Olen tällä hetkellä yhdessä elämäni hankalimmista tilanteesta, itse asiassa tilanne on jatkunut jo lähemmäs puoli vuotta. Kaikki alkoi siitä kun aina niin luotettava miesystäväni/kihlattuni/avopuolisoni kertoi minulle löytäneensä elämäänsä uuden ystävän. No mikäs siinä, eihän ystävissä mitään pahaa ole, minä ajattelin. Sitten hän kertoi, että oli tavannut tätä ystäväänsä selkäni takana (valehdellut minulle siis menemisistään) sekä viesteillyt hänen kanssaan iltaisin minun mennessä aikaisemmin nukkumaan. Selvisi myös, että kyseinen ystävä on hänen työpaikastaan ja kaiken lisäksi samaa ikäluokkaa oleva nainen.
Yritin luottaa häneen ja sopeutua ajatukseen, kunnes näin miten intiimi heidän ystävyyssuhteensa on: he viettävät aikaa toistensa kanssa työn ulkopuolella pari kertaa viikossa nykyään. Ei siinäkään mitään, mutta nämä tapaamiset kestävät lähemmäs aina 6-7 tuntiin/kerta. Kotiuduttuaan viestien lähetys ystävän kanssa alkaa lähemmäs aina tunnin sisällä (vaikka he siis ovat viettäneet jo koko illan yhdessä). Aina kotona ollessaan mieheni kirjoittelee ystävälleen viestejä useaan otteeseen. Päivääkään ei kulu ilman viesteilyä.
En tiedä, että olenko jotenkin rajoittunut, kun en pysty hyväksymään tämän kaltaista ystävyyssuhdetta. Olemme riidelleet asiasta lukuisia kertoja ja joka kerta hän sanoo haluavansa olla minun kanssani ja rakastavani minua. Hän myös vakuuttaa ettei tunne mitään muuta kuin ystävyyttä ystäväänsä kohtaan. Ei voisi kuvitellakaan tästä mitään muuta kuin ystävää. Olen itse tehnyt asian tiimoilta elämästämme helvettiä, koska en kykene ymmärtämään noin tiivistä ystävyyttä. Olen huutanut, loukannut häntä ja käyttäytynyt välillä kuin mielenvikainen. Sillä tunnen niin suurta tuskaa siitä, että joku toinen ihminen on tullut hänelle noin tärkeäksi, ettei hän kykene olemaan tästä ihmisestä päivääkään erossa kokonaan. Hänen ystävänsä on myös parisuhteessa.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä lähemmäs 10 vuotta eikä hän ole koskana pettänyt minua millään tavalla vaan olen aina voinut luottaa häneen kuin kallioon. Suhteemme on ollut aiemmin hyvä, emme juurikaan ole ennen riidelleet ja suhteemme on muutenkin ollut hyvä ja läheinen. Nyt pääni on täysin sekaisin, en yhtään tiedä mitä tehdä: yrittääkö luottaa häneen ja pysyä hänen kanssaan vai aloitanko oman elämän, jossa minun ei tarvitse kärsiä. Toivoisin tosiaan puolueettomia neuvoja tai jos jollain on samanlaisia kokemuksia olisin kiitollinen myös niistä. Tilanne on minulle äärimmäisen hankala ja alkaa tosiaan rajoittaa elämääni erittäin paljon.
Yritin luottaa häneen ja sopeutua ajatukseen, kunnes näin miten intiimi heidän ystävyyssuhteensa on: he viettävät aikaa toistensa kanssa työn ulkopuolella pari kertaa viikossa nykyään. Ei siinäkään mitään, mutta nämä tapaamiset kestävät lähemmäs aina 6-7 tuntiin/kerta. Kotiuduttuaan viestien lähetys ystävän kanssa alkaa lähemmäs aina tunnin sisällä (vaikka he siis ovat viettäneet jo koko illan yhdessä). Aina kotona ollessaan mieheni kirjoittelee ystävälleen viestejä useaan otteeseen. Päivääkään ei kulu ilman viesteilyä.
