hei ylilihavat.

Mä olen kyllä ollut pienestä asti pullukka, yläasteiän ja lukion sentään pysyin samassa painossa, sitten muutin opiskelemaan ja sain laihdutettua n. 7kg kunnes lähdin usaan kesätöihin asuin sellaisessa kommuunissa hamstrattiin ruokaa jääkaappi täyteen kun ei päästy usein kauppaan, välillä käytiin macissa ja muissa tuollaisissa paikoissa olin n 3kk siellä kun tulin takaisin olin lihonut 13 kg! sitten aloin seurustella aloin käyttää e-pillereitä, katseltiin sohvalla tv:tä poikaystävän kanssa tilailtiin pizzaa, aloin ajaa autolla sitä ennen ei ollut autoa oli vain polkupyörä, sittten se vaakaa vaan näytti aina vaan enemmän välillä laihduttelin mutta vaikka kuinka olin pienellä syömisellä ei tullut tuloksia heitin vaakan pois no, sängyn alle siis, ja moniin vuosiin en käynyt siinä kunnes se näytti 110 kg ja silloinkin menin vaakalle vain kun mun miesystävä kokoajan huomautteli painostani, eli mulla ainakin oli todella huono juttu se etten käynyt vaakalla tuskin olisin lihonut noin paljon ainakaan tietämättäni luulin että en sentään noin lihava olisi...

tai siis ihan vaan tavallinen lihava..Mun lihomishistoria on ihan mun oma asiani.

jepjep. mä oon ollu ihan naperosta lähtien pullukka, tietty vähän hoikempi olin sit kasvuiässä. sit ylä-asteella masennuin. ja sit se vasta lihominen alkoikin kun rupesin seukkaa ja asumaan miehen kanssa saman katon alla. ennen ei tehnyt ruokaa kuin itselleen mut miehethän syöpi enempi ni aina ollut siitä lähtien ns. armeijan soppakattiloiden ääressä.
ja kun mä oon joku laihamies mangneetti ollut ni tapaan aina ne laiheliini (tarkotan normaalivartaloisia) miehet jotka syö vaikka 7 hevosta päivässä ni ne ei lihoa.
mut nyt onneksi yritän kuristaa tota masennusta sillä että laitan itseni ja kroppani kuntoon. ja siitä tulee hyvä mieli.

Kun olin lapsi, varsinkin isovanhemmat (asuivat samassa talossa meidän kanssa) "osoittivat rakkauttaan" ruualla. Siitä kai se lähti jo ihan pienenä, ruoka maistui liiankin hyvin. Ala-asteen aikana vanhemmat erosivat, vaihdoin koulua ja totta kai uutta ja pyöreää lasta kiusattiin. Kavereita ei ollut, joten vietin vapaa-aikani syömällä. Masennuin, viiltelin ja söin. Hieno nuoruus, vai mitä :(

Yläasteen lopussa vaaka näytti 97kg, mikä on huima paino 165cm pitkälle tytölle. Olisinpa tajunnut silloin kasvuiässä rajoittaa syömistä, paino olisi tasaantunut pituuskasvun avullakin :S Parisen kymmentä kiloa sain lukion aikana pois (helppoa se ei ollut) ja löysin poikaystävän joka kannustaa liikkumaan. Vielä kun saisin pudotettua 10-15 kiloa niin olisin tyytyväinen.

En puolustele lihomista millään aineenvaihduntahäiriöillä, en masentumisellakaan, vanhempien erokin oli oikeastaan hyvä juttu näin jälkeenpäin ajatellen. Mutta isovanhempiani ja vanhempiani syytän siitä, että he opettivat minulle ihan pienestä pitäen epäterveellisen syömisen. Lapsihan syö jos ruokaa annetaan ja se on hyvää. Vanhemmille sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä: Älkää tuputtako lapsillenne liikaa ruokaa, vaan kannustakaa heitä liikkumaan ja elämään terveellisesti.