saan sinua taas nähdä, vaikka vaatimattomia hetkiähän ne ovat. Onnen pilkahduksia tunnen kun sinua ajattelenkin...
viikko vielä ja sitten
vain pieniä ilon murusia
7814
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja sitten nähdään:)
Viikko vielä... se on minunkin ajatuksissani
Samoin olet ajatuksissani päivin ja öin. Samaa olen itse ajatellut, että helpottaako olo vaikka nähdäänkin, jos kumpikaan ei ota asiaa mitenkään puheeksi ja voitaisi jutella.. ehkä se hieman helpottaisi oloa.
Ikävä vaikuttaa kylläkin joka päiväisen oloonja muutkin siitä jo kärsii...
Siis minäkin varattu...
En kylläkään ap.
Täältä lansi-suomesta kirjoittelen
päästä aamulla kahvia ja noin. Viereen vai vastapäätä vai sopisiko jo työpaikan ulkopuoleinen lähentyminen keinoin jos toisin?
työpaikan ulkopuolella... Mutta moraali ei anna siihen lupaa. Tämä on hirveää :( Minulla on hyvä mies ja meillä on yksi yhteinen lapsikin. Kaiken pitäisi olla kunnossa ja niin asiat oikeastaan ovatkin. Mutta jonkin aikaa sitten kuvioihin tuli kollega, joka sekoitti pääni täysin. En vain saa häntä mielestä, vaikka tiedän, ettei meillä luultavasti mitään yhteistä tulevaisuutta tule ikinä olemaan. Pää on ajatuksista ja tunteista pyörryksissä :)
Ja Länsi-Suomessa minäkin vaikutan.
Jos noin värisyttää niin jätä miehesi ja hyppää toisen punkkaan. Kyllä etoo lukea tämä viesti.
Olen ap eikä minulla ole miestä, jonka jättäisin. Olen ihan vapaa. Kyllä täällä saa rehellisiä, kaikenlaisia tuntojaan purkaa. Jos tietäisit tilanteestani enemmän olisit "hiljaisempi"...
kesän jatkoa kuitenkin sinulle, vihaiselle semmoiselle.