Nyt en enää katsele, olen venynyt liian pitkään....
Olemme olleet naimisissa 9v ja matka on ollut viimeiset 2v todella takkuista. Mieheni jäi silloin kiinni pettämisestä ja luottamus häneen katosi siinä silmän räpäyksessä. Anteeksi en ole sitä koskaan miehelleni antanut enkä kyllä unhottanutkaan. Olisi vaan silloin pitänyt lähteä, mutta lapset ja ne vakuuttelut saivat jäämään. Vuorovaikutus viimeisinä viikkoina on ollut olematonta, ei vaan ole asiaa. Hän menee ja tulee oman aikataulunsa mukaisesti.
Tänään naulattiin viimeinen naula arkkuun kun otti mua käsivarsista kiinni kun kyseenalaistin "viihteelle" lähdön. Kädet mustina ja kipeinä tietty täälläm kirjoittelen.
Nyt haluaisinkin tietää mihin otan yhteyttä ja mikä juttu täytyy ensiksi tehdä niin tää prosessi lähtee käyntiin. Haluan turvata kaikki, ennenkaikkea sen ettei vedä 1-0 missään vaiheessa - sen hän osaa.
Talo ja velka on mun nimillä, yhdessä rakennettu. Mies yksityisyrittäjä eli ei suoria palkkatuloja niinkuin meikäläisellä. mitkä oikeudet mulla on firmaan jne....
Voinko huomenna sanoa, että majapaikkaa ei täältä loydy. Asianajajako tähän hommaan tarvitaan?
Kiitollinen vastauksista!
Olemme olleet naimisissa 9v ja matka on ollut viimeiset 2v todella takkuista. Mieheni jäi silloin kiinni pettämisestä ja luottamus häneen katosi siinä silmän räpäyksessä. Anteeksi en ole sitä koskaan miehelleni antanut enkä kyllä unhottanutkaan. Olisi vaan silloin pitänyt lähteä, mutta lapset ja ne vakuuttelut saivat jäämään. Vuorovaikutus viimeisinä viikkoina on ollut olematonta, ei vaan ole asiaa. Hän menee ja tulee oman aikataulunsa mukaisesti.
Tänään naulattiin viimeinen naula arkkuun kun otti mua käsivarsista kiinni kun kyseenalaistin "viihteelle" lähdön. Kädet mustina ja kipeinä tietty täälläm kirjoittelen.
Nyt haluaisinkin tietää mihin otan yhteyttä ja mikä juttu täytyy ensiksi tehdä niin tää prosessi lähtee käyntiin. Haluan turvata kaikki, ennenkaikkea sen ettei vedä 1-0 missään vaiheessa - sen hän osaa.
Talo ja velka on mun nimillä, yhdessä rakennettu. Mies yksityisyrittäjä eli ei suoria palkkatuloja niinkuin meikäläisellä. mitkä oikeudet mulla on firmaan jne....
Voinko huomenna sanoa, että majapaikkaa ei täältä loydy. Asianajajako tähän hommaan tarvitaan?
Kiitollinen vastauksista!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyvä, että silmäsi aukesivat, pitkittämällä vain menetät omia hyviä elinvuosiasi.
Joskus ne TOSIASIAT kannattaa myöntää ja todeta avioliiton tulleen tiensä päähän.
Asianajajan palkkaaminen auttaa juridisen puolen lainmukaisessa hoitamisessa, että saat asiat kerralla kuntoon.
Jos talo ja lainat on sun nimissä niin oletko muistanut tehdä avioehdon, jos et,niin miehesi saa puolet talosta, ei veloista.Tulonhankkimisvälineillä on käsittääkseni joku suoja eron yhteydessä eli eivät automaattisesti mene jakoon.
Juristi saattaa olla kallis ratkaisu,kannattaa kysyä ennen kuin palkkaa.
jaettaisi.
niin, ettei miehesi tiedä sitä. Sieltä toivottavasti saat asiantuntija-apua.
OTA YHTEYS HETI!!!
Toiminimi on yhtäkuin miehesi eli kaikki menee jakoon. Oy:sta en osaa sanoa miten siitä miehesi osuus ositetaan.
