Kopioin tähän feminismi-palstalla käyttämäni puheenvuoron yksin elämisestä:
Tuolla toisessa ketjussa nimimerkki "Miekkonen" totesi harvinaisen viisaasti, että mitä samankaltaisemmiksi mies ja nainen tulevat, sitä vähemmän he toisiaan täydentävät ja tarvitsevat.
Omalla kohdallani tuo pitää jokseenkin paikkansa. Asun nykyään yksin ja selviydyin mainiosti kaikista kodinhoitoaskareista (eikä kämppäni todellakaan ole mikään poikamiesmäinen sikolätti) kuin myös nuorimman lapseni (jonka kanssa vietän paljon aikaa) hoidosta.
Naista en käytännössä tarvitse oikein muuhun kuin seksiin, mutta seurustelunkin kanssa on vähän niin ja näin, koska naiset tuntuvat olevan kovin tyytymättömiä tilanteeseen, jossa olemme käyneet yhdessä vaikka kävelyllä, "ulkona" syömässä (jolloin minä yleensä olen kustantanut kaiken) ja nauttineet seksistä minun asunnollani. Naiset kuitenkin ilmeisesti haluaisivat vaikuttaa enemmän elämääni ja siihen, millainen olen...
Tuolla toisessa ketjussa nimimerkki "Miekkonen" totesi harvinaisen viisaasti, että mitä samankaltaisemmiksi mies ja nainen tulevat, sitä vähemmän he toisiaan täydentävät ja tarvitsevat.
Omalla kohdallani tuo pitää jokseenkin paikkansa. Asun nykyään yksin ja selviydyin mainiosti kaikista kodinhoitoaskareista (eikä kämppäni todellakaan ole mikään poikamiesmäinen sikolätti) kuin myös nuorimman lapseni (jonka kanssa vietän paljon aikaa) hoidosta.
Naista en käytännössä tarvitse oikein muuhun kuin seksiin, mutta seurustelunkin kanssa on vähän niin ja näin, koska naiset tuntuvat olevan kovin tyytymättömiä tilanteeseen, jossa olemme käyneet yhdessä vaikka kävelyllä, "ulkona" syömässä (jolloin minä yleensä olen kustantanut kaiken) ja nauttineet seksistä minun asunnollani. Naiset kuitenkin ilmeisesti haluaisivat vaikuttaa enemmän elämääni ja siihen, millainen olen...
Vastaukset 38
Vanhimmat
Tuo ehkä pitää paikkansa. Itse olen elänyt parikymmentä vuotta yksin, ensin lasten kanssa ja nyt yksinäni. Osaan tehdä monet miesten työt ja sehän ei passaa miesten pirtaan. Aikoinani kun vielä jaksoin miehien kanssa seurustella, niin ongelmia tuli jos kerroin vaihtaneeni autonrenkaat, tehneeni remonttia, yms. Oli kuulemma kolaus miehiselle itsetunnolle..... Kuulin kerran jopa: mitä sinä sitten miehellä teet!
Jos olisin tuon tiennyt, olisin pitänyt suuni kiinni.
Joskus olen miettinyt olenko sitten miehinen, ulkonäöltä sitä en totisesti ole vaan onko jotain mikä miehestä vaikuttaa miehiseltä.
Vaikuttatkohan sinä naisista sitten naismaiselta? Mitä luulet?
Enpä ole kommentteja naismaisuudesta kuullut. Kyse ei siis ole siitä, etteikö löytyisi naisia, jotka olisivat minusta kiinnostuneita ja halukkaita vakavampaankin suhteeseen.
Enemmänkin ajattelen, etten itse kaipaa naista elämääni "saman katon alle", koska viihdyn hyvin näinkin. Ei tarvitse olla kenellekään tilivelvollinen asioistaan.
En ole vielä tavannut yhtäkään miestä joka ei olisi jossain vaiheessa halunnut muuttaa yhteen tai jopa avioon, mikäli tapaamisia on jatkettu..............joten tuskin se onnistuu sinulla naistenkaan suhteen. Suhteilla vaan on taipumus edetä ja jossain vaiheessa jompi kumpi haluaa (tai kumpikin) olla "tiiviimmin yhdessä". Ja ainakin olen itse sen huomannut, että kun itse olen ollut ehkä samanlainen kuin sinä, niin miehet ovat entistä sitoutumishaluisempia ( tulee joskus mieleen onko kyse kuitenkin mustasukkaisuudesta).
