Laitoin tämän ensin tuonne fysiikkapalstalle, mutta tulkoon nyt tähänkin:
Tässä mietinnässäni törmäsin seuraavaan ongelmaan:
Onko meillä mitään todisteita siitä että kolme tiladimensiota ovat symmetrisiä?
Siis maailmankaikkeuden sisältä katsottuna ei käsittääkseni ole keinoja nähdä sitä mahdollisuutta että dimensiot ovat venyneet eri mittaisiksi.
Kuvitellaan että maailmankaikkeuden pituus ja leveys ovat samassa mitassa, mutta korkeus on vain puolet muista. Sisällä kaikki kuitenkin näyttää siltä kuin dimensiot olisivat samat.
Pysyttekö yhtään mukana mitä ajattelen?
Kosmologinen ongelma2
70
189
Vastaukset
- ..........
the cash value?
- Jazuli
..ainaskii hienompi nimi ulottuvuudelle..matemaattinen termi kun puhutaan juur avaruuden tilasta...=o)
...nii mut mis kohtaa me ollaa sillon jos me ollaa maalimankaikkeuden sisällä..???
=o7Siitä mihin asettaa keskipisteen (näissä kolmessa kaareutuvassa ulottuvuudessa sen voi laittaa mihin tahansa).
Yleensä käytän maailmankaikkeuden keskipisteenä omien korvieni välistä aluetta (täytyy muistaa olla ravistamatta päätä, ettei tule supernovia jossain maailmankaikkeuden reunamilla).- Jazuli
buddy-love kirjoitti:
Siitä mihin asettaa keskipisteen (näissä kolmessa kaareutuvassa ulottuvuudessa sen voi laittaa mihin tahansa).
Yleensä käytän maailmankaikkeuden keskipisteenä omien korvieni välistä aluetta (täytyy muistaa olla ravistamatta päätä, ettei tule supernovia jossain maailmankaikkeuden reunamilla)...nii elikkäs mikäli keskipisteen saapi itte asettaa mihkä kohi tahtoo... nii miten se vaikuttaa tilan määrittämisee ..???..vaikuttaako se sitte myöskin mittaustuloksiin..??..=o)
..nyttei kummiskaa mitata sun pääkuoren rajaamaa aluetta maalimankaikkeutena..=o) Jazuli kirjoitti:
..nii elikkäs mikäli keskipisteen saapi itte asettaa mihkä kohi tahtoo... nii miten se vaikuttaa tilan määrittämisee ..???..vaikuttaako se sitte myöskin mittaustuloksiin..??..=o)
..nyttei kummiskaa mitata sun pääkuoren rajaamaa aluetta maalimankaikkeutena..=o)Sillä kaareutuvassa maailmankaikkeudessa kaikki pisteet ovat täsmälleen saman arvoisia. Sama ilmiö on pallomaisella kappaleella jonka pintaa arvioidaan kaksiulotteisena tasona. Siis pallonkin pinnalla jokainen piste on yhtä hyvä pinnan keskipisteeksi.
- Jazuli
buddy-love kirjoitti:
Sillä kaareutuvassa maailmankaikkeudessa kaikki pisteet ovat täsmälleen saman arvoisia. Sama ilmiö on pallomaisella kappaleella jonka pintaa arvioidaan kaksiulotteisena tasona. Siis pallonkin pinnalla jokainen piste on yhtä hyvä pinnan keskipisteeksi.
.. symmetrinen kauttaltaan..=o)..mikäli siin oisi luhmu kyljes nii sillon se symmetrisyys olis kärsinny..eiks nii..
..jeppis..juku mut mun mahalaukku tarttee nytte pöperöö...
..=o) Jazuli kirjoitti:
.. symmetrinen kauttaltaan..=o)..mikäli siin oisi luhmu kyljes nii sillon se symmetrisyys olis kärsinny..eiks nii..
..jeppis..juku mut mun mahalaukku tarttee nytte pöperöö...
..=o)Juuri tuohon suuntaan.
Soikea pallo on lähinnä se mitä tässä mietin, mutta siis yksi ulottuvuus lisättynä.buddy-love kirjoitti:
Siitä mihin asettaa keskipisteen (näissä kolmessa kaareutuvassa ulottuvuudessa sen voi laittaa mihin tahansa).
Yleensä käytän maailmankaikkeuden keskipisteenä omien korvieni välistä aluetta (täytyy muistaa olla ravistamatta päätä, ettei tule supernovia jossain maailmankaikkeuden reunamilla).Juurhan sanoin viimeksi, että keskipiste on kaikkialla. Ja mitä noihin aloituksen määreisiin tulee, niin eikö toi ole kaikki maailmankaikkeuden sisäistä? Siis mitään mitattavaahan ei ole ulkopuolella.
buddy-love kirjoitti:
Juuri tuohon suuntaan.
Soikea pallo on lähinnä se mitä tässä mietin, mutta siis yksi ulottuvuus lisättynä.sittenkin sitä, mitä minäkin mietin. Niin, että sisältäkö maailmankaikkeus tuntuu hyperpallolta, mutta ulkoa soikealta? Mutta ulkonahan ei ole muotoja tms. vaan ne ovat vain sisällä.
dazu kirjoitti:
Juurhan sanoin viimeksi, että keskipiste on kaikkialla. Ja mitä noihin aloituksen määreisiin tulee, niin eikö toi ole kaikki maailmankaikkeuden sisäistä? Siis mitään mitattavaahan ei ole ulkopuolella.
Niin ja tuo keskipisteen kaikkialla oleminen on hieman samankaltainen juttu, kuin ilmapallon sisällä olevan ilman keskipiste, eikä niinkään samanlainen, kuin pallon keskipiste.
Maailmankaikkeushan on yksi piste, joka sisäisesti kasvaa, jakautumalla sisällään, kun sisälle tulee energiaa massan sekaan.dazu kirjoitti:
Niin ja tuo keskipisteen kaikkialla oleminen on hieman samankaltainen juttu, kuin ilmapallon sisällä olevan ilman keskipiste, eikä niinkään samanlainen, kuin pallon keskipiste.
Maailmankaikkeushan on yksi piste, joka sisäisesti kasvaa, jakautumalla sisällään, kun sisälle tulee energiaa massan sekaan.ilmapallo tarkoittais et pisteet erkanis myös eri nopeudella riippuen sijainnista.
ttuplai kirjoitti:
ilmapallo tarkoittais et pisteet erkanis myös eri nopeudella riippuen sijainnista.
kun maailmankaikkeuden ilmapallohan ei täyty sieltä suusta, mistä ilmaa puhalletaan sisään, vaan sen jokaisesta kohdasta, mistä johtuu materian jakautuminen.
dazu kirjoitti:
Juurhan sanoin viimeksi, että keskipiste on kaikkialla. Ja mitä noihin aloituksen määreisiin tulee, niin eikö toi ole kaikki maailmankaikkeuden sisäistä? Siis mitään mitattavaahan ei ole ulkopuolella.
