aviopuolisoksesi jos saisit vapaasti valita kaikista maailman maista???
Itse ottaisn miehen varmaankin joko pohjoismaista tai englanninkielisistä maista.
Itse ottaisn miehen varmaankin joko pohjoismaista tai englanninkielisistä maista.
Minkämaalaisen
ottaisit
33699
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Scandinaavisista maista (joihin Suomi ei lukeudu ymmärtääkseni) ottaisin sellainen pitkän ja luonteeltaan mukavan sekä käytökseltään sivistyneen miehen. Mutta myös italialainen, keski- tai yläluokkainen kävisi. Sorry nyt vaan mut olen ainakin rehellinen.
sellainen joka kohtelee toista ihmistä ihmisenä. Kaikki muu on täysin toissijaista: ulkonäkö, kansallisuus jne
Onko tämä kompa? Eikös kaikilla ole mahdollisuus valita se kumppani ihan mistä vaan maailman kolkasta? Ei se kotimaa tee ihmistä vaan ihan muut asiat.
kansallisuuden perusteella tai minkään maalaisuuden perusteella. Kaupunkilainen pitää olla ja muuten sopiva;)
Vanhan ja rikkaan. Kaikki miehet joita olen tavannut, ovat olleet tyhmiä ja saamattomia. Ei miehistä ole mitään iloa, paitsi perheen perustamiseen ja lapsien tekon. (siis suomalaisista) Mahdollisimman rikas ja vanha, sekä sen jälkeen perinnöt ja makeeta elämää. Tällähetkellä on siedettävä ei suomalainen mies, no, hellä ja kiva, ostaa lahjoja, rakastaa, hyvää seksiä jne.. mutta ei ikinä luuseri suomalaista.
paitsi Nigeriasta.
Tarkemmin määriteltynä afro-amerikkalaisen ;) Ovat monet todella hyvännäköisiä ja puhuvat englantia. Helpottaa arkea jos yhteinen kieli on edes toisen äidinkieli.
Siperiasta!
Kuusta
Minä ottaisin kyllä miehen Suomesta, jos kansalaisuuden perusteella pitäisi valinta tehdä. On se vaan yksinkertaisinta niin elämän kuin valinnankin kannalta. ;)
Koko maailma käy, poislukien afrikka ja lähi-itä (tosin Israelin tai etelä-afrikan valkoiset kelpaisi myös)
Itsellä kokemusta (siis enemmän kuin kahet treffit ja yks yö) venäläisistä, virolaisesta, brasilialaisesta, tanskalaisesta, ruotsalaisesta, vietnamilaisesta, iranilaisesta, libanonilaisesta ja kreikkalaisesta naisesta ja lopulta olen tullu siihen tulokseen, että musta ei ole murtamaan henkilökohtaisella tasolla kulttuurien välisiä muureja, joten valitsisin Pohjoismaista jonkun tai sitte Keski-Euroopasta (Saksa, Hollanti, Belgia).
Mä ottaisin Usa:sta, Kandasta tai Skotlannista, myös ehkä Ausraliasta... mut melkeenpä mistä muusta tahansa käyu paitsi Afrikasta tahi mistää Lähi-idän maista... ne ei jotenki kolahda seurustelu mielessä, vaikka mulla on niistä maista kavereita..mut anyway..
On niin lupaavaa, että pian saa Kiinasta miehiä vaikka kuinka tilattua. Otan kiinalaisen, koska ne on ahkeria ja tunnollisia ja kunnollisia.Sakua en enää ota ukoksi, niillä on oudon kaksinaismoralistinen käsitys naisen asemasta. Ne on Saksassa tottuneet, että muija olisi lasten kanssa kotona äijän tuloilla. Kuitenkaan ne ei arvostaneet naista sitten työelämässä. "Jotain simppeliä nappia painamaan"-tyyli. Myös outo oli toi räikeä madonna- huora- asetelma. No, Sakuissahan on bordellit miesten viihdytykseen. Mutta ei enää,thanks, sakua!Ei niin vanhanaikaista mulkkua.
Oli sitten mikä kansalaisuus tahansa, niin puolison ei tule olla tämän kansan "tyypillinen" edustaja, vaan virkistävä poikkeus massasta. Eli esimerkiksi jos vaikka italialainen niin ei sitten missään tapauksessa "tyypillinen italiaano", jos suomalainen niin ei sitten mikään "tyypillinen suomalainen". Minulla on eräs määrätty miestyyppi, millä ei ole ulkonäön eikä kulttuurisidonnaisten tapojen kanssa oikeastaan mitään tekemistä. Jotkut ulkoiset piirteet tietenkin ilahduttavat silmää enemmän kuin toiset, mutta ilonen hymy ja sopusuhtainen kroppa eivät ole mihinkään kansaan sidottuja ominaisuuksia. Minulle on tärkeää hänen asenteensa itseensä, muihin ihmisiin ja elämään. Toisin sanoen, hän ei löydy mistään määrätystä maasta vaan samalta aaltopituudelta.
olis kuitenkin että mies olisi Oikea Mies ei mikään luuseri... mutta...jos valita sais nii Iso-Britannia tai Usa....tai Kanada... melkein mikä tahansa muu maa kävis paitsi muslimi maat --- ei musta olis osallistumaan niin kieroutuneeseen maailman katsomukseen...sorry...
vaimo kelpais kunhan sen livulla pääsisin pois täältä kylmästä ja pimeästä maasta ainakin talvisin.
