Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä vajaat kymmenen vuotta. Meillä on kaksi lasta joista nuorempi täyttää pian kolme.
Suhteessa on ollut niin ylä -kuin alamäkiäkin, joissa normaalisti minä olen ollut se vakaampi puoli ja mies taasen riehakkaampi.
Nyt tuntuu, että enää pelkkä seksi miehen kanssa kiinnostaa. Olen kiinnostunut hänestä lähinnä vällyjen välissä, ja haluan usein seksiä. Muutoin olen mielellään lasten kanssa ennemmin kuin mieheni. En ole kiinnostunut hänen työjutuistaan tai muista projekteistaan.
Meidän piti ostaa yhdessä asunto jonne olisimme ottaneet vuokralaisen, mutta nyt haluaisin perääntyä siitäkin. Normaalisti olen innoissani tällaisista hankkeista ja talouden hoito kiinnostaa.
Mies haluaisi lisää lapsia, kun taas minä haluan käydä töissä ja saada silläkin rintamalla jotain aikaan.
Mies puuhastelee kodin ympärillä, kun taas minä olen aloittanut kuntoilun ja lenkkeilyn. Kotityöt saisi minun puolestani hoitaa vaikka siivooja..
Ero ei ole ensimmäinen vaihtoehto, mutta välillä tulee syyllinen olo meidän välille tulleista eroista, vaikka todellisuudessa elän välillä sitä omaakin elämääni, johon ei kuulu miehen edesottamuksien seurausten hoito ja sureminen. Uskon että tää on ohi menevä vaihe mutta vaikutanko aivan pässiltä ja pitäiskö vaan todeta että tää oli ny tässä?
Suhteessa on ollut niin ylä -kuin alamäkiäkin, joissa normaalisti minä olen ollut se vakaampi puoli ja mies taasen riehakkaampi.
Nyt tuntuu, että enää pelkkä seksi miehen kanssa kiinnostaa. Olen kiinnostunut hänestä lähinnä vällyjen välissä, ja haluan usein seksiä. Muutoin olen mielellään lasten kanssa ennemmin kuin mieheni. En ole kiinnostunut hänen työjutuistaan tai muista projekteistaan.
Meidän piti ostaa yhdessä asunto jonne olisimme ottaneet vuokralaisen, mutta nyt haluaisin perääntyä siitäkin. Normaalisti olen innoissani tällaisista hankkeista ja talouden hoito kiinnostaa.
Mies haluaisi lisää lapsia, kun taas minä haluan käydä töissä ja saada silläkin rintamalla jotain aikaan.
Mies puuhastelee kodin ympärillä, kun taas minä olen aloittanut kuntoilun ja lenkkeilyn. Kotityöt saisi minun puolestani hoitaa vaikka siivooja..
Ero ei ole ensimmäinen vaihtoehto, mutta välillä tulee syyllinen olo meidän välille tulleista eroista, vaikka todellisuudessa elän välillä sitä omaakin elämääni, johon ei kuulu miehen edesottamuksien seurausten hoito ja sureminen. Uskon että tää on ohi menevä vaihe mutta vaikutanko aivan pässiltä ja pitäiskö vaan todeta että tää oli ny tässä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaapa ihan normaalilta ikäkausi- ja parisuhdekriisiltä. Eli sinulla on nyt vaihe, jossa haluat ottaa vähän etäisyyttä ja pitkän jakson jälkeen uudelleen oppia tuntemaan, millainen ihminen oikein olet. Ihan normaali ja terve "terveen itsekkyyden" heräämisen aikakausi. Teillä ilmeisesti on menossa omassa kehityksessänne eri vaihe ja kumppanilla pitäisi nyt olla viisautta antaa sinun tehdä asioita oman pääsi ja mielesi mukaan. Suhteessanne vaikuttaisi kirjoittamasi perusteella olevan kaikki kunnossa, on vain uusien tuulien aika. Aika löytää suhteeseen uusi vaihde. Ei noin hyvää suhdetta kannata mokoman vuoksi lopettaa eikä ainakaan hankkia mitään parisuhteen ulkopuolisia seikkailuja. Voittehan mennä parisuhdeterapiaan.
Varmaan olet keskustellut miehesi kanssa asiasta?