Mutta mittauksia varten pitää yleensä olla todellinen piste ja se että maailmankaikkeuden keskipiste on todellisuudessa koko maailmankaikkeus vaikeuttaa asioiden ajattelemista. Kyseessä on siis ajattelun mahdollistava asian yksinkertaistaminen.
dazu kirjoitti:
sittenkin sitä, mitä minäkin mietin. Niin, että sisältäkö maailmankaikkeus tuntuu hyperpallolta, mutta ulkoa soikealta? Mutta ulkonahan ei ole muotoja tms. vaan ne ovat vain sisällä.
Tarkastelutasosta. Jos siirrytään yhtä ulottuvuutta ylemmäs, niin muotojakin voi arvioida.
- To4D
mitä? Galaktinen sankari esittää liikkuvansa vain kolmessa tiladimensiossa. Kaikkihan tietää että jo vihreän vyön galaktiset sankarit liikkuu vähintään kuudessa tiladimensiossa.
Todisteita symmetristen dimensioiden puolesta ei ole, mutta Kirkolla on todisteet kätkettynä Pietarinkirkossa siitä, että dimensiot nimenomaan eivät ole symmetrisiä, koska muutenhan maapallo ei voisi olla litteä kuin pannukakku.- To4D
dazu kirjoitti:
Onko maapallo sinusta pyöreä, muttei litteä?
en mene väittämään asiasta mitään, kun en ole käynyt kovin kaukana tutkimassa asiaa. Saharan ja Jäämeren välisen alueen perusteella sanoisin että maapallo voi olla pyöreä tai litteä.
To4D kirjoitti:
en mene väittämään asiasta mitään, kun en ole käynyt kovin kaukana tutkimassa asiaa. Saharan ja Jäämeren välisen alueen perusteella sanoisin että maapallo voi olla pyöreä tai litteä.
tule kaareutua, kun tuonne horisontin taaksekin näyttää asioita katoavan. Tosin voishan sen selittää valon taipumisella.
To4D kirjoitti:
en mene väittämään asiasta mitään, kun en ole käynyt kovin kaukana tutkimassa asiaa. Saharan ja Jäämeren välisen alueen perusteella sanoisin että maapallo voi olla pyöreä tai litteä.
Eli miksi ei voida sanoa, että "on väärin sanoa, että maa on litteä"? Tai miksi on väärin tuomita se, että maata sanottiin litteäksi?
Vitsin ydin on siinä, että sanalla ei loppujen lopuksi ole hevon helvettiä väliä, vaan sillä, mitä sanalla tarkoitetaan. Oli maa sitten litteä, tai pyöreä, niin samanlailla ne ovat käyttökelposia termejä.
Et sinä vauvallekaan sano, että "VÄÄRIN, PERKELE", kun se sanoo "tättää" ja osoittaa bonapurkkia.
ovat aikas loogisia oletuksia - jos eivät sodi mittauksia vastaan. Samaan syssyyn voidaan olettaa olevan usseempia ulottuvuuksia - jos laskut niin vaativat.
On enempi filosofinen kysymys kuinka suhtautua mittaustarkkuuden ulkopuolella oleviin asioihin - kuten Jumalaan.
Meinaatko muuten et onko ylhäällä enempi tilaa levitä kuin sivuilla - vai et ollaanko jo levitty epäsymmetrisesti?"On enempi filosofinen kysymys kuinka suhtautua mittaustarkkuuden ulkopuolella oleviin asioihin - kuten Jumalaan." - Minusta se ei ole edes filosofinen kysymys, vaan uskonkysymys.
"Meinaatko muuten et onko ylhäällä enempi tilaa levitä kuin sivuilla - vai et ollaanko jo levitty epäsymmetrisesti?" - Minä sanoisin, että maailmankaikkeus on sellainen ala, joka leviää äärettömässä ja jonka sisäpuolella on mahdollista kokea tuo ulkopuolinen eräänlaisen havainnon tilan läpi. Eli maailmankaikkeus on yhdenlainen sisäinen väliaikainen havainnontila, eräänlainen tapa todellisuuden kokemiseen havainnon kautta.
Voisi sanoa, että se on ikään, kuin värillinen ilmapallo, jonka sisällä todellisuus koetaan tietyllä tavalla värittyneenä, mutta niin, että sitä havaittavaa todellisuutta ei oikeastaan ole sen ulkopuolella. No, koitetaan vielä: ollaan täysin pimeässä, missä ei ole mitään, mutta tuonne, kun sytyttää valon, niin muodot tulevat näkyviksi ja tuntuviksi(leikitään, että ilman valoa ei ole muotoja). Ei helvetti... Värit!
Eli jospa voisi sanoa, että maailmankaikkeuden ulkopuolinen on vähän, kuin väritön pinta, jonka värit näkyvät, kun ne tulevat valoon. Maailmankaikkeus on tällöin vähän, kuin se valo, jonka sisällä värit ovat olemassa, mutta ilman valoa niitä ei ole. XD
Kaikki maailmankaikkeuden sisällä havaittava on maailmankaikkeuden ulkopuolista, katsottuna tietynlaisessa havaintomateriaalissa.dazu kirjoitti:
"On enempi filosofinen kysymys kuinka suhtautua mittaustarkkuuden ulkopuolella oleviin asioihin - kuten Jumalaan." - Minusta se ei ole edes filosofinen kysymys, vaan uskonkysymys.
"Meinaatko muuten et onko ylhäällä enempi tilaa levitä kuin sivuilla - vai et ollaanko jo levitty epäsymmetrisesti?" - Minä sanoisin, että maailmankaikkeus on sellainen ala, joka leviää äärettömässä ja jonka sisäpuolella on mahdollista kokea tuo ulkopuolinen eräänlaisen havainnon tilan läpi. Eli maailmankaikkeus on yhdenlainen sisäinen väliaikainen havainnontila, eräänlainen tapa todellisuuden kokemiseen havainnon kautta.
Voisi sanoa, että se on ikään, kuin värillinen ilmapallo, jonka sisällä todellisuus koetaan tietyllä tavalla värittyneenä, mutta niin, että sitä havaittavaa todellisuutta ei oikeastaan ole sen ulkopuolella. No, koitetaan vielä: ollaan täysin pimeässä, missä ei ole mitään, mutta tuonne, kun sytyttää valon, niin muodot tulevat näkyviksi ja tuntuviksi(leikitään, että ilman valoa ei ole muotoja). Ei helvetti... Värit!
Eli jospa voisi sanoa, että maailmankaikkeuden ulkopuolinen on vähän, kuin väritön pinta, jonka värit näkyvät, kun ne tulevat valoon. Maailmankaikkeus on tällöin vähän, kuin se valo, jonka sisällä värit ovat olemassa, mutta ilman valoa niitä ei ole. XD
Kaikki maailmankaikkeuden sisällä havaittava on maailmankaikkeuden ulkopuolista, katsottuna tietynlaisessa havaintomateriaalissa.ulkopuolinen tila on filosofinen kysymys. Mä taas luulen et se on muumilaakso johon me levitään jossa muumit juoksevat hiki hatussa karkuun leviävää maailmaa. Tämä tilanriisto vaivaa suuresti mieltäni ja siksi en saa öisin nukuttua.