PS.Pitkälle ja hoikalle, osa Lappia kuuluu Skandinavian niemimaahan.Eli sieltä sulle sitten lyhyenläntä länkisääri mieheksi :)
sekä muutenkin aran lökäpöksyn paitsi ei ihmisiä oteta vaan :) kansallisuus sivu seikka paitsi ei kongosta koska epäilen ihmissyöjiä olevan viellä, onko väärin epäillä ihmissyöjiä olevan...hihih....:)...
kunhan olisi sopiva yksilö muuten.
Ei sillä maalla väliä ole, vaan sillä ihmisellä.
Tosin enpä ole aikeissa tässä lähiaikoina avioitua yhtikäs minkäänmaalaisen ihmisen kanssa. Seurustelen mieluummin.
Olen jo "kokeillut" suomalaista ja eksoottista ulkomaalaista.
Jos vielä olisi pakko ottaa yksi rasitus, niin ehkä suomalainen.
Kyllähän noita pyärii nilkoissa, mutta kun ei jaksa...
muutama aasiatar on jo otettu, ja otan kohta lisaa.talla kertaa ajattelin tuikata parikymppiseen kaupan myyjattareen.
Surinamesta.
Jos voisin olla takuuvarma siitä, että saisin uskollisen yksilön. Mutta kun niistä on niin vaikea tietää... :( Turhan monilta löytyy salarakastajattaria. Mutta sellainen ujompi (koska ei ehkä yhtä todennäköisesti pettäisi), mutta kuitenkin romanttinen, söpö ja hoikka ranskalainen olisi ihan best! :) Vähän niin kuin yksi jonka jo kerran sokeuttani menetin.
Toinen vaihtoehto olisi italialainen, mutta niillä on tuo sama pettämisongelma. Tosin kohtasin kerran ujomman mutta silti söpön italianonkin, joka ei kavereidensa tapaan juossut joka blondin perässä (sivusta seurasin ja tein huomioita, ne kaikkein pisimmät ja komeimmat tuntuivat olevan pahimpia gigoloita mutta tämä aika lyhyt ja ujo oli toisen oloinen). Mennyttä kumminkin tuokin, hermoilin liikaa siitä saisinko hänet uskaltamaan lähestymään muutenkin kuin vain ujosti hymyilemällä, moikkailemalla ja silmiin katsomalla, ja sen takia menetin jo hyvin alkaneen flirtin.
Vuosia myöhemmin minua lähestyi toinen italiano, komein koskaan näkemäni mies ja sillä kertaa sopivan pitkäkin, mutta mitä todennäköisimmin kyseinen tapaus oli niitä surullisenkuuluisia gigoloita. Yritti vielä saada minut iskettyä, vaikka oli maassa vain KOLME PÄIVÄÄ kunnes olisi palannut Italiaan! Niin läpinäkyvää, mutta ilmeisesti jotkut tykkäävät olla komean italiaanon omia vaikka sitä sitten kestäisi vain ne 3 päivää...
Kolmantena vaihtoehtona olisi espanjalainen, mutta sielläkin on vähän liikaa tuota pettämistä ja gigolomeininkiä. :(
miten niin vaikea tietaa? itsellani on ranskalainen mies ja eika kennellakaan sen ranskalaisilla kavereilla ainakaan ole mitaan salarakastajattaria..ihan normaaleja miehia ne siellakin on..
Oikeastaan kaikki minulta seksiä havitelleet gigolot joihin itse olen Ranskan matkoillani (joita sentään ollut peräti 7 tai 8, nyt äkkiseltään ei tule mieleen kumpi on se oikea määrä) törmännyt, ovat olleetkin maahanmuuttajia. Sen sijaan ne alkuperäiset ranskalaiset ovat pidelleet kohteliaasti sateenvarjoa, pidelleet ovia ja päästäneet jonoissa edelleen vailla mitään taka-ajatuksia tai iskuyrityksiä. Siinä mielessä siis periaatteessa uskon että jos herrasmiehiä vielä jossain on, niin sitten Ranskassa.