En tiedä, että olenko jotenkin rajoittunut, kun en pysty hyväksymään tämän kaltaista ystävyyssuhdetta. Olemme riidelleet asiasta lukuisia kertoja ja joka kerta hän sanoo haluavansa olla minun kanssani ja rakastavani minua. Hän myös vakuuttaa ettei tunne mitään muuta kuin ystävyyttä ystäväänsä kohtaan. Ei voisi kuvitellakaan tästä mitään muuta kuin ystävää. Olen itse tehnyt asian tiimoilta elämästämme helvettiä, koska en kykene ymmärtämään noin tiivistä ystävyyttä. Olen huutanut, loukannut häntä ja käyttäytynyt välillä kuin mielenvikainen. Sillä tunnen niin suurta tuskaa siitä, että joku toinen ihminen on tullut hänelle noin tärkeäksi, ettei hän kykene olemaan tästä ihmisestä päivääkään erossa kokonaan. Hänen ystävänsä on myös parisuhteessa.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä lähemmäs 10 vuotta eikä hän ole koskana pettänyt minua millään tavalla vaan olen aina voinut luottaa häneen kuin kallioon. Suhteemme on ollut aiemmin hyvä, emme juurikaan ole ennen riidelleet ja suhteemme on muutenkin ollut hyvä ja läheinen. Nyt pääni on täysin sekaisin, en yhtään tiedä mitä tehdä: yrittääkö luottaa häneen ja pysyä hänen kanssaan vai aloitanko oman elämän, jossa minun ei tarvitse kärsiä. Toivoisin tosiaan puolueettomia neuvoja tai jos jollain on samanlaisia kokemuksia olisin kiitollinen myös niistä. Tilanne on minulle äärimmäisen hankala ja alkaa tosiaan rajoittaa elämääni erittäin paljon.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oiskohan mahdollista, että lähtisitte illanviettoon parina? Siis sinä ja miehesi tuo ystävätär ja hänen kumppaninsa. Jos tuo rauhoittaisi mieltäsi?
Itse kyllä hyväksyn miehen naispuoliset ystävät, mutta tätyy myöntää, että noin tiivis yhteydenpito varmaan kirpaisisi minuakin. Aika intensiivistä on.
Luulisi, että miehesi voisi vähän rajoittaa tuota yhteydenpitoa, kun asia sinua noin kovasti vaivaa. Itse en pidä päivittäin yhteyttä edes parhaimpiin naispuolisiin ystäviini. Saati että pidettäisiin 6-7 tunnin treffisessioita pari kertaa viikossa...
Mitenköhän tuon naisen kumppani asiaan suhtautuu?
Ehkäpä miehesi ei näe asiassa mitään omituista, mutta minusta ei kuulosta ihan tavanomaiselta tuo ystävyys...
Kuulostaa kyllä tosi pahalta. En taitaisi hyväksyä tuollaista yhteydenpitoa edes miespuoliseen ystävään, eihän sinulle jää enää yhtään aikaa, jos ukko koko ajan viestittelee ja tapailee pitkiä sessioita. Jos nainen on sinkku, niin vielä pahempi sinun kannaltasi. Pyydäpä tosiaan päästä mukaan treffeille, onhan se mielenkiintoista nähdä, millainen nainen on saanut miehesi noin päästään pyörälle. Ei tarvitse olla mustasukkainen tai vainoharhainen, tuollaisesta hermostuu kuka tahansa. Hyväksyisikö miehesi sinulle tuollaisen ystävyyden? Jos hyväksyisi (niin kuin varmaan tässä tilanteessa sanoisi sinulle), niin ei paljon hänkään sinusta välitä. Ei muuta kuin tiukka keskustelu asiasta ja mukaan treffeille, ja jos ei huoli, niin silloin aivan varmasti kyseessä joku muu kuin ystävyys.
Onko miehen ystävyyssuhde vaikuttanut teidän suhteenne laatuun? Esimerkiksi seksin määrään, helliin hetkiin, rakkaudentunnustuksiin?
Tarinasi perusteella en kuitenkaan usko, että miehesi ja hänen ystävänsä välillä on muuta kuin ystävyyttä, avoimesti kun hän on sinulle siitä kertonut ja olette asiasta useasti puhuneet. Kyllä mies varmasti olisi monen, monen riidan jälkeen jo tunnustanut salasuhteen, miksi hän pitäisi (anteeksi, ymmärrän tilanteesi täysin ja olisin itse varmasti tuhatkertaisesti pahempi) nalkuttavaa naista jos hänellä on kerran jo toinenkin?
Itse olen äärettömän mustasukkainen persoona, joten kieltämättä olisin luultavasti jo hullujenhuoneella sinun tilanteessasi. Koitan ajatella, että omalla miehelläni olisi samanlainen ystävyyssuhde; luultavasti antaisin kaksi vaihtoehtoa: lopettaa ystävän tapailun vapaa-ajalla tai ehdottomasti ainakin vähentää tapaamisia ystävän kanssa huomattavasti, tai ero. Ja ihan itsekkäästi vain siksi, että jos olisin noinkin kauan asian kanssa koittanut kamppailla, enkä silti sitä kestäisi, se ei olisi minulle ja mielenterveydelleni hyväksi.
Todella paljon voimia ja tsemppiä sinulle!!
