Oon törmännyt ihmeelliseen mieheen, ihastunutkin. En tiedä onko hän miten kovasti ihastunut munhun vai onko vain ystävällinen vai joku playboy -hahmo. 'Ihastumine on kyllä nyt kovasti vähentynyt, miestä alkaessa tuntemaan paremmin.
Ollaan tunnettu vuoden päivät, tämä mies elää yhden naisen kanssa mutta heillä se vasta kummallinen suhde on. Ikinä en ole nähnyt läheisyyttä tai rakkautta siinä.
Mies on selvästi pomo talossa, nainen alistuu kaikkeen ja välillä tuntuu suhteen olevan luutnantti-mortti suhteeksi. Mies kuitenkin ylistää naistaan, ei koskaan vaihtaisi. Ei kai jos noin kiltisti tottelee.
Mies alkuaikoina tavattuamme antoi itsestään ihan eri kuvan, parisuhteestaan ja itsestään ihmisenä ja miehenä. Nyt on selvinnyt miehen ramppaavan tisubaareissa, pornosivut arkipäivää, tuntuu epäluotettavalta, ja pettänytkin on. No, viimenen ei nyt kovin ylläri ollut, munkin kanssa olisi valmis sänkyyn.
Voisitteko valoittaa mulle, mikä tämä mies oikein on? Että viimein ihastumiseni lakkaisi...kiitos.
Onko tälläinen mies hyvä ja mukava kaveri toiselle miehelle? Tuntuu olevan noita kamuja ihan hirveästi ja tuntuu olevan aika suosittukin kaveri.
Ollaan tunnettu vuoden päivät, tämä mies elää yhden naisen kanssa mutta heillä se vasta kummallinen suhde on. Ikinä en ole nähnyt läheisyyttä tai rakkautta siinä.
Mies on selvästi pomo talossa, nainen alistuu kaikkeen ja välillä tuntuu suhteen olevan luutnantti-mortti suhteeksi. Mies kuitenkin ylistää naistaan, ei koskaan vaihtaisi. Ei kai jos noin kiltisti tottelee.
Mies alkuaikoina tavattuamme antoi itsestään ihan eri kuvan, parisuhteestaan ja itsestään ihmisenä ja miehenä. Nyt on selvinnyt miehen ramppaavan tisubaareissa, pornosivut arkipäivää, tuntuu epäluotettavalta, ja pettänytkin on. No, viimenen ei nyt kovin ylläri ollut, munkin kanssa olisi valmis sänkyyn.
Voisitteko valoittaa mulle, mikä tämä mies oikein on? Että viimein ihastumiseni lakkaisi...kiitos.
Onko tälläinen mies hyvä ja mukava kaveri toiselle miehelle? Tuntuu olevan noita kamuja ihan hirveästi ja tuntuu olevan aika suosittukin kaveri.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Yhdellä sanalla. Sanoit sen itsekin otsikossa: ihmeellinen.
se on hattara, jota ei edes ole
Perusteena uraa uurtava työ pikadiagnoosien parissa. Palkinto joudutaan toki jakamaan muutaman muun keittiöpsykologin kanssa.
aivan totta.
vaikka kiva olisikin heittää läppää aiheesta, toivoisin saavani ihan oikeita vastauksiakin.
narsistisen miehen kuvaus, minkä yläpuolella kuvasit. Hurmaava, vie jalat alta, sen kanssa ON OIKEASTI IHANAA aikansa. Mutta tiedä ottaessasi, että tilanne tulee muuttumaan.
Paremmin en voi auttaa.
toi kuvaus sopi liki kaikkiin ihastuksiin. Ensin mennään lujaa ja kumppani on täydellinen. Sitten silmät raottuvat ja totuus paljastuu - joskus omat haaveet ja toiveet ovat pettäneet kunnolla ja joskus osuu. Kun osuu, voi olla onnellinen, jos ei, elämä jatkuu. Liian monelle jatkuminen tarkoittaa vitutusta ja katkeruutta - ja siinä tunnetilassa diagnoosit lentävät.
