Se on perjantai ja mulla on tylsää joten kysyn teiltä naisilta yhtä asiaa mikä on mua hetken aikaan mietityttänyt.
Naisiltahan kuulee tota "Se oikea" juttua aika paljon, eli jokaiselle naiselle pitäisi olla juuri se oikea mies jossakin. Itse en ole miesten kuullut ikinä puhuvan tosta "Se oikea" termistä, muutenkin omasta mielestäni koko toi termi on täysin absurdi. Ei ole "oikeaa" on vain "oikeanlaisia", eli ihmisiä jotka eivät omaa täydellisiä piirteitä vaan muutamia lähes täydellisiä mitkä tekee tästä ihmisestä hyvän kumppanin.
Olenkin tässä pähkäillyt kun naiset sitten joskus turhautuvat ja alkavat sanomaan ettei hyviä miehiä ole yhtään jne, eli syyllistetään miehiä tästä niin johtuuko se turhautuminen siitä, että naisille on opetettu jo pienenä (prinsessasadut jne) se, että jokaiselle naiselle on juuri "Se oikea", prinssi rohkea olemassa jossakin?
Eli periaatteessa nainen etsii koko elämänsä juuri sitä täysin oikeaa kumppania ja esim "Se toiseksi oikea" tyrmätään koska hän ei ole "Se oikea" vaan omaa muutaman "huonon" piirteen? Esim. "Se oikea" harrastaisi maalausta ja teatteria, mutta "Se toiseksi oikea" harrastaakin jalkapalloa ja hiihtoa tai "Se oikea" on ruskea silmäinen ja "Se toiseksi oikea" on sinisilmäinen joten "Se toiseksi oikea" tyrmätään ja jäädään odottamaan edelleen sitä parasta.
Tää kysymys on oikeastaan teille naisille jotka olette olleet kauan sinkkuina ja mahdollisesti juuri sanotte aina kavereillenne ja täällä netissäkin ettei hyviä miehiä ole olemassakaan. Uskotteko juuri te naiset tuohon "Se oikea" tarinaan? Onko teidän mielestä jokaiselle olemassa jossain se täydellinen kumppani?
Tää teoria selittäisi aika pitkälti sen miksi naiset ovat niin ronkeleita livenä ja varsinkin nettimaailmassa. Eli pienikin "virhe" miehessä tekee hänestä "Se toiseksi oikea":n tai "Se 16 oikea":n ja täten se mies pitää tyrmätä, koska hän ei ole juuri "Se oikea".
Uskotteko te "Se oikea"-tarinaan?
Naisiltahan kuulee tota "Se oikea" juttua aika paljon, eli jokaiselle naiselle pitäisi olla juuri se oikea mies jossakin. Itse en ole miesten kuullut ikinä puhuvan tosta "Se oikea" termistä, muutenkin omasta mielestäni koko toi termi on täysin absurdi. Ei ole "oikeaa" on vain "oikeanlaisia", eli ihmisiä jotka eivät omaa täydellisiä piirteitä vaan muutamia lähes täydellisiä mitkä tekee tästä ihmisestä hyvän kumppanin.
Olenkin tässä pähkäillyt kun naiset sitten joskus turhautuvat ja alkavat sanomaan ettei hyviä miehiä ole yhtään jne, eli syyllistetään miehiä tästä niin johtuuko se turhautuminen siitä, että naisille on opetettu jo pienenä (prinsessasadut jne) se, että jokaiselle naiselle on juuri "Se oikea", prinssi rohkea olemassa jossakin?
Eli periaatteessa nainen etsii koko elämänsä juuri sitä täysin oikeaa kumppania ja esim "Se toiseksi oikea" tyrmätään koska hän ei ole "Se oikea" vaan omaa muutaman "huonon" piirteen? Esim. "Se oikea" harrastaisi maalausta ja teatteria, mutta "Se toiseksi oikea" harrastaakin jalkapalloa ja hiihtoa tai "Se oikea" on ruskea silmäinen ja "Se toiseksi oikea" on sinisilmäinen joten "Se toiseksi oikea" tyrmätään ja jäädään odottamaan edelleen sitä parasta.
Tää kysymys on oikeastaan teille naisille jotka olette olleet kauan sinkkuina ja mahdollisesti juuri sanotte aina kavereillenne ja täällä netissäkin ettei hyviä miehiä ole olemassakaan. Uskotteko juuri te naiset tuohon "Se oikea" tarinaan? Onko teidän mielestä jokaiselle olemassa jossain se täydellinen kumppani?
Tää teoria selittäisi aika pitkälti sen miksi naiset ovat niin ronkeleita livenä ja varsinkin nettimaailmassa. Eli pienikin "virhe" miehessä tekee hänestä "Se toiseksi oikea":n tai "Se 16 oikea":n ja täten se mies pitää tyrmätä, koska hän ei ole juuri "Se oikea".
Uskotteko te "Se oikea"-tarinaan?
Vastaukset 67
Vanhimmat
Oon täysin samoilla linjoilla kanssasi. "Sen oikean" tai "Unelmien miehen" etsiminen jää kyllä unelmaksi. Parempi vaan puhua, että henkilö tuntuu "oikealta" eli on juuri sopiva, niin lähellä täydellistä kuin mahdollista. Loppupeleissä kaikissa on jotain sellaista mikä ei täysin miellytä mutta toimiva parisuhdehan on pullollaan sopivia kompromisseja sekä sitä, että ei välitä toisen epäideaalisuuksista.
Mutta en kyllä usko, että läheskään kaikki asettaa sille oikealle täysin täsmällisiä määreitä, kuten tuo "teatteriharrastus" tms. "Se oikea" on kaiketi juurikin se joka tuntuu just siltä.
Siihen en pysty uskomaan, että tässä maailmassa olisi juuri "se oikea", joka on tarkoitettu minua varten mutta voin kyllä uskoa siihen, että joku on juurikin sopiva henkilö minulle ja tuntuu oikealta :)
Uskon siihen Vähiten Väärään.
Olen ollut sinkkuna lähes koko aikuisikäni, olen päälle 30. En ole koskaan hakemalla hakenut mitään, en koe että siinä on mitän järkeä. Tulee jos on tullakseen, jos ei niin sitten ei.
Nykyään viihdyn yksin todella hyvin enkä halua ketään sekoittamaan tätä toimivaa "pakettia". Vei aikaa päästä tähän tilaan, nyt minulla on oma elämä omine juttuineni ja rutiineineni enkä tahdo enää pettyä enkä sen vuoksi ottaa turhia riskejä. Aikamoinen ihme täytyy tapahtua että vielä seurustelisin joku päivä vakavasti.
Mitä pidempään on yksin sen mukavammalta se tuntuu. Treffailukin ahdistaa jos se jatkuu kauan sellaisena "en tiedä mitä oikeasti haluan"-tyylillä, jos molemmat vain kokeilee "mitä jos"-tyylillä ei siitä mitään tule, kannattaa lopettaa koko homma. Ihmisen tapaaminen pitäisi kuitenkin tuntua joltakin muuten ei kannata vaivautua uusiin tapaamisiin, enkä tarkoita tällä mitään "lähti jalta alta" vaan ihan kiinnostuksen heräämistä. Suhteisiin tarvitaan sitoutumista ja oikeaa halua, sitä minulta ei löydy joten pidättäydyn parinmuodotuksesta.
Pidän haaveilusta, mutta ymmärrän todellisuuden. Uskon siihen että minä vain olen niin erilainen kuin muut(ainkain kun kuuntelee tuttavien/työtovereiden/kavereiden/sukulaisten juttuja, olen kuin toiselta planeetalta)minun on parempi yksin.
EI. Täydellistä kumppania ei ole olemassakaan. On vain illuusio siitä.
Vaikka olin pienenä suuri prinsessasatujen (ja kaikkien muidenkin satujen, ei sen puoleen) ihailija, en ole koskaan uskonut Siihen Oikeaan tosielämässä. Sanoohan sen järkikin, ja olisi kovin rasittavaa, jos odottaisin kumppanilta, itseltäni tai suhteelta täydellisyyttä. Ihan tavallinen elämä riittää, kiitos. Hyvän kaverin kans se on toisinaan tylsää, toisinaan mahtavaa ja useimmiten aika tasaista. Sopii mulle.