Okei - on enempi filosofiaa miettiä kuinka suhtautua mittausten ulkopuoliseen maailmaan. Antaako vain olla ja hyväksyä kaikki - vai pitää niitä yhdentekevinä eli kunhan toimii.ttuplai kirjoitti:
ulkopuolinen tila on filosofinen kysymys. Mä taas luulen et se on muumilaakso johon me levitään jossa muumit juoksevat hiki hatussa karkuun leviävää maailmaa. Tämä tilanriisto vaivaa suuresti mieltäni ja siksi en saa öisin nukuttua.
Okei - on enempi filosofiaa miettiä kuinka suhtautua mittausten ulkopuoliseen maailmaan. Antaako vain olla ja hyväksyä kaikki - vai pitää niitä yhdentekevinä eli kunhan toimii.on osoitus siitä, että mittaaminen on väkisin vääntämistä, eräänlainen harha.
dazu kirjoitti:
on osoitus siitä, että mittaaminen on väkisin vääntämistä, eräänlainen harha.
johtuu vaan metriikasta. Ei siellä pallon pinnalla tule ääretöntä ikävä - kaikki on kivasti äärellisellä etäisyydellä.
Harha on uskoa yhteen totuuteen, mut liika on silti liikaa. Joukkomurha voi olla hyvä asia jos tutkimme sitä riittävän monen vuoden perästä ja valitsemme mittarit oikein. Silti joukkomurhafilosofia on hivenen arveluttava - jos ei muuta niin rottien kannalta.ttuplai kirjoitti:
johtuu vaan metriikasta. Ei siellä pallon pinnalla tule ääretöntä ikävä - kaikki on kivasti äärellisellä etäisyydellä.
Harha on uskoa yhteen totuuteen, mut liika on silti liikaa. Joukkomurha voi olla hyvä asia jos tutkimme sitä riittävän monen vuoden perästä ja valitsemme mittarit oikein. Silti joukkomurhafilosofia on hivenen arveluttava - jos ei muuta niin rottien kannalta.harhaudut johonkin nevadaan nyt... Ääretönhän on kieleen liittyvä tekijä... kieli on ajatuksen kuvaus ja ajatus on havainnon kuvaus. Kaikki on tekaistua, johon sisältyy ääretön. Tässä tullaan epätäydellisyyslauseeseen, sillä havainto, ajatus ja kieli ovat epätäydellisiä järjestelmiä, joilla kuvataan täydellistä todellisuutta ja niiden epätäydellisyys suhteessa todellisuuteen johtuu niiden luomasta erillisyyden harhasta, sillä todellisuudessa kaikki on yhtä. Havainnon, ajatuksen ja kielen järjestelmä luo väkisin erillisyyttä sinne, missä sitä ei ole ja näin syntyy äärettömyyden ongelma näiden järjestelmien sisälle. Maailmankaikkeus on materian jakautumista, eli maailmankaikkeus on erillisyyden harhan, havainnon lähde.
Maailmankaikkeuden ulkopuolinen, mikä nähdään maailmankaikkeuden läpi, on yhtä, mistä erillisyys puuttuu, mutta havainto kuitenkin vääristää todellisuuden sisältävän erillisyyttä ja rikkoo yhtenäisen todellisuuden, kuin skitsofrenia ihmisen mielen.
Skitsofreniassa mielen pirstaloituminen muistuttaakin maailmankaikkeuden kasvamisen mukana tapahtuvaa jakautumista. Skitsofrenia sairautena voisi täten olla mielen mukaistuminen maailmankaikkeuden rakenteeseen, eli havainnon harhaan.dazu kirjoitti:
harhaudut johonkin nevadaan nyt... Ääretönhän on kieleen liittyvä tekijä... kieli on ajatuksen kuvaus ja ajatus on havainnon kuvaus. Kaikki on tekaistua, johon sisältyy ääretön. Tässä tullaan epätäydellisyyslauseeseen, sillä havainto, ajatus ja kieli ovat epätäydellisiä järjestelmiä, joilla kuvataan täydellistä todellisuutta ja niiden epätäydellisyys suhteessa todellisuuteen johtuu niiden luomasta erillisyyden harhasta, sillä todellisuudessa kaikki on yhtä. Havainnon, ajatuksen ja kielen järjestelmä luo väkisin erillisyyttä sinne, missä sitä ei ole ja näin syntyy äärettömyyden ongelma näiden järjestelmien sisälle. Maailmankaikkeus on materian jakautumista, eli maailmankaikkeus on erillisyyden harhan, havainnon lähde.
Maailmankaikkeuden ulkopuolinen, mikä nähdään maailmankaikkeuden läpi, on yhtä, mistä erillisyys puuttuu, mutta havainto kuitenkin vääristää todellisuuden sisältävän erillisyyttä ja rikkoo yhtenäisen todellisuuden, kuin skitsofrenia ihmisen mielen.
Skitsofreniassa mielen pirstaloituminen muistuttaakin maailmankaikkeuden kasvamisen mukana tapahtuvaa jakautumista. Skitsofrenia sairautena voisi täten olla mielen mukaistuminen maailmankaikkeuden rakenteeseen, eli havainnon harhaan.jälleen. Maailmankaikkeuden ja ajatusten yhteyden voi selittää noinkin - ja tuolla tavoin myös parapsykologia, joulupukki ja jumala ovat todellisia. Eli harhoissa eläväkään ei elä harhoissa vaan näkee eri osaa maailmankaikkeudesta kuin miljoona muuta - harmi vaan jos siinä osassa kuitenkin harhojen seurauksena kuolee satatuhatta, jotka elävät siinä toisessa osassa.
ttuplai kirjoitti:
jälleen. Maailmankaikkeuden ja ajatusten yhteyden voi selittää noinkin - ja tuolla tavoin myös parapsykologia, joulupukki ja jumala ovat todellisia. Eli harhoissa eläväkään ei elä harhoissa vaan näkee eri osaa maailmankaikkeudesta kuin miljoona muuta - harmi vaan jos siinä osassa kuitenkin harhojen seurauksena kuolee satatuhatta, jotka elävät siinä toisessa osassa.
Et tietty ymmärtänyt ideaani? Minulla on varsin selkeä ja kokonainen kuva maailmankaikkeudesta, jolla voi selittää myös freudilaisia mielenmalleja loogisesti osana fysiikkaa. Parasta siinä on se, että se pohjaa epätäydellisyyslauseeseen, eli oikeastaan siis matemaattisesti oikeaksi todistettu. :)
Maailmankaikkeus havaintomaailmanahan on sinänsä luonnoton, kuten on psykoosikin. Tietoisuus, maailmankaikkeuden laajenemisen mukaisen eläimellisen tiedostamattomuuden vastakohta, on portti havainnon harhasta sen ulkopuolelle, eli ajattomaan ykseyteen. Näin ollen ihmisen mieli ja tietoisuus on maailmankaikkeuden sisäinen kapina sen muotoa vastaan.