Mikä ei tarkoita etteikö narsismi olisi todellisuutta - se vain on todellisuutta paljon harvemmin kuin sen diagnosointi kyökkipsykologien toimesta.
palataanko nyt siihen Fxx-tautiluokitukseen?
oikeasti, olet ihan oikeassa, kyökkipsykologit sucks
oikeampi olis ollut puhua luokasta - sitä kait esim. F60.8 on.
kirjutan sulle...
Dilpomin
CV:hen? Aukeekohan tolla ihan uusi ura? Eli kiitti tosi paljon.
huomioon pornon tarjonnan niin väittäisin et kuluttajiin täytyy mahtua aikas monta parisuhteessa olijaa. Onko se normaalia ja hyväksyttävää - jokainen pari määrittäköön itse - riippuen toki pornosta.
Pettäminen ei myöskään liene kovin harvinainen ilmiö. Ei se mukavalta tunnu, mut ei sen perusteella paljon voi ihmisestä sanoa.
Aikas monessa suhteessa osapuolilla on erilainen valta-asema - ja kuka viimekädessä valtaa pitää - myös alistumalla voi hallita.
Mieskaverien osalta vastasit itse.
Kysymys on siis aste-eroista ja normeista, Onko hän hyvä jannu - mä en tiiä. Kaikkia noita asioita olen tavannut niin ystävissä kuin "vihollisissa".
tässä varmaan hain takaa, mies esitti ensin jotain muuta mikä todella oli.
Varmaan jonkin sortin pettymystäkin tässä tunnen. Lisäksi selvisi hänen valehdelleen muutamista asioista, siksi en tiedä onko valehdellut muistakin, kaikesta..
Juu toki noita piirteitä voi liittää moniin ihmisiinkin. En sitä kiellä. Ihmettelen vain kovasti miksi piti yllä väärää kuvaa itsestään niin pitkään. Tai kaipa pitäisi vieläkin, satuin vaan saamaan tietooni nämä, sen tiedän että hän koitti pitää multa pimennossa tisubaareissa käyntiä koska tietää mun ajatukset niistä. Tän kuulin yhdeltä toiselta.
Ja miksi olisi mulle tilivelvollinen? Niinpä, en tiedä. En tiedä halusko ihastuttaa mut itseensä jollakin muulla imagolla ja saada multa vai halusko se vaan ystävyyttä multa ja siksi tietäen mun mielipiteet noista jutuista, pitää ne salassa.
Jos tästä puhuisin hänelle,hän kuittaisi sen olankohautuksella hällävälii.
Mies on mun veljen tuttuja ja tiedän tämän miehen puukottavan ihan sikana avoimesti kavereitaan, *ittuilee suoraankin eikä mun tietääkseni omaa montaa oikeaa ystävää, vaikka monta kaveria. Mua inhottaa siksikin kun "veljeilee" mun veljen kanssa, sanoo pitävänsä veljeäni rehtinä tyyppinä mutta ohjailee veljeänikin kuin marionettinukkea. Ja jos miehen pyyntöihin ei suostuta, osaa kostaa aika ovelasti..
varmaan tiedät et selkään puukotus ja kosto ei ole kovinkaan harvinaista - mä teen rohkean yleistyksen ja väitän et se on naisille jopa tutumpaa. Mies vetää kuonoon tai ryppää ja sit vetää kuonoon. Sen enempi laittamatta asioita paremmuusjärjestykseen.
Miksi antaa hyvä kuva - me tehdään sitä kait jokainen. Meikkaaminen on sitä osittain. Kaikkea ei halua ladata heti silmille ja pornon salaamisen ymmärrän hyvin - en minäkään kertoisi.
Toisilla on paljon parempi kyky manipulointiin - ja suurin osa meistä on hyvin manipuloitavissa - mainostaminen ei ole sattumaa. Ohjailu on paskamaista ja sen näkee paljon paremmin vierestä - itsepetos on niin ihanaa.
