Turkkilainen vei sydämeni

Sinun kaipuusi on sittenkin vain illuusiota jostain utopiasta. Aika kuluu ja tapaat toisen ja rakastut uudestaan. Nuorena kyky rakastua uudestaan on luonnollista ja automaattista. Vanhempana hankalampaa.

Todellisuus olisi kuitenkin ollut aika rankka sinulle. Turkkilainen kulttuuri on erilainen kuin eurooppalainen. Ei pidä luulla, että EU:lla on perättomiä varauksia Turkkia vastaan ja yksi suurimmista ongelmista on naisen asema turkkiliasessa kulttuurissa. Kun se huuma olisi mennyt ohi, jäljellä olisi ollut lähinnä orjuutta muistuttava olotila.

Geneettisen perimän kannalta on tietysti edullista hakea siemenneste mahdollisimman kaukaa. Ongelma on siinnä, että mitä kauempaa hakee, sitä suurempi ristiriita kulttuureissa. Tutki vähän vaikkapa erikulttuurillisten parien avioerotodennäköisyyksiä. Ennuste on huonompi kuin huono.

Ole iloinen, että pääsit eroon!

Ja vielä ajoissa!
En ymmärrä miksi suomalaiset naiset kaihoaa turkkilaisten perään?
Olet välttynyt monelta murheelta, kun pääsit eroon! Onnittelen!

Heh, minun sydämeni vei turkulainen - ei onneksi turkkilainen!

että miten se karva ranne sut hurmas? väänsikö se niin hyvää kebabbia? varo vaan ettei vieny sydämmes lisäks lompakkoos... se niillä on tapana.. ala pyllistelee meccaan päin ja rukoile allahia niin eiköhän se muuta luokses suomeen... voitte pystyttää oman kebab kojunkin sitten...

Ei kannata kertoa kellekään, että turkkilainen vei sydämen, olet silloin avointa riistaa kaikille parjaajille ja herjaajille, jotka ovat muodostaneet käsityksensä lomamatkojen ja nettikirjoitusten perusteella.

Tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu. Itsekin ihastuin turkkilaiseen. Ainekset kaikkeen hyvään oli, mutta se olennaisin rikkoi kaiken eli välimatka.

Onnistumistarinoita on lähipiirissä, mutta niistä halutaan vaieta. Suomalainen suku ja ystävät hylkäävät helposti naisen joka ottaa miehen eri kulttuurista, varsinkin Turkista.
Nähtiinhän se jo Tarja Turusen ajoilta, miten käy kun nainen ei otakaan suomalaista miestä - eihän se miellytä suomen poikia, joten haukutaan ja halveksitaan.

Ole iloinen että olet kokenut yhteyden toisen ihmisen kanssa. Jotkut ovat yksin koko elämänsä, eivätkä uskalla rakastua, osoittavat vain muita sormella ja parjaavat jos nämä saavatkin särkyneen sydämen, itse ovat vain säälittäviä pelkureita.

sanoin vain, että mulla on samanlaisia kokemuksia näistä tälläisista, yksi oli sellainen kun 17-vuotiaana rakastuin itseäni hieman vanhempaan turkkilaiseen ja hupskeikkaa, mitäs sitten kävi? sain tietää, että mies on naimisissa ja ollut jo kauan, ja että en todellakaan ollut hänen ainoansa.

tiedän kyllä tunteet hyvin, olin itsekin ihastunut ja tuntui niin pahalta kun en voinut olla rakkaani vierellä kun hän asui aivan toisella puolella eurooppaa. mut silti, nuo lomaromanssit ym. sellaset on täyttä humpuukia, ajattele nyt itsekin että mies ei taatusti ole sinulle uskollinen. olet vain yksi turisti tuhansien joukossa ja hänellä on varmasti joku nainen kainalossa. älä herraisä vie tätä pidemmälle, ellet halua siipeesi kahta kauheammin.

