Pitkään mietin nuita "merkkejä pettämisestä" ja lopulta sain selville, että mies oli tavoitellut toista naista. Mieshän ei itse kertonut mitään mistään, eikä meinannut myöntää, vaikka heitin suorat syytökset. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin tulla joitakin vastauksia kysymyksiini, niihin, joista tiesin kysyä. Mies kyllä kierteli ja kaarteli vastauksia ja toisena päivänä saattoi taas sanoa jotain muuta, mitä edellisenä... Yksi päivä sanoi, että he eivät ole tavanneet missään, pitäneet vain puhelimen välityksellä yhteyttä ja toisena päivänä taas sanoi, että ovat muutaman kerran tavanneet ohimennen... Ja sitten taas ei...
Mies haluaisi jatkaa suhdetta kanssani ja minäkin olisin ehkä valmis antamaan anteeksi, jos tietäisin mitä annan. Mistä tiedän mitä kaikkea selkäni takana on tehty? Mieshän ei itse vapaaehtoisesti kerro yhtään mitään ja en tiedä miten miehen saisi puhumaan... Niin kauan olen yrittänyt saada häntä puhumaan ja nyt olemme siinä tilanteessa, että muutimme erilleen asumaan.
Olen sanonut, että en jatka tätä suhdetta, ennen kuin mies itse rehellisesti kertoo kaiken mitä on tapahtunut. Tiedän muka jo kaiken, mutta en ole saanut yhteenkään kysymykseen selkeää vastausta. Sain yhdessä välissä sen kuvan, että kyse oli ihastuksesta ja yhteyden pito oli karannut käsistä ja mennyt ehkä liian pitkälle. Sekoan päästäni, kun en tiedä mitä on tapahtunut!
Mies pyytelee anteeksi ja anelee minua takaisin, mutta miehen epärehellisyys on nyt suurin kynnys suhteen jatkumiselle. En epäile yhtään sitä, etteikö mies minusta välittäisi tai haluaisi olla kanssani, mutta se epärehellisyys...
Mies haluaisi jatkaa suhdetta kanssani ja minäkin olisin ehkä valmis antamaan anteeksi, jos tietäisin mitä annan. Mistä tiedän mitä kaikkea selkäni takana on tehty? Mieshän ei itse vapaaehtoisesti kerro yhtään mitään ja en tiedä miten miehen saisi puhumaan... Niin kauan olen yrittänyt saada häntä puhumaan ja nyt olemme siinä tilanteessa, että muutimme erilleen asumaan.
Olen sanonut, että en jatka tätä suhdetta, ennen kuin mies itse rehellisesti kertoo kaiken mitä on tapahtunut. Tiedän muka jo kaiken, mutta en ole saanut yhteenkään kysymykseen selkeää vastausta. Sain yhdessä välissä sen kuvan, että kyse oli ihastuksesta ja yhteyden pito oli karannut käsistä ja mennyt ehkä liian pitkälle. Sekoan päästäni, kun en tiedä mitä on tapahtunut!
Mies pyytelee anteeksi ja anelee minua takaisin, mutta miehen epärehellisyys on nyt suurin kynnys suhteen jatkumiselle. En epäile yhtään sitä, etteikö mies minusta välittäisi tai haluaisi olla kanssani, mutta se epärehellisyys...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Meillä myös mies jäi kiinni puolen vuoden salasuhteesta. Salasuhde on (nyt entinen) ystäväni, jolle mies oli kertonut suhteemme olevan kaverisuhde ja että tämä toinen nainen on hänen elämänsä ainoa oikea nainen.
Minä en ole ymmärtänyt eläväni kaverisuhteessa. Vielä viime viikolla mies kertoi rakastavansa minua, sanoi että minä olen hänen elämänsä nainen ja kertoi kuinka hyvä vaimo ja äiti olen. Ja kuinka onnellinen hän on elämästään minun kanssani. Seksiä on ollut, useamman kerran viikossa.
Käryämisen jälkeen mies on anellut anteeksiantoa, itkenyt ja pyytänyt että en ota eroa. Turhaan. Olen laittanut eropaperit oikeuteen. Seuraavaksi jaetaan omaisuus ja määrätään elatusmaksut.
Minä en tosiaankaan ole kynnysmatto. Jos en löydä uutta miestä, elän yksin. Ja saan kyllä hyvän elämän itselleni, tuokoon tulevaisuus mitä hyvänsä.
