sitä mieltä, että kun mennään väärin perustein yhteen - aletaan seurustelemaan ihan väärän henkilön kanssa, voi sattua jotain tällaista;
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009080210019357_uu.shtml
Motiivina yhteenmenemiselle voi olla esim. taloudellinen hyöty tai asema.
Jos todella rakastaa toista ihmistä - ei häntä vahingoita.
Siinä missä järki loppuu, alkaa väkivalta.
Mitäs mieltä asiasta olette?
Itse olen sitä mieltä, että mielummin yksin kuin väärän henkilön kanssa. Nykyään kuin mennään liian nopeasti yhteen, vaikka ei tunneta toista ihmistä. Pitäisi löytää sellainen ihminen joka sopii puolin ja toisin, eikä ulkoisten seikkojen, esim. taloudellisen tilanteen ym. vuoksi.
Pitäisi olla myös sitä sielujen sympatiaa...
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009080210019357_uu.shtml
Motiivina yhteenmenemiselle voi olla esim. taloudellinen hyöty tai asema.
Jos todella rakastaa toista ihmistä - ei häntä vahingoita.
Siinä missä järki loppuu, alkaa väkivalta.
Mitäs mieltä asiasta olette?
Itse olen sitä mieltä, että mielummin yksin kuin väärän henkilön kanssa. Nykyään kuin mennään liian nopeasti yhteen, vaikka ei tunneta toista ihmistä. Pitäisi löytää sellainen ihminen joka sopii puolin ja toisin, eikä ulkoisten seikkojen, esim. taloudellisen tilanteen ym. vuoksi.
Pitäisi olla myös sitä sielujen sympatiaa...
Vastaukset 22
Vanhimmat
että aika harva on sellainen, että on valinnanvaraa. Jos siitä huolimatta haluaa suhteen, niin on tyydyttävä siihen mitä saa. Ja tulos on sitten juuri tuota mitä linkitit. Lisäksi varmaan enemmistö aloittaa suhteen niiden hyötyjen takia.
Siitä olen samaa mieltä, että mieluummin yksin, kuin huonon kumppanin kanssa.
tietää toisen olevan se oikea? Niitä oikeitahan voi olla periaatteessa useampia. Voiko toista tuntea myöskään koskaan läpikotaisin? Minusta ei voi ... ihminen on yllätyksellinen ja ehkäpä siksi myös niin mielenkiintoinen kokonaisuus kaikkinensa. Rakkaudella ei ole minusta mitään tekemistä sen kanssa, miten ihminen käyttäytyy kriisitilanteissa.
ei voi vahingoittaa - jos voi, on silloin päässä vikaa ja kuuluu hoitoon.
Päästään terve ihminen ei vahingoita toista. Missä järki loppuu, tulee turhautuminen ja väkivalta sen myötä kuvaan.
Ps. Yläkerran ikkunalleni ihan metrin päähän minusta tuli just kesy pikkulintu syömään mysliä, jota sinne sille laitoin... Hyvin näyttää kelpaavan...
ihmisiä sanoilla sivalletaan ja satutetaan mm.? Se sattuu usein enemmän, kuin lyönti. Omalla tavallaan kuuluisimme silloin kaikki hoitoon ... ehkä :).
Tiedätkö ... minä lopetin pikkulintujen kesäruokinnan, kun luin viherpeipposten joukkokuolemista lintulautojen läheisyydessä. Siellä pesii jokin loinen (trikomonas) ... lintulaudoilla ja lintujen vesiastioissa. Eli, jos haluaa vielä pikkulintuja ruokkia, kannattaa heitällä jyviä maahan.
mun ikkunalaudalla vierailee talitinttipariskunta joka myös asui mun yläpuolellani. Niillä on ollut jo ainakin pari poikuetta.
Mutta tämä lintu oli ihan uusi tuttavuus ja ruokin sitä ikkunalla, en lintulaudalla.
Tietysti pyyhin aina ikkunalautaa puhtaaksi.
ihmisiä ei löydetä, ne vain saapuu elämääsi - jos on hyvä tuuri.
olet, niitä ei löydetä. Mutta pitää kuitenkin katsoa tarkkaan, ketä päästää lähemmäksi. Kenestä ei tule sitten jälkeenpäin harmia tavalla tai toisella.
varmaan tavasta olla ja toimia. No yksi entinen asiakas, jonka siirsin kollegalle koska meni ohi asetusten sittemmin, on ollut aika riesa...
ihmiset jotka takertuvat toiseen, voivat olla aika riesoja. Esim. jos toinen sanoo, ettei halua olla missään tekemisissä ja toinen ei usko millään ja kuvittelee omissa mielikuvissaan ties mitä... = todella rasittavaa...