Mitäpä tuohon sanoisi. Itse olen kahdenkympin ja kolmenkymmenen vuoden ikämaaston puolivälissä menossa oleva mies. Kävin lomareissulla muutamia viikkoja sitten ja pakko se on myöntää, että sinne erään paikallisen neidon haltuun sydämeni jäi. Erikoista oli se, että vaikka minullakin jonkinlaiset ennakkoluulot turkkilaisista oli, pystyin ihastumaan palavasti tähän paikalliseen mielestäni todella kauniiseen, ennakkoluulottomaan, fiksuun ja avoimeen neitoon

Ei nämä hommat aina niin mene, että suominaiset ihastuu välimeren poikaan.

Kuitenkin kannattaa muistaa, että oikean suhteen rakentaminen tällaisissa tapauksissa on äärimmäisen hankalaa. Suurimmat tekijät ovat välimatka ja tapakulttuuri. Nuo asiat, jos onnistuu jotenkin ratkaisemaan niin miksikäs se ei olisi mahdollista saada suhdetta toimimaan. Järki ja realismi kannattaa kuitenkin aina pitää mukana näissä kuvioissa.

Omassa tapauksessani kävi niin, että vaikka tuon muutamien viikkojen loman aikana ehdimme tytön kanssa tutustua toisiimme kohtuullisen hyvin ja puhua monista asioista, ymmärsimme sen, että hänellä on kuitenkin tulevaisuus turkissa ja itselläni täällä suomessa. Koskaan ei saisi sanoa ei koskaan, mutta kyllähän meistä kumpikin kuitenkin ymmärtää tosielämän realiteetit.

Muistakaa, että muutaman viikon tutustumisen aikana päällimmäisin tunne on vain se ihastus ja silloin niitä toisen huonoja puolia ei juurikaan pääse näkemään. Mikäli aikaa ehtisi viettää pitemmälti niin silloin voisi silmät avautua myös huomaamaan sitä toista puolta siitä ihastuksen kohteesta.

Itse säilytän niistä hetkistä ja keskusteluista sisälläni todella todella hyvän muiston.


Kritisoijille muistutukseksi se, että suurin osa suomeen tulleista ns. "pizzanpyörittäjistä" tulee ihan muualta kuin turkista. Taitaneepa suurin osa olla kurdeja ja tuolta albanian suunnalta tulleita ;)

Suomi24 -palstoille ei kannattaisi edes kirjoittaa moisista, kuten joku tuossa aikaisemmin osuvasti sanoi, sitä asettaa itsensä vain vapaaksi riistaksi näille katkeroituneille nettiherjaajille.

Olen itse nuori nainen, lomaillut Turkissa muutamia kertoja, ja tiedän mitä on rakastua turkkilaiseen mieheen vaikka järki sanoisi miten ettei siinä ole järkeä. Ensin lähinnä naureskelin "oh my god, i think im in love with you! i have never feel like this before!"-tekstiviesteille, ei puhettakana että olisin ottanut jotenkin todesta, hauskana ajanvietteenä pidin koko äijää. Sitten tahtomattani ihastuin. Mies loukkaantui kun tajusi etten ota häntä vakavasti, ja oli edessäni niin aidon tuntuisesti suruissaan siitä, että menin lankaan. Aloin oikeasti miettimään että mitä jos se oikeasti välittää musta, minä kun aloin itsekin olla korviani myöten ihastunut tähän. No kuuman lomaromanssin jälkeen Suomeen palattuani selvisi että äijällä oli toinen akka kiikarissa joka oli kaiken lisäksi ollut samaan aikaan turistina turkissa kuin itse olin.

Miehen jäätyä tästä kiinni, sanoi hän mulle suoraan että pitää enemmän tästä toisesta tytöstä. En voinut kieltää itseltäni etteikö se sattunut, ja ihan helvetisti sattuikin. Olin aika masennuksissa parisen kuukautta, kunnes mies yhtäkkiä alkoi tekstailemaan taas, sanoi ettei juttu toiminut edellisen akan kanssa, ja ei saanut kuulemma muka minua mielestään. Koko vuoden ukko sitten tekstaili, soitteli, lähetteli sähköposteja, inisi että mun on pakko tulla Turkkiin takaisin. Olin itse tyly, väliinpitämätön, ja sanoin että miksi roikkuu mun perässäni, eiköhän sieltä jonkun turistitytön iske helpommin. Ukko väitti että niinhän hän tekisikin jos haluaisi, voisi milloin tahansa kävellä baariin ja iskeä jonkun turistitytön, muttei mukamas halua, kun haluaa vain minut.