älä hyvä ihminen anna anteeksi!! Itse tehnyt tuon virheen useamman kerran saman ihmisen kohdalla ja kantapäänkautta oppinut ettei pettäjä muuksi muutu. Ensimäisestä petto reissusta kerrotaan, toista salaillaan pidempään ja lopuista saatkin sitten tietää ulkopuolisilta. Mutta jos haluat leikkiä kissahiiri leikkiä niin sanonpas vain tämän, itseäsi siinä tapat henkisesti, luotamus ei palaa piiiiitkään aikaan ja miehesi alkaa syytellä sinua, epäillä sinua ja rajoittaa suhteen ulkopuolista elämää eli määrää kaverisi, mitä puet päälle, saat vaihtaa pun numeroa vähän väliin ja kaikki vain sen takia kun mies kuvittelee automaattisesti että sinäkin petät häntä koska hän on pettänyt sinua =/ Ilkeää mutta noin se menee. Itse annoin kumppanilleni lukuisat kerrat anteeksi pikku syrjähypyt ja lopulta olimme siinä pisteessä että hän kävi useamman kerran työpaikallani tarkistamassa että mitä minä teen... Ja mainitkoon nytten sekin että eka kerta tuntuu kuolemalta, toka kirpaisee ja kolmas kuin joulua viettäisi ja siitä eteenpäin mikään ei enää hetkauta.
Toki tämä oli minun näkökulmani asiasta joten tee niinkuin itsestäsi tuntuu parhaalta mutta ole varuillasi! Voimia
Sama täällä. Mies kielsi kaiken vaikka minulla oli dokumentit kädessä ja toinen nainen tekstiviestien päässä vastailemassa. Mies kielsi edes tuntevansa kyseistä naista, vaikka tämä pystyi kertomaan mitkä vaatteet miehellä oli ollut sieltä juuri lähtiessään. Nainen pystyi kertomaan niin intiimejä ja yksityiskohtaisia asioita, että ei olisi voinut niitä tietää jos ei olisi ollut ollut miehen kanssa intiimisti tekemisissä. Myös tätä toista naista siten petti, koska hän ei ollut tiennyt minusta. Oli helpotus saada tietää totuus varmasti. Valehtelu oli kaikkein pahinta, siis suoraan päin kasvoja valehtelu ilmiselvässä asiassa. Valehtelijan kanssa en suhdetta kyennyt jatkamaan ja myöhemmin olen ollut tyytyväinen, että en jatkanut.
Älkää säälikö yhtään petturi ukkojanne! Se on myöhäistä sitten enää selitellä mitään kun pettäminen ja valehtelu tulee julki, itse en antanut anteeksi (en pystynyt!) enkä pystynyt unohtamaan petosta. Ukko lensi kuin leppäkeihäs pihalle enkä ole katunut! Ei pettävä ihminen ole rakastamisen arvoinen, älkää suostuko olemaan kynnysmattona!
En itke edes. Normaalisti olen hyvinkin tunteellinen ihminen ja kyyneleet tulee silmiin jo luontodokkarin katsomisesta. Asun nyt omillani ja en tunne itseäni surulliseksi, paitsi silloin, kun puhun miehen kanssa ja huomaan hänen huonon olon.
Ei minusta taida enää olla suhteeseen miehen kanssa, mutta tahtoisin tietää kuitenkin, mitä on tapahtunut... En pysty omassa mielessänikään miettimään ja selvittelemään asiaa, koska kaikki jäi niin epäselväksi. En tahdo ja voi vain unohtaa kaikkea.
Voisinhan toki ottaa yhteyttä siihen naiseen, koska tiedän kuka hän on. Mutta jostain syystä se ei tunnu tarpeelliselta. Se nainen tuntuu jotenkin ulkopuoliselta ja nyt ei ole kyse hänestä, vaan minun ja miehen välisestä suhteesta. Tahtoisin kuulla sen kaiken miehen suusta.
On ne vaan sellasia k***päitä. Sen verran pitäs olla selkärankaa, että kantais vastuun tekemisistään eikä vaan kieltäs tapahtunutta. Oma mies toki varasi ajan parisuhdeterapiaan oman petostelunsa jälkeen ja ollaan saatu tosi paljon puhuttua asioita halki poikki ja pinoon. Anteeksi ehkä voin joskus antaa, ymmärtää ja unohtaa en.
että mies saisi puhuttua nuo asiat. Tunnen miehen hyvin ja tiedän, että hänellä on vaikea puhua omista asioistaan. Ja tiedän syytkin siihen. Tunnen miehen liian hyvin ollakseni vihainen, koska pystyn ymmärtämään motiivit. Mutta suhteen jatkumisesta en tiedä. Ei ehkä.