Tämä ei ole puolustuspuhe - vaan mittasuhteiden hakua. Sen et mikä määrä itse täytyy sietää - just se määrä minkä itse sietää. Liitojen suhteen meillä on suhteellisen vapaa maa. Mut se mikä ei tunnut hyvältä, ei todennäköisesti siksi muutu - mä en usko yrittämiseen - muutokseen kyllä, mut useimmiten enempi toisessa sosiaalisessa yhteydessä (= toisen ihmisen kanssa).
voihan se ollakin niin, mutta kuten meissä naisissa niin myös miehissä on eroja. Jotkut puukottaa jotkut ei. Itse kuulun jälkimmäiseen. Ei kuulu tapoihini.
Varmaan se tärkein kysymys: Miten pääsen tästä ihastuksesta eroon?
Asiani ei ehkä kuulosta kovin tärkeältä ulkopuolisesta mutta se mitä tunnen, on hyvin syvää, ja munsta tuntuu nyt loukatulta ja petetyltä. Sen verran hyvin tämä mies on onnistunut mun mieleni sekoittaa. Olen jopa miettinyt sitä kuuluisaa kostoa...! Koska en tiedä varmasti mitä tämä mies tuntee mua kohtaan niin vaikea lähteä arpomaan miten mun tulisi käyttäytyä häntä kohtaan. Jos olisikin ihastunut, voisiko siihen vedoten jotakin käyttää? Jos ei, niin...
Toisaalta mitä hyödyn kostosta. Varsinkaan jos en tiedä kohteen tunteista ja merkityksestäni hänelle. Tiedän varmaksi sen että mies tykkää kyllä munsta enkä usko hänellä olevan mitään sitä vastaan että päätyisimme samojen vällyjen alle.
Jos kostot unohdetaan, niin ainakin haluaisin tappaa tunteeni häntä kohtaan. Aika ei auta, sen tiedän. Ja pakostakin näen häntä aika ajoin.
Oikeuslaitos ei ole kovinkaan suopea ko. asialle, enkä usko koston parantavaan voimaan. Kostamalla asiaa pitää vielä pidempään hengissä, sillä kaikki vihalle ja katkeruudelle annettu aika on pois muualta. Tai vihalle on paikkansa, mut musta sen purkuun kannattaa keksiä parempia keinoja - vaik potkunyrkkeily. Ymmärrän miksi moni neuvoo kostamaan - oikeustaju sanoo et pahan on saatava rangaistus. Katuoikeudenkäynnit vaan tuppaavat liian usein ylittämään rajat - eikä kukaan paskiainen ole oman rangaistuksen arvoinen (ääritapauksissa ehkä esim. oman lapsen raiskauksessa).
Eroon pääsy - no tätäkään ei saa sanoa, mut uusi ihastus toimii joillakin. Moraalisesti on toki väärin ottaa kesäkissaa. No jokainen keksiköön omat keinonsa.
Ajattele asiaa järjellä. Ajattele sitä niin pitkään ja niin hartaasti, että asia kirkastuu sinunkin mielessäsi. Itse aloituksessakin on jo kaikki oleellinen mainittu - jos tuollainen kerran sinua oikeasti häiritsee.
"Ihmettelen vain kovasti miksi piti yllä väärää kuvaa itsestään niin pitkään."
Taidat olla aika tyhmä, jos tosiaan sellaista ihmettelet.
nuolla - ja aivan mielettömästi. Järjellä ajatellen siin ei ole mitään tolkkua, mut silti mä oikeasti tunnen et se on ihanaa. Eikä se ole ikinä kirkastunut vaikka miten asiaa ajattelen.
Hiukan eri asioita. Oikeastaan aika paljonkin. Tai sitten en vain tajua.
ajattelemalla ei aina ole kovinkaan helppoa - usein jopa mahdotonta. Jos pelkkä ajattelu riittäisi niin meillä ei olisi esim. fobioita. Ja pelkkä ajattelu on järjen alikäyttöä - järkeä tulee käyttää myös muiden keinojen keksimiseen - ratsastusleiri vois toimia paljon paremmin. Eli enempi tunnetta peliin jos tunteisiin halutaan vedota.
Ehkä kuitenkin väittäisin, vaikka meitä on monenlaisia tapauksia olemassa ja toisille se on varmasti vaikeampaa kuin toisille, että jos ihminen pitää "ihastuksen järkiperäistä kuolettamista" jotenkin vaikeana ETENKIN silloin, kun ns. huonot ennusmerkit ja/tai ihastuksen ongelmainen luonne tms. on nähtävissä, niin ei ihminen hyvin luultavasti edes halua tehdä sitä.