Itse uskon, että Gödel selvitti kaiken, mikä on mahdollista selvittää ja osoitti jopa Jumalan olemassaolonkin...dazu kirjoitti:
Et tietty ymmärtänyt ideaani? Minulla on varsin selkeä ja kokonainen kuva maailmankaikkeudesta, jolla voi selittää myös freudilaisia mielenmalleja loogisesti osana fysiikkaa. Parasta siinä on se, että se pohjaa epätäydellisyyslauseeseen, eli oikeastaan siis matemaattisesti oikeaksi todistettu. :)
Maailmankaikkeus havaintomaailmanahan on sinänsä luonnoton, kuten on psykoosikin. Tietoisuus, maailmankaikkeuden laajenemisen mukaisen eläimellisen tiedostamattomuuden vastakohta, on portti havainnon harhasta sen ulkopuolelle, eli ajattomaan ykseyteen. Näin ollen ihmisen mieli ja tietoisuus on maailmankaikkeuden sisäinen kapina sen muotoa vastaan.
Itse uskon, että Gödel selvitti kaiken, mikä on mahdollista selvittää ja osoitti jopa Jumalan olemassaolonkin...Tähän hypoteesiini sisältyy myös se että tietoisuuden ajallisuus noudattaa nykyhetken todennäköisyyttä. Siis ajattelu sijaitsee laajemmalla alueella kuin pistemäisessä nykyhetkessä.
buddy-love kirjoitti:
Tähän hypoteesiini sisältyy myös se että tietoisuuden ajallisuus noudattaa nykyhetken todennäköisyyttä. Siis ajattelu sijaitsee laajemmalla alueella kuin pistemäisessä nykyhetkessä.
ehdottomasti mieli on ajaton, koska tietoisuus käsittelee havainnon kautta maailmankaikkeuden ulkopuolista, ajatonta materiaalia.
dazu kirjoitti:
Et tietty ymmärtänyt ideaani? Minulla on varsin selkeä ja kokonainen kuva maailmankaikkeudesta, jolla voi selittää myös freudilaisia mielenmalleja loogisesti osana fysiikkaa. Parasta siinä on se, että se pohjaa epätäydellisyyslauseeseen, eli oikeastaan siis matemaattisesti oikeaksi todistettu. :)
Maailmankaikkeus havaintomaailmanahan on sinänsä luonnoton, kuten on psykoosikin. Tietoisuus, maailmankaikkeuden laajenemisen mukaisen eläimellisen tiedostamattomuuden vastakohta, on portti havainnon harhasta sen ulkopuolelle, eli ajattomaan ykseyteen. Näin ollen ihmisen mieli ja tietoisuus on maailmankaikkeuden sisäinen kapina sen muotoa vastaan.
Itse uskon, että Gödel selvitti kaiken, mikä on mahdollista selvittää ja osoitti jopa Jumalan olemassaolonkin...Oletetaan et maailmankaikkeus on tila - jokainen hetki, paikka, ajatus ovat sen tilan parametreja - ja tilat muodostavat äärellisen joukon (joskin riittävän suuren et se näyttää ihmiselle äärettömältä). Äärellisen siksi et jokainen parametri on numeroituva ja äärellinen. Olkoon avaruus täydellinen eli sisältäen kaikki mahdolliset tilat - myös sen missä x ei pidä jumalaa todellisena ja sen missä y pitää. Maailma ei kuitenkaan sisällä tilaa jossa Jumala todistetaan tai jossa Jumala on olemassa. Eli ajatusten olemassaolo ei todista Jumalan olemassaoloa.
- duppiuppi
sen litistäisi? Leviäminen jostain syystä enemmän yhteen suuntaan kuin toiseen? Mikä siihen voisi olla syynä?
lähtöasetelma - onhan materiakin (vs. antimateria) epäsymmetrinen.
Muodon luulis näkyvän epäsymmetriana myös muiden etääntymisessä tai sit pitäs olla mielenkiintoinen malli jossa kaikki näyttäis etääntyvän symmetrisesti, mut silti muoto olis epäsymmetrinen.- kolo päässä
ttuplai kirjoitti:
lähtöasetelma - onhan materiakin (vs. antimateria) epäsymmetrinen.
Muodon luulis näkyvän epäsymmetriana myös muiden etääntymisessä tai sit pitäs olla mielenkiintoinen malli jossa kaikki näyttäis etääntyvän symmetrisesti, mut silti muoto olis epäsymmetrinen.on kai yleisin muoto ainakin tunnetussa maailmankaikkeudessa. En mä kylä tiedä, mutta jos maailmankaikkeus leviäisi yhteen suuntaan enemmän, eikö silloin etäämpänä toisistaan olevilla kappaleilla olisi vastaavasti vähemmän vaikutusta toisiinsa?
kolo päässä kirjoitti:
on kai yleisin muoto ainakin tunnetussa maailmankaikkeudessa. En mä kylä tiedä, mutta jos maailmankaikkeus leviäisi yhteen suuntaan enemmän, eikö silloin etäämpänä toisistaan olevilla kappaleilla olisi vastaavasti vähemmän vaikutusta toisiinsa?
Se ongelman ydin. Jos dimensioiden mittakaava on eri, niin myös kaikki mittauksissa käytettävät asiat muuttuvat samassa suhteessa ja kaikki näyttää symmetriseltä.
Kuvitellaan pituus ja leveys metrisiksi ja korkeus tuumaisiksi yksiköksi ja ongelma on hiukan helpompi ymmärtää. Siis vaakatasossa yksi yksikkö siirtää pistettä metrillä, mutta korkeussuunnassa yhdellä yksiköllä päästään vain 0,0254 metriä ylöspäin. Kuitenkin on siirrytty yhdellä yksiköllä ja kaikki näyttää siltä kuin yksiköt olisivat samassa mittakaavassa.Esimerkiksi alkuräjähdyksen epäsymmetriat aikaansaisivat epäsymmetrisiä ilmiöitä myös maailmankaikkeudessa, eivätkä ne tietysti poistu vaikka alkuräjähdyksestä onkin jo aikaa.
buddy-love kirjoitti:
Se ongelman ydin. Jos dimensioiden mittakaava on eri, niin myös kaikki mittauksissa käytettävät asiat muuttuvat samassa suhteessa ja kaikki näyttää symmetriseltä.
Kuvitellaan pituus ja leveys metrisiksi ja korkeus tuumaisiksi yksiköksi ja ongelma on hiukan helpompi ymmärtää. Siis vaakatasossa yksi yksikkö siirtää pistettä metrillä, mutta korkeussuunnassa yhdellä yksiköllä päästään vain 0,0254 metriä ylöspäin. Kuitenkin on siirrytty yhdellä yksiköllä ja kaikki näyttää siltä kuin yksiköt olisivat samassa mittakaavassa.Sitä on mahdoton mitata, koska mittaritkin ovat saman lain alaisia. Tosin koko käsitys menettää merkityksen, sillä onhan aikakin vain metriikka (usein tosin paikasta erotettavissa). Meille näille suureille on toinen merkitys kuin sille ylihemmolle, jonka mittarit on kalibroitu ihan toisin.
Onko epäsymmetrialle perusteita - ei näin ihmisen kannalta. Superhemmon mielestä se voi olla hyvinkin loogista. Tosin meille kysymys jää filosofiseksi jos se ei lainaa meille mittareitaan.ttuplai kirjoitti:
Sitä on mahdoton mitata, koska mittaritkin ovat saman lain alaisia. Tosin koko käsitys menettää merkityksen, sillä onhan aikakin vain metriikka (usein tosin paikasta erotettavissa). Meille näille suureille on toinen merkitys kuin sille ylihemmolle, jonka mittarit on kalibroitu ihan toisin.