Olet kyllä harvinaisuus jollaista en ole tavannut. Mutta ehkäpä sinä (ja luultavasti minä myös) et ole vielä tavannut sellaista "jota ilman et elää voi" ja silloin haluat myös sinä kiihkeästi tiukempaa suhdetta, jopa asumista saman katon alla............
Olin aviossa varsin pitkään, kolme lastakin on. Ehkä sain siitä kyllikseni joksikin aikaa. Nyt muutama vuosi mennyt yksin elellessä.
Nuorimmassa lapsessa riittää vielä huolehdittavaa moneksi vuodeksi. Ehkä sitten kun hän alkaa olla aikuisten kirjoissa, tulee ajatus vakinaisesta elämänkummpanista ajankohtaisemmaksi. Jos vanhaksi elää, voi olla mukavaakin, kun rinnalla on toinen.
Tässä taitaa olla kaksi (M46 ja yksinnainen44)ihmissuhteissaan todella pettynyttä ihmistä, jotka eivät uskalla ihastua ja rakastua: etukäteen on jo päätetty ettei elämäntoveria haluta, vain pelkkää sänkyseuraa. Mitä teille on tapahtunut? Unohtakaa pelkonne elämää ja vastakkaista sukupuolta kohtaan, nauttikaa ja ottakaa vastaan se mitä tulee, ei etukäteen kannata ehtoja parisuhteelle laittaa. Tahtoisin ravistella teitä kumpaakin, elätte säästöliekillä!!
ajattelet mielestäni ehkä liian kärkkäästi tuosta tilivelvollisuudesta. Asia kun on niin, että jos haluat elää jonku kanssa parisuhteessa, niin et voi olla liian itsekäs. Pitää ottaa toinenkin huomioon. Jos kuvittelet että voit mennä ja tulla miten haluat, niin suhde ei toimi, jos naisesi joutuu tahtomattaan olemaan se, joka tekee kaiken suhteen ylläpitämiseksi ja josta vielä itse saat sitten sen kuvan, että hän ripustuu sinuun liikaa.
Jos hänkin toimii kuten sinä, niin yhteiset hetket voivat jäädä vähiin ja suhde kuihtuu omaan olemattomuuteensa :( Ehkä sinäkin alat ihmetellä naisesi käytöstä ja epäillä oletko hänelle "ilmaa"?
Jonkun on kuitenkin pidettävä suhdetta kasassa ja jos et itse sitä tee, niin se on naisesi, joka todennäköisesti vain haluaa uskoa yhteiseen tulevaisuuteenne ja on sinuun vilpittömästi rakastunut. Jos tämä ei sinusta tunnu hyvälle, niin älä ihmeessä aloita mitään suhdetta, koska tuhlaat vain naisesi aikaa ja sinun lienee paras tyytyä irtosuhteisiin :(
Olenkin ajatellut nykytilanteessa, etten aloita mitään suhdetta. Yhden yön juttujakaan en ole koskaan harrastanut.
Turha naisen tosiaan on tuhlata aikaansa minuun, jos yhteiset kävelyretket, minun tarjoamani illalliset ja yhteiset yöt eivät riitä.
Minulla on vakituinen työpaikka, hyviä harrastuksia, mukavat lapset, joita rakastan. Nuorimmaisen kanssa vietän paljon aikaani. Mielestäni elän varsin rikasta ja tasapainoista elämää vaikka en ole parisuhteessa.
Mikä antaa vaikutelman "säästöliekistä", miksi minua pitäisi ravistella? Aika näyttää, millaiseksi elämäni muodostuu vanhemmiten. Ehkä kiinteä suhdekin vielä joskus tulee ajankohtaiseksi.
Emäntä hyvä, päinvastoin.
En koe missään mielessä eläväni "säästöliekillä" kuten asian ilmaisit. Enkä ainakaan pelkää elämää ja miehiä. Mielestäni juuri minä olen aina ensimmäisenä ylistämässä elämän ihanuutta, toisin kuin jotkut väkinäisissä ihmissuhteissa roikkuvat ihmiset.