Voi jossain määrin haluta, mutta ei halua sitä tarpeeksi. Ehkä taipuu toivomaan asioiden muuttuvan parempaan. Ehkä sitä ihanaa tunnetta vaan halutaan vaalia, ehkä sitä jopa ruokitaan. Kuten tunnettua, yleensä vielä aika tekee karhunpalvelustaan kultaamalla muistoja, "ei se nyt niiiin hankalaa ollut" tai jotain tuollaista. Mitä enemmän ihminen on taipuvainen/riippuvainen parisuhteessa olemiseen, sen vaikeampaa se varmaankin on.
tunnetta yllä? Eli onko edes järkevää yrittää ajatella sitä pois - ja voiko ajattelulla kehittää riittävän negatiivisia mielleyhtymiä jotta positiiviset tunteet kuolevat. Jos katselis miehen kuvaa ja potkasis aina kynnykseen varpaansa niin homma vois toimia paremmin - oksennus on myös aika vahva eli mun tapauksessa maksan syönti ja kuva olisi hyvä yhdistelmä.
mulkku. Ainakin jossain määrin perusjuntti. Jos luonne on tuollainen, tuskin koskaan kykenee tasapainoiseen, toista osapuolta kunnioittavaan suhteeseen.
"Onko tälläinen mies hyvä ja mukava kaveri toiselle miehelle?"
Samanhenkisille voi olla.
johtopäätöstä muista suhteista ei voi näillä faktoilla antaa. Jopa vuosia tappamassa ollut ihminen (sotilas) kykenee olemaan tappamatta ja terveisiin ihmissuhteisiin. Ja suurin osa natseista oli tavallisia miehiä ja naisia - oikeat olosuhteet ja seuraukset tiedämme kaikki. Ja näissä puhumme eri kokoluokan asioista.
Ko. hemmon kohdalla emme voi edes puhua toistuvasta käytöksestä sillä esille oli vain yksi suhde. Viidennen samankaltaisen liiton kohdalla voisin hyvinkin yhtyä mielipiteeseesi - jättäen silloinkin oven auki muuttumiselle.
Sota ei ole mikään ihmissuhdeleikki. Viholliset tappavat sinut, jos sinä et tapa heitä. Asia olisi aivan eri, jos osapuolet tuntisivat toisensa, silloin tappaminen olisi paljon vaikeampaa.
aloittajan myöhemmistä vastauksista näyttää selkeästi hahmottuvan kyseisen miehen ikävähköt luonteenpiirteet. Lähinnä se, miten hän käyttäytyy toisia ihmisiä kohtaan.
Ja hyvin harvoin ne ihmiset muuttuu niin paljoa. Sinisilmäinen tai edes vaaleanpunaisilla laseilla varustautunut ei kannata olla näissä asioissa, minusta ainakaan.
En menisi pitämään yhden (pettyneen) ihmisen kirjoittamia henkilökohtaisia subjektiivisia mielipiteitä ja epäilyksiä faktoina.
ja narsisteja jos on n. 1-2% ihmisistä, on se ihan mahdollista, että joku sellaisenkin joskus tapaa.
kuva ko. jannusta. Sen perusteella en menis kaveria arvelemaan - eikä se ole edes tärkeää. Mikä ei tee kuvaa vääräksi - itselle. Ja sen kuvan kanssa voi hyvinkin olla parempi jättää mies - silti diagnoosille se ei anna sijaa.
varmasti henkilölle aitoja - kuten kuvauskin. Mut kertooko se kuvaajasta vai kuvattavasta.
Mun edessäni seisoo tällä hetkellä noin 50 cm paksu puu. Kuinka paksu puu edessäni on?
homppeli.
onko homoseksuaaleja enemmän, mutta sen tiedä, etten minä ole sellainen. Jos mahdollisesti jopa 1 ihminen 50:ssä on psykopaatti tai narsisti, on hyvin mahdollista sellaiseen joskus tutustua. Se, että homoja saattaa olla enemmän, ei tarkoita, että kaikki ovat homoja.
n. 50 cm paksu.
tunteet ja kuvaus ovat varmasti tekijälle aitoja? Itse en pitäisi mitään anonyymien keskustelupalstojen anonyymeja juttuja missään suhteessa varmasti aitoina.