Varat ja velat kunkin omat ositushetkeen saakka. Jos sinulla kaupassa velka (lasku) ruokaan, menee puoliksi mutta kaikki muut velat on henkilökohtaisia.
Jos ei ole avioehtoa: Talokin menee puoliksi vaikka olisi sinun nimissäsi.
Asianajajan tuntiveloitus n.200-250eur. Selvitä vakuutusturvasi (eli onko oikeusturvavakuutusta joka korvaa asianajajan kuluja, voi olla kotivakuutuksessa, ammattiliiton tai vapaaehtoisessa vakuutuksessa) Voit hakea oikeusaputoimistosta tietoa myös ilmaiseksi sielläkin asianajajan käyttö maksaa (hinta määräytyy tulojesi perusteella). Kyllä juristin palkkaaminen loppupeleissä kannattaa, jos muuten jäät vaille oikeaa tietoa. Yksin tuossa ositusviidakossa on aika hukassa.
Osituksen tekoon vaaditaan hirveä määrä paperityötä...todistukset kaikista tileistä, arvopapereista yms. molemmilta ja kiinteästä omaisuudesta hinta arvio. Muista että talon hinta-arvio ositusta varten on yleensä maksullinen.
Yrityksen välitilinpäätös tarvitaan mikäli tilinpäätöstä ei ole juuri n. 1kk sisällä tehty ja toiminnassa ei ole sinä aikana tapahtunut suuria muutoksia. Näistä tulee sitten yllättäviä kuluja myös jotka vähennetään yhteisestä omaisuudestanne ositusta tehtäessä eli maksetaan puoliksi, jollette pääse sopimukseen että esim kumpikin hankkii omat tarvittavat dokumentit omalla kustannuksellaan.
Tsemppiä jos tähän viidakkoon oot matkalla.
Firmasta en osaa erikseen sanoa mitään. Mutta homma ositus menee näin. Katsotaan molempien nettovarallisuus avioeron haku htken tilanteen mukaan. Eli varoista vähennetään velat. Saada ne nettovarallisuus. Nettovarallisuudet vähennetään keskenään ja se kummall jää siitä yli maksaa yli menevästä osuudesta puolet tasinkoa. Tämä siis jos avioehtoa ei ole.
Eli jos Hannalla omaisuutta 50 000 ja velkoja 20 000 on nettovarallisuus 30 000. Ja Kaukolla omaisuutta 10 000 ja velkoja 5 000 nettovarallisuus 5 000. 30 000 - 5 000 jää 25 000, josta Hanna maksaa Kaukolle 12 500 tasinkoa. Jos netto varallisuus oli miinusmerkkinen se katsotaan nollaksi. Esim. Kaukon tilanne olisikin tämä omaisuus 5 000 ja velat 10 000 nettovarallisuus 0 ei - 5 000.
Eli kyllähän siinä sinun talon arvossa huomioidaan myös ne velkasi, ainakin minä kun sain jonkun kirjoittajan tekstistä sen kuvan että velat jää huomioimatta maksat ukolle vain talon hinnasta.
Ota tämä minun sepukseni varauksella, mutta jos en ole ihan väärässä näin se karkeasti menee.
lääkärintodistus käsiesi mustelmista ja kivuista.Myöhemmin sulla on
näyttöä myös väkivaltaisuudesta avioeroa hakiessa.Älä anna miehesi
enään pompottaa sinua.Myös saman kokenut.
Periaatteessa et pysty häätämään miestä yhteisestä kodistanne.
Jos miehesi on kuitenkin ollut lapsille hyvä, ei pidä heti lähteä omimaan lapsia. He rakastavat isäänsä siinä missä äitiänsäkin. Sinulle käytänössä tulee lasten juridinen huoltajuus, mutta lähipiirissä on hyviä kokemuksia vuoroviikoin tapahtuvasta yhteishuoltajuudesta. Lapsetkin ovat tykänneet kun saavat olla edelleen sekä isän että äidin kanssa vuoron perään.
Talo, sitä miehesi tuskin yrittää sinulta viedä jos olet sen yksin maksanut. Mutta jos alat riidellä lapsista, menee talokin jakoon.
Jos miehellä on oma yritys, mitä sinä sillä tekisit? Jos sovitte että talo on sinun, anna miehesi pitää yritys.