Jos taas suhteesta ei näytä tulevan mitään hyvää, vaan se tuntuu ahdistavalta ja epämukavalta ja erotaankin sovussa, mutta sitten ex alkaa haittaamaan mahdollisen uuden suhteen syntymistä soittamalla mahdolliselle uudelle kumppanille, vaikka sen uuden kanssa ei vielä oltais päätetty sitä, miten vakavalla pohjalla se on - kuhan "tunnustellaan" vasta...
No, itse olen viihtynyt jo pitemmän aikaa yksinäni - oli sen verran rasittava suhde takana. Valehtelua jne. Olen kuitenkin avoin mahdollisuuksille, mutta en hakemalla hae - olen vain. Mukavia tuttavuuksia toki matkan varrelle sattuu, mutta ne jäävät usein platonisiksi tapauksiksi.
vois kutsu jo pakkomielteeksi. Oppilaat voi tosiaan olla hankalia ;)
pikkasen yksioikoinen suhtautuminen:
"Jos todella rakastaa toista ihmistä - ei häntä vahingoita.
Siinä missä järki loppuu, alkaa väkivalta."
Rakkaus ei automaattisesti takaa järkevyyttä. Ja rakkaus myös liikkuu ja muuttuu ajassa. Ei sulla ole MITÄÄN takeita siitä mitä ensi vuonna tähän aikaan tapahtuu.
Ja ihmiset ovat myös hyviä uskottelemaan itselleen rakkautta, suuntaan jos toiseenkin. Ei se välttämättä ole mitään kylmää hyötyajattelua. Myös pelko, yksinäisyys, kuvitelmat ympäristön paineesta ym. seikat saavat ihmisen luulemaan olevansa rakastunut.
Älä kuulosta noin naiivilta - vaikka ajatuksellasi onkin hyvä tarkoitus :-)
lue itseäni uskikseksi (uskovaiseksi) niin raamatun 1kor. 13 kertoo hyvin rakkauden olemuksen. Oletkos perehtynyt?
Mutta omistamisenhalua kutsutaan usein väärin perustein rakkaudeksi, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Sekoitat kiintymyksen, ihastuksen ja omistushalun rakkauteen.
Ihastua voi vaikka kuinka usein, mutta rakastua ei voi niinkään usein.
"Ja ihmiset ovat myös hyviä uskottelemaan itselleen rakkautta, suuntaan jos toiseenkin."
Tuo on totta. Mutta enimmäkseen suhteen loputtua vasta tajutaan, ettei toista oikeastaan rakastettu, vaan se oli aivan jotain muuta.
Oikea rakkaus ei ole toisen ihmisen omistamista, määräämistä toisen tekemisissä, oman edun tavoittelemista jne. Oikea rakkaus vapauttaa, ei kahlitse. Oikeassa rakkaudessa ei ole pakko pinnistellä ollakseen uskollinen ja osoittaakseen rakkautensa. Oikea rakkaus joko on tai ei.
Ps. En ole naivi. Minua on rakastettu ihan oikealla rakkaudella, mutta kun sen lopulta ymmärsin, oli myöhäistä. Hän on nyt kuollut. :'(, ennenkuin rakkaus sai edes yhteisen mahdollisuuden kehittyä.
Mutta nuo on itsestään selvyyksiä, joista ei oo mitään sanottavaa paitsi "niin"
Ja jos satutan rakastani, niin itsensä toteuttava ennustus sanoo: "en siis rakasta häntä?" Ja kuka nyt ei mieluummin olisi yksin, kuin väärässä suhteessa?
Olen pahoillani, että rakastettusi kuoli.
Kun naisella oli haarukka, niin oltiinko mahdollisesti ruokapöydän ääressä? Veikkaan, että mies nappas isomman kyljyksen grillistä eikä nainen saanut kuin grillimakkaran. Sitä on sitte jo vedetty koko loman ajan. Ei mikään ihme, että meinas syödä miehen!
Olen samaa mieltä kanssasi. Tossa voi olla myös kyseessä, että ollaan kännissä ja sillon purkautuu asioita hallitsemattomasti.
Ehkä noi on joskus olleet sopiva pari toisilleen, mutta tilanne on muuttunut. Ihan selvästi nainen on tyytymätön mieheen ...jotenkin.
on ennemmin niin et syy ei ole aloittamisessa vaan kyvyttömyydessä lopettaa ajoissa - joka tosin koskee muutakin kuin parisuhteita. Liekö syynä liika epäonnistumisen pelko - ja rajaton usko muutokseen/vapahtajaan.
Ja ilman yhdessäasumista, seurustelua tms. se sielujen sympatia jää löytymättä.
oikeat perusteet? Historian valossa ns. rakkausavioliitot ovat melko uusi keksintö, yleensä vanhemmat/suvut ovat päättäneet, ketkä naitetaan keskenään. Silloin vasta mentiinkin nopeasti yhteen, ja vielä nykyään joissain kulttuureissa tulevat puolisot eivät tapaa ennen häitä (vanhempani olivat sellaisessa hääjuhlassa vieraana, tosin sulhanen oli ilmeisesti käynyt hakemassa vaimonsa ulkomailta, eli oli aikaa tutustua ainakin lentokoneessa).