En tahdo miehelle pahaa, vaikka tässä tilanteessa minun kuuluisi olla nyt vihainen. Mutta en ehkä osaa olla, en tiedä, yllätyin itsekin omista tunteistani. Aluksi raivosin, mutta se laantui äkkiä ja nyt tunnen vain myötätuntoa ja halua auttaa miestä. Suhdetta en ehkä pystyisi jatkamaan.
Olen itse saanut kuunnella sättimistä niin mitättömistä asioista, että nyt väsyttää ajatella edes nuita asioita, kun mies on itse toiminut miten sattuu. Ja kun tietäisikin mitä hän on tehnyt.
että vaikka kuinka toinen vannoo ja vakuuttaa kertoneensa jo kaiken, siellä jossain sisällä kytee aina epäilys "mitä jos en sittenkään tiedä kaikkea", "mitä muut tietävät mitä minä en tiedä" jne. Kun luottamus on mennyt on vaan niin uskomattoman vaikeaa uskoa enää mitään, mitä toinen sanoo. Onhan sieltä suusta tullut aikaisemminkin jo niin paljon kaikkea sellaista, johon halusi uskoa, mutta jolta putosi pohja pettämisen myötä.
Joskus tuntuu siltä, että itse keksin niitä syitä olla luottamatta, jottei vaan tarvitsisi muuttaa takaisin yhteen. Tivaan ja syyllistän, ettei vaan mieskään tosissaan haluaisi minua takaisin kotiin. Ja toisaalta, eihän sitä luottamusta voi millään rakentaa yhtä nopeasti uudelleen kuin se tuhottiin - muutamassa sekunnissa.
Sitä luottamusta ei koskaan saa takaisin, pettäjä tulee aina pettämään. Jokainen joka todellakin haluaa elää, eikä tuhlata omaa elämää ja itsetuntoaan pettäjän kanssa. Jatkaa elämää ilman tällaista miestä. Täällähän ollaan vain kerran ja miksi pilata ainokaista elämäänsä tuollaisen kanssa.
saada luottamus takaisin ja pettääkö pettäjä uudestaan. Hyvin todennäköisesti pettää, mutta kyllä se vaan on sen verran suuri tapahtuma ihmiselämässä - tulla petetyksi tai pettää - että pakko siinä on tapahtua henkistä kasvua kummassakin. Voi olla että pettäjä pettää uudelleen tai voi olla että petetty oppii jakamaan muka oman ihmisensä. Eihän ketään voi omistaa. Eikä se edes olisi mitään rakkautta, jos kuvittelee, että voi hallita ja omistaa toisen.
Kun nyt kerran olen ollut molempia. Sekä pettäjä että petetty, niin tiedän kokemuksesta, ettei se nyt ihan niinkään ole. Siinä kohtaa kun itse tulee petetyksi tajuaa minkälaista tuskaa on toiselle aiheuttanut. Omalta kohdalta voisi siis sanoa, että 18 vuotta täysin pettämättä on jo melkoinen saavutus sille ikuiselle pettäjälle. Ei ne asiat vaan ole niin mustavalkoisia kuin katkeruuden silmälasit päässään vois luulla.
kaikki niin reteesti, että ukko ulos ja ulkoruokintaan. Toki näin onkin, mutta itselläni on niin paha olo, kun sain tietää mieheni uskottomuudesta. Olemme olleet 30 v yhdessä. Olen todella pettynyt, että minua kohdellaan näin. Siis ystäväni, luotettavin sellainen, petti minut näin monen vuoden jälkeen. Meillä oli hyvin tiivis perhe-elämä. Seksiä oli ja kaikkea mukavaa, mutta sepä ei riittänytkään ikäkriisiin tulleelle miehelle. Nyt ollaan asuttu 3 kk eri osotteissa. Kesä meni mukavasti, mutta nyt taas iskee ahdistus päälle oikein kunnolla. En todellakaan halua jatkaa mieheni kanssa eikä hänkään minun, mutta miksi ihmiset ovat tuollaisia sikoja ?? Miksi hän ei sanonut minulle että haluaa eron, miksi ihmeessä piti ottaa ensin työpaikalta yli 20 v nuorempi jakorasia tähän sotkemaan kuvioita. En ikinä anna anteeksi tätä miehelleni. Kuinka mies voi loukata minua näin ? Olisin toivonut kunnioitusta ja sivistystä tämän asian hoitoon, mutta se oli liikaa vaadittu. Välillä tulee tätä takapakkia, toivottavasti huominen on meille kaikille parempi! Te muut tunnutte olevan hyvin vahvoja ihmisiä!