Onko epäsymmetrialle perusteita - ei näin ihmisen kannalta. Superhemmon mielestä se voi olla hyvinkin loogista. Tosin meille kysymys jää filosofiseksi jos se ei lainaa meille mittareitaan.Onkin se ongelma että mietin tätä sieltä superin tarkastelutasolta, mutta havaintolaitteet puuttuvat.
Ja koko tämä juttu liittyy nyt ajan olemukseen maailmankaikkeudessa (siis kun selvästi olen tullut siihen tulokseen, että koko aika-akseli on olemassa jo valmiina ja heti alkuräjähdyksen oleellisena osana).
Ja edelleen se että jos koko aika on jo olemassa ja se kaareutuu tiladimensioiden tapaan itsensä ympäri, niin mitä se vaikuttaa koko ajan lopulliseen kehitykseen.buddy-love kirjoitti:
Onkin se ongelma että mietin tätä sieltä superin tarkastelutasolta, mutta havaintolaitteet puuttuvat.
Ja koko tämä juttu liittyy nyt ajan olemukseen maailmankaikkeudessa (siis kun selvästi olen tullut siihen tulokseen, että koko aika-akseli on olemassa jo valmiina ja heti alkuräjähdyksen oleellisena osana).
Ja edelleen se että jos koko aika on jo olemassa ja se kaareutuu tiladimensioiden tapaan itsensä ympäri, niin mitä se vaikuttaa koko ajan lopulliseen kehitykseen.avaruuden ymmärtäminen rajoittuu siihen, kun aika ja avaruus ovat separoituvia. Ja siellä valonnopeus riittää skaalojen yhteensovittamiseen. Noi aukot ym. epäjatkuvuudet jätän kovemman linjan teoreetikoille. Kokeile säieteoreetikkoja - vaikka Helsingin yliopistolta.
ttuplai kirjoitti:
avaruuden ymmärtäminen rajoittuu siihen, kun aika ja avaruus ovat separoituvia. Ja siellä valonnopeus riittää skaalojen yhteensovittamiseen. Noi aukot ym. epäjatkuvuudet jätän kovemman linjan teoreetikoille. Kokeile säieteoreetikkoja - vaikka Helsingin yliopistolta.
Voivat olla mielenkiintoisia, mutta taitaa käydä niin että niiden selitysvoima on lopulta aika pieni (ainakin on alettu väittää siihen suuntaan).
Saa nyt sitten nähdä mihin tämä kehittyy. Yleensä olen törmännyt siihen, ettei näistä löydy tarpeeksi pitkälle vietyjä kirjoituksia.buddy-love kirjoitti:
Onkin se ongelma että mietin tätä sieltä superin tarkastelutasolta, mutta havaintolaitteet puuttuvat.
Ja koko tämä juttu liittyy nyt ajan olemukseen maailmankaikkeudessa (siis kun selvästi olen tullut siihen tulokseen, että koko aika-akseli on olemassa jo valmiina ja heti alkuräjähdyksen oleellisena osana).
Ja edelleen se että jos koko aika on jo olemassa ja se kaareutuu tiladimensioiden tapaan itsensä ympäri, niin mitä se vaikuttaa koko ajan lopulliseen kehitykseen.aikaa mä en tosiaan selittäisi muulla, kuin maailmankaikkeuden laajenemisella, eli mikäli materian jakautuminen loppuu ja laajeneminen pysähtyy, aika pysähtyy. Aika on materian jakautumista maailmankaikkeuden sisällä, eli maailmankaikkeuden kasvamista ja ajan kulumisen nopeus on sidonnainen maailmankaikkeuden laajenemisen nopeuteen, eli materian jakautumisen nopeuteen. Kuitenkin niin, että ajan kuluminen koetaan maailmankaikkeudessa yhtä nopeana huolimatta siitä, kuinka nopeasti se kuluu. :D
dazu kirjoitti:
aikaa mä en tosiaan selittäisi muulla, kuin maailmankaikkeuden laajenemisella, eli mikäli materian jakautuminen loppuu ja laajeneminen pysähtyy, aika pysähtyy. Aika on materian jakautumista maailmankaikkeuden sisällä, eli maailmankaikkeuden kasvamista ja ajan kulumisen nopeus on sidonnainen maailmankaikkeuden laajenemisen nopeuteen, eli materian jakautumisen nopeuteen. Kuitenkin niin, että ajan kuluminen koetaan maailmankaikkeudessa yhtä nopeana huolimatta siitä, kuinka nopeasti se kuluu. :D
Minusta näyttää siltä että vaikka tiladimensioilla ja ajalla on sama käynnistävä voima, niin ne ovat silti eriytyneet jo alussa lähes täydellisesti. Siis maailmankaikkeuden liike kyllä hidastaa ajassa paikallisajan ulkopuolisia pisteitä, mutta koko ajan liikkeeseen sillä ei ole vaikutusta.
Tässä on nyt vielä se ongelma, että jos aika-akseli on tilan kaltainen, niin koko tämä systeemi vaatii aloitukseen toisen aika-akselin, tai mitään ei ehdi tapahtua.
Siis pitääkö olettaa myös leveyssuuntainen aika, joka mahdollistaa alkuräjähdyksen ajallisuuden.buddy-love kirjoitti:
Minusta näyttää siltä että vaikka tiladimensioilla ja ajalla on sama käynnistävä voima, niin ne ovat silti eriytyneet jo alussa lähes täydellisesti. Siis maailmankaikkeuden liike kyllä hidastaa ajassa paikallisajan ulkopuolisia pisteitä, mutta koko ajan liikkeeseen sillä ei ole vaikutusta.
Tässä on nyt vielä se ongelma, että jos aika-akseli on tilan kaltainen, niin koko tämä systeemi vaatii aloitukseen toisen aika-akselin, tai mitään ei ehdi tapahtua.
Siis pitääkö olettaa myös leveyssuuntainen aika, joka mahdollistaa alkuräjähdyksen ajallisuuden.kuin sanoin... Oikeastaan voisin jopa väittää, että vanheminen ei johdu ajan kulumisesta, vaan ajan kuluminen johtuu vanhenemisesta. Hait eivät muuten vanhene ollenkaan ja ovat näin ollen periaatteessa kuolemattomia. *menee sivuraiteille*
buddy-love kirjoitti:
Minusta näyttää siltä että vaikka tiladimensioilla ja ajalla on sama käynnistävä voima, niin ne ovat silti eriytyneet jo alussa lähes täydellisesti. Siis maailmankaikkeuden liike kyllä hidastaa ajassa paikallisajan ulkopuolisia pisteitä, mutta koko ajan liikkeeseen sillä ei ole vaikutusta.
Tässä on nyt vielä se ongelma, että jos aika-akseli on tilan kaltainen, niin koko tämä systeemi vaatii aloitukseen toisen aika-akselin, tai mitään ei ehdi tapahtua.
