Herra A) Ollaan oltu yhdessä on-off suhteessa jo vuosikausia, yksi lapsikin on. Arkea ei osata elää yhdessä, riidellään paljon ja mies onkin ollut niin paljon poissa kotoa, että on muuttanut virallisestikin pois jo aikoja sitten. Silti olemme henkisesti kiinni toisissamme. Mies kuluttaa enemmän kuin tienaa, valehtelee sujuvasti ja osaa olla tosi ilkeä ja inhottava. Lapselle hän ei oikein jaksa olla isä. Kuitenkin rakastuin häneen taannoin, hän osaa olla maailman kiltein ja kultaisin niin halutessaan, hänen kanssaan selvitään hyvin ulkoisista kriiseistä (mutta ei suhteen sisäisistä), hän on pitkä ja miehekäs, huumoria riittää,silloin kun emme tappele, seksi voi olla loistavaa ja hän sanoo aina vain rakastavansa minua (vaikkakin toimii usein toisin) ja ikävöivänsä hurjasti.
Herra B) Vanha ystäväni, hirmuisen kiltti, hiljainen, rauhallinen, luotettava, uskollinen, lyhyt ja poikamainen, akateemisesti koulutettu työtön, lapsirakas jne. kaikkea positiivista ja hyvää. Hän kokee ihastuneensa, jopa rakastuneensa minuun ja hyväksyy lapsenikin hienosti. Minussa hän ei ole herättänyt suuria tunnekuohuja, mutta tuntuu todella hyvälle, kun hän on niin äärettömän kiltti ja luotettava, eikä huuda milloinkaan.
Järkevästi ajatellen minun kannattaisi alkaa rakentaa elämääni herra B:n kanssa, tuntuu siltä, että tuskin moista tulee enää elämässä vastaan, joka hyväksyisi minut ja lapseni ja joka vielä ihastuisi minuun. Toisaalta tunnepuolella minulla on vieläkin kaikesta kokemastani huolimatta tunteita lapsen isää kohtaan, vaikka yrityksistä huolimatta emme ole saaneet hommaa toimimaan ja satutan itseäni aina yhä uudestaan hänen kanssaan.
Apua...
Herra B) Vanha ystäväni, hirmuisen kiltti, hiljainen, rauhallinen, luotettava, uskollinen, lyhyt ja poikamainen, akateemisesti koulutettu työtön, lapsirakas jne. kaikkea positiivista ja hyvää. Hän kokee ihastuneensa, jopa rakastuneensa minuun ja hyväksyy lapsenikin hienosti. Minussa hän ei ole herättänyt suuria tunnekuohuja, mutta tuntuu todella hyvälle, kun hän on niin äärettömän kiltti ja luotettava, eikä huuda milloinkaan.
Järkevästi ajatellen minun kannattaisi alkaa rakentaa elämääni herra B:n kanssa, tuntuu siltä, että tuskin moista tulee enää elämässä vastaan, joka hyväksyisi minut ja lapseni ja joka vielä ihastuisi minuun. Toisaalta tunnepuolella minulla on vieläkin kaikesta kokemastani huolimatta tunteita lapsen isää kohtaan, vaikka yrityksistä huolimatta emme ole saaneet hommaa toimimaan ja satutan itseäni aina yhä uudestaan hänen kanssaan.
Apua...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos tunnet jotain B:tä kohtaan mene hänen kanssaan. Ehkä yllätyt kuinka voit ihastua hänen piirteisiinsä mitä ei A:sta löydy. Älä jää haikailemaan A:ta koska tyyppi on kai niin monella tasolla ääliö, ettei ole haikailun arvoinen.
Mutta mutta. Ratkaisu on tehtävä suuntaan tai toiseen. Nyt pidät kahta miestä otteessasi, ja vaikka se on varmasti kovin itsetuntoa kohottavaa se on väärin kumpaakin kohtaan. Eritoten tätä kilttiä herra B:tä. Lisäksi jos emmit vielä kauankin on mahdollista että herra B tulee ajattelemaan sinusta ikävästi jossain vaiheessa, kävi miten kävi.
Jos et osaa ratkaista päästä ainakin herra B etsimään muita naisia sanomalla, ettei hän kiinnosta eikä tule kiinnostamaan. Toivon, että eräs nainen olisi kohdallaan tämän tajunnut aikanaan. Olisimme yhä ystäviä sekä minulta pari vuotta säästynyt.
Unohda molemmat.
Ei tule homma toimimaan kummankaan kanssa.
Kysyjän kannattaa pysyä erossa kaikista_miehistä toistaiseksi.
Herra a öykkärimäisyydessään kiihottaa häntä ja kuitenkaan arki ei suju ja herra b olisi ihannepuoliso arkeen, mutta ei kiinnosta intohimotasolla. Niin tyypillinen nainen... niin tyypillinen nainen... :(
Kaikkien kannalta parasta, kun tuollaiset pysyvät omissa oloissaan ja tekevät ensin itselleen selväksi, mitä_elämältään_haluavat. Lapsikin jo ja silti niin kakara itse, että tussu vie vahvemmin kuin järki. Saata en ymmärtää!