Kyllä pahalta näyttää että mies on todella rakastunut, suorastaan hullaantunut ja tämä on hyvin vahvasti henkistä, mutta ei ehkä vielä fyysistä. Mies vain ei ole tunnustanut syystä, että hän ei ole tunnustanut asiaa edes omalle itselleen vielä. Neuvoksi antaisin: anna vaihtoehdot joko sinä tai tuo ystävätär. Jos ei pysty valitsemaan sinua, niin asia on päivänselvä. Menkööt sitten ystävänsä kanssa kokonaan. Helppoa se ei ole, mutta tuollaisessa löysässä hirressä roikkuminenkaan ei ole helppoa. Ja jos se paljastuu, että mies on rakastunut, niin mitä sitten. Ero olisi kuitenkin siinä tapauksessa paras vaihtoehto.
Minkä ikäisiä mahdatte muuten olla? Normaalilla työssäkäyvällä aikuisella ihmisellä ei luulisi edes olevan aikaa viettää noin pitkiä aikoja ystävien kanssa hengaillen, vaan on kotitöitä, harrastuksia ja oma parisuhde, minkä pitäisi myös viedä aikaa. Tuollainen jatkuva viestittely ei myöskään ole normaalia tavallisten ystävien kesken. Omasta mielestäni miehisi huomio on siirtynyt pois sinusta eikä hän näytä enää panostavan suhteeseenne. Jos hän sinusta välittäisi, ei hän haluaisi loukata sinua, kun kerran tietää, että pahoitat mielesi tästä "ystävyyssuhteesta".
tuosta että toi on ongelma - ei ole normaalia olla noin paljon pelkän ystävän kanssa! Väittäisin myös, että mies on vakavasti ihastunut tai rakastunut.
Mulla on oikeasti parhaina ystävinä miehiä, olen tuntenut paljon miehiä. Ja tuo ei ole normaali ystävyyssuhde.
Paras ystäväni on mies, mutta en ole koskaan tapaillut häntä salaa hänen tyttöystävältään ja nykyiseltä vaimoltaan. Olen aina liikkunut myös jätkien muissa porukoissa, olen siis avoin ystävä, en salattu, koska miksi olisin?
Tunnen myös hänen vaimonsa. Näämme silloin tällöin, joskus useammin joskus harvemmin, soittelemme joskus ja tekstaamme joskus. Mutta ei mitään törkeetä määrää: enhän mä tyttökavereittenikaan kanssa ensin vietä 7 tuntia ja sen jälkeen ala heti tekstailemaan. Poikkeuksia on esimerkiksi "selvisitkö kotiin?" viesti jos ollaan oltu kännäämässä, tai jossain mistä toinen on lähtenyt ja toinen vaikka jäänyt kuuntelemaan bändiä "oliko hyvä keikka?"
Toinen parhaimmista ystävistäni asuu eri paikkakunnalla, soitellaan ja nähdään. Samoin tunnen hänen tyttöystävänsä, ja voimme käydä kahvilla yhdessä ja erikseen.
Kyse on siis ihastumisesta, eikä kaveriin. Kukaan ei muuten jatkuvasti viestittele ja ole yhteyksissä, joka päivä. Paitsi jos olisi joku hemmetin iso työprojekti tms.
Olen tehnyt töitä miesten kanssa, muista tämä: jännitteitä tulee ja ne saattaa johtaa suhteeseen, kavereita on petetty ja puolisoita on jätetty. En siis minä, mutta joku.
Eli valehtelua, jatkuvaa viestittelyä, pitkiä tapaamisia, sitäpaitsi: hehän ovat jo töissä yhdessä... Ei kyllä hyvältä kuulosta.
Jos se ei vielä ole johtanut mihinkään, niin tulee johtamaan, sinä aiheutat riitaa ja hän ei suostu joustamaan, vaan vaan viestittelee. Eikö nyt yhtään voisi himmata, kyseessä on kuitenkin uusi ystävä vs. 10 vuoden liitto?
Eikö hän voisi antaa sinulle enemmän huomiota ja tehdä joustoa? Miksi hän sitten valehteli?
Olen itse siis erittäin hyvä ystävä ja vain ystävä miesten kanssa, ja tiedän, että se voi toimia, mutta ei kyllä ihan noin, eikä valehtelu auta asiaa.
Voisiko hän ottaa edes vähän etäisyyttä ja te voisitte korjailla vähän, ja hänen pitäisi tutustuttaa se nainen sinuun, ja siis teistä ei tarvitse tulla ystäviä, en mäkään niitten puolisoitten ystävä sillai ole, mutta jos se kerran on rehellistä, niin oishan se nyt oikeus ja kohtuus tavata, voisi olla mukavaakin: jos se kerran on vain ystävä.
Huonoin merkki on, jos hän ei suostu asiasta keskustelemaan, siis tyrkkii syrjään (ja olettaen ettet sä heti huuda ja kimitä) ja väistelee. Silloin todennäköisesti pettää.