Ja kyllä jokaista meistä on jo tähän ikään mennessä ravisteltu ihan riittävästi, on vain rehellistä (ja rohkeaa) tehdä sitä mitä elämältään haluaa.
Ja lisäki: minä todella nautin kaikesta mitä joka päivä eteeni tuo, etukäteen liikaa murehtimatta.
Joo voihan sun elämäs olla ihanaa ja kivaa, mut kyl sulta puuttuu jotain jos sul ei oo miestä. Mä uskon et sulla on taatusti hetkii jolloin säki toivoisit et sulla olis mies siel kotona joka ottais kainaloon ja hellis ja suukottelis. Tai sit sä oot noita uranaisii jotka painaa töitä ku hullut, ettei tarttis olla yksin, yrität vaa sillai unohtaa miehet. Laita vaa käsi sydämelle ja mieti oisko sittekki mies vakikaverina juur sitä mitä haluut. Mahdatko sitä myöntää?
Asia ok noinkin, jos se riittää itsellesi ja löydät sellaisen naisen jolle myös riittää nämä, sinänsä ihanat mainitsemasi asiat. Mutta muista tehdä naiselle selväksi heti, jos et muuta suhteelta halua.
Nuo hienot kävelyretket,illalliset ja yhteiset yöt ovat hienoja asioita, mutta eivät riitä kaikille tai ole sitä ainoastaan mitä suhteelta odottavat, vaan kaipaavat myös ihmistä joka on valmis jakamaan myös arjen ilot ja surut. Eli aivan kuten M50 mainitsi, että on hienoa kun joku on aamulla vieressä toivottamassa mukavaa työpäivää halejen ja suukkojen kanssa jne.
Älä ymmärrä väärin, että sinun tapasi nähdä asia olisi väärä mielestäni. Se on hyvä silloin, jos olet itse tyytyväinen elämään elämääsi tuolla tavoin. Ja hienoa jos jonain päivänä löydät samoin ajattelevan naisen, jonka kanssa voitte toteuttaa yhteistä unelmaanne.
Tuohon "Turha naisen tosiaan on tuhlata aikaansa minuun.." vielä, että nainen tuskin tuhlaakaan,
jos vain teet asian hänelle selväksi, että muuta et suhteelta halua. Jos tämä jatkaa kanssasi, niin silloin olet ilmeisesti löytänyt itsellesi sopivan ja voin vain onnitella ;)
Ihania keväisiä kävelyretkiä sinulle, toivottavasti ihanan naisen kanssa ;)
Asia ok noinkin, jos se riittää itsellesi ja löydät sellaisen naisen jolle myös riittää nämä, sinänsä ihanat mainitsemasi asiat. Mutta muista tehdä naiselle selväksi heti, jos et muuta suhteelta halua.
Nuo hienot kävelyretket,illalliset ja yhteiset yöt ovat hienoja asioita, mutta eivät riitä kaikille tai ole sitä ainoastaan mitä suhteelta odottavat, vaan kaipaavat myös ihmistä joka on valmis jakamaan myös arjen ilot ja surut. Eli aivan kuten M50 mainitsi, että on hienoa kun joku on aamulla vieressä toivottamassa mukavaa työpäivää halejen ja suukkojen kanssa jne.
Älä ymmärrä väärin, että sinun tapasi nähdä asia olisi väärä mielestäni. Se on hyvä silloin, jos olet itse tyytyväinen elämään elämääsi tuolla tavoin. Ja hienoa jos jonain päivänä löydät samoin ajattelevan naisen, jonka kanssa voitte toteuttaa yhteistä unelmaanne.
Tuohon "Turha naisen tosiaan on tuhlata aikaansa minuun.." vielä, että nainen tuskin tuhlaakaan,
jos vain teet asian hänelle selväksi, että muuta et suhteelta halua. Jos tämä jatkaa kanssasi, niin silloin olet ilmeisesti löytänyt itsellesi sopivan ja voin vain onnitella ;)
Ihania keväisiä kävelyretkiä sinulle, toivottavasti ihanan naisen kanssa ;)
oli että jos mies ja nainen lähestyy toisiaan samankaltaisuudessaan, niin väheneekö tarve toiseen sukupuoleen....... jne.
