Kuinka tärkeänä

hirveen tärkeänä. Ulkomaankielisistä kappaleista moniakaan en kokonaan edes ymmärrä, mistä niissä lauletaan, eikä sen väliäkään, jos melodia vaan on kaunis ja mun korviin sopusointuinen. Musiikki tärkeintä on muutenkin, kuin sanat.

En jaksa sanoihin oikein keskittyä. Jos on kaunis ja tarttuva melodia, se vie kaiken huomion..

Sitä paitsi maailman parasta musiikkia on sellainen, jossa ei lauleta ollenkaan tai korkeintaan ihan vähän.

Mutta onhan niitä koskettavia ja mieleenpainuneita sanojakin mieleen jäänyt paljonkin vuosien varrella, tietysti, mutta ei nyt mikään tietty kappale tule mieleen... Hmm. tai no yksi tulee, mutta en sitä halua sanoa.:)

sen koskettavan lisän, jolla keskinkertainenkin sävellys nousee ihastuttavaksi elämykseksi. (Aika imelästi ilmaistuna) Silloin, kun sanat ja sävellys sovituksineen hivelevät ihoa, on kyseessä jotain elämää suurempaa, ketä se kenellekin on.
Erilaisissa elämäntilanteissa toiset sanoitukset alkavat avautua enemmän kuin ennen ja niitä biisejä ei sitten hevillä unohdakaan.
Pahimmillaan sanoitus turmelee hyvän biisin tai sitten sanat ovat kokonaisuuden kannalta yhdentekevät..

genio.

liittyy sanat niin sitten voisi olla jotain sanottavaa. Toisaalta muusikot joilla mielestään on jotain sanottavaa on usein melko naurettavia.

tärkeänä, että minua monet suomalaiset laulut nolottaa hölmöjen sanoitusten takia... Mutta enemmän se melodia kuitenkin vaikuttaa, vaikka hyvät sanat tietysti aina plussaa.

pidän hyvin tärkeänä. Vaikka melodia olisi kuinka kaunis, en voi tykätä jos sanat ovat ihan diipadaapaa. Mikä on diipadaapaa, on tietty makuasia.. Englanninkielisissäkin on aika tärkeää, muttei ihan samalla lailla. Mutta kuuntelen ihan sujuvasti myös sellaisia kappaleita, joiden sanoitus on kielellä, jota en ymmärrä. Silloin laulajan ääni ja tulkinta usein korvaa sanat :)

minulle tärkeä osa musiikkia, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö biisi voisi olla hyvä ilman sanojakin. Erityisesti jos se on sovitettu kitaralle. Ja tietysti klassinen musiikki sinällään. - Tällä hetkellä minua koskettavia sanoituksia on mm. Irinan biiseissä, mutta luonnollisesti Eppujen ja Juicen sanoitukset ovat ikihyviä. - Ulkomaisista tällä hetkellä olen kuunnellut paljon Robbie Williamsia sekä Patricia Kaasia.

Robbie Williams: Angels

http://www.youtube.com/watch?v=xeS6U-eDkKA&feature=related

instrumentaalista musiikkia, eli sanoilla on minulle suuri merkitys. Kukapa nyt pystyisi yhden biisin poimimaan - niitä on satoja, jotka ovat oskettaneet.

Joskus musiikki on oikeastaan vain tekosyy saada tarinoille levikkiä. Esimerkkinä Gösta Sundqvist. Hänen julmat tarinansa eivät ketään olisi kiinnostaneet tekstinä. Gösta oli runoilija, musiikki oli toisarvoista.
Toisessa päässä jatkumoa Ismo Alangon lyriikka Siekkareiden alkuaikoina. Sanoja hädin tuskin oli, pelkkää joikua monesti. Mutta se ihmisen ääni antoi siinäkin musiikille syyn, minkä ympärille kiertyä.

Johonkin noiden väliin ne sanoitukset yleensä putoavat.

on tärkeät, mutta melodiaan kiinnitän aina ensin huomion. Sanoihin saatan kiinnittää huomiota vasta toisella kuuntelu kerralla, joskus myöhemminkin. Ja sillä ei ole väliä minkä kieliset sanat on kunhan ymmärtää edes suurimman osan.

Katso miun oma aloitus, siellähän noita on...eikä läheskään kaikki ole siinä... Kyllä ne yleensä on tuollaisia tunteikkaita sanoituksia mitkä säväyttää... Musiikkityylikin voi olla melkein mitä vaan. Jotkut lastenlaulutkin on tosi herkkiä ja kauniita.

Tässä nyt esimerkiksi on kaikki kohdillaan... Esityskin on niin tunteellinen :)
http://www.youtube.com/watch?v=5vUDmFjWgVo

Instrumentaalimusiikki on ehkä kaikkiaan ykkönen minulle, mutta jos sanoitus on se saa olla kielellisesti oivaltava ja joskus sanoma on lisäavu. Pelle Miljoona menee jo vähän nolon puolelle.