Mutta minähän olenkin herra tyyppiä b :)
nimenomaan ajattelen, kun mietin, että olisiko oikein hänelle lähteä suhteeseen, johon en pystyisi antamaan tunnetasolla kaikkea. En todellakaan koe ajattelevani tussullani, vaan haluaisin tehdä niin, että mahdollisimman moni olisi onnellinen. Herra B on ilmaissut surevansa kovasti, mikäli en halua häntä enempänä kuin ystävänä. En haluaisi satuttaa häntä, ja voisinkin ilostuttaa lyhyellä tähtäyksellä häntä kovasti alkamalla suhteeseen, mutta toisaalta pitkällä tähtäyksellä voisi hänelle olla väärin se, että minun puoleltani kyseessä olisi "järkiliitto".
"Mies kuluttaa enemmän kuin tienaa, valehtelee sujuvasti ja osaa olla tosi ilkeä ja inhottava. Lapselle hän ei oikein jaksa olla isä. Kuitenkin rakastuin häneen taannoin, hän osaa olla maailman kiltein ja kultaisin niin halutessaan, hänen kanssaan selvitään hyvin ulkoisista kriiseistä (mutta ei suhteen sisäisistä), hän on pitkä ja miehekäs, huumoria riittää,silloin kun emme tappele, seksi voi olla loistavaa ja hän sanoo aina vain rakastavansa minua (vaikkakin toimii usein toisin) ja ikävöivänsä hurjasti."
Kuinka tuon muuten voi tulkita kuin siten, että pipari vie ja muu on toisarvoista?
Epäilemättä satutat herra b:tä, jos et ala suhteeseen hänen kanssaan, mutta vielä enemmän satutat häntä sillä, että roikotat häntä epätietoisuudessa ja pahinta, mitä voit tehdä, on se, että alat suhteeseen vastoin haluasi. Mikäli jatkat on-off suhdetta a:han, olet kohta itse niin risana, että sinusta ei ole pian iloa sen enmpää itsellesi kuin muillekaan ja kun lastakin pitää ajatella.
Klassinen "miksi naiset rakastuvat renttuihin" -teema, vai mitä? Ja aina silti yhtä hyvä pohdiskelun aihe :)
Mikä on se jippo, joka saa juuri_sinut roikkumaan a:ssa ja mikä on se este, joka estää sinua kiinnostumasta b:stä myös seksuaalisesti, kun muuten tykkäät hänestä "kuin hullu puurosta"?
syyllistää minua ja väittää, etten ole yrittänyt tarpeeksi. Hän saa minut tuntemaan itseni syylliseksi kaikkeen, siksi ajattelen toisinaan, että minun täytyy vielä yrittää. Hänen mielestään minun pitäisi antaa meille vielä mahdollisuus, lisäksi hänen mukaansa minä olen v...paskamainen, jos en hyväksy häntä sellaisena kuin hän on, kaikkine ikävine tapoineen, jolloin minä syyllistyn jälleen. Ja sitten, kun hän on hetken, vaikka vain pari tuntia, kiltti ja huomaavainen, tuntuu minusta todella siltä, että kyllähän meidän täytyy vielä yrittää yhdessä, muutenhan yhteiset vuotemme ovat olleet ihan turhia (paitsi että meillä on hieno lapsi!)
Kyllä herra B:n kanssa tuntuu ihan hyvältä olla lähekkäin. Hän auttaa minua, jolloin en ole niin väsynyt ja halailee ja suukottelee tuon tuostakin eikä ole pakkottamassa mihinkään. Kaikki tuo tuntuu todella hyvältä! Kuitenkaan minulta ei pyyhkiydy jalat alta...se minua mietityttää...
Toisaalta olen epävarma siitä, voisinko koskaan enää tunteakaan valtavan suuria tunteita, sillä olen tullut varovaiseksi ja haluan hallita tilanteita ja tunteitani, ettei vain minuun sattuisi...
syyllistää minua ja väittää, etten ole yrittänyt tarpeeksi. Hän saa minut tuntemaan itseni syylliseksi kaikkeen, siksi ajattelen toisinaan, että minun täytyy vielä yrittää. Hänen mielestään minun pitäisi antaa meille vielä mahdollisuus, lisäksi hänen mukaansa minä olen v...paskamainen, jos en hyväksy häntä sellaisena kuin hän on, kaikkine ikävine tapoineen, jolloin minä syyllistyn jälleen. Ja sitten, kun hän on hetken, vaikka vain pari tuntia, kiltti ja huomaavainen, tuntuu minusta todella siltä, että kyllähän meidän täytyy vielä yrittää yhdessä, muutenhan yhteiset vuotemme ovat olleet ihan turhia (paitsi että meillä on hieno lapsi!)
Kyllä herra B:n kanssa tuntuu ihan hyvältä olla lähekkäin. Hän auttaa minua, jolloin en ole niin