin säkkeihin pukeutuessa.
Itse opiskelen luonnontieteitä mutta etsin ensisijaisesti "tavallista" työssäkäyvää käytännöllistä ukkoa, voi olla lähempänä kolmeakymmentä jopa. En tunnu tapaavan tämmöistä yöelämässä vaikka mielestäni käyn monenlaisessa paikassa enkä pelkissä bilemestoissa. Se miestyyppi mikä minua kuitenkin lähestyy baareissa, opiskelijabileissä ym on vähän semmoista nättiä bilehilettä tyhjäpään oloista porukkaa, enemmän poikaa kuin miestä suoraan sanottuna, anteeksi vaan. Vähän tämmöistä isin firmassa isin bemarilla lacosten tennarit jalassa jos mitään kertoo. Tai sitten semmoinen muka pelimies lipevä gigolo, ne nyt toisaalta varmaan yrittää kaikkia... Pääsääntöisesti nuorempi kaveri kuitenkin ottaa kontaktia vaikken mikään babyface ole ikinä ollutkaan, aika kulahtanut varmaan naamasta sairastelun yms takia. Pari kertaa olen kahvilla tämmöisten poikien kanssa käynyt mutta siihen on jäänyt.
Olen joskus alkanut jututtaa itseäni kiinnostavia miehiä ihan läpänheittomielessä mutta niistä jutuista ei ikinä näy tulevan mitään, joko en osaa vihjata oikealla tavalla olevani kiinnostunut tai sitten ei vaan ole miestä kiinnostanut. Vaikka hymyilen paljon ja olen mielestäni ihan helposti lähestyttävä. Ilmeisesti viestin jotenkin ristiriitaisesti siitä mitä olen hakemassa vai missä vika? Kiitos vastauksista, asiallisista nimenomaan:)
Vanhemmiten olen sitten uskaltautunut rohkeammaksi; nykyisin ulos lähtiessä pukeudun ja meikkaan naisellisesti, hiukset on pitkät, käytän korkokenkiä, vöitä, isoja korviksia jne ja kynnet on siististi lakassa ym. eli vaikka en langanlaiha olekaan niin näytän edustavalta. Siis yritän panostaa ulkonäköön kun vuosia meni harmaisiin säkkeihin pukeutuessa.
Itse opiskelen luonnontieteitä mutta etsin ensisijaisesti "tavallista" työssäkäyvää käytännöllistä ukkoa, voi olla lähempänä kolmeakymmentä jopa. En tunnu tapaavan tämmöistä yöelämässä vaikka mielestäni käyn monenlaisessa paikassa enkä pelkissä bilemestoissa. Se miestyyppi mikä minua kuitenkin lähestyy baareissa, opiskelijabileissä ym on vähän semmoista nättiä bilehilettä tyhjäpään oloista porukkaa, enemmän poikaa kuin miestä suoraan sanottuna, anteeksi vaan. Vähän tämmöistä isin firmassa isin bemarilla lacosten tennarit jalassa jos mitään kertoo. Tai sitten semmoinen muka pelimies lipevä gigolo, ne nyt toisaalta varmaan yrittää kaikkia... Pääsääntöisesti nuorempi kaveri kuitenkin ottaa kontaktia vaikken mikään babyface ole ikinä ollutkaan, aika kulahtanut varmaan naamasta sairastelun yms takia. Pari kertaa olen kahvilla tämmöisten poikien kanssa käynyt mutta siihen on jäänyt.
Olen joskus alkanut jututtaa itseäni kiinnostavia miehiä ihan läpänheittomielessä mutta niistä jutuista ei ikinä näy tulevan mitään, joko en osaa vihjata oikealla tavalla olevani kiinnostunut tai sitten ei vaan ole miestä kiinnostanut. Vaikka hymyilen paljon ja olen mielestäni ihan helposti lähestyttävä. Ilmeisesti viestin jotenkin ristiriitaisesti siitä mitä olen hakemassa vai missä vika? Kiitos vastauksista, asiallisista nimenomaan:)
Vastaukset 6
Vanhimmat
mä olen kans allerginen tollasille näkyyks merkki, olenks mä nyt tarpeeks esillä milloin milläkin rätillä tai tekniikalla- tyyppisille toopeille.