Ehdottoman tärkeää suomalaisissa sanoituksissa on semmoinen tekninen, ehkä oikeastaan sovitukseen kuuluva nippelijuttu kuin vokaalikestojen kunnioittaminen. Eli lyhyt vokaali PITÄÄ säilyttää lyhyenä ja pitkä pitkänä. Pahin raiskaaja jonka lonkalta osaan nimetä on Kaija Koo / tuotantotiiminsä.

Minusta Juice oli hyvä sanoittaja, samoin Junnu Vainio ja Vexi. Uudemmista esim. Ulra Bran setit. Eppujen biisit kuulostavat aina samalta, mutta kielellisesti niissä on paljon hyvää minun korvaani. Kauneutta on haikeissa biiseissä, kuten Pieni ja hento ote ja Balladi elokuvasta Sammakoiden klaani. Ja sitten minusta on kivaa oikein kunnon irrottelu, siis semmoiset pornolaulutyyppiset huumorijutut. Esimerkiksi Soitinmenojen ikivanha Niityllä kun näki limanuljaskan nuori tatti niin leimahti lempi...

Jos sanoitusta osaa alkaa ennakoida ensikuuntelulla se on huono huono merkki.

No jotakin eurotechno- mainstream-diskorynkytystä esimerkiksi arvostan harvemmin ja vähemmän syystä, että mikäli sanoja alkaa tarkemmin kuunnella, voi usein huomata, ettei biiseissä itseasiassa sanota yhtään mitään...Muhun ei siis yleensä vetoa esimerkiksi vain tarttuva kertosäe ja loilotus tapaan " aah, aah, love love..."

Samatenkin on joskus kiusallista, jos lauluntekijä-porukasta huomaa, että sanoituksen merkitykselle annetaan liian suuri merkitys. Huono sävellys on aina huono sävellys huolimatta siitäkin, vaikka biisissä yritettäisiin esittää, että nyt pelastetaan kaikki kuolevat lokit ja lopetetaan maailman sodat.

Ylipateettisuutta en useinkaan kestä, mutta tiettyihin tilanteisiin melankolisuus a'la Eppu Normaali ja muut suomirockin sankarit sopii. Pitää olla oikeassa tunnelmassa kuunnellakseen sellaistakin musiikkia tai saadakseen siitä hyvää mieltä. Saan suurinpiirtein sisäisiä raivokohtauksia, jos kuulen vaikkapa aamuliikenteen ruuhkasssa jonkun "Tahroja Paperilla", tms. Ja esimerkiksi vaatekaupoissa erityisen lujalla soiva musiikki pitäisi mielestäni melkein lailla kieltää *vitsi*.

Eniten olen viimekaikoina huomannut itseeni vetoavan 60-luvulainen musiikkigenre, noin tyylillisesti (yleisesti ilmaistakseni). En kuitenkaan ole rajoittunut ainoastaan siihen.

Se suututtaa, että maailma on täynnä artisteja, jotka eivät todellisuudessa osaa edes erityisen hyvin laulaa tai jotka eivät ylipäätäänkään "sano" biiseillään mitään erityistä koskettavaa. Yksi esimerkki sellaisista on U2:n multimiljonääri - Bono, joka joikuu kovaa ja korkealta, mutta joka on karismaltaan mielestäni melkein = lumihankeen kiinni jäätynyt vahanukke.

Säväyttäneitä bisejä on niin paljon, etten jaksa alkaa nimeämään mitään yksittäisiä. Top-kymppiäkään tuskin osaisin lonkalta nimetä.

..mu sanosin jotta melko pienel erotuksel kummiskii mulle merkkaa enempi se sävel..=o)

..sikäli jotta kuuntelen paljo erimaalasta muzakkii minkä sanoista en käsnää yhtää mitää..niiko esimerkkinä venäläinen musiikki..taikka virolainen..turkkilainen..espanjalainen..italialainen..etc..=o)

...semmosia kuuntelen hurjasti tajuamatta sanoista ingenting..=o)))

..niiko tääki iha sika makee skiplaez..saa mut aina veivaamaa niiku kaikki zhannan skipaleet..enkä tajua mitää sanoista..x')))
http://www.youtube.com/watch?v=thf0YvdLDjc

=o)

sanoja. Kuitenkin toisinaan törmää sävellyksiin, joissa sanoituksissa myös jotain sanomaa. Suomalaisista lauluntekijöistä tulee erityisesti mieleen edesmennyt Junnu "Watt" Vainio, jolla oli hienoja sanoituksia ... tässä yksi niistä:

http://www.youtube.com/watch?v=5uyjGGYONmM

Jostain musiikista pitääkseen täytyy ymmärtää musiikin sanoma, mutta mieluiten kuuntelen kaunista musiikkia ja laulua, jonka sanoja en ymmärrä.