Toista ihmistä ei voi määrätä käyttäytymään hyvin tai oikein. Vaikka kuinka kokisi, että toinen on tehnyt hirveän rumasti ja käyttäytynyt loukkaavasti ja vaikka häntä kuinka siitä moittisi, niin silti häntä ei voi määrätä käyttäytymään niin kuin itse tahtoisi. Toinen tkeee omat tekonsa ja jos se loukkaa, niin se loukkaa. Ikävää se on, mutta näin elämä menee. Mies teki tekonsa, josta hän oli innostunut ja ilahtui kun 20 vuotta nuoermpi hänet huoli. Siinä ei tullut ajatelleeksi, että teko on väärin toista kohtaan. Ja vaikka olisi ajatellutkin, niin miksi olisi antanut sen haitata, kun onni oli siinä ja nyt. Mies päätti tarttua onneensa silloin kun se tarjottiin ja siitä ei voi syyllistää. Se että entinen haukkuu, syyllistää ja vaatii kunnioitusta, ei auta mitään. Entiinen nainen ei riittänyt, sille mies ei voinut itse mitään. Ei miehen takoitus ollut loukata teollaan entistä vaan tarttua uuteen onneen, kun se suotiin.
vähän samanlaista settiä oli minun entisessä avoliitossa...
Mulla alkoi tuntumaan että kaikki ei ole ihan kohillaan, ja kävin selvittämään mistä moinen tunne johtuu... no, sieltä löytyi sitten se toinen nainen. Kävin kyselemään asiasta vasta kunnes olin lähes varma asiasta. Aloin kyselemään ja sainkin hirvittävät huudot naamalle, olen hullu, vainoharhainen jne jne. Jotenkin mies sai minut melkein uskomaan että epäilen turhia, ja todella olen hullu. Merkit eivät laantuneet ja asia tuli muutaman viikon päästä uudelleen tapetille. Sama huutaminen ja syyllistäminen jatkui. Esitin faktani ja eipä tuo voinut muuta kun myöntää.
Ja nimenomaan toi asioiden kaivelu oli hankalaa, myönsi tai korjasi asioita sitä mukaa kun niitä hokasin, ei puhunut mitään vaikka kuinka anelin, pyysin ja kiristin. Sitä en tiedä kuinka paljon sitten asioita jäi vielä hämärän peittoon. Mutta pahinta tilanteessa oli juuri toi kertomattomuus, olis ollut parempi että koko juttu olis tullut tietoon samantein ettei olis tarvinnut miettiä ja epäillä päätään puhki että mitähän vielä... onkohan tässä kaikki? Eipä tuo ollut edes pahoillaan vaan syyllisti minua asiasta, kun minä olen sellainen ja tällainen niin siksi näin pääsi käymään. Ainoa asia mitä mies sanoi suoraan että lähtisi menemään jos tää toinen nainen olis halunnut vakavan suhteen hänen kanssaan, ja minä tyhmä vaan anelin jäämään. (TYHMÄ MINÄ!!!!)
Huvittavinta koko hommassa vielä oli se että ihan suhteen alusta asti se mies epäili minua IHAN kaikesta, kaikesta tuli hirveitä syytösryöppyjä. Ihan kauppareissusta asti sain kuulla jos millasta vittuilua. Loppuen lopuksi en enää käynyt missään, enkä ollut enää kehenkään yhteydessä, kahta ystävää lukuunottamatta. Näin se tuli todistettua että jotkut ihmiset epäilevät sen takia koska tietävät että pystyvät itse pettämään kirkkain silmin, tavallaan peilaavat omaa käytöstä toiseen. Mutta oli se kyllä rankkaa olla syyttä suotta ihan jatkuvasti epäilyksen alaisena, kaikki pengottiin jatkuvasti puhelimesta, sähköpostista ja vaatekaapista lähtien, mitäänhän kyseinen mies ei löytänyt kun mitään ei ollut!