On tietysti huomattava, jos miehesi on rahoittanut taloa ja rakentanut sitä yötolkulla, niin ei ole kovin reilua kuitata tätä työtä olankohautuksella.
Jos sinä olet hoitanut lainanlyhennykset ja miehesi on vastannut muista laskuista, ei ole reilua että saat talon itsellesi ja miehelle ei jää mitään.
Itse laittaisin tällöin talon myyntiin ja velkaosuuden maksun jälkeen puolittaisin jäljelle jääneet rahat.
Riippuen miehesi luonteesta - kun hänkin muutaman päivän mietittyään hyväksyy eronne - on tärkeämpi sopia asioista rauhassa kuin tappelemalla. Miehet ovat loogisia ja pitäytyvät reilussa pelissä, mikäli eivät tunne tilannetta uhkaavasti.
Juristia tarvitsette kun jaatte lopulta omaisuutenne, mutta sitä ennen kannattaa sopia kaikki valmiiksi. Säästätte tuhansia euroja kun teille riittää yksi juristi. Kaksi keskenään pelaavaa juristia on pahin mahdollinen yhdistelmä. Siinä menee talo ja firma ihan vain palkkioihin ja oikeuskuluihin.
Koettakaahan pärjätä. Huutamiset ja tappelut voi jättää omaan arvoonsa ja hoitaa ero kuten aikuiset hoitavat asioita. Lapsille ero on aina vaikea ja koulunkäynti tulee kärsimään tästä vielä kuukausia eteenpäin; kunnes he lopulta sopeutuvat siihen että heillä on kaksi kotia.
Harvahan asia tässä elämässä reilua on ; mieshän on saattanut panostaa rahallisesti omaan firmaansa kotia ja perhettä enemmän, joten miksei se yhtä hyvin kuulu aloittajalle kuin talokin miehelle..?
Ja tuosta miehen "loogisuudesta"... Lähipiirissä on esimerkki siitä: vaimo haki eroa uskottomuudesta johtuen, mies olisi halunnut jatkaa kulissiliittoa. Miehen "loogisuudesta" johtuen talo pantiin myyntiin eikä vaimon tekemää tarjousta talonpuolikkaasta otettu kuuleviin korviinkaan. Että puhu siinä sitten tilanteen uhkaavuudesta, hah!
Omakohtaisesti en allekirjoita tuota loppulausettakaan, että lasten koulunkäynti kärsisi kuukausi kaupalla. Tyttäreni joutui eron yhteydessä vaihtamaan koulua, eikä koulu siitä kärsinyt - eli täysin tapauskohtaista ja siitä kiinni, miten vanhemmat asiat lapsille selvittävät ja toimivat uuden arjen koittaessa.
Sinulle "Auenneet silmät" Kiroitit:
"On tietysti huomattava, jos miehesi on rahoittanut taloa ja rakentanut sitä yötolkulla, niin ei ole kovin reilua kuitata tätä työtä olankohautuksella.
Jos sinä olet hoitanut lainanlyhennykset ja miehesi on vastannut muista laskuista, ei ole reilua että saat talon itsellesi ja miehelle ei jää mitään".
Kysyn: Kuka niitä lapsia sillä aikaa hoiti kun mies nakutti taloa?
Siinä olen yhtä mieltä, että vaikka papereissa toinen vain maksaisi taloa ja toinen muita laskuja niin sittenhän menot on olleet molemmilla. Avioliitossa ei katsota erikseen minkä laskun tai hyötytarvikkeen kukakin maksaa vaan olettamus on, että yhteisestä kassasta, kuten pitääkin. Palkat kuluvat perheeseen tavalla tai toisella. Toinen ostaa vaatteita lapsille ja toinen hifilaitteita.
Jos liitossa on mennyt huonosti jo muutaman vuoden, tointaako ruveta riitelemään erotilanteessa. Lapset kärsii ja voin todella huonosti, koska vaistoovat ympärillä olevat erimielisyydet. Jos vähääkään välität lapsistasi, eroa sovinnolla. Jos vähääkään rakastat tulevaa ex-miestäsi, luovu hänestä hyvällä. Rakkautta ei keltään voi väkisin saada eikä ketään pysty väkisin käskeä rakastamaan itseään. Ystävyys antaa paljon enemmän kun rakkaus loppuu. kaikkea hyvää... suuttumukseen auttaa kun nukut yön yli ja lasket kymmeneen, äkäisenä ei kannata erota, katkeroituu vaan.