Vastaus on näkymättömyysgeeni, mulla on se sama. Ei meidänlaiset ole olemassa varmaan oikeesti ollenkaan, kuvitellaan vaan.
viestii pukeutumisellaan sitä mitä ovat hakemassa, ja tietty pukeutuminen vetoaa tiettyyn ihmisryhmään. Itse suosin mustaa ja bändivaatetusta, joten kaverit kuin muutkin tuttavuudet valikoituu aika pitkälti sen mukaan melkein itsestään. Ei se varsinainen karsiva tekijä ole, mutta kertoo kuitenkin omasta elämästä, arvoista ja kiinnostuksen kohteista sen verran paljon että saman "genren" ihmiset näkevät ja tunnistavat ne asiat.
Tämä on tietysti omaa arvailua, mutta luulen että sinun kohdallasi on kyse samasta asiasta. Joko pukeutumisen/laittautumisen/ulkonäön perusteella ne kuvailemasi fruittarit katsovat että olet samaa "genreä" kuin hekin ja siksi lähestyvät, ja mahdollisesti muut ihmiset jättävät samaisesta syystä lähestymättä. Kuten itsekin epäilit, ehkä ulkoinen olemuksesi on ristiriidassa sisäisen kanssa, ja tästä syystä vain tietyntyyppiset ihmiset lähestyvät.
Mitäs jos seuraavalla kerralla alat seuraamaan niitä joista itse olet kiinnostunut, ja katsot minkälaista ja näköistä ihmistä nämä lähestyvät? Ehkä tuosta olisi mahdollisuus sivustakatsojana huomata onko näissä naisissa, joita sinua kiinnostava miestyyppi lähestyy, jotain yhdistävää tekijää pukeutumisessa/ulkonäössä/laittautumisessa. Ei tuosta mitään kiveenhakattua totuutta saa, mutta ehkä se antaisi vähän suuntaa siitä mikä menee pieleen.
liian itsevarman oloinen? Jos nainen tulisi juttelemaan ihan tuosta vaan eikä näyttäisi jänniitävän yhtään niin ei kyllä heräisi kiinnostus.
kiitos vastauksesta, hyvä pointti, enpäs tiedä. olen itsevarma johtuen varmaan siitä että olen ollut paljon tekemisissä ihmisten kanssa, monessa eri työpaikassa, myyntityössä, harrastajien teatterihommissa ym. ehkä siksikin olen rohkea kun ihmisten kanssa oleminen on asiakseen pitänyt opetella niin siinä on harjaantunut. heitän siis arkielämässänikin läppää ihan kenen kanssa vaan. vaikeaa :/
Jos kaikki on pelimiehiä nykyään tai isin poikia.
Asia asiana.. Itse etsisin juuri sinunlaistasi itsevarmaa naista jolle ei aina tarvitse kertoa kumpi on vasen tai oikea. Naista, joka pärjää elämässä itse ja osaa keskustella seurassa. Ei silti, kyllähän pienelle hemottelulle on aina paikkansa. Ikävä vain että olen 15 vuotta ikähaarukkasi yli ;)
Itse kiertelin opiskeluaikoinani ravintojat ja kavereiden kehumat "varmat mestat". Silloin keskustelu jäi usein hyvinkin lyhyeksi. Sitä melkein jo yhdestä lauseesta tiesi kannattaako keskustelua jatkaa.
Kun sitten jossain vaiheessa lopetin reissutyöt, ostin syrjemmältä pirtin ja muutin elämäntapani maalaiseksi, mietin että se elämänkumppani tulee eteen jos on tullakseen. Katsellaan siihen asti auringon nousuja ja laskuja, sekä luonnon kiertokulkua. Ja kun aika kului, tapasin vaimoni niinkin yllättävästä paikasta kuin sairaala. En saanut pidettyä suutani kiinni kierroksella.
Kun katsotaan asiaa täältä vanhemmasta päästä, niin minä pitäisin sinua vielä nuorena naisena, joka on vasta puhjennut kukkaan. Itselläsi saattaa olla paineita jos kaveripiirissä on paljonkin pareja. Anna ajan kulua, kyllä se unelmien prinssi tulee kohdalle, ihan varmasti. Kun me tapasimme olin reilu 30 vuotias, joten ei ihan teinejä enää.
Oma neuvoni onkin, että älä stressaa. Ole oma itsesi ja anna ajan kulua. Sitä ei koskaan tiedä mistä se unelmien prinssi löytyy. Se voi löytyä yllättävän läheltä..