No onko tuo ko. hemmo narsisti. Mä analysoin sut samalla tarkkuudella - ja metsään meni. Ja kumpikin varmasti tiedämme miksi.
Tilastollinen esiintyminen ei siis kerro mitään - ei tästä kaverista ei kenestäkään muusta.
Mun edessäni oleva puu on 20 cm paksu. Nyt lisätietojen valossa minkä paksuinen puu on edessäni?
vaikuttaa siltä ettet osaa erottaa objektiivisia faktoja subjektiivisista mielipiteistä, joten sanasi ovat samantekeviä.
olevinaan sellanen konditionaali - parempi olis ollut lienevät. No vaikka lähtisimme siitä oletuksesta et ko. nainen ei puhu omiaan - ainakaan tietoisesti - niin silti meillä on enempi tietoa kirjoittajasta kuin kuvauksen kohteesta. Kuvasta emme tiedä mitään. Kuvahan voi olla olematon - kuten minun puuni.
Tosin joku tutkimus väitti et kandee kuunnella enempi muita kuin henkilöä itseään - kuulemma kuva henkilöstä näin oli parempi - tai siis vastasi paremmin sitä minkä itsekin saa myöhemmin. Tai olla joku pikadeittijuttu.
onko hän narsisti vai ei. Hän saattaa olla, mutta saattaa olla ettei ole. Saattaa myös olla, että ko. henkilö on vain pelkkä mielikuvituksen tuote.
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq58.html
johtopäätöksen et ko. kaveri on Yhdysvaltain presidentti niin annettujen faktojen valossa subjektiivista mielipidettä ei voi kritisoida koska on pieni todennäköisyys et näin on. Vaikka en tiedä annettujen tietojen oikeellisuutta niin jotkut johtopäätökset niistä on loogisempia - todennäköisempiä - kuin toiset.
mitä olettaa tietojen oikeellisuudesta, niin perusteet ovat hataria. Eli vaikka kyseessä olis hypoteettinen arvausleikki jossa nuo ovat ainoat tiedot joita saamme niin ko. diagnoosi on aikas raju veikkaus ja virhemarginaali suuri. Mä voisin veikata et kaveri on oikeakätinen ja osuisin varmasti paremmin oikeaan. Silti mulla ei ole muuta perustetta kuin tilasto. Ja jos tiedoissa ei ole mitään kätisyyteen viittaavaa niin annettujen faktojen valossa mun ns. mielipide olis enempi arvaus kuin edes mielipide.
mun tunteet on aitoja ja kuvaus myös. Miksi ylipäänsä kirjoittaisin tästä vain pilamielellä. Ólen koittanut kuvata miestä ja tilannetta ja tunteitani niin hyvin kuin voin ja muidenkin näkökulmaa miehestä muistellen.
Kuten arvelinkin, vaikka kosto olisi suloinen (ajatustasolla) niin tuskin se olisi viisasta. Itseäni ajatellen.
Uusi ihastus? Voih, tervetuloa, olen koittanut kohdistaa tunteitani ja ajatuksiani myös pariin muuhun tyyppiin. Ei ne vaan iske. Ei tuon jälkeen.
Vaikka olen koittanut järkeistää tämän, olen mennyt ajatuksissani pitkälle, yhteenmuuttoon saakka ja vaikka mihin, ei ole auttanut. Hetkellisesti tunnen jotain tylsyyttä sitä kohtaan, TIEDÄN siis kyllä ettei tämä mies tosiaan ole mua varten enkä takuulla jaksaisi pitkään katsella sitä ja sen dominoivaa elämää. Ollaan niin erilaisia, tai siis jos sen naisihanne on se hellapoliisi...olen hiukka haastellisempi ihminen.