Mutta matkaoppaan, tuttavien ja muiden kokemukset ovat havahduttaneet tuohon gigolo- ja salarakastajatar -juttuun. Eräs opas Ranskan matkoillani kertoi avoimesti että salarakastajattaret ovat erittäin yleinen ilmiö Ranskassa - tuskin hän olisi sitä maininnut jos se oikeasti tarkottaisi sitä että petettäisiin vain siinä määrin mitä Suomessa. Toiseksi serkkuni tädillä on ollut ranskalainen mies, jolla olikin sitten useita eri naisia suhteen aikana ja olipa kuulemma iskenyt silmää serkullenikin. Lisäksi olen lukenut ja kuullut niin surullisen monta kertaa näistä ranskalaisista gigoloista ja pettäjämiehistä etten usko että läheskään kaikki voivat olla pelkkiä provoja.
Muuten ranskalainen mies kyllä tosiaan tuntuisi aika ihanalta ajatukselta - siis siinä tapauksessa jos pitäisi joku tietty kansalaisuus valita, mutta tietysti tosipaikan tullen sitten valitsen yksilön enkä kansalaisuuden perusteella (tietyt Euroopan ulkopuoliset kansalaisuudet siis pois sulkien joita en yksilöstä riippumatta ottaisi).
Mutta toisaalta viestisi oli mukava, sillä salaa kyllä taidan eniten yhä haaveilla tuon ranskalaisen perään jonka kanssa nuorina jouduimme lähtemään eri teille eli palaamaan kotimaihimme vain kuukauden samassa maassa yhtä aikaa vierailtuamme. Vaikka tiedän että mennyttä on mahdoton muuttaa, niin kaipa sitä haaveilla saa, sillä haaveilu pitää toivon elossa ja uskon rakkauteen virkeänä vaikka tiedänkin etten juuri tuota ihmistä enää tapaakaan. Kyseinen mies toi aikanaan suurta lohtua kotomaisten yksilöiden kohdeltua minua aika helvatan törkeästi vuosikausien ajan, tavallaan mies antoi alkusysäyksen jopa itsetuntoni palautumiselle koska näytti minulle että jollekin saatoin olla myös tärkeä ihminen.
Toi kävi heti silmään:Mutta sellainen ujompi (koska ei ehkä yhtä todennäköisesti pettäisi)
kyllä vaan pettää!itsellä kokemusta sekä rohkeasta, että ujosta pettäjästä idästä molemmat.toisella oman maan vaimo täällä ja sitäkin pettää.toinen menee piakkoin naimisiin oman maan naisen kanssa ja sillälailla tuohaa pitkän liittonsa täällä.täällä silti pettänyt jo tyttöystäväänsä lukuisia kertoja.Sitten italiaanokin petti italiassa asuvaa tyttöystävää ja täällä kaikkia niitä tyttöjään.italiaanoilla aina tyttöystävät kotimaassaan odottamassa.idän miehet menevät aina ennemmin tai myöhemmin naimisiin oman maan naisen kanssa.ujoja tai ei.
Kirjoitin ettei ehkä YHTÄ todennäköisesti pettäisi. Mutta tiedän että monesti varsinkin nörteissä yms. voi esiintyä näitä kymmenien eri naisten perässä juoksevia. Tapasin kerran unkarilaisen nörtin, joka oli kiltti absolutisti. Mutta kun satuin googlettamaan hänen e-mailinsa löytyikin kymmeniä seksinhakusivuja joissa oli ilmoitus hänen osoitteellaan ja kotikaupunkina tosiaan Budapest ja iäksikin merkitty sama. Joten kyllä ujojenkin suhteen varansa pitää pitää, mutta ehkä kaikista ulkomaalaismiehistä joita olen elämäni aikana tavannut (yhdenkään kanssa en tosin varsinaisesti seurustellut enkä harrastanut seksiä) mukavimman oloisia olivat juuri nuo ujo ranskalainen ja italialainen. Se avoimempi italiaano oli kyllä toki kaikkein komein, mutta myös epäilyttävimmältä vaikuttava.
Nuorena oli hollantilainen poikaystävä ja paras mitä koskaan ollut. Valitettaavasti juttu jäi, kun muutin ulkomaille (en Hollantiin) eikä se enää Suomeen palattuani jatkunut. Poikaystävä asui siis jonkin aikaa Suomessa. Yhäkin kelpaisi hollantilainen.
Itse ottaisin brasilialaisen ja otankin kuhan saahaa hommat siihen malliin... =D
Liechtensteinista.
minä ottaisin hannu karpon, tietää mistä puhuu ja on vakuuttava.
Yhteen suomalaiseen mieheen olen tolkuttoman rakastunut, vaikka häntä tuskin koskaan saan. Hän kyllä pitää minusta, mutta mutta kun... hän on sellaisessa asemassa ettei voi ehdotella minulle mitään, mikä on sääli.
Suomalaisen Antero mertarannan, siin on sitte komia mies.