No minäpä aloin uskoa tähän. Ajattelin, että niimpä tosiaan, tuskin hän minun perässäni näin sitkeästi roikkuisi ellei todella välittäisikin. Kaikenlisäksi mies vihjaili että olinhan itsekin antanut aluksi lomalla sellaisen kuvan hänelle itsestäni, etten ottanut häntä vakavasti, joka oli häntä loukannut, ja siksi hän oli ajautunut toisen tytön seuraan. Mietin, että onhan se ihan järkeenkäypää. Mutta nämä on liian ovelia meille suomitytöille.

Menin sitten uudestaan Turkkiin lomailemaan, jossa tapailin taas kyseistä miestä, oli ihanaa, olin seitsemännessä taivaassa, hyvä etten itkenyt onnesta. Suomeen palatessani on mies jopa pitänyt yhteyttä, mutta valitettavasti sain taas vihiä että olisi toinen akka taas miehellä kuvioissa. Varma en ole, voi olla että joku "hoito" on kyseessä muttei "sen vakavampaa", koska edelleen mies roikkuu perässäni, voi olla että olen tällähetkellä hänelle se ns. ykköshoito, muttei sellaiseen voi paljon perustaa. Milloin tahansa minut vaihdetaan johonkin toiseen, kauniimpaan ja tyhmempään turistityttöön.

Järki sanoo että päästä jo hyvä ihminen itsesi irti tästä "suhteesta", ja etsi parempaa miesseuraa, mutta sydän ei anna irrottaa otetta, kun mies pitää yhteyttä ja vannoo rakkauttaan. Sielua riistää, ei päivääkään etten miettisi minkälaista olisi elää tämän miehen kanssa, suunnitella tulevaisuutta, elää saman katon alla, olla pari... Mutta tiedän ettei siitä tulisi mitään, en koskaan voisi elää mahdollisesti uskottoman miehen kanssa.

Voi olla että olen rakastunut siihen Turkin ilmapiiriin, että se lomahuuma on sekoittanut pääni niin ettei paljon tarvittu että joku mies sai mut ihastumaan itseensä, yhdistän kenties alitajuisesti päässäni tämän miehen ihaniin lomamuistoihin, niin kai se useimmiten on näiden lomaromanssien kohdalla. Siksi voi olla ihan totta, että oikeasti sitä rakastaa jotain illuusiota. Millaista arki tällaisen miehen kanssa olisi, kun illuusio särkyy? Mies alkaisi jossain vaiheessa kohdella väliinpitämättömästi kun on "saavuttanut päämääränsä", eli saanut minut pauloihinsa, ja pian kai saisin selville ties mistä muista naisista, arki astuisi kuvioihin eikä se olisikaan niin hekumaallista kuin päiväunissani nykyhetkenä. Silti sydämmeen sattuu...

Luin viestiketjun ja aina van ihmisten yksisilmäisyys jaksaa ihmetyttää. "Kaikki turkkilaiset miehet ovat sitä ja tätä" Turkissa niinkuin joka maassa asuu hyvin erilaisia ihmisiä, yleistäminen osoittaa vain omaa tyhmyyttä. On täysin eri asia puhua turistikeskusten tarjoilijapojista kuin esim. bisnesmiehistä tai vaikka maanviljelijöistä. Oma lukunsa ovat myös vuoristossa asuvat. Monille yhteistä on kuitenkin uskonto ja perinteet. Vielä tänäkin päivänä on tavallista että vanhemmat valitsevat pojalleen vaimon. Mies tekee lapsia vaimonsa kanssa ja elättää perheensä, se on monelle perinteinen velvollisuus. Rakkaussuhteen mies saattaa sitten solmia toiseen naiseen eli hänellä voi olla kaksi perhettä. Nämä miehet eivät koe pettävänsä vaimojaan kuten me pettämisen ymmärrämme, koska kyseessä ei alunperinkään ole rakkaus vaan sopimus. Tämä kommentti perustuu keskusteluihin turkkilaisten miesten ja naisten kanssa.