Keskiluokalla on ollut ehkä eniten valinnanvapautta: rahvas on ottanut puolisot naapuritaloista ja halunnut riskejä, työ- ja lisääntymiskelpoisia emäntiä, yläluokan naimakaupat ovat puolestaan olleet politiikkaa. Muistelen Kaari Utrion tiivistäneen asian näin: nainen saattoi toivoa, että mies ei olisi juoppo ja/tai väkivaltainen, mies saattoi toivoa, että nainen ei nalkuta. Silloin liittoa voitiin pitää "onnellisena".
Iltalehden juttu oli suppea, en vetäisi sen perusteella kovin suuria johtopäätöksiä suhteen laadusta. Pasifistina vastustan yleisesti väkivaltaa, itsepuolustuksen voisin kuitenkin hyväksyä joissain tilanteissa.
ehdottomasti olen, mielummin oikea suhde oikean ihmisen kanssa kuin yhdessäolo minkäänlaisen hyötymisen takia..
Valitettavasti en aina ajatellut niin, tai pikemminkin ajattelin romanttisen naivisti ja prinsessaunelmia. Tuloksena oli ne elämäni pari rasittavaa viha-rakakussuhdetta..
Sen toisen kanssa pääsin matkustelemaan paljon, matkustuskokemukset karttuivat paljon miehen kanssa ja pääsin jopa erään eteläisen suurkaupungin hotellinomistajan ja ex-poliisipäällikön kanssa samaan pöytään istumaan miesystävän suhteiden takia. (Tämä on sitten tositarina elämästäni, tiedän että monista kuulostaa varmaan vain keksityltä mutta toisille ihmisille sitä joskus sattuu ja tapahtuu kummia asioita..) Sillloin se tuntui niiiin hienolta ja tunsin olevani oikea leidi mutta lopulta suhde oli pelkkää p*skaa... En tosin koskaan väkivaltaiseksi heittäytynyt, vaikka välillä todella inhosinkin häntä..
Nykyinen kumppanini on todellinen aarre, joka tuo elämääni paljon enemmän iloa ja onnellisuutta kuin turhanpäiväinen pintaliito. En koskaan loukkaisi häntä sydänjuuria myöten, en koskaan tekisi hänelle mitään pahaa. Kuten sanoin, hän on aarteeni.. =)
kahta ihmistä yhdessä yhtä hyvin kuin vapaa tahto. Kun tahdolta riistetään vapaus tahtoa, alkaa pakotien etsiminen.
vinha perä!
että tuollaista yleensä sattuu päihteiden väärinkäytön johdosta ja/tai siksi, että vaikka toisen naama keljuttaakin, niin siitä suhteesta ei lähdetä. Annetaan vaan turhautumisen kasvaa.
Suhteet taitaa myöskin mennä liian nopeasti liian vakaviksi, pyöräytetään vahinkokakara kehiin ja/tai otetaan 70 vuoden asuntolaina. Parin kuukauden kuluttua ihmetellään kun ei tämä nyt enää niin kivaa olekaan, "en mä tunne sua enää ollenkaan" -> "Matti/Maija on muuttunut ihan eri ihmiseksi siitä mitä se oli silloin (muutama kk sitten) kun me alettiin".
Mutta loppujen lopuksihan mönkään menneet kuviot taitaa useimmiten johtua siitä, ettei ihminen ole rehellinen itselleen, ja ettei ihminen ole rehellinen sille toiselle osapuolelle.
kuinka on mahdollista että niin moni pari hokee sitä rakkautta suureen ääneen ja silti käy näin tai muuten vain erotaan. Minne se rakkaus jäi? Vai saakohan yksi sana liikaa painoa?
Mahtaako oikeasti järkiliitossa tapahtua vastaavaa? koska siinähän molemmat tarvitsevat toisiaan ja tarpeen loputtua voidaan lähteä eri teille.
Vastaavasti taas näissä suureen ääneen hoetuissa rakkausliitoissa ei osata ajoissa päästää irti, koska rakkaudesta on tehty helvetin ruma asia.
>Jos todella rakastaa toista ihmistä - ei häntä vahingoita.<
Siinä olen samaa mieltä, mutta joskus on vain pakko tilanne ja toinen kokee sen sillä hetkellä vahingoittamisena.
Mitä tulee sielujen sympatiaan, niin eikö kuulostakin ääneen lausuttuna paremmalta korvaan kuin sanat rakkaus ja rakastaminen?
niin mieshän on saattanut mukiloida naista jo pidempään ja uhka oli toteutumassa, ja nainen puolustautui koska ei muuta keinoa enää keksinyt.
Tai sitten sillä oli niin armoton nälkä ja päätti keihästää miehensä ruoaksi.