Virheitä on kaikilla, ei ihan täydellistä ole. Sitä tykkää jostain ja toivoo että voisi olla aina yhdessä. Hmm
yhteen siihen oikeaan, mutta mitä tulee noihin satuihin, niin mieti nyt: tv ja kirjat syöttää naisen päähän mielikuvaa romanttisesta, tunteellisesta, kiltistä ja naisia kunnioitavasta miehestä, joka haluaa parisuhteen, eikä nai kaikkea mitä liikkuu. Sitten nainen tulee teini-ikään ja alkaa katsomaan niitä oikeita miehiä. Minulle se ainakin oli niin valtava pettymys, että kesti vuosia hyväksyä, ettei niitä ihania miehiä olekaan olemassa. Edelleen se tuntuu joskus todella pahalta ja toivon ihan vilpittömästi, etten olisi koskaan nähnyt niitä elokuvia ja kirjoja. Jos joskus adoptoin tyttären, en anna hänen olla tekemisissä tuon lajityypin viihteen kanssa, koska haluan hänen ymmärtävän jo pienenä, millaisia miehet oikeasti ovat.
Sadut ja porno banniin, jos naiset ja miehet saisivat sitten paremmin muodostettua pareja?
Jossain sillon ole ollut virhe jos sä kerta olet ihaillut kilttejä ja uskollisia miehiä, mutta silti olet päätynyt kusipäiden seuraan? Ette vain se luonto olisi taas tällä kertaa vienyt järjestä voiton ja ajanut sut testosteronihirmun luo vaikka vieressä olisikon ollut hiljainen ja kiltti neutrimies?
Sen mukavan, ihanan, luotettavan jne. miehen?
Meitäkin on. Joillain vain kestää kasvaa ihanaksi, luotettavaksi jne.
Edes lähellä täydellisiä miehiä ja naisia ei ole olemassakaan.
Joten luovu siitä prinsessa-syndroomasta.
Menee vielä aikaa, ennen kuin tajuat mistä ne ihanat miehet on tehty.
Ikä opettaa.
"Valoa ja pimeyttä, ei siinä ole mitään luonnotonta, kummassakin laulussa
hyvä tunne kasvaa ja kasvaa...Pieni ja hento ote, siinä kaikki..."
pienemmät vaatimukset, luonnollisesti. Mulla on muutama juttu joiden takia en ikinä huoli miestä eli se, että miehen elämä pyörii pillun ympärillä ja että miehillä ei ole romanttisia tunteita. Koska se mitä haluaisin ei sovi yhteen noiden kanssa, en voi koskaan seurustella.
Olisi ollut niin paljon helpompaa, kun edes yksi nainen olisi vaivautunut kertomaan minulle jo ennen teini-ikää, että ai niin, miehillä ei muuten ole romanttisia tunteita ja miehet on parisuhteessa vain seksin takia! Mutta ei, kukaan ei kertonut! Ja tässä sitä ollaan.
miehiä tunne, mutta ei niiden tunne-elämä ole yhtään kehittyneempi kuin renttujen. Ei minua kiinnosta pelkkään panemiseen perustuva suhde.
Tuo on nyt vaan tota miesten propagandaa että muka "kiltti ja kunnollinen" mies olisi sen kummempi kuin se "pahis renttu" what ever. Ei todellakaan ole, kaikki samanlaisia tunnekylmiä rynkyttäjiä. Been there, done that, nyt onnellisin yksin!
himokkaasti sinua lääppimässä ja kehumassa, sinä ahdistut ja alat luulla miestä homoksi tai impotentiksi, kun se ei ole koko ajan nylkyttämässä sinua.
Runot? Leffat? Kirjat? Vastaus: miehet.
Tunnetko rehellisesti sanottuna yhtään naista? ET.
Nehän myyvät.
Ketkä ostavat? Haaveilevat ja rakkaudekipeät naiset!
Miehillä ei ole "romanttisia" tunteita, mutta monet miehet eivät ole suhteessa pelkästään seksin takia, vaan etsiä esim. hyvää yhteyttä naiseen. Tai okei, tunteita voi olla naista kohtaan, mutta kaikki romantiikka on niin epäaitoa.
Jotenkin tulee mieleen, että vikaa on myös (tai ehkä jopa enemmän) niissä naisissa, jotka valittavat, että miehet ei ole kiinnostuneita kuin seksistä. Tulee mieleen, että tuolla naisella ei ole tarjota muuta kuin sitä seksiä.
olla tarjolla? Kiinnostaisi tietää.
Kumppanuutta, ilojen ja surujen, haaveiden ja arjen jakamista, mukavaa seuraa, sitoutumista jne.... ja toki sitä seksiäkin. Jos nainen ei pysty osoittamaan, että hän on mukavaa seuraa muutenkin kuin sängyssä, niin turha itkeä, että miehet eivät ole kiinnostuneita kuin seksistä.
riittäisi luettelemasi asiat että mies jäisi naisen luo. Niin monesti sivusta seurannut...
Ei se aina naisen vika voi olla jos miehelle ei riitä.
romanttisilla tunteilla ihastumista, rakastumista ja rakkautta, joita miehet ei tunne. Miehet vain kiintyy, kuin eläimet ihmiseen joka eläintä ruokkii. Mulle se kiintyminen on täysin arvoton tunne, koska silloin minun tilallani voisi olla vaikka pystyynnostettu sika, joka osaisi laittaa ruokaa ja jolta saisi seksiä.
ole ollut kummankaanlaisia suhteita, vaan perustan mielipiteeni siihen, miten miehet puhuu naisistaan naisten selän takana. Ja tyhmät naiset uskoo...
"Ei se aina naisen vika voi olla jos miehelle ei riitä."
Tietenkään se ei ole naisen vika. Ei kukaan nainen voi olla riittävä kenelle tahansa miehelle. Haaveet ja tulevaisuuden suunnitelmat, elämän arvot ja muut asiat jotka eivät näy päälle, mutta ovat tärkeitä, vaihtelevat kaikilla ihmisillä.
Nainen/mies voi aluksi katsoa, että tuostapa otan lapsilleni isän/äidin ja asutaan onnellisina järven rannalla Punkaharjulla. Sitten paljastuukin, että se mies/nainen ei tahdokaan koskaan lapsia ja tahtoo asua Helsingissä koko ikänsä. Ihastuksen ensivaiheilla kumpikin on varmaan oikeasti aika tosissaan, mutta kun paljastuu, ettei haaveet kohtaa (tai paljastuu jotain muuta esim. elämänarvoihin tai ihan vaan johonkin mieltymyksiin liittyvää), niin suhde tai aluillaan oleva suhde jää siihen eikä tuo varsinaisesti ole kenenkään vika. Noilla ihmisillä ei ollut vain tarjota itsestään toiselle sitä kumppania, jota toinen hakee sinne Punkaharjulle tai Helsinkiin.
Ei siis voi sanoa, että joku on vain seksistä kiinnostunut tai voi joissain tapauksissa, mutta todelliset pelimiehet/-naiset onkin ihan eri juttu. Se joka "halusi vain seksiä" halusi vain seksiä, koska toisella ei ollutkaan muuta tarjota. Jos aina vaan törmää niihin, jotka tahtoo vain seksiä, niin voi kysyä itseltään, että etsiikö kumppania itselleen ihan vääristä paikoista/piireistä.
Kyllä monetkin miehet ihastuvat naisiin, jotkut myös rakastuvat, väitän. Jotkut miehet muuttuvat aika puudeleiksi rakastuessaan. Naiset eivät yleensä pitkään käsittele tällaista nössöilyä kovin rakentavasti, joten evoluutio karsii liian tunteelliset miehet. Se komea, sosiaalinen pelimies baarissa ei rakastu sinuun, mutta saa todennäköisesti geeninsä siirtymään eteenpäin.