Siis seksiin, hellyyteen yms. tarvitsemme toisiamme, mutta käytännön töihin ei välttämättä vastakkaista sukupuolta tarvitse.
Mielenkiintoista puhetta, mutta eksyimme kai aiheesta.
Hyvä kun muistutit asiasta. Täytyi oikein itsekin lukea oma avauksensa uudestaan, kun tässä joutui vähän kuin puolustuskannalle - ikään kuin olisi jotenkin rikollista asua yksin.
Oli tosiaan kyse siitä, ettei sitä toista sukupuolta välttämättä tarvitse mihinkään arkiaskareisiin, kun ne hoituvat mainiosti itseltäkin. Läheisyyden kaipuu on eri asia.
Tais osua kohdalleen kun et vastannu vaan käänsit puheen takasin alkuun.
Mutta totta kai puhut, en mäkään naista ottanut enää tällä ikää sen takii että pesis mun paidat ja siivois huushollin, oishan ne saanu itekkin tehtyä. Rakkaus ku saapui, niin toki siihenki tilanteeseen tuli vaikutuksii, enkä toki pane pahakseni.
Mietin tässä, haluatko tehdä miesten työt itse vai onko se pakon sanelemaa. Jos sinulla olisi mies, kumpi teistä ne auton renkaat vaihtaisi?
Pakon sanelemana olen opetellut ja kaiken oppii jos vain haluaa.
Kumpi vaihtaa renkaat, ei kysymykseesi voi vastata ehdottomasti mies tai minä, asia riippuu kulloisestakin tilanteesta. Näillä näkymin luultavasti kuitenkin vaihtaisin itse, mutta sen olen oppinut, etten sitä miehelle sanoisi, sillä naiselta menee "naisen maine" ja kokemukseni mukaan miehet eivät pidä naisista jotka astuvat miesten reviirille.
Rehellisyydessä nimessä täytyy sanoa, että olisihan se helpompaa jos mies ne vaihtaisi. Mutta homma ei ole naiselle mahdoton.
renkaiden vaihtoon, niin ota yhteyttä. Tosi mies tekisi miesten työt ja auttais naisten töissäkin. Saisit vain lakkailla kynsiäsi ja tupeerata hiuksiasi. Ja sähköpostiosoitteesi on?
tarjouksesta. Tosi mies, viestisi luettuani muistin juuri miten mukava elämä minulla onkaan ilman miestä .... miten sattuikin juuri nyt tuntumaan siltä!!
Et varmaankaan ole lukenut kaikkia kirjoituksia, oli juuri siitä kyse tarvitseeko mies naista tai nainen miestä "käytännön töiden pyörittämiseen", erityisesti juuri "naisten- tai miestentöissä".
Mitä mieltä mahtaa tosi mies siitä olla? Mutta lue toki ensin kaikki muutkin kirjoitukset, että tiedät ettei ollut kyse kynsien lakkaamisesta ja hiusten tupeeraamisesta .....
Muuten, en malta olla kysymättä: ovatko lakkaus ja tupeeraus miehen vai naisen töitä tänä päivänä :)?
Ja tosi miestä ottaa pattiin kun joku nainen uskaltaa sanoa pärjäävänsä ilman miestä .........
Miehinen ego lujilla, vai!!!
Toi oli kui oma viestini ois ollu muutama vuosi sitte. Noin mäkin kuvittelin ja luulin eläväni vaikeasta erosta kun selvisin. Hetken se rulettiki noin, mutta niin vain kävi että yks päivä toi naisen eteen jota ilman ei voinu elää. Pakkohan se oli itteensä jotenki kiinnittää ettei sitä muut äijät ois vieny. Jouduin viel hitosti tekeen töitä että sain sen saman katon alle mun kans asumaan, mutta kyl kannatti.
On kiva istuu samas aamukaffipöydäs ja jakaa aamun lehti. Töistäkin tulee lähdettyä kotiin kun siellä on joku. Parast kai on just se arkisen päivän jakaminen toisen kans, elää toisen kans, jakaa surut ja ilot, saada lohdutust, hellyyttä, kannustusta ja seksiäki niin paljo kun haluu ilman monen päivä valmisteluja. Odotas vaan kun nainen, juuri se sulle tärkee tulee kuvioon mukaan, niin syöt kyl nuo sanas.
