Pitäisikö ruman ihmisen yrittää tehdä itsestään kauniimpi vai vain opetella hyväksymään itsensä sellaisena kuin on? Ja vähät välittää muiden halveksunnasta.
Häiritseekö sinua ruman ihmisen näkeminen niin että ilmaiset inhosi ja jos niin miten sen ilmaiset? Vai käännätkö katseesi pois ja olet niin kuin et olisi huomannutkaan?
Häiritseekö sinua ruman ihmisen näkeminen niin että ilmaiset inhosi ja jos niin miten sen ilmaiset? Vai käännätkö katseesi pois ja olet niin kuin et olisi huomannutkaan?
Vastaukset 12
Vanhimmat
itestäni olen koittanu tehä muille vähempi ahistavan näkösen.Kukin tehköön tahtonsa.
Jos olet niin ruma kuin väität niin laitappa kuule kuvaa. Muuten en osaa antaa kattavaa analyysiä.
Ruma ihminen voi tehdä itsestään kauniimman, jos hän niin haluaa ja hänellä on siihen mahdollisuus. Itse en lähde tekemään itsestäni kauniimpaa, joten yrittäkää pärjäillä kykynne mukaan. Aion olla kuvioissa vielä muutaman vuosikymmenen. Kannattaa muistaa, että rumuus ja kauneus ovat määritteitä, jotka vaativat vertailukohdan. Jos kaikki olisivat rumia, se joka on muita vähemmän ruma, on kaunis.
Olen aika paljon samaa mieltä siinä mielessä etten jaksa itseäni kaunistaa, en koe siihen tarvetta. Hyväksyn muiden ulkonäön myös. Tuntemattomien kommentointi vain rasittaa, vaikkei pitäisi niin olla. Miksi pitäisi tehdä itsestään kauniimpaa vain sen takia että saisi kadulla kulkea ilman ivaa?
Kuitenkin jokainen on osa yhteiskuntaa, jossa poistetaan yhteistuumin joukosta ns. mädät hedelmät.
"Miksi pitäisi tehdä itsestään kauniimpaa vain sen takia että saisi kadulla kulkea ilman ivaa?"
Ehkä minä olen onnekas, en ole huomannut kovin monen ivaavan minua. Mutta kysymykseen, että miksi pitäisi. Hyvä syy olisi esim. se, että jos tekisi jotain, elämä olisi hieman helpompaa. Jokaisella voi olla omat syynsä; on hyvin vaikea toisen sanoa, että kuinka vaikeita tai tärkeitä ne kullekin henkilökohtaisesti voivat olla. Eiköhän se ole jokaisen itsensä päätettävissä, millaisena toivoo muiden itsensä näkevän ja millaisen painoarvon kenenkin mielipiteille laskee. Itse arvostan avoimia ja ujoja, mutta rehellisiä ja aitoja ihmisiä eikä kukaan pelkästään pinnallisella kauneudellaan heitä voi ohittaa, jos itse on sisältä jotain muuta.
Ainakin on aika naiivia ruveta kauheasti tuunaamaan itseään koska silloin voi todeta että ei ole sinut itsensä kanssa. Viimeaikoina ulkonäkövaatimukset ovat kyllä nosseet uusiin sfääreihin, kauneuskirurgiaakin pidetään jo lähes normaalina eikä sitä edes hävetä. No, ehkä pahimmat hörökorvat ja jättimäisimmät nenät vielä hyväksyn remontoitaviksi. Muuten huulihalkioissa ja palovammoissa kyllä riittää lekureille töitä.
Kyllä terve suhtautuminen erilaisuuteen pitäisi saada takaisin. Ollaan rohkeasti omia itsejämme, eihän siinä muukaan auta.
Onko sulla vakavia epämuodostumia tai jotain muuta järkyttävää poikeamaa ulkonäössä?