Omasta mielestäni rakastaminen näkyy miehessä parhaimmillaan siten, että mies ei tule liian riippuvaiseksi naisesta, vaan pystyy säilyttämään itsenäisyytensä ja tolkun touhuissaan.
"Omasta mielestäni rakastaminen näkyy miehessä parhaimmillaan siten, että mies ei tule liian riippuvaiseksi naisesta, vaan pystyy säilyttämään itsenäisyytensä ja tolkun touhuissaan." Vai niin... :D Eli sinulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä on rakkaus. Tyypillinen mies.
Kyllä saduilla on paikkansa. Onhan ihmisillä mielikuvitus ja halu haaveilla. "Se oikea" on pikemminkin yleisnimitys kaikille, joittenka kanssa voisi paremminkin synkata. Tuskin kukaan nyt kuvittelee, että maailmassa oli yksi tällainen ihminen aina yhtä ihmistä kohti, mutta varmaan menee niin, että joillain ihmisillä on suurempi repertuaari niitä, joittenka kanssa heillä voisi olla läheisempikin suhde ja vastaavasti on niitä, joilla tämä joukko on rajallisempi. edelliset ovat usein ekstroverttejä ja jälkimmäiset jollain tapaa rajallisia sosiaalisissa suhteissaan.
Vertaisin näin: jotkut ovat ikään kuin kaikkiruokaisia (kunhan on vaan nuori ja laiha -tyyliin, millään muulla ei niin väliä) ja joittenkin listalta löytyy vain gourmeta (pitää olla monipuolisesti kiinnostava/kiehtova/puoleensa vetävä jne. henkilö, ennenkuin voisi ajatella yhtään mitään sen enempää. Sitten vasta on nam, nam...).
:) Hyvää jatkoa prinsessasatujen maailmaan!
En selkeästi kuulu tämän kysymyksen kohdevastaajiin, mutta en silti malta olla laittamatta sinulle yhtä aforismia, joka sopinee tilanteeseen :D
"Ei mikään ole niin ihanaa kuin tavata se ainoa oikea nainen. Se on yhtä ihanaa joka kerta." (John Barrymore)
Kysyjä on oikeassa. Naiset hakevat "sitä yhtä oikeaa" ja kun sellainen tunne tulee, että se sattuu kohdalle niin kaikki muut miehet manettävät seksuaalisen kiinnostavuutensa naisen silmissä joksikin aikaa, joskus jopa lopullisesti. Miesten osalla näin ei ole. Vaikka mies rakastuu, hän katsoo aina useimpia muitakin naisia edelleenkin pariutumismielessä. Tähän on evoluutioteoreettiset perusteet.
Käsite "se oikea" on vain eräs tapa ilmaista, että naiset ovat pariutumisessaan erittäin valikoivia ja heillä on sisäänrakennettu toive paremmasta kumppanista kuin mitä kulloinkin on tarjolla ja tämä johtaa pariutumisesta kieltätymiseen vaikka edessä olisi suurikin uroslauma. Äärimillään tämä valikoivuus saattaa johtaa pariutumisen pitkittymiseen jopa niin, että se ei ehdi tapahtua ollenkaan hedelmällisen iän puitteissa ja näin jälkeläisiä ei naiselle synny lainkaan.
Mitä tulee kriteereihin siitä, että millainen sitten on "se oikea", niin tässä on juhlapuheiden ym. kirjoitusten ja todellisen elämän välillä suuri ero. Virallisesti voidaan esim. ystäville määritellä hyväksyttäviltä tuntuvat normit ja viitataan kulttuuriharrastuksiin, lukeneisuuteen yms. Tämä kaikki on kuitenkin nyky-yhteiskunnan mukanaan tuomaa kuorrutusta. Esimerkiksi kysyjän mainitsema maalausharrastus voidaan mainita, jotta vaatimusten esittäjä kuulostaisi sivistyneeltä, vaikka tosiasiassa maalaus- tai muu kultturiharrastus on useimille naisille tiedostamaton varomerkki miehen mahdollisista homoseksuaalisista taipumuksista ja siten mitä suurimmassa määrin epätoivottava ominaisuus. Perimmältään kriteerit ovat yhtä primitiitiviset kuin kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Voiman ja väkivallan käytön hallitseminen on miehessä tärkeää ja nykynaiset pystyvät nämä ominaisuudet miehestä haistamaan yhtä lailla kuin kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Haistamisen on tässä yhteydessä tieteeellisesti osoitettu tarkoittavan aivan konkreettista haistamista eikä pelkästään kuvaannollista. Niinpä onkin naisen ystävättärillä monasti ihmettelemistä kun juhlapuheissaan kulttuuripersoonaa ja taidenäyttelyseuraa etsinyt ilmoittaakin "sen oikean" olevan lihaksikas moottoripyöräilijä, joka sattuukin muuten usein olemaan juuri se samainen ihannemies, joka noiden ystävättärienkin silmissä on lähellä "sitä oikeaa".
Siis vastaukseni on, että naiset mitä suurimmassa määrin etsivät "sitä oikeaa" ja se miten ja miksi se tapahtuu on sekin loppujen lopuksi luomakunnan kokonaisuutta ajatellen varsin ymmärrettävää.
Kun seuraavan kerran menet ruokakauppaan niin katsopa minkälaisia ovat perheelliset miehet. Tavallisia miehiä, hyvin kaukana mainitsemastasi miestyypistä (se lihaksikas prätkäjätkä).
Mitenkäs tämän selität? Kaikki perheelliset ovat pääosin ihan tavallisen oloisia, näköisiä miehiä. Ihan erilaisia kuin sinun lausunnossasi. Miksi näin?
ehkäpä nämä naiset ovatkin niin viisaita, että tietävät jo etukäteen ettei se lihaksikas moottoripyöräilijä, joka huristaa kulttuuriset taidenäyttelyt ja lukemiset vauhdilla ohitse ole SE OIKEA sinne todelliseen elämään. Toki osan täytyy konkreettisesti se itse haistella ja todeta, ja näin syntyy näitä ystävättärien hämmästyneitä kulmien nostoja.
Toki on näitä lukeneita ja kulttuurista myös taiteista kiinnostuneita lihaksikkaita moottoripyöräilijöitä, jotka patistavat suomen toivoja maalaamisen pariin, heti tuli mieleen eräskin erityisluokanope... :>>
No ei minun ihastukseni kohde ainakaan mikään lihaksikas luolamies ole vaan ihan tavallinen mies ja itse olen tavallinen nainen. Ja saman olen havainnut muissakin ihmisissä, ystävieni miehet ovat kyllä kaikkea muuta kuin mitä täällä palstalla kuvitellaan. Eli tavalliset ihmiset löytävät tavallisia ihmisiä.
ei olekaan sitä juuri tarkoitin tuolla, ei sellainen ole minunkaan vaan ihan tavallinen karvanaama joka tykkää liikkua ja ulkoilla.
kehoitan jokaista nuorta neitiä miettimään millainen tulevan miehen tulisi olla ja millaista on tulla rakastetuksi ja rakastaa, ja pitää siitä viimeiseen saakka kiinni eikä valita sitä toiseksi parasta vaihtoehtoa ja vielä pahempaa kadottaa omaa itseään.
Pääsee paljon helpommalla noin pidemmän päälle ja mua ainakin harmittaa ettei mulle kukaan pienenä lukenut yhtään prinsessasatua eikä muutakaan, vain ja ainoastaan iso broidit luki mustanaamiolehtiä ja faija pari kertaa aku ankkaa, kunnes opin itse lukemaan siinä viiden vanhana ja silloinkaan en löytänyt niitä prinsessasatuja, vaan tex willereitä vintiltä :>>
En usko.
Mutta uskon siihen, että sen pitää olla mulle oikea.
Ei puhuta muutamasta huonommasta piireestä, vaan siitä, että mitä virheitä voi kestää ja mitä ei.
Miehet nyt ei välitä, koska ne ei osaa ajatella senkään vertaa.
Parisuhteeseen kannattaa kuitenkin valita oikea.