Siis pitääkö olettaa myös leveyssuuntainen aika, joka mahdollistaa alkuräjähdyksen ajallisuuden.ajan malliisi. Siirrytään kvanttifysiikkaan. Alkuräjähdys on vain tila (ei avaruudellinen vaan kvanttitila) ja seuraava tila nimeltään 01. Mikä tämä tilansiirtymä on - ajallisesti tai x,y,z mielessä? Ihminen tarvitsee siirtymälle ajan, todennäköisyyden, mut miksi? Koska se sopii meidän ajattelullemme. Miksei voi olla vaan tila ja siitä seuraava tila - jossakin vaiheessa nämä tilasiirtymät saavat myös meidän ymmärtämät muodot - myös ajan.
Onko avaruus esim. jatkuva vai onko olemassa miniaika ja minietäisyys? Mitä siellä välissä sitten on?dazu kirjoitti:
kuin sanoin... Oikeastaan voisin jopa väittää, että vanheminen ei johdu ajan kulumisesta, vaan ajan kuluminen johtuu vanhenemisesta. Hait eivät muuten vanhene ollenkaan ja ovat näin ollen periaatteessa kuolemattomia. *menee sivuraiteille*
Jos koko aika-akseli on olemassa kokonaisena ja valmiina, ei ole varsinaista ajan kulumista. Lisäksi olen vahvasti sitä mieltä ettei edes ns. nykyhetki ole pistemäinen paikka aika-akselilla, vaan kyseessä on huomattavan laaja todennäköisyyskäyrä.
Siis nykyhetki on se paikka akselilla jonka aika on todennäköisin, mutta muutaman vuoden päässä olevan paikan todennäköisyys kuitenkin poikkeaa merkittävästi nollasta (sekä menneessä että tulevassa).
Tällä hypoteesillä kyetään selittämään niitä mitattuja ilmiöitä, joissa esim. fotoni näyttää tietävän myöhemmän kohtalonsa jo lähtöhetkellä.ttuplai kirjoitti:
ajan malliisi. Siirrytään kvanttifysiikkaan. Alkuräjähdys on vain tila (ei avaruudellinen vaan kvanttitila) ja seuraava tila nimeltään 01. Mikä tämä tilansiirtymä on - ajallisesti tai x,y,z mielessä? Ihminen tarvitsee siirtymälle ajan, todennäköisyyden, mut miksi? Koska se sopii meidän ajattelullemme. Miksei voi olla vaan tila ja siitä seuraava tila - jossakin vaiheessa nämä tilasiirtymät saavat myös meidän ymmärtämät muodot - myös ajan.
Onko avaruus esim. jatkuva vai onko olemassa miniaika ja minietäisyys? Mitä siellä välissä sitten on?Vaan tämä koko juttu johtuu selitysmallin tarpeesta niihin ongelmiin joihin on törmätty tietyissä mittauksissa. Ja selitysmalli avaa ajattelumahdollisuuksia huomattavasti laajempiin selityksiin.
Kvanttijuttujakin voisi ajatella ylimääräisen aika-akselin kautta.
Ajan ja tilan jatkuvuudella ei sinänsä ole tässä merkitystä.buddy-love kirjoitti:
Jos koko aika-akseli on olemassa kokonaisena ja valmiina, ei ole varsinaista ajan kulumista. Lisäksi olen vahvasti sitä mieltä ettei edes ns. nykyhetki ole pistemäinen paikka aika-akselilla, vaan kyseessä on huomattavan laaja todennäköisyyskäyrä.
Siis nykyhetki on se paikka akselilla jonka aika on todennäköisin, mutta muutaman vuoden päässä olevan paikan todennäköisyys kuitenkin poikkeaa merkittävästi nollasta (sekä menneessä että tulevassa).
Tällä hypoteesillä kyetään selittämään niitä mitattuja ilmiöitä, joissa esim. fotoni näyttää tietävän myöhemmän kohtalonsa jo lähtöhetkellä.epätarkkuusperiaate: kappaleen nopeutta ja paikkaa ei voida samanaikaisesti määrittää äärettömän tarkasti. Näin ollen siis liikkeessä olevaa kappaletta ei periaatteessa joko ole olemassa, tai sitten liike on harhaa.
Aika on maailmankaikkeuden kasvuun liittyvä tekijä, mielestäni se on selvää. Myös maailmankaikkeuden supistuminen aiheuttaa täten ajan kulumisen taakse päin. Tällaista ilmiötä on mustissa aukoissa kenties?
Pistemäistä paikkaa aika-akselilla ei ole, vaan kyse on saman pisteen eri muodosta. Aikaahan ei pitäisi ollenkaan kuva viivana, jolla piste liikkuu, vaan yhtenä kasvavana pisteenä.buddy-love kirjoitti:
Jos koko aika-akseli on olemassa kokonaisena ja valmiina, ei ole varsinaista ajan kulumista. Lisäksi olen vahvasti sitä mieltä ettei edes ns. nykyhetki ole pistemäinen paikka aika-akselilla, vaan kyseessä on huomattavan laaja todennäköisyyskäyrä.
Siis nykyhetki on se paikka akselilla jonka aika on todennäköisin, mutta muutaman vuoden päässä olevan paikan todennäköisyys kuitenkin poikkeaa merkittävästi nollasta (sekä menneessä että tulevassa).
Tällä hypoteesillä kyetään selittämään niitä mitattuja ilmiöitä, joissa esim. fotoni näyttää tietävän myöhemmän kohtalonsa jo lähtöhetkellä.tuo myös massahiukkasten aaltoluonteen? Näillähän sama kohtalon tietäminen näkyy myös.
dazu kirjoitti:
epätarkkuusperiaate: kappaleen nopeutta ja paikkaa ei voida samanaikaisesti määrittää äärettömän tarkasti. Näin ollen siis liikkeessä olevaa kappaletta ei periaatteessa joko ole olemassa, tai sitten liike on harhaa.
Aika on maailmankaikkeuden kasvuun liittyvä tekijä, mielestäni se on selvää. Myös maailmankaikkeuden supistuminen aiheuttaa täten ajan kulumisen taakse päin. Tällaista ilmiötä on mustissa aukoissa kenties?
Pistemäistä paikkaa aika-akselilla ei ole, vaan kyse on saman pisteen eri muodosta. Aikaahan ei pitäisi ollenkaan kuva viivana, jolla piste liikkuu, vaan yhtenä kasvavana pisteenä.Näyttäisi käyvän tavallaan juuri niin että aika kulkee taaksepäin jos sen oletetaan kaareutuvan samoin kuin tilan, mutta tällä ei sinänsä ole tekemistä tilan laajenemisen kanssa, vaan ne liittyvät yhteen sen yhteisen syntymekanisminsa kautta. Mikäli jompaan kumpaan kyettäisiin vaikuttamaan ulkoisesti, niin sillä ei olisi kuitenkaan vaikutusta automaattisesti toiseen.
Periaatteessa epätarkkuusperiaatekin näyttäisi järkevältä, mikäli oletetaan ajan värähtelevän mikrotasolla kahden akselinsa välillä. Tosin tätä en ole vielä miettinyt lainkaan.
Ajan kasvava piste ei nyt heti tuosta valjennut?ttuplai kirjoitti:
tuo myös massahiukkasten aaltoluonteen? Näillähän sama kohtalon tietäminen näkyy myös.
Ajattelun eräs lähtökohdista. Voidaanko olettaa että fotonit kohtaavat kahden raon kokeessa raon yksittäin jos nykyhetki onkin todellisuudessa todennäköisyyskäyrä.