Itse olen nähnyt eläissäni yhden luonnostaan ruman ihmisen, hänessä yksikään osa ei sopinut yhteen muiden osien kanssa, vaikka hänellä ei ollut mitään "vikaa". Ja toisen, joka oli ruma vammautumisen takia. Häneltä oli kasvot palaneet niin että iho oli pelkkää suomua, eikä nenää ollut ollenkaan. Hän oli ruma, järkyttävällä tavalla. Käänsin katseeni pois ja olin kuin en olisi huomannutkaan.
Ihmiset jakautuvat mielessäni kauniisiin ja neutraaleihin, eli en juurikaan koe ketään rumana. Virheet ulkonäössä eivät tee rumaa. Voin siis rauhassa katsoa kanssaihmisiäni silmiin ilman inhoa.
.
Minä en jaa näkemiäni ihmisiä kauniisiin ja rumiin enkä etsi piirteitä joista voisi tehdä pilkkaa tms. Vain ääripäät voi herättää huomiota ja silloinkin vain vilkaisen toisen kerran. Jotain hottista voin alkaa kuolaan mutta _ruman_ ohitan aika neutraalisti.
Arvelempa etten ole ainoa laatuani.
Sitten voidaankin hieman miettiä ihmistä jonka suurena huvina on kanssaihmisten ulkonäön arviointi ja varsinkin rumina pitämiensä kommentointi ja pilkkaaminen.
Mun mielestä sellaiset ihmiset on ihan täysin kusipäisiä idiootteja joiden arvo mun silmissä on suunninpiirtein sama kuin kengänpohjaan takertuneella purkalla.
Ihanko oikeasti mietit tuommoisten ajatuksia? Ymmärrätkös, että tuommoiset tuppaa keksiin vähän kaikista vaikka mitä negatiivista.
"Ei niistä kannata välittää" on klisee, joka on myös ihan totta. Totta on myöskin se että haukku tkee haavan joten sun kannattaa itse ajatella tuota asiaa eri tavalla. Itse olen kääntänyt asian sillain, että pidän tuollaisia todella alhaisina, typerinä ja kunniattomina ja tunnen suurta ylemmyydentuntoa kuin myös halveksuntaa niitä kohtaan. Nautin kun joku paljastaa tuon ominaisuuden itsessään, ja pääsen katseleen nenänvarttani pitkin. Niiden jorinat ei tunnu sen jälkeen juurikaan missään, kun asian oikein oivaltaa ja pitää semmoisia joinakin vähäjärkisinä vajakkeina joiden resurssit ei riitä mihinkään alkeellisempaankaan asiaan.
Mitäs matosista. Mädäntyköön omassa surkeudessaan. Niin, olen tuntenut yhden tuollaisen ja siitä tiedänkin että ne on paniikissa 24/7 kun pohtivat ja pelkäävät mitä muut niistä sanoo, ja onko sanomiset samaa tasoa kuin omatkin. Kiehukoon liemessään, ne on sen ansainnut :D
.
Ihan itsensä kannalta kannattaisi hieman asiaa kohentaa. :) Jos se siis vaivaa.
Kannattaa panostaa rumuuteen. Kauneus kun kuulemma on katoavaista, mutta rumuus sen kun lisääntyy. ;-)
kuka tahansa voi yrittää tehdä itseään kauniimmaksi. Siisti, tyylikäs pukeutuminen, siisti olemus tekee jo aika paljon.
Ihminen ei koskaan ole oikeasti ruma(!), jos vain on olemukseltaan siisti (eli siis peseytyy, katsoo aamulla peiliin ja osaa käyttäytyä), sekä jos on luonteeltaan mukava. En ihan rehellisesti ainakaan itse koskaan ole halveksunut ketään pelkän ulkonäön perusteella. Toki omahyväistä, ilkeää tms. muuten itsestään jotenkin liikoja kuvittelevaa saattaa joskus tehdä mieli näpäyttää, että "hei et välttämättä mikään kuvittelemasi kaltainen erityisen spesiaali missi/mister" ole, mutta en kyllä ketään tapaamaani ihmistä aidosti ole pelkän ulkonäön perusteella koskaan halveksunut. Kyllä siihen (mahdolliseen halveksuntaani) on vaadittu jotenkin muutenkin epämiellyttävää käytöstä ihmiseltä.