Itselleen oikea.
Jos tykkäät tempperamenttisista on turhaa valita hiljaista, jos hiljaisista, ei kannata valita sitä rempseintä pölöttäjää.
Sitten vaan taas valitetaan siitä "kun toikin on tommonen".
Jokaiselle on olemassa täydellinen kumppani, olen havainnut sen olevan aina juuri se, kenen kanssa kulloinkin on.
Se ei ole välttämättä ihana ja joskus luulee, ettei sitä ole tilannut, mutta sitten huomaakin, että se oma 50% suhteesta tilasi juurikin sen, mitä sai.
Alistuva saa alistajan, turvaa toisesta etsivä määräävän, määräävä nynnerön, kuuntelutaidoton hiljaisen, huomiota kaipaava mustasukkaisen, se joka vaan ihastuu omiin mielikuviinsa: vain sen mitä arpa sattuu tuomaan.
Ja se on ihan sillä hetkellä se oikea.
Vaikka se ois hatullinen paskaakin.
Eikä kaikki suhteet kestä, mutta se ei tarkoita ettei ne ois juuri oikeita juuri silloin kun ne on.
Mutta kannattaa tyrmätä kaikki ne, nätisti kyllä, kenen kanssa ei halua olla, oli syy sitten mikä tahansa.
Koska jos ei halua, niin sitten ei halua.
Silloin on yksin.
Paitsi jos löytää jonkun kenen kanssa sitten haluaa olla.
Hyviä ihmisiä ei ole olemassa ja on olemassa.
Ihminen tekee aina parhaansa, huonoilla eväilläkin ja surkealla lopputuloksellakin, se on paras mihin se henkilö silloin pystyy.
Joten kuka sitten on hyvä?
Se joka sulle on hyvä, on sulle hyvä.
Ihmiset syyllistävät toisiaan, koska eivät halua nähdä omia virheitään.
Olet varmasti huomannut saman piirteen miehissäkin.
Minä olen.
Mutta virhe toistuu niin kauan kunnes sen tajuaa.
Osa on kyllä tottakin, siitä että hyviä ihmisiä on vähän.
Ihmiset on itsekeskeisempiä ja pinnallisempia kuin varmaan koskaan.
Tai näin mun mielestä.
Parisuhde ois kiva, mutta vain jos se ois kiva.
Ikävät ei ole.
Ihan juuri noin ajattelen minäkin. Ja kokemusta on aika monesta hyvästä/huonosta suhteesta.
Voi olla, että joku etsii sitä oikeaa ja pettyy kun ei löydä. Liian tiukka ei kannata kriteereissään olla, mutta tietysti pitää tietää, mitä tahtoo.
Mä en etsinyt sitä oikeaa, mutta täytyy nyt myöntää kun sellainen on kainalossa, että on niitä ainakin olemassa. Eli täydellisesti sovimme toisillemme vaikka emme täydellisiä olekaan. Kyllä se pitää myöntää, että se se oika on kun ei kenenkään kanssa ole ikinä yhtä hauskaa, kivaa, upeaa, rakkauden täyteistä, himokasta, mukavaa, älyllistä jne ole ollut.
...no tämä mies ainakin on.... :)
mutta naisväen juttuja elämäni varrella kuulleena voinen sanoa, että valitettavasti myös riittää loputtomiin miehiä, joitten vanhemmat eivät ole osanneet osoittaa tunteita lapselleen, silloin kun nuo miehet vielä olivat lapsia....
Mutta tämä mies jokatapauksessa on romanttinen. Haluaisi naisihmisen jota halata ja pussata, ja tehdä yhdessä kaikenlaista mukavaa, sitoutua ja elää yhdessä loppuelämä keksien aina mukavia romanttisia piristyksiä parisuhdetta lämmittämään niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. :)
Mutta jotta asiat eivät olisi liian helppoja, niin parisuhteitten muodostamista vaikeuttamaan joku "fiksu" on keksinyt, että tunteellisissa miehissä on jotain vikaa ja että naisten pitäisi välttää sellaisia. Käsitelläämpäs tunteellinen mies asiaa.
Eräässä viestiketjussa joku sanoi: "Naiset eivät yleensä pitkään käsittele tällaista nössöilyä kovin rakentavasti, joten evoluutio karsii liian tunteelliset miehet."
No mitä se "nössöily" sitten on?
Ja MISSÄ muka kulkee raja, millainen romantiikka on tuota naisten inhoamaa "nössöilyä" ja millainen kuuluukin unelmien miesten ominaisuuksiin?
Tekisi mieleni sanoa, että tuo on yleistämistä, että eiväthän kaikki naiset noin ajattele? ...mutta kyllä siinä on melkoinen totuuden siemen.
Vuosikymmenet on telkkarin teeveesarjoissa ja lehdissä ja kirjoissa toitotettu, että naisten mielestä "tunteellinen mies on kiva hetken leikkikalu, mutta ei siitä omaksi mieheksi ole". Tulee väkisinkin mieleen, että monet naisetkin lienevät sisäistäneet nuo lukemansa ja kuulemansa asiat ainoana "totuutena"?
Makunsa kullakin, luulen minä, toinen tykkää tunteettomasta jääräpäästä ja toinen halaajasta. Mutta silti kyllä tuntuu, että tunteellinen mies on useimmille naisille jollainlailla halveksittava olento. Voi olla kärjistämistä, mutta tuolta se tuntuu.
Onko se sitten ihan vaan niin, että kun naisilla on (ellei huono kasvatus ole niitä laimentanut pois) hoivaamisen ja tunteellisuuden tarve, niin vaikka he päällisin puolin tunteellista miestä kaipaisivatkin omakseen, niin alitajuisesti vaistonvaraisesti he kuitenkin etsisivät jotain aivan päinvastaista, jotain perimiehistä miestä. Siis yritän sanoa, että liekkö niin, että naiset vaistonvaraisesti etsivät juuri sitä mitä he eivät itse biologisista syistä ole, eli että joku perimiehinen, naista ja lapsia ymmärtämätön jörrikkä täyttää unelmapuolison kriteerit miehisyydellään ja tunteellinen mies, joka voisi olla loistoisä ja parisuhteen piristäjä, taas koettaisiin alitajunnassa "naisena", kun eihän heterosuhdetta hakeva nainen naista halua, vaan miehen. En tiedä onko näissä pohdinnoissa minkä verran totuutta, mutta jonkun verran varmasti on. Ja yleistämistä tässä nyt varmasti oli ihan tarpeeksi, mutta jotenkin piti saada ajatukset "paperille". :)
Ja ymmärrän kyllä, että tuo "nössöilevän" miehen pois heivaaminen ei ole aivan mustavalkoinen asia. Kyseessä on varmasti myös hyvin paljon ihan MAKUASIAA! Jos mies ei muuten vaan "kolahda", niin meneehän siinä maku ja mielenkiinto. Enhän minäkään "mauttomasta" naisesta jaksaisi kiinnostua hetken juttelua enempää. Mutta kun kyseessä oli tunteellinen mies, niin sehän se tulee ystävättärille päällimmäisenä asiana kuvailtua, kun kerrotaan että millainen se tylsä ja huono mies olikaan! :D Ja taas juttu leviää naisten keskuudessa, että tunteelliset miehet ovat huonoja... :D ...vaikka kyse saattoi olla yhteensopimattomista henkilökemioista. :)
En yritä sen kummemmin puolustella enkä syytellä ketään, ajattelin vain tuoda uutta näkökantaa tähän luutuneeseen asiaan. :)
Sanotaan tähän nyt vastapainoksi, että ei minuakaan kiinnosta tunteettomat naiset, jotka eivät ymmärrä romanttisten hetkien päälle.
Parisuhdetta kaipaan, mutta Mieluummin olen yksin, kuin erehdyn enää romantiikkaa vierastavan naisen kanssa yhteen. :) Ei siitä tule kuin harmia ja paha mieli.