Laitoin avaukseni tänne, koska tuolla feminismi-palstalla eräs nainen väitti, että nainen pärjää mainiosti ilman miestä mutta mies sekoaa, jos joutuu elämään ilman naista.
Mikäli luit muita sanomisiani tässä keskustelussa, huomasit varmaan ettei kiinteä parisuhde ole poissuljettu vaihtoehto jossain vaiheessa. Elämästä ei aina tiedä, mihin se johtaa.
Joo, ymmärsin kyl mitä tarkoitat ja toivon sulle kaikkee hyvää ja jaksamista. Ja sit ku haluut vakikaveria, muista ettet koskaan valitte toiseks parasta vaan ota tai odota sitä parhainta.
Ja elämällä on aina yllätyksiä varattuna, myös sulle.
Luultavasti tuo nainen siellä feminismi-palstalla on pettynyt suhteessa miehiin ja "kostaa"(
samaa mieltä. En myöskään tosiaankaan epäile miehien kykyä selvitä ilman naista.
Koska itselläni ei ole kokemusta yksinelämisestä,
niin luulen, että yksineläjä voisi olla onnellisempi elämänsä naisen/miehen kanssa saman katon alla, mutta voin olla väärässä
:(
Tai ehkä kysymys on sitten juuri siitä, että sitä oikeaa ei ole heidän kohdalla vain vielä osunut.
Onko sinulla nainen / naisia tuohon tarkoitukseen jonka mainitsit? Monta yhtäaikaa? Saako myös nainen jonka kanssa kävelet ja sekstaat käydä myös muiden miesten kanssa tekemässä samaa?
Eron jälkeen on ollut pari naista, joita olen tapaillut "seurustelumielessä", yksi kerrallaan, ei siis yhtäaikaa.
Heilläkään ei ilmeisesti ole ollut muita samaan aikaan. En ole omistava enkä mustasukkainen luonne, joten en ole heidän tekemisiään udellut.
Anteeksi että taas kysyn, mutta aihe on niin kiintoisa.
Jos tapailisit naista ja saisit selville että hän tapailee samalla tavalla muita miehiä kuin sinua, niin jatkaisitko tapaamisia.
Entä tapailetko/tapailisitko seksin merkeissä ns. varattuja naisia, esim naimisissa olevia? (ethän sinä silloin tee mitään väärin vaan nainen, eikö).
Miksi tapailisin varattuja? Ne kaksi jotka minulla ovat eron jälkeen olleet, ovat itsekin olleet eronneita.
Siis tarvitset naista vaan seksiin, et seurustelusuhteeseen. Naisen tulee olla vapaa, mutta ei haluta sinultakaan mitään muuta kuin seksiä. Et utele naiselta hänen tekemisiään, mutta kuitenkin hänen tulee olla vapaa, miten sen ilmaiset hänelle?
Mielikuvitusleikki:
Sinulla on nainen kävelyyn, seksiin, ei parisuhteeseen, niin
1) Jos täällä esiin noussut auton renkaiden vaihto tulisi kysymykseen, vaihtaisitko naisen autoon renkaat vai saisiko hän mielestäsi hoitaa asian itse?
2) Vaikka osaat "naisten työt", pyytäisitkö tarvittaessa naiselta apua tai neuvoa niihin?
Edellä oleviin kysymyksiin kuulusteltava toteaa seuraavaa:
Suhteeni ovat olleet "seurustelusuhteita", niihin on kuulunut muutakin yhdessäoloa kuin seksiä. Lähtökohtani oli se, että nainen ei ole minulle välttämättömyys. Minusta on luonnollista, että tutustuttaessa käydään keskustelua siitä, ovatko osapuolet vapaita.
Seksielämän kannalta minusta on parempi, ettei kummallakaan ole muita suhteita. Tällaisetkin asiat selviävät puhumalla. Harvoin sitä kaksi täysin erilaisilla linjoilla olevaa aikuista, järkevää ihmistä edes suhteeseen ryhtyy. Koskaan ei voi sataprosenttisen varmasti tietää, mitä toinen ihminen puuhailee, mutta en näe mitään järkeä mustasukkaisessa utelussakaan.