Siis kukin fotoni olisi raoissa yksittäin todennäköisyydellä joka selvästi poikkeaa sadasta.buddy-love kirjoitti:
Ajattelun eräs lähtökohdista. Voidaanko olettaa että fotonit kohtaavat kahden raon kokeessa raon yksittäin jos nykyhetki onkin todellisuudessa todennäköisyyskäyrä.
Siis kukin fotoni olisi raoissa yksittäin todennäköisyydellä joka selvästi poikkeaa sadasta.(tai massahiukkanen) on itsessään jo aalto niin mihin sen ajan tarvitset? Ei tällöinkään fotoni kohtaa rakoa yksinään. Selittääkö tuo todennäköisyysajan käsite miksi aaltoluonne häviää jos hiukkasen rataa mitataan?
ttuplai kirjoitti:
(tai massahiukkanen) on itsessään jo aalto niin mihin sen ajan tarvitset? Ei tällöinkään fotoni kohtaa rakoa yksinään. Selittääkö tuo todennäköisyysajan käsite miksi aaltoluonne häviää jos hiukkasen rataa mitataan?
Ja siksi jouduinkin hylkäämään tuon ongelman selittämisen tämän avulla (mutta tuo oli se pohdinnan käynnistäjä). Niitä muita fotonien aikaongelmia se kyllä selittää.
Se mitä tässä nyt oikeasti pohdin, on se että kun aikadimension olettaa tiladimensioiden kaltaiseksi, niin mikä on sen symmetrisyys verrattuna tiladimensioihin.
- Ob.Server
vielä samalla paikalla, mitattuna parkkipaikaltani, mutta bensa oli kalliimpaa kuin torstaina tullessani Helsingistä. ??
- sinä ajattelet
liikaa. Mene lenkille.
Lenkkeilyssä on se ongelma että se lisää ajattelun tehoa.
Asiasta on tehty tutkimuksiakin.
Mutta menen juuri syömään.
- ööö...
Eikö maailmankaikkeus ole päättymätön? Ainakaan mitään todisteita muusta ei tietääkseni ole olemassa ja koskaan esitetty. Todellisuus jäsentyy symmetrisesti. Jos otat askeleen eteenpäin, et jää ilmaan leijumaan, mikä voitaneen(?) nähdä todisteena todellisuuden symmetriasta.
En kylläkään ole minkään valtakunnan fyysikko ja saat vapaasti nauraa viestilleni.;) Kerrankin en ymmärrä yhtään mitään, mitä sinä puhut. Pisteet sulle!Vaatii hiukan pidempää miettimistä.
Siis onko askel saman mittainen kaikkiin suuntiin jos samalla myös koko tilan mitta muuttuu (ja siis myös sen askeleen pituus koska muuta mittaria ei ole).- ööö...
buddy-love kirjoitti:
Vaatii hiukan pidempää miettimistä.
Siis onko askel saman mittainen kaikkiin suuntiin jos samalla myös koko tilan mitta muuttuu (ja siis myös sen askeleen pituus koska muuta mittaria ei ole).Kirjoitit:
"Siis onko askel saman mittainen kaikkiin suuntiin jos samalla myös koko tilan mitta muuttuu (ja siis myös sen askeleen pituus koska muuta mittaria ei ole)."
Siis olisiks sä kyseenalaistamassa tossa suhteellisuusteoriaa, vaiko mitä ihmettä? Täytyy nyt ymmärtää antaa sulle tunnustusta, kosken edelleenkään ymmärrä mitään(!) siitä, mitä puhut.:D Kymmenen pistettä!
Jos todellisuus jäsentyy symmetrisesti, mitä seikkaa käsittääkseni ( korjaa vajavaisia tietojani, mikäli olen ihan metsässä...) nykytieteen evidenssi vahvasti edustaa, ei kai voitane(?) olettaa, etteikö siten myöskin "askeleen mitta" edustaisi samaa mukautuvaa rakennetta suhteellisessa todellisuudessa?
Mitä maailmankaikkeuden mahdollisiin rinnakkaistodellisuuksiinkin esimerkiksi tulisi (olen sitten aivan täysin pihalla esimerkiksi kyber-tieteestä, tiedoksi), ei ihminen vielä ole kyennyt todistamaan teoriaa, jonka avulla todellisuuden suhteellinen luonne kyseenalaistuisi. Malleja varmasti voidaan kehitellä, mutta kyllä se Einstein silti aika Jätkä oli.;)
Luulen, että saisit tästä keskustelusta enemmän irti perehtyneen fyysikon kanssa. Mä olen pelkkä maallikkomaatiainen näissä kysymyksissä. - Ob.Server
buddy-love kirjoitti:
Vaatii hiukan pidempää miettimistä.
Siis onko askel saman mittainen kaikkiin suuntiin jos samalla myös koko tilan mitta muuttuu (ja siis myös sen askeleen pituus koska muuta mittaria ei ole).lähtöpistettä myös mittauksen lähtöpisteenä ja mitataanko askel suhteessa lähtöpisteeseen, tilaan askelen alkaessa, tilaan askelen päättyessä vai tilan muutokseen askeleen aikana. Yksinkertaistetusti viisi mahdollista muuttujaa. Tulkitessa mittauksen lähtöpistettä ja mittauksen ajankohtaa päästään helposti pariinkymmeneen muuttujaan ja se on vasta alkua.
Joten helppoahan tämä on.. ööö... kirjoitti:
Kirjoitit:
"Siis onko askel saman mittainen kaikkiin suuntiin jos samalla myös koko tilan mitta muuttuu (ja siis myös sen askeleen pituus koska muuta mittaria ei ole)."
Siis olisiks sä kyseenalaistamassa tossa suhteellisuusteoriaa, vaiko mitä ihmettä? Täytyy nyt ymmärtää antaa sulle tunnustusta, kosken edelleenkään ymmärrä mitään(!) siitä, mitä puhut.:D Kymmenen pistettä!
Jos todellisuus jäsentyy symmetrisesti, mitä seikkaa käsittääkseni ( korjaa vajavaisia tietojani, mikäli olen ihan metsässä...) nykytieteen evidenssi vahvasti edustaa, ei kai voitane(?) olettaa, etteikö siten myöskin "askeleen mitta" edustaisi samaa mukautuvaa rakennetta suhteellisessa todellisuudessa?
Mitä maailmankaikkeuden mahdollisiin rinnakkaistodellisuuksiinkin esimerkiksi tulisi (olen sitten aivan täysin pihalla esimerkiksi kyber-tieteestä, tiedoksi), ei ihminen vielä ole kyennyt todistamaan teoriaa, jonka avulla todellisuuden suhteellinen luonne kyseenalaistuisi. Malleja varmasti voidaan kehitellä, mutta kyllä se Einstein silti aika Jätkä oli.;)
Luulen, että saisit tästä keskustelusta enemmän irti perehtyneen fyysikon kanssa. Mä olen pelkkä maallikkomaatiainen näissä kysymyksissä.Ja suhteellisuusteoria on tässä tiukasti mukana.
Samaa todellisuutta, ei rinnakkaisia. Ongelmana on tarkastella maailmankaikkeuden syntyä ja kehitystä ajan ja kolmiulotteisen tilan ulkopuolelta.
