Olen parikymppinen tytön hupakko ja minua vaivaa epätoivo joka omasta mielestäni pilaa kaikki alkavat tai alkaneet suhteet.
Aluksi en varmasti kenestäkään vaikuta kovinkaan epätoivoiselta enkä kovin herkästi sitä näytäkkään, mutta kunhan johonkin pääsen rakastumaan alkaa omassa päässäni taistelu järjen ja tunteiden välillä ja oma käyttäytymiseni ailahtelee itsevarman ja epätoivon väliltä, mikä tietysti saa miehet etsimään peruutusvaihdetta..
Ongelmani on etten oikein tiedosta mikä johtaa minut ajattelemaan asioista niin epätoivoisesti, ihankuin ei uusia tilaisuuksia enää koskaan tulisi, ja että juuri tämä mies on se joka on pakko saada ja pelkään sitoutumista ja ihastumista kuollakseni.
Luonteeltani olen avoin ja kiltti. Hyvin huumorintajuinen ja miehet kuvittelevat aluksi minun olevan täydellinen nainen. Olen pieni kokoinen, tumma ja kasvoiltani sievä. En koskaan pidä meteliä itsestäni, enkä mökötä, en halua muille pahaa mutten ole naiivi, elämässä myös koviakin kokenut.
Luonteeni heikkous on se etten pysty näyttämään niitä.
Murehdin asiat aina yksin, en koskaan ole ihmisten edessä huonolla tuulella. Hymyilen aina ja jatkuvasti, itken yksin.
Nämä asiat tietenkin tulee eteen kun joku alkaa minuun enemmän tutustumaan.
En olekkaan niin täydellinen miltä aluksi vaikutan, en olekkaan niin vahva mitä annan ymmärtää. Tarvitsen toisen syliä ja haleja enkä olekkaan äijä. Vaan kun minulle on niin tärkeää olla muille kiva ja ystävällinen, se taitaa pilata osuuteni rakkausmarkkinoilla. :(
Pitäisikö alkaa juntturoimaan välillä muidenkin edessä, vaiko odottaa sitä joka ei pelästy mitä olen yksin muilta piilotettuna ?
Jatkuvat epäonnistumiset sattuu ja syö pienen tytön vieläkin pienemmäksi.
Aluksi en varmasti kenestäkään vaikuta kovinkaan epätoivoiselta enkä kovin herkästi sitä näytäkkään, mutta kunhan johonkin pääsen rakastumaan alkaa omassa päässäni taistelu järjen ja tunteiden välillä ja oma käyttäytymiseni ailahtelee itsevarman ja epätoivon väliltä, mikä tietysti saa miehet etsimään peruutusvaihdetta..
Ongelmani on etten oikein tiedosta mikä johtaa minut ajattelemaan asioista niin epätoivoisesti, ihankuin ei uusia tilaisuuksia enää koskaan tulisi, ja että juuri tämä mies on se joka on pakko saada ja pelkään sitoutumista ja ihastumista kuollakseni.
Luonteeltani olen avoin ja kiltti. Hyvin huumorintajuinen ja miehet kuvittelevat aluksi minun olevan täydellinen nainen. Olen pieni kokoinen, tumma ja kasvoiltani sievä. En koskaan pidä meteliä itsestäni, enkä mökötä, en halua muille pahaa mutten ole naiivi, elämässä myös koviakin kokenut.
Luonteeni heikkous on se etten pysty näyttämään niitä.
Murehdin asiat aina yksin, en koskaan ole ihmisten edessä huonolla tuulella. Hymyilen aina ja jatkuvasti, itken yksin.
Nämä asiat tietenkin tulee eteen kun joku alkaa minuun enemmän tutustumaan.
En olekkaan niin täydellinen miltä aluksi vaikutan, en olekkaan niin vahva mitä annan ymmärtää. Tarvitsen toisen syliä ja haleja enkä olekkaan äijä. Vaan kun minulle on niin tärkeää olla muille kiva ja ystävällinen, se taitaa pilata osuuteni rakkausmarkkinoilla. :(
Pitäisikö alkaa juntturoimaan välillä muidenkin edessä, vaiko odottaa sitä joka ei pelästy mitä olen yksin muilta piilotettuna ?
Jatkuvat epäonnistumiset sattuu ja syö pienen tytön vieläkin pienemmäksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet tuossa jo itse pohtinut melko pohjia myöten, missä on vika. Kun olet asian tiedostanut niin siitä on hyvä alkaa etsiä muutosta käyttäytymiseen. Parisuhteen muodostumisen alkuun kuuluu aina sellainen epävarmuuden tila, että ei tiedä toisesta onko hän todella kiinnostunut ja mitä tästä tulee. Täytyy vain antaa ajan kulua ja pysyä rauhallisena ja asioiden edetä mallillaan. Käytät itsestäsi nimitystä pieni tyttö ja tytön hupakko. Lakkaa vähättelemästä ja tytöttelemästä itseäsi, olet arvokas ihminen juuri sellaisena kuin olet. Kukaan meistä muistakaan ei ole täydellinen.
Hienoa että jaksat olla kiva ja ystävällinen, se ei ole paha ominaisuus. Etsi itsellesi kuitenkin joku luotettu ihminen, jolle voit kertoa asioita esimerkiksi koulusi terveydenhoitaja tai työpaikkasi työterveydenhoitaja, jos sinulla ei juuri nyt ole läheistä ystävää. On tärkeä puhua asoista ja saada uutta näkökulmaa niihin, omassa päässä asiat saavat liian suuret mittasuhteet. Toisen kanssa keskusteltaessa ne asettuvat oikeisiin uomiinsa.
Kuulostaa siltä, että vedät ihmisten seurassa jotain roolia. Yrität jatkuvasti hymyillä ja olla joku "Neiti Täydellinen", vaikka et sitä ole. Sinä olet vain ihminen, anna itsellesi siihen lupa.
Ei sinun tarvitse vetää mitään Neiti Pirtsakka ja Aina Iloinen -roolia. Ei kukaan sinulta sellaista odota, joten älä turhaan rasita itseäsi. Ne miehet haluavat tutustua sinun oikeaan luonteeseesi, eivät johonkin rooliin jota jaksat pitää yllä vähän aikaa.
jos olet kaunis, saat olla vaikka millä mielellä ja kaikki ymmärretään.
Jos olet tavallisen näköinen tai vähemmän kaunis, olet se inhottava naama kyttyrällä oleva ilkeä pahantuulinen inhotus, jota kukaan ei katsele.
Minäkin, aina neiti pirtsakka ja aina iloinen, varaa ei ole olla muuta. Naama ei riitä siihen, että kukaan ymmärtäisi muuta.