Mitä tulee näihin "naisten ja miesten hommiin", tietenkin toimin tilanteen mukaan eli vaihdan renkaat. Mutta jos nainen ei halua minun puuttuvan hänen tekemisiinsä, en tietenkään puutu. Hyviin tapoihin kuuluu olla avuksi toiselle ihmiselle, varsinkin jos hän sitä pyytää. Ja tapanani on myös kysyä neuvoa kaikissa asioissa, joita en itse täysin hallitse.
Vielä kerran: parisuhde ei ole ihmiselle välttämätön käytännön elämän kannalta. Ainoastaan luonnolliset seksuaaliset tarpeet ja läheisyyden kaipuu vetävät minua miehenä naisen seuraan.
keskustelusta siis :)
Meni minunkin mielestäni jo jankkaamiseksi :(
Ja vaikka elän parisuhteessa, niin en erottele miesten ja naisten töitä, vaan myös minä olen sekä vaihtanut autonrenkaita, jopa vaihtanut jarrupaloja, purkanut moottoria, mutta myös ommellut verhoja, lakannut kynsiä, tupeerannut hiuksia. En siis ollenkaan epäile, että sinäkään M46 tarvitsisit naista hoitamaan huusholliasi.
Sitä vain epäilen, että eikö olisi sinustakin
mukava naisesi kanssa vaihtaa päivän kuulumiset kahvikupin ääressä ja ilman järjestelyjä voisit kellahtaa hänen kanssaan sängylle halimaan. Mutta myönnän, että pienellä vaivannäöllä nämäkin
onnistuu vaikka ei varsinaisesti sitoudukaan.
jokainen taaplaa tyylillään, niinhän se menee ja
niin saa ollakin.
Mäkin haluaisin tietää samaa kuin Kalevi, annatko myös naisen olla yhtä vapaa kuin itse haluat olla?
Vastasinkin jo Kaleville, luepa se vastaus. Kyse ei siis ole siitä, että minulla olisi hirveästi seksikumppaneita.
Mielelläni suon toiselle ihmiselle oman elämän. Kun ollaan nelikymppisiä, on itse kullakin jo paljon takana, on lapsia, suhteita toiseen sukupuoleen, vakiintuneet arkiset kuviot ja harrastukset. En halua alkaa ketään kahlita enkä muuttaa. Ei "vapaus" tarkoita sitä, että koko ajan tarvitsisi olla pahanteossa.
muista kuitenkin että ei sekään ole
väärä tapa, jos nainen haluaa suhteelta enemmän.
Mielestäni tuomitset? naiset ( ja yhtälailla kai miehetkin, jotka ajattelevat tavallani), ikään kuin heidän toimintansa olisi siis kahlitsevaa, mustasukkaista ja omistushaluista, jos ymmärrän sinua oikein? Sellaiseksi sen ilmeisesti kokee silloin kun itsellä ei ole samaa halua sitoutua.
Ensimmäinen naiseni eron jälkeen oli sairaalloisen mustasukkainen - enkä todella antanut minkäänlaista aihetta moiseen. Tuo kokemus on myös vaikuttanut suhtautumiseeni ja sitoutumishalukkuuteeni kielteisesti.
Mustasukkaisuus tuhoaa suhteen väistämättä. En tuomitse ketään joka haluaa "suhteelta enemmän", jos se ei merkitse toisen ihmisen alistamista. Itse en vain tällä hetkellä ole valmis sitoutumaan.
Kirjoitit hyvän aloituksen, mutta kaikki tiet vievät sivuraiteille. Jokainen lukija näkee nähtävästi vain sen minkä haluaa, ei alkuperäistä viestiä.
Hatunnosto M46:lle ja kukkakimppu sinulle yksin nainen 44:lle.
Kahlasin näitä juttuja läpi ja jäin mietiskelemään viestejäsi yksin nainen 44, olisi kiva jutella.
Jos käyt näin vanhoja vielä lukemassa, niin jättäisitkö tänne tai chat-etsintäkuulutuksiin yhteystietosi nimimerkille "Tommi49 ":lle. Tarkoitan siis todella keskustelua!