Ikävää aidosti, jos sinä olet kohdannut korostunutta halveksuntaa ulkonäkösi perusteella ihmisiltä. Kannattaisiko sinun kuitenkin keskittyä vähemmän niihin pinnallisiin seikkoihin? Tuskin sä olet mikään erityisen ruma ja mikäli _jos_ vaikkapa(?) jokin erityinen yksityiskohta esim. omassa kehossasikin( kysyn?) sinua erityisesti ja jatkuvasti ajatuksen tasolla piinaisi, olet mielestäni metsässä...Sun kandee hakea hyviä puoliasi, uskoa itseesi ja ylipäätään luottaa siihen, että sä olet ihan ok. ja jees, vaikket olisi erityisen ulkonäölläsi vetoavakaan.
En mä ainakaan ilmaise inhoani mitenkään, jos näen ns. vähemmänkin viehättävän ihmisen, mutta voin antaa esimerkin siitä, mistä inhon sävärit mulla joskus ehkäpä tulevat...Taannoin näin jonkun limaisen kaljakuppila-äijän ruokakaupassa. Tyyppi ei yhtään kontrolloinut katsettaan, vaan tuijotti mua katseellaan mitaten, niinkuin olisi Helmi-lehmänsä siinä edessään nähnyt...Kyseisen kuvotuksen farkun persauksissakin oli joitakin ihmeellisiä veri- tms. paskatahroja(?) tms., eli oli ukolla varmaan jääny samat byysat päälle viikon takaisen kapakkatappelunsa jälkeen ( tms. what ever...) ja "trosorinsa" ylipäätäänkin oli niin köytetty tapauksen torson navan yläpuolelle asti paksulla kulahtaneella vyöllä, että ihan itketti. Lastina tyypillä oli kaupasta tietysti kaljaa ja löyhkä mikä tapauksen ympärillä kävi, oli jotakin suurinpiirtein aivan infernaalista. Ennen kuin edes olin ensimmäisen kerran vilkaissut häneen päin, koin vaistomaista inhoa. Ja kassajonossa pelkäsin, että tyyppi lähtee vaikka seuraamaankin mua, kun kuolasi niin kuvottavan epäkohteliaalla tavalla. Sellainen - em. kuvailemani kaltainen, on vastenmielinen mies.
Ja naissukupuolestakin sitten... Jos nyt ei ihan landella olla ja kaikki saman pukeutumistyylin mukaan mennä, onhan ne salihousut ja tennissukat esimerkiksi aika surullinen yhdistelmä populaarissa ympäristössä. En sanoisi, että kyse olisi rumuudesta, mutta ei se "asustus" usein oikein ihailuakaan herätä... Ja jos tapaus on vielä joku rääväsuinen nurkkaan räkijä, niin just. Tippuu inhoa siinä.
Jos joku ihminen on vaikkapa lihavakin tai jostakin vaikka vartalon vammastakin kärsivä, saattaa mussa herättää ihailua, jos sellainen kuitenkin pukeutuu näyttävästi väreihin ja kantaa kroppansa ylpeänä. En tunne sääliä sellaisia ihmisiä kohtaan, vaan kohtelen heitä aivan samalla kunnioituksella, kuin muitakin. Sääliä herättävää on sen sijaan esimerkiksi joku venyneeltä teltalta näyttävään "kostyymiin" kääriytyminen muka rumuuden kuvitelmassaan, jollei ihminen sitten nimenomaan halua kätkeytyä sellaisiin asusteisiin.
Ihminen on varmaan just sen verran ruma, kuin itse ajattelee. Mieti ja suhteuta ajatuksiasi.