Ihmisen, varsinkaan ihastuneen naisen, mieli on hemmetin kummallinen. Jopa sänky touhut sen kanssa tuntuvat järjellä ajatellen tylsiltä, en tiedä olisko ne mutta jotenkin se mies ei sytytä mua sillä haaveella. Jollain muulla tavalla, en ole saanut siitä kiinni, millä tavalla! Kyllä se on tehnyt mun elämästä vaikean.
Oon miettinyt onko tämä jotain peliä, edelleen? Alussa tämä mies piiritti mua kuin mikäkin pelimies, sai pään sekaisin totaalisesti ilkikurisella tyylillään joka puree munhun. Itse tykkään kanssa pelata miesten kanssa, flirttailla ja keimailla, olla arvoituksellinen. Hän on sanonut munsta mm. ettei tiedä olenko lintu vai kala. Onko tämä musta niin hauskaa (kun toinenkin on hengessä mukana) ja imartelevaakin etten osaakaan enää lopettaa? Pelin sääntöjen vastaisesti mulle syntyi tunteita, vaikka toisaalta kuten edellä jo sanoin, en todellisuudessa tunne seksuaalista halua, vaikka osa munsta ehkä luulee haluavansa..
Tälläisiä ajatuksia..
ovat aikas hauskoja. Toi pelaamisajattelu on tuttua ja olen siitä saanut omat syytökseni. Hauskinta kaikessa on se et se mikä näyttää peliltä ei useinkaan sitä ole - jossakin vaiheessa itsekin tajuaa et tarttis tehdä jotakin mut ei osaa. Osa itsessä vetää takaisin ja osa huutaa poispääsyä. Se lienee myös luonnekysymys - ja kyky heittäytyä auttaa asiaan. Järkevästi ajatellen mä en ole elänyt järkevästi, mut en paljon vaihtaisi - tunteet antavat enempi kuin ottavat - parhaimmillaan mielettömästi.
ja tarkenna. Mitä se sitten on lopulta ellei peliä? Kenen kanssa lähdet leikkimään? Kriteerit?
mitäs sinä sitten tekisit tässä tilanteessa, sinä pelimiehenä? Mitä voin odottaa tämän miehen tekevän?
tuota pelaajan kunniaa vastaan. Kyse on ihastuksesta, tunteista jotka huijaavat itseä. Samat keinutuoli ja tekohampaat vuoteiden vierellä haaveet osaa myös mieskin.
Kenen kanssa - kuka osaa sanoa mikä joissakin viehättää, haju, maku, näkö, ääni.
Mitä voit odottaa - tietävätkö ihmiset edes itse mitä huomenna tekevät? Joillekin oikean löytäminen on vaikeampaa, erilaista - toiset eivät sitä edes hae. Kuinka erottaa nuo toisistaan? Onko pelimies se joka ei vakiinnu koskaan - entä jos aikaa olisi ollut 150 vuotta enempi?
luovuttaja vai laiska?
Heidän parisuhde on kuten sanoin edellä, kummallinen. En näe siinä rakkautta, läheisyyttä, intohimosta puhumattakaan! Kämppis suhde tai alistaja alistettu. Osaa olla melko loukkaava (pitää kai itseään hauskana sanaseppona) suustaan naisellekin.
Onko mies niin tyytyväinen oloonsa ettei halua "koulia" toista uutta naista itselleen? Olisi liian kova työ? Mulle sanoi ettei jaksa enää tässä iässä vaihtaa ja aloittaa alusta, mitä -> koulutusta?
Mies tahtoo pitää kaikki narut käsissä, nainen ei heidän suhteessa käy missään. Ei ravintolassakaan muiden kanssa vaan istuu silloinkin kotona yksin odottamassa miestä kotiin, odottaa miehen soittoa valomerkin jälkeen ja hakee kotiin nukkumaan. Naisella ei ole naiskavereita. Mutta nainen ei valita.