Romantiikkaa elämässä olla pitää! :)
Kun vain olisi niitä romanttisia naisia olemassa! :D
Kiitos kivasta analyysista :)
Olen jo pitkään miettinyt, että mitä se romantiikka on. Meille tuputetaan tietynlaista Hollywoodromantiikkaa, mutta onko oikea romantiikka sellaista? Onko se vaan opittua?
Tapailin hetken miestä, joka varmaan oli romanttinen, siis opitun romanttinen. Hän yritti tehdä vaikutuksen tarjoamalla hienon illallisen ravintolassa, ojensi ruusun tullessani, auttoi istumaan jne.
Hän vei minut piknikille, syötti kuoharia ja mansikoita.
Kun vierailin hänen luonaan, hän sytytti saunaan tuikkuja ja muuallekin ja tarjolla oli viinirypäleitä ja viiniä ja juustoja.... jne.
Hän puhui koko ajan kuinka varaskas on ja kuinka rikas hänen sukunsa on. Yritin sanoa, ettei kiinnosta. Miehessä ei ollut mitään aitoa, ei sellaista romantiikkaa jota minä kaipaan.
Kun ehdotin, että lähdetään yhdessä mustikkaan, keitetään nokipannukahvit jne, niin ei kiinnostanut. Ei myöskään mökkeily, eikä minun vaatimaton kämppä treffailuun.. Eikä juttu kestänytkään paria viikkoa pitempään, vaikka periaatteessa hänhän tarjosi juuri sitä, mikä meille on opetettu olevan romanttista.
Mies ei ollut vain p...n peräss, sillä hän halusi naimisiin, oli kuulemma jo ikää sen verran ja varallisuuttakin riittävästi.. Ehkä jonkun mielestä hylkäsin tosi ihanan romanttisen miehen, mutta minusta hän ei ollut romanttinen.
Niin, mitä romantiikka on?
Määrittele romantiikka.
Moni mies on sitä mieltä, että romantiikka on sellaista seksiä edeltävää toimintaa joka johtaa seksiin. Oman naisen kanssa sitä ei ainakana tarvitse harrastaa.
Toinen kysymys. Kirjoitat että naisilla on hoivavietti ja ovat tunteellisia jollei huono kasvatus ole vienyt ko. tunteita pois. Mihin tuon perustat? Siis oletko sitä mieltä että huonoista kotioloista oleva nainen on kylmä, tunteeton koska ei ole saanut lapsena rakkutta osakseen? Päinvastoin, moni rakkaudettoman lapsuuden elänyt nainen nimenomaan haluaa oman perheen.
Toinen asia. Hoivavietti. Minulla ei ole koskaan ollut hoivaviettiä. Ei varsinkaan hoivaviettiä, joka kohdistuisi mieheen. En silti ole kylmä, tunteellinen enkä epäromanttinen.
Nykyajan miehillähän on sellainen "ihanne" nainen jota palvotaan ja jota pitää näyttää kavereille, iältään nuori, seksikäs...jne .. ulkonäkö menee kaiken edelle.
Rahaa pitäisi olla rutkasti tai hänellä on oltava ainakin hyvä työpaikka. Sitten vasta tulevat nekin tunteet kun ulkoiset seikat ovat kunnossa.
Nykyaikana ei selllainen tavallisissa harrastuksissa, luonnossa viihtyvä nainen kelpaakaan. Kukapa arvotaisi esim marjareissulla eteen tullutta kaunista valkeita lumpeita melkein täynnä oleva lampea tai nuotiolla keitettyä kahvia, metsän rauhaa?
Mielestäni romantiikkaan kuuluu kaikkea muutakin kuin seksiasentoja, ravintolaillallisia, rahoilla kehumisia, ym.
Mielestäni tunteellisen miehen ei tarvitse erikseen korostaa tunteelisuuttaan vaan senhän näkee sitten kukin itse kun alkaa harrastukset käymään yksiin ja romantiikka tulee sen mukana.
Hyvää onnea kaverin löytämiseen! Toivottavasti hän kävelee vastaasi ihan yllättäen. Saattaa olla lähelläsikin. Romanttiset miehet ovat kivoja.
Olen huomannut, että miehet eivät puhu "siitä oikeasta" samaan tyyliin kuin naiset, mutta kyllä niitäkin miehiä on jotka uskovat siihen, että joku voi olla heille "se oikea" jonka kanssa ollaan loppuelämä.
Itse olen halunnut jo pikkutytöstä asti löytää "sen oikean". Minulla oli vahva käsitys siitä millainen "sen oikean" tulisi olla ja olin pettynyt kun suhteeni kaatuivat eivätkä onnistuneetkaan nuorena. Sitten kun vahingoista viisastuneena lopulta törmäsin "siihen oikeaan" tiesin hänen olevan "sen oikean". Se tuntui vain niin hyvältä, turvalliselta ja lopulliselta. Minusta ihminen on löytänyt "sen oikean" kun hän ei voi enää kuvitella elämää ilman "sitä oikeaa". Aikaisemmissa suhteissani tiesin aina sydämmessäni suhteiden kaatuvan ennemmin tai myöhemmin ja mietin usein alkuhuuman jälkeen, että elämä olisi parempaa ilman tuota ihmisitä ja olisin onnellisempi ilman tuota ihmistä tai jonkun muun kanssa. Nyt tunne on muuttunut. Eli näen meidät yhdessä mummona ja vaarina, myötä ja vastamäessä enkä voisi enää kuvitellakaan eläväni ilman häntä.
"Sillä oikealla" minun kohdallani on erittäin paljon niitä ominaisuuksia joita mieheltä olen aina toivonutkin. Kaikista tärkeintä minulle on kai aina ollut se, että mies on raitis ja omaa tunneälyä. Vaikka mies olisi ollut hyvännäköinen ja rikas niin sellainen ei ole minua koskaan kiinnostanut vakavasti jos häneltä on puuttunut hyvä sydän tai hän on baareissa laukkaava juoppo. Eli periaatteessa tuossa ei ole kysymys mistään prinsessakompleksista vaan ihan siitäkin millaista elämää itse haluaa elää ja millaisen elämän se mies pystyy naiselle tarjoamaan. Harrastukset ja muut yhteiset jutut tulevat lisänä suhteessa eikä kaiken tarvitse olla 100 prosenttisesti nappiin kuten tuossa väität. Naisia on turha syyllistää siitä, että miehet itse valitsevat olevansa pelureita, juoppoja, mammanpoikia jne. Tottakai jokainen itseään kunnioittava nainen haluaa elää hyvää onnellista elämää. Eiväthän miehetkään halua minkälaista naista tahansa itselleen, onhan heilläkin käsitys siitä millaisen naisen kanssa tahtovat elämänsä jakaa.
"Itse olen halunnut jo pikkutytöstä asti löytää "sen oikean". Minulla oli vahva käsitys siitä millainen "sen oikean" tulisi olla ja olin pettynyt kun suhteeni kaatuivat eivätkä onnistuneetkaan nuorena."
"Aikaisemmissa suhteissani tiesin aina sydämmessäni suhteiden kaatuvan ennemmin tai myöhemmin ja mietin usein alkuhuuman jälkeen, että elämä olisi parempaa ilman tuota ihmisitä ja olisin onnellisempi ilman tuota ihmistä tai jonkun muun kanssa."
Voisiko tää johtua siitä, että nuorena sitä etsittiin enemmän ulkoisilla perusteilla sitä komeaa miestä mitkä on yleensä narsisteja ja sitten kun tarpeeksi monta kertaa sai sormilleen tollasten miesten kanssa niin sitä osaa etsitä miehiä muillakin kriteereillä?
Sitten kun ikä tuo mukanaan enemmän näkemystä elämästä niin muut kriteerit tulevat tärkeämmiksi ja sitä kautta myös voi löytää hyvän miehen?
Eli alkuun nuorena etsitään sitä joka luo sen seksuaalisen jännitteeen, "kemian", ja vanhempana ja viisaampana valitaan se jonka kanssa on oikeasti hyvä olla?