Tämä on oikeasti aika hankala ongelma, eikä tätä pohtineita ole kovin monia.
(lähin virallinen fyysikko oli tässä suurissa vaikeuksissa, eikä keksinyt avuksi muuta kuin yhden nimen kirjastossa)Ob.Server kirjoitti:
lähtöpistettä myös mittauksen lähtöpisteenä ja mitataanko askel suhteessa lähtöpisteeseen, tilaan askelen alkaessa, tilaan askelen päättyessä vai tilan muutokseen askeleen aikana. Yksinkertaistetusti viisi mahdollista muuttujaa. Tulkitessa mittauksen lähtöpistettä ja mittauksen ajankohtaa päästään helposti pariinkymmeneen muuttujaan ja se on vasta alkua.
Joten helppoahan tämä on..Pisteet ja mittarit ovat merkityksettömiä ja oikea ongelma sijaitsee tilaan ja aikaan nähden seuraavassa ulottuvuudessa.
Mittareita voi käyttää ajattelun apuna, mutta oikeasti ne ovat tarpeettomia.- ööö...
buddy-love kirjoitti:
Ja suhteellisuusteoria on tässä tiukasti mukana.
Samaa todellisuutta, ei rinnakkaisia. Ongelmana on tarkastella maailmankaikkeuden syntyä ja kehitystä ajan ja kolmiulotteisen tilan ulkopuolelta.
Tämä on oikeasti aika hankala ongelma, eikä tätä pohtineita ole kovin monia.
(lähin virallinen fyysikko oli tässä suurissa vaikeuksissa, eikä keksinyt avuksi muuta kuin yhden nimen kirjastossa)Minkä kaavan mukaan ajatuskulkusi menee? On tässä hieman vaikeaa hahmottaa ajatusprosessiasi ilman sellaista. Sanoit, että "samaa todellisuutta, eikä rinnakkaisia", eikö niin? Mikä sitten on se ulkopuolinen piste ts. tekijä x, jonka kautta arvelet voivasi katsoa maailmankaikkeutta, kuitenkin pitäytyen suhteellisuusteorian tukemassa näkemyksessä? Nykymuoitoinen diaarinen aika näyttäisi mielestäni kuitenkin olevan tekijä, jonka varaan sä ajatusprosessisi jäsennät.
- Ob.Server
buddy-love kirjoitti:
Pisteet ja mittarit ovat merkityksettömiä ja oikea ongelma sijaitsee tilaan ja aikaan nähden seuraavassa ulottuvuudessa.
Mittareita voi käyttää ajattelun apuna, mutta oikeasti ne ovat tarpeettomia.tapauksessa vastaan aloituksessa esittämääsi kysymykseen:
Ei ööö... kirjoitti:
Minkä kaavan mukaan ajatuskulkusi menee? On tässä hieman vaikeaa hahmottaa ajatusprosessiasi ilman sellaista. Sanoit, että "samaa todellisuutta, eikä rinnakkaisia", eikö niin? Mikä sitten on se ulkopuolinen piste ts. tekijä x, jonka kautta arvelet voivasi katsoa maailmankaikkeutta, kuitenkin pitäytyen suhteellisuusteorian tukemassa näkemyksessä? Nykymuoitoinen diaarinen aika näyttäisi mielestäni kuitenkin olevan tekijä, jonka varaan sä ajatusprosessisi jäsennät.
Eikä tässä edes kaivata kaavoja.
Samassa todellisuudessa voi nousta ulottuvuuksia ylöspäin, mutta se ei silti muutu rinnakkaiseksi.
Tässä tarkastellaan asioita myös ajan ulkopuolelta ja se on vain yksi akseli muiden joukossa.- ööö...
buddy-love kirjoitti:
Eikä tässä edes kaivata kaavoja.
Samassa todellisuudessa voi nousta ulottuvuuksia ylöspäin, mutta se ei silti muutu rinnakkaiseksi.
Tässä tarkastellaan asioita myös ajan ulkopuolelta ja se on vain yksi akseli muiden joukossa.Hhm...
Mä tosiaankaan en ole minkään sortin fyysikko, mutta Newtoniin ja Einsteiniin kyllä nojaisin, mitä teorian rakentamiseen tulee.;)
Tossa alapuolella joku puska kirjoitti hyvinkin samansuuntaisesti, kuin mitä ideaa itse hain. Siis painovoimahan on tekijä, joka todellisuuden rakennetta oleellisesti määrittää, eikö?
Jos samassa todellisuudessa nousee ulottuvuuksia, mutta et tarkastele niitä rinnakkaisina, miten sä niitä tarkastelet? Siksi mä sitä kaavaakin sulta kaipailin...Ihan kiinnostuksesta.:) Mukavaa välillä pohtia asioita, jotka eivät suoraan omaa alaa ole...
Ja "aikaahan" ei voi maailmankaikkeuden syntyä pohtiessaan tulkita ainakaan suoraan vain yhdenmuotoisena jatkumona, vai voiko?
Viestilleni saa nauraa.;) En ota itseäni tässä turhan vakavasti...
Ps. Oleks sä itse fysiikan opiskelija, vaiko pohdit harrastuksena esittämiäsi kysymyksiä?
- sirpamaikkarilta
En ymmärtäny yhtään mitään.
- ..puolet
"leveyttä" tai "pituutta" on siis 26 yksikköä, mutta korkeutta vain 13 yksikköä?
ota huomioon, että aika, jolla mittaat, ei ole vakio. ja pinta kuvaa vain aika-avaruuden kaareutuvuutta ja tihentymiä ja niiden aiheuttamia muutoksia pinnassa. yritän siis sanoa, että ehkä "ylös" tai "alas" ei ole yhtämittainen "leveyden" ja "pituuden" kanssa.
ja painovoiman takia myös "leveys" tai "pituus" voivat paikallisesti heilahdella, riippuen mihin suuntaan mittailee.
oletus noin, koska se mikä näkyy, ei ole kaikki mikä on olemassa.
*sanoo mies nurkan takaa eikä edes kurkista*- ..edelliseen
heitin ajatuksen reaalimaailmasta romukoppaan sanoessani, että kaikki mikä näkyy ei ole kaikki mikä on olemassa. koska toisaalla olen julistanut, että tieteen näkökulmasta se mistä ei tiedetä tai mitä ei näe, ei ole olemassa, mutta toisaalta sekin on tutkittavaa ja se tutkimus vähintään potentiaalisesti tuloksiin johtavaa tiedettä. eikä tulkitsemiskelvoton data ole informaatiota, joskin toisaalta voi olettaa, että kaikki mitä on, sisältää informaatiota, mutta olemme vaan niin tyhmiä, ettemme osaa sitä tulkita, ja jäämme vaille sitä hyötyä, jonka siitä mahdollisesti saisi.
*sumussa*
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1791492
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä431081No nytkö tuli lähtö Orpolle?
Pieniä oli Marinin aamupalasilakat joulukaloiksi vrt. Orpon 35 miljoonan euron kähmintä johonkin Vapaavuoren urheiluhall1941011Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad38755- 14690
Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver21680- 37673
Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä30671Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46617Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .17603