Sovinnossa ei todellakaan kannata erota. Jos pystyy sovussa olemaan on turha erotakkaan.
Eli ihan hyvin omintunnoin vain laitat asian vireille, eikä lapsille kannata ruveta näyttelemään sen sopuisampaa kun on tarvis, vaan voi ihan suoraan kertoa mikä paska isä on. Tajuavathan he sen kumminkin, kun eivät tyhmiä ole. Siitä se vasta katkeruus syntyy jos koittaa pitää kaiken sisällään, ja hymyillä päälle. Tuuleta, ihan huoletta. Se tekee hyvää - sinulle, olet sen ansainnut. Ei sinun tarvitse olla martyyri, vaikka täällä netissä nuoret pässit niin neuvovatkin sinua tekemään.
Ja latiakaan ei kannata ilmaiseksi pettäneelle puolisolle antaa, miksi pitäisi? hänhän se tässä liiton karille on ajanut. Nauttikoon nyt siitä minkä on aikaan saanut.
Eli pidä vain kiinni kaikesta jonka itse omistat, ja olet ansainnut. Vuosien päästä olet tästä neuvostani kiitollinen. Näin se vain on. Tiedän sen itse kokeneena. Naiset ovat niin turhan helläkätisiä avioeroissa omaisuuden suhteen. Ei ymmärretä arvostaa rahaa. Riittää vain kun pääsee äkkiä eroon typerästä äijästään. Mutta on ihan viisasta nahistella rahasta. Naisen ura on muutoinkin usein kuralla, kun on uhrannut itsensä ja parhaat vuotensa perheelle. On aivan oikein saada tästä hieman kompensointia.
Vai että ihan tarkoituksella pitäisi oikein riitaa alkaa haastamaan, mustamaalaamaan ja ties mitä...jotta OMAT kompleksit pysyvät kunnossa?
On se kumma että vielä näinä aikoinakin vaaditaan verta pakkiin, pöljiä ei kai historia opeta vaan aina uudestaan samaa veivataan.
Se että pitää puolensa ei tarkoita turhaa toisten paskoittelemista, ei varsinkaan lasten kuullen. Jos on tarpeeksi vanha, niin kuin itse ilmeisesti omien vanhempieni eron aikoihin olin, osaa kyllä erottaa mikä on mitä...kerää haukkuja vain antipatioita ja varautuneisuutta juuri niiltä joita yrittää "käännyttää".
Ja niitä tunteitaan voisi kans tuulettaa siellä missä asiallisesti niin voi. Siinä on muksuillakin kiva katella kun äitee pistää paikkoja palasiksi ja sättii jotakuta joka ei kyllä meille mitään tehnyt, mutta tuo tuossa tekee, pahaa meille ja eipäitselläkään näytä hyvin menevän.
Viisasta ei ole nahistella yhtään mistään, jos muutenkin voi edetä. Rauhasta ennemmin vaikka maksaa, elikkä luopuu jostain muusta. Elää ja syödä pitää, paikkaa jalkojen alla pitää pitää. Mutta että tappelemaan pitäisi alkaa ihan siitä huvista ettei katkeroidu? Kuulostaa juurikin katkeroituneelta tappelijalta.
Kova kamppailu juu tai ei . ollaan oltu yhdessä kohta 8 vuotta ja mieheni jaksaa edelleen valehdella ja valehdella. Nyt luulin jottei enää tulee -niin minäkö tyhmä niin johan tänään sain karvaasti kokea mitä on kun valehdellaan päin naamaa ja mennään omia menoja. Tekisi mieli huutaa kaikelle kansalle että on paha olla -meilläkin kulissit kunnossa ja yhteinen yritys.
Päätöstä en osaa tehdä vaan mihinkään suuntaan ja kun toinen lapsista on vielä pieni ei huvittaisi aloittaa sitä yh elämää ja katsoa lasten itkua ja parkua isästään. On tämä vaikeaa ja kyyneleiden vuodatusta ikuisesti...