Onko tossa teoriassa mitään perää vai vain metsään mennyt veikkaus? :)
Mä luulen, että kysymys on siitä että nuorella, noin 18-22 vuotiaalla naisella ei ole vauvakuumetta ja miesmaku on sitten sen mukainen eli miehen isäominaisuudet eivät kiinnosta. Nuoret naiset eivät ole tosissaan miesten kanssa (eikä ensimmäisen vastaantulijan kanssa tarvitse mennä naimisiin tietenkään).
Kun vauvakuume iskee, nainen haluaa sellaisen miehen jonka kanssa voi perustaa perheen. Luotettavuus on hyvin tärkeä ominaisuus miehessä.
En minä usko että mistään näpeille saamisesta tms. tarvitsee olla kyse vaan naisen ajatusmaailman muuttumisesta kun vauvakuume/perheenperustaminen on ajankohtaista.
Minä olen aina ollut kiinnostunut hyvännäköisistä miehistä koska he ovat aina kohdelleet minua hyvin, tiedoksi vaan.
Kukaan komea mies ei ole koskaan minun kuulteni tai minulle noin naisvastaisia juttuja esittänyt kuin mitä te täällä palstalla kirjoittelette.
Useimmat komistukset ovat lisäksi tasa-arvoa kannattavia.
Että tuosta miesten ulkonäköasiasta olen täysin eri mieltä.
no vähän meni metsään joo :) siis minulla on ollut myös miehiä jotka eivät täytä nykyisiä komeus kriteerejä myös nuorena. Suhteeni miehiin kaatuivat nuorena siihen, että he olivat mammanpoikia tai juoppoja. Ei siihen, että he olisivat olleet komeita pelureita kaikki vaikka toki olen muutaman peluriinkin törmännyt. Itse olen vaan aina ollut taitava jo nuoresta asti haistamaan pelurimiehet eli omalla kohdallani ei oo siitä ollu kyse. Vaan siitä, että en ole saanut mammareita irti mammoistaan enkä juoppoja raitistumaan ja sitäkautta on tullut se pettymys kun huomannut, että omalla rakkaudellaan ei pystykkään kaikkea kantamaan jos toinen on mitä on ja arvot on ihan erit. En edelleenkään ole pinnallinen ihminen, eikä moni muukaan nainen ole.
No joo...ehkä parikymppinen ei ihan ensimmäisenä mieti vauvoja, mutta kyllä minä olen jo melko nuoresta miettinyt millainen mies olisi hyvä isä. Ja nimeomaan tuo raittius ja turvallisuus on ollut siinä listalla kärkipäässä. Kun en ole sellaista löytänyt niin olen yrittänyt muuttaa miehiä nuorena kunnes tajusin, että ei voi toista muuttaa...juopot on juoppoja. Ja kyllähän sitä antaa enemmän joitakin asioita miehille anteeksi kun ikää tulee enemmän...ei vaan jaksa enää välittää siitä niin paljon millainen toinen on eli siinä mielessä tuo Beefcake osui osaltaan oikeaan. Ei vaan jaksa riidellä enää tyhjänpäiväisistä asioista joille ei mitään voi.
Narsisti on ihminen joka alistaa toista ihmistä pönkittääkseen huonoa itsetuntoaan.
Komeilla miehillä on hyvä itsetunto, naisia riitää, ei heillä mitään tarvetta ole alistaa.
Komeat miehet harvemmin vihaavat naisia. Ei ole syytä. Naisia riittää.
Itse en naisvihaisiin miehiin koskisi.
"Nuoret naiset eivät ole tosissaan miesten kanssa"
Tämä riitti, kiitos. :)
kanssa tosissaan. Ehkä perheen perustaminen mutta ei enää vauvan hoitovaiheessa.
Sellaista se on. Miehet harvoin ovat tosissaan naisen kanssa.
seinään niiden nuorien pintaliitäjien kanssa(kauniita, hoikkia, trendikkäitä jne)? Moni nuori mies löytää onnen muutamaa vuotta(max 5) vanhemmasta, sitoutumishaluisesta naisesta.
Muutaman vuoden itseäni vanhempien naisten olevan mitenkään erillaisia. Oma veikkaukseni on, että nainen alkaa vasta sitten sitoutumishaluiseksi kun iskee vauvakuume ja pitää saada joku siittämään ja mahdollisesti elättämään se lapsi. Sen jälkeen mies taas lentää.
Taidan itsekin alkaa samalle linjalle, eli en paskaakaan välitä tulevaisuudesta kunhan pidän hauskaa muilla ihmisillä. Olen tätä jo pitkään pohtinut, vielä en ole siihen alkanut, mutta aika turhalle tää tilanne näyttää ja evoluutio on opettanut meidät sopeutumaan joten taidan itsekin sopeutua tähän tilanteeseen.
Elämä on kovaa ja nallekarkit ei mee tasan. Jos haluat OIKEASTI sitoutua ja viettää elämän muulla tavalla kuin koneen edessä katkeroituen yksin, ala katselemaan vanhempia naisia. Ei se mies mihinkään lennä kun lapsi on maailmassa, ellei se mies sitten ota jalkoja alleen koska arjesta tulee entistä raskaampaa.
Sun täytyy nyt miettiä mitä sä oikeasti haluat. Haluatko edelleen juosta kieli vyön alla niiden kauniiden nuorten pissisten perässä vai löytää oikean rakkauden. Kauneus ja nuoruus on katoavaista, niiden perässä ei kannata juosta.
Ei toisilla ihmisillä "pidetä hauskaa", jokaisella on tunteet ja loppujen lopuksi siinä rikkoo sen toisen lisäksi myös itsensä. Kun mikään ei enää tunnu miltään-syndrooma..
Useinkin ainakin minun kaveripiirissäni naiset kutsuvat niitä oikeanlaisia miehiä yksittäisinä termillä "se oikea". Ei siis tarkoita sitä, että olisi olemassakaan vain yksi oikea. Vaan, että on olemassa yksi oikeanlainen, jonka kassa päätyy lopulta yhteen. Oikeanlaisia voi olla useita, mutta parisuhde muodostetaan kerrallaan vain yhden henkilön kanssa. Jos kukaan nyt käsittää, mitä tarkoitan...
Kuulostaa oudolle ja sinällään naurettavalle kun parin vuoden välein sanotaan "tapasen sen oikean", sit otetaan ero ja taas uusi "se oikea" astuu kuvioihin. :)=
Vasta kuolinvuoteella maatessas ja pidettäessä sitä toista kädessä voit sanoa "tapasen sen oikean" kun on koko elämä vietetty yhdessä.
No se on se sen hetken "se oikea" :D aika on virtaa...
Toi termi on väärä, eli ihmisten pitäisi silloin sanoa "sä olet nyt se oikea" tai "olet tällä hetkellä se oikea" tai jotain vastaavaa, eikä "sä olet se oikea".
Eli eipäs huijata sitä kumppania ellei omisteta kristallipalloa. :)
Mä en ole koskaan kutsunu ketään miksikään oikeaksi, en sen hetken enkä loppuelämän :P
Se Oikea-ohjelma on ihan siisti, kolmosella öiseen aikaan tulee.Kivat juontajat ja kuppi kuumaa kädessä,siis teetä tai kaakaota,ja johan yökukkuminen sujuu,jos ei saa nukuttua.Ei tarvitse osallistua et ois kivaa,aika hassuja skabojakin niillä on!