No, tapahtuman jälkeen yritettiin jatkaa vielä puolisen vuotta, ja sitten kävi niin että olin hyyyyyyvin pitkästä aikaa työpaikan kustantamilla kesäpäivillä viettämässä työkavereiden kanssa iltaa, ja kun tulin yöllä kotiin pikkuhiprakassa, ukko oli vastassa ja hirveä huuto oli pystyssä, uskalsin sanoa vastaan (haistatin paskat ja sanoin että menen nyt nukkumaan ja aamulla saa sanoa mitä on asiaa) ja sitten lennettiinkin rappusia alas kovalla rytinällä (ja peukalo lastaan). Siitä paikasta, keskellä yötä sanoin että minun osaltani riittää ja kun kerta pihalle päätti yhteisestä asunnosta keskellä yötä heittää, niin minä lähden kernaasti, mutta kun pistän sen oven kiinni, pistän sen IHAN LOPULLISESTI kiinni, ja niin tein. ja takaisin en palannut, vaikka kukkakimppujen kanssa perässä juostiin, samoin tää tyyppi juoksi vielä paljon vakoilemassa työpaikallani sekä siskon ikkunan alla, minne muutin asumaan. Vasta tässä vaiheessa muuten pyyteli tätä toista naista anteeksi, ja muutenkin omaa käyttäytymistään.
Kuitenkin rivarinpääty meni myyntiin ja en koskaan ole ollut niin helpottunut kun koko homma päättyi. HUOKAUS!!! Se suhde oli kyllä erittäin opettavainen ja hyvin hyvin vaikea! Nyt osaa hyvää arvostaa. Nyt olen todella onnellisessa avioliitossa aivan ihanan miehen kanssa! Kyllä se vaihtamalla paranee ;)
Kun ristiriitainen ja repivä suhde loppuu, niin alkaa tuntua siltä, että vihdoinkin pystyy hengittämään. Ja sitten vain ihmettelee, ettei seuhde loppunut aikaisemmin. Mikä siinä piti kiinni? Miksi kaksi raatelevat toisiaan eivätkä irrottaudu? Miksi ollaan yhdessä, vaikka koko ajan epäillään toista uskottomuudesta ja pettämisestä. Kun tällainen epäily tulee, niin suhde on jo loppusuorallaan eli loppu häämöttää.
Heh, juuri näin!
Sitten sitä myös miettii miten sitä on ollut niin helkkarin tyhmä ettei vaan lähtenyt aiemmin! tavallaan siellä myrskynsilmässä ollessa sitä muuttuu sokeaksi. Jatkuvaa henkistä pahaa oloa ja kyyneleitä. Ainakin omassa tapauksessa mies ilkeili IHAN kaikesta. Ite sain tehdä kaikki kotityöt ja siitäkin tuli sanomista ja ilkeitä huomautteluita, eikä olis tullut kuuloonkaan et hän olis esim. imurun varteen tarttunut. Siihen aikaan opiskelin, tein töitä (arki-illat ja viikonloput) samaan aikaan ja hoidin kodin ja koiranpennun, koko ajan väsyneenä (myös henkisesti) kun ei kerinnyt nukkumaan kun muutaman tunnin ja taas piti olla menossa. ja siitä huolimatta sain jatkuvasti kuulla olevani laiska ja ihan paska.
Edelleen... luojan kiitos tajusin lähteä ajoissa! Mitähän siitä olis tullut jos olis ollut sen verran hullu että olisin perhettä kyseisen miehen kanssa perustanut. Nyt olen aivan ihanan miehen kanssa ja tarkoitus olis NYT käydä perhettä perustamaan. Onneksi maksoin oppirahat, osaan nimittäin joka päivä olla onnellinen tästä omasta kunnollisesta miehestä joka pitää minua kun kukkaa kämmenellä, tollasta miestä on ihana passata =D Edelleen... monessa tapauksessa kyllä se vaihtamalla paranee. Pettämistä en siltikkään hyväksy vaikka kuinka huonosti menee, pitää vaan osata ensin lopettaa huono suhde ennenkun uuteen ryhtyy!
Molemmat ollaan nyt vielä kesälomilla.... näitä vanhoja muistelessa alkaa ahdistamaan. Taidanpa mennä ja tehdä ison aamiaisen sänkyyn miehelle joka vielä nukkuu, pussata ja kiittää häntä että hän on olemassa. 5 vuotta ollaan jo oltu naimisissa, ja tuntuu että koko ajan paranee =D