Näitä kun ihmettelen, ihmettelen miten voin olla ihastunut tuollaiseen mieheen??? Mua ei yksikään mies alistaisi tuollaiseen, kyllä sentäs joku tahto naisellakin tänä päivänä saa olla ja täytyykin olla! Kyllä se mies osasi olla aluksi niin erilainen.
mikä sinä olet ja haluat olla? Ja sitä kysymystä ei paljon valota miehen tai hänen suhteensa analysointi. Miksi ko. hemmon suhde ja luonneanalyysi on sinulle niin tärkeää? Ja onko tarve edes ymmärtää - onko kyseessä naamioitu kosto, katkeruus ja mustamaalaaminen? Ulkoistatko ja laitatko sivuun omat ongelmasi keskittymällä toisaalle? Aivan kuten alkoholisti järjestää kaappiaan, jotta edes jokin paikka olisi järjestyksessä.
Eräässä parisuhdejutussa kehotettiin kirjoittamaan - ja hävittämään se kirjoittamisen jälkeen. Se kuulosti hyvältä.
vastailin tuohon jo tuolla ylempänä, ehkä se imartelu, huomion saaminen ruokkii mua, halu olla huomioitu. mulla ei kuitenkaan ole huonoa itsetuntoa, eli olen sitten vaan tyypillinen nainen, perso huomiolle. jotenkin olen kehittänyt ihastumisen tähän soppaa, tai ei kai sitä ole tarvinnut kehittää. sen verran hyvännäköinen mies se on. mikä minä olen? kinkkisempi kysymys, vielä jokin aika sitten olisin halunnut olla vaikka mikä sille ;-) sori, en osaa vastata.
miksi märehdin sen suhdetta ja luonnetta? ymmärtääkseni paremmin, saadakseni mies näkökulmaa, mun mielestä vähän kummalliseen parisuhteeseen 2009 luvulla.
mun ainut ongelma on se mies. se tuntuu olevan pian jo pakkomielle mulle. enkä haluaisi niin!
toimii aina. Mä en suhteissa ollessani ole oikeastaan ymmärtänyt mistä on kysymys - tai miksi mun oli esim. paha olo. Sitten kun oikeasti rakastuin tajusin kaiken täysin kirkkaasti - muissa opin kuinka asiaa ei tule tehdä. Nyt toki on helppo mennä sanomaan.
Mun teoria - mulla oli sisällä kuva siitä millaisen suhteen tulisi olla ja miltä sen toisen ihmisen kuuluisi tuntua. Ihastuminen tarkoitti et toinen kosketti osaa sitä kuvaa. Rakastuminen on se kuva.
Ja noihin ihme suhteisiin - niit on maailmassa aikas paljon. Sama hemmo voi toisessa suhteessa olla alistettu ja toisessa alistaja - ne kait kumpikin ruokkivat meissä jotakin. Ei oo helppoa - ja sit kun osuu se on niin uskomattoman helppoa.
sitä paljon, että onko tämä mies omasta mielestään sitten tyytynyt vaan tälläiseen suhteeseen, jossa nyt elää. Eikä uskalla muuttaa mitään.
Miksi se sitten osoittaa mulle erityistä huomiota? Miksi se sanoi olevansa mun kanssa, jos niin haluan, valmis sänkyyn? Miksi se kertoi tykkäävänsä munsta ja puhui kemioista yms?
Mutta - ei halua muuttaa elämäänsä koska se olisi liian vaikeaa, ei jaksaisi aloittaa alusta. Haluaako vain seksiä? Puutunut elämä oman kanssa?
Arvaas vaan miten mua tökkii pahasti kun olen tälläiseen mieheen langennut ja pahasti. Ei meistä tule koskaan mitään mutta ei toinenkaan ole ihan oikeasti "elossa" siinä suhteessa. Oon ajatellut että pitäiskö repäistä ja mennä sänkyyn, olisko nämä tunteet sitten täysin off?! Auttasko se mua pääsemään siitä eroon? Ei tarvisi enää pelata...
pelissä nimeltä Elämä, kunnes astuu ulos siitä pelistä ja löytää elämän.
Jos ajattelet elämää shakkipelinä, niin mikä nappula siinä pelissä on se ihmeellinen mies ja mikä nappula olet sinä?
Heh heh :)
Helpotetaan sun oloa, kun sanoit sitä sanaa vaille, mikä se on. Narsistinen persoonallisuushäiriö. :D