No minulle ainakaan ei romantiikka tarkoita mitään sellaista typeryyttä, että pitäisi rahoilla levennellä. Tuosta on romantiikka kaukana!!
nuo "hakusessa..." nimimerkin kirjoittamat luonnossa liikkumiset kuuluvat minunkin arjen romantiikkaan. :) Vaikka alunperin tarkoitinkin romantiikalla helliä hetkiä lähekkäin (en välttämättä seksiin johtavaa...) niin Romantiikkaa on useaa eri sorttia, sitä riittävän usein tapahtuvaa hellimistä ja sitten arjen romantiikkaa automaattisesti tapahtuvina kotitöinä, kuin myös että yhdessä hoidetaan kasvimaata, käydään yhdessä lenkillä, luonnossa, jne
Yks Nainen sanoi: "Määrittele romantiikka. Moni mies on sitä mieltä, että romantiikka on sellaista seksiä edeltävää toimintaa joka johtaa seksiin. Oman naisen kanssa sitä ei ainakana tarvitse harrastaa." Sanotaan suoraan, että kuulosti vastenmieliseltä minusta. Tottakai välillä on mukavaa ja aiheellistakin, että romanttiset lähekkäinolohetket johtavat seksiin, mutta minulle romantiikka on hyvin hempeitä hetkiä kahden, ilman että sen tarvitsisi välttämättä johtaa seksiin lainkaan. Ja romanttisia hempeitä hetkiä voi viettää muuallakin kuin vain kotona neljän seinän sisällä. Voihan sitä muuallakin pussata ja istua vierekkäin ja jutella helliä toistensa kainalossa. :) Ja äsken jo mainitsinkin noita noita itsestäänselviä arjen romantiikkoja kotitöitten jakamisesta, yhdessä pitää pihaa kauniina jne... mutta romantiikalla ja hellyydellä tarkotan sitä, että minulle on tärkeää saada usein osoittaa puolisolle, että hän on tärkeä minulle, jos hän on tiskaamassa, tai nyt melkein ihan mitä vaan, yllätän hänet halaamalla ja suukolla tai muuten vaan jotain hauskaa keksimällä. Olen sitä mieltä, että pieniä (ja isompiakin) läheisyydenosoituksia kannattaa jaella usein toiselle, jos on ite ihan täysrätti, niin sitten vaikka pieni kosketuskin, jolla kerrot kuinka hänestä välität. Nyt varmasti ajattelette minusta, että liika on liikaa, mutta onko tullut mieleen, että mitä harvemmin toiselle osoittaa tunteita hellyydenosoituksin, sitä harvemmiksi ne ajan mittaan alkavat käydä. Ja enkä nyt tarkoita että koko loppuelämä pitäisi minuutista toiseen riippua jalassa kiinni halaamassa, tarviihan sitä itsekin välillä "etäisyyttä" jaksaakseen taas olla lähellä. :) Tämmösinä pieninä kirjoituksina kun yrittää ajatuksensa kertoa, niin tulee niin helposti väärinkäsityksiä. :)
En ole sitä mieltä, että huonoista kotioloista lähtöisin oleva nainen olisi automaattisesti kylmä jne. Tunnen kyllä naisihmisiä, jotka ovat hyviä perheenäitejä huolimatta surkeista lähtökohdista, tai juuri sen takia ovatkin hyviä perheenäitejä. Mutta toisaalta, tunnen myös huonoista oloista lähtöisin olevia naisia, joista on tullut kertakaikkiaan ihan kamalia ihmisiä, en tarkoita mitään alkoholia enkä huumeita, vaan että ovat kertakaikkiaan sietämättömiä ja "eikä kaikki ole kotona" .... :/ Juuri pääsin sanomasta, että keskustelupalstoilla tulee helposti väärinkäsitetyksi. Yritin vaan jotain esimerkkiä keksiä. En sen kummempaa. Kun sanoit, ettei sinulla ole hoivaviettiä, joka kohdistuisi mieheen, niin toivottavasti sinulle ei tullut sitä käsitystä, että minä tahtoisin naisen joka HOIVAA minua koko loppuelämäni? En sellaista tarkoittanut. Yritin vaan monitahoista aihetta saada jotenki kuvailluksi. Hellää "hoivaamista" on välillä mukava itse kunkin saada läheisyyden osoituksina, mutta en minä mitään sisar hento valkoista halua, joka tekisi kaikki puolestani, pyyhkisi pyllynkin, ei kiitos! :D Ylipäätään tarkoitin vain, että olisi ihanaa olla puoliso, joka osaisi arvostaa usein tapahtuvia, vaikka pieniäkin, hellyydenosoituksia parisuhteen piristäjänä. Siinä kaikki. :)
Ja blue scarf... ei helvetti!!!! tuo vasta etoikin mitä sanoit: "Nykyajan miehillähän on sellainen "ihanne" nainen jota palvotaan ja jota pitää näyttää kavereille, iältään nuori, seksikäs...jne .. ulkonäkö menee kaiken edelle. Rahaa pitäisi olla rutkasti tai hänellä on oltava ainakin hyvä työpaikka. Sitten vasta tulevat nekin tunteet kun ulkoiset seikat ovat kunnossa." Tuo kuvaus oli täydellinen minun vastakohta!!!! Inhoan näitä nykyajan "arvoja" !!!! Minä ainakin ihan hämmästyin kun kirjotit sitte noista valkeita lumpeita täynnä olevasta lammesta... just tuo, että joku osaa arvostaa tavallisia luonnon ihmeitä... eikä vaan tätä nykypaskaa, että millainen auto, kännykkä, teevee-stereo, pankkitili...YÖK!!!!! Pitäkööt nykyajan "miehet" nuo "arvonsa", ja jos nykyajan miehet kerran ovat tuollaisia, niin minä olen sitten mielelläni vanhan ajan mies!! ;D Ja onhan totta, että tunteellisen miehen ei periaatteessa tarviisi erikseen korostaa tunteellisuuttaan. Mutta mistäpäs asiasta tietäisit, jos treffipalstalle ilmoituksen laittaisi, ja siinä nimenomaan välttelisi sanomasta mitään tunteellista? No ehkäpä itsellä saattaisi silti ilmoituksesta paistaa läpi, etten ole ihan baarin seinästä reväisty nykymies seksibimboa hakemassa... ;)
Ja höpönlöpön, vaikka olenkin mies, minä ainakin ajattelen yhä "sitä oikeaa", ja olen aina ajatellut. :) Tai en enää siinä määrin kuin ennen, exän raadollisuus on.... no, raadoittanut... mutta pienen pieni toive on vielä olemassa mielessäni....
Minä en ainakaan hakkaa päätäni seinään nuorten trendipintaliitäjien kanssa, vaan kierrän mahdollisimman kaukaa!!!! :D Kaduilla tosin on pakko välillä kulkea vierestä ohi, vaikkei haluaisikaan... ;D
nyt taas menit metsään - nimimerkki meni itse metsään. ;) Se että on kaunis, olipa mies tai nainen, EI tarkoita automaattisesti sitä, että hänellä olisi joku superhyvä itsetunto. Tottakai semmoisiakin on, mutta voipihan komealla/kauniilla tulla itsetunnon vääristymäkin, että tuleekin niin täyteen itteensä ja se ei ole minusta hyvää itsetuntoa, päinvastoin. Ja kauniilla ja komeilla on ihan yhtä paljon halua ja tarvetta alistaa toisia, kuin muillakin, ei se ulkonäöstä ole kiinni. Ihan yhtä hyvin voisi väittää, että kaikki hyvännäköiset ihmiset ovat luotettavia ja ei niin hyvännäköiset epäluotettavia. Ja ei hyvännäköinen mies tarkoita sitä, että hänellä automaattisesti tippuisi naisia joka hihasta ja lahkeesta jos vähänkin liikahtaisi! ;D Se kuule riippuu ihan ihmisestä! :)
Ehkä valitettavastikin.. :(
Uskon, että "se oikeita" on useampi, kuin yksi. Ehkä jopa eri elämänvaiheessa aina omansa.
Ja toisaalta minusta taas on hieman ongelmallista, että miehille tämä juttu on niin yhdentekevä.. Melko useasti olen törmännyt siihen, että mies "tyytyy" naiseen, joka on ihan kiva, kun ei usko parempaan, eikä varsinkaan ole halukas asian eteen mitään tekemään. Mulle naisena se on loukkaavaa. Minä_haluan_olla_kumppanilleni se Juuri Oikea. Se, jonka löytymisen eteen on nähty ainakin jonkinverran vaivaa, eikä vain otettu sitä ensimmäistä suostuvaista, joka kadulla vastaan tulee.
Se oikea ei kuitenkaan ole mun mielestäni määritettävissä ulkoisin kriteerein. Se oikea on enemmänkin tunne, kemia. Vaikka mä pidänkin sinisistä silmistä, ei se ole mikään välttämättömyys mun oikeassani.
Ja kyllä, osittain olen myös sitä mieltä, että lapsuudesta asti tuputetut prinsessa-sadut, harlekiini-romaanit yms. ovat vääristäneet naisten käsitystä "hyvästä miehestä". Syyllistämään tässä minusta on kuitenkin aivan turha lähteä kumpaakaan sukupuolta!
"Se oikea" ei ole oikeastaan kukaan ihminen, se on rakkaussuhde joka täyttää kaikki tarpeet. Se tarkoittaa sitä, että ihastuu mieheen, saa tunteilleen vastakaikua, romanssi tempaisee mukaansa ja sekoittaa pään juuri niin kuin on aina haaveillut, tutustuu mieheen paremmin ja tajuaa että tämän luonteenpiirteet ja käytös vastaa hyvin paljon sitä toivetta mikä itsellä on ollut (tai jopa sellaisia mitä ei ole osannut edes toivoa), rakastuu mieheen päätäpahkaa ja mies rakastuu yhtä paljon, kummallakin on samanlaiset suunnitelmat elämälle ja suhde edistyy juuri niin nopeasti tai hitaasti kuin pariskunnalle sopii (kihlaus, häät, lapset). Sellaisessa tilanteessa saa aika pahasti mokata, että suhde ajautuu karille. Kummankaan ei tee mieli pettää, kun aidosti rakastaa puolisoaan. Ainoastaan ehkä lapsen kuolema tai muu totaalikatastrofi saattaisi rikkoa perheen/parisuhteen.
Mikä siinä on niin väärin, jos nainen unelmoi "siitä oikeasta"? Minusta se on huomattavasti terveellisempää kuin tälläkin palstalla mainostettu miesten strategia, eli "ota ensimmäinen joka ylittää riman, vaihda parempaan jos on mahdollista".
Olen täällä kuullut sanottavan, että miehet eivät rakastu samalla tavalla kuin naiset/ollenkaan, mutta toisaalla taas löytyy miehiä, jotka tunnustavat olleensa tai olevansa rakastuneita. Vaikea kuvitella, että ihmislajin edustajat voisivat poiketa toisistaan niin paljon, että se olisi miehille mahdotonta. Eihän nainenkaan käskystä rakastu. Luulisin, että kysymys on vain siitä, että miehet eivät malta odottaa "sitä oikeaa" vaan lankeavat ensimmäisen heistä kiinnostuneen naisen syliin. Tällöinhän sekä mies että häneen rakastunut/ihastunut nainen jää ilman "sitä oikeaa" ja pahimmassa tapauksessa tuhlaa koko elämänsä väärän tyypin kanssa. Onko sitten järkevää (vaikka se mukavaa sillä hetkellä onkin) pelkän seksin, läheisyyden, kiintymyksen, ym. takia menettää kaikki se, mitä "sen oikean" kanssa olisi saavuttanut? Olen todella sitä mieltä, että näin tekevä mies varastaa itseltään. Jos ei toisen osapuolen menetyksestä välitä, niin välittäisi edes omastaan.
Sitten joku aina sanoo, että jos miehet eivät kelpuuttaisi ensimmäistä vastaantulijaa, he joutuisivat kilpailemaan niistä paremmista ylätason naisista, ja suurin osa jäisi aivan kokonaan ilman. Enpä usko! Uskon, että vaikka miehet saattavat kuvitella voivansa rakastua ainoastaan miss Universumin näköiseen naiseen, he todellisuudessa saattaisivat löytää rakkauden tavallisten ihmisten keskuudesta, aivan kuin naisetkin. Kysymys kun ei ole siitä, että pitäisi olla tyytymättä siihen tavistyttöön, vaan nimenomaan antaa itselleen tilaisuus rakastua (tavikseen tai kehen tahansa). Kun rakastumista ei voi ennakoida. Minusta on typerää iskeä vaan joku tyyppi, ja sitten katsoa miten sujuu. Väistämättähän siinä usein kiintyy ihmiseen, ja helposti tekee sen virheen että perustaa perheen ja sitten elämä tuntuu niin tukalalta että on pakko pettää, ryypätä, erota, jne....
Tottakai naisetkin tekevät virheitä siinä suhteessa, mutta he useimmiten ovat kuitenkin itse mieheen rakastuneita, ja toimivat hyvässä uskossa! Kun jokainen on kuitenkin itse ainoa, joka tietää mitä tuntee. Toisen tunteita voi vain arvailla.
Jotkut miehet ajattelevat, että naiset rakastuvat kuitenkin aina niihin renttuihin tai muuten vääränlaisiin. Saattaa olla. Naiset usein ihastuvat tai rakastuvat liian helposti. Siinä tilanteessa vastuun kuuluisi siirtyä miehelle. Kakista kurkustasi jos et tunne samoin! Silloin se nainen siirtyy seuraavaan, ja itse voit myös jatkaa matkaa, ja molemmilla on taas pykälän verran paremmat mahdollisuudet onneen. Nainen, joka sinusta on "ihan ok" voi toiselle miehelle olla jumalatar. Jonkun toisen "siedettävä" taas voi olla sinun unelmiesi nainen. Jos KUNNON MIEHET alkavat etsiä "sitä oikeaa", saattavat ne rentutkin seurata perästä. En usko että pinttyneinkään pelimies jatkaisi kukasta kukkaan hyppelyä, jos hän tietäisi mitä menettää. Ohjesääntönä voisi pitää sitä, että jos sitoutuminen tuntuu epämiellyttävältä ajatukselta, olet väärän naisen kanssa.
En kannata sitä, että miesten pitäisi väkisin ahtautua romanttiseen muottiin ja kohdella naista kuin prinsessaa, tarjota ruokia ja juomia, viihdyttää, viedä teatteriin, kosia, jakaa varallisuutensa, hankkia jälkikasvua, lakata katsomasta pornoa, jne..... Miksi ihmeessä pitäisikään? Kun löytää "sen oikean", tekee hänen vuokseen asioita pelkästä ilosta. Mikään ei tunnu uhraukselta, eikä myöskään tunnu että nainen/suhde vaatii liikaa. Jos tuntuu, silloin nainen on väärä.
Yhtäläisesti en myöskään kannata sitä, että naisten pitäisi siivota ja tehdä ruokaa, ottaa suihin ja miellyttää miestä sängyssä, sietää ryyppäämistä, välinpitämättömyyttä tai väkivaltaa, hoitaa lapset yksin ja itkeä itsensä iltaisin uneen rakkaudettomassa suhteessa. Jos näitten asioiden kanssa on ongelma, silloin mies on väärä.
P.S. En myöskään kannata sitä, että pariskunnat "yrittävät" uudelleen ja uudelleen saada suhteen "toimimaan"...
Olen mies.. törmäsin tälläiseen "se oikea" naiseen... meni pää niin sekaisin, että kuukausitolkulla saanut sitä selvitellä... jatkosta sitten tiedä...
Ei mulla muuta, ku et hirvittävästi komppauksia tälle!
välttämättä sitä oikeaa. Musta on tärkeää että voi olla sellaisen miehen kanssa jonka kanssa on yksinkertaisesti vain hyvä olla. Ei tule silloin edes mieleen että miksköhän mä oon tuon kanssa. Ei mulla ainakaan ole pakko miellettä. Onhan se yksin ikävä olla mutta parempi niin kuin kaksin pahan olon kanssa. Nykyään naisellakin on mahdollista valita joskus kymmeniä vuosia asia on ollut aikalailla toisin. Mä vaan nyt nautin siitä että mulla on terveys,vapaus,ihmisiä ympärillä. Eikä mun tarvitse pakolla sietää mitään. Annan elämän vähän kuljettaa.
tai ainakin lukenut miehen kirjoittaman "sitä oikiaa". oli muistaakseni aivan ensimmäisiä yhteydenottoja treffipalstalla, kun viestissä luki "on toki ollut jotain juttuja, mutta ei ole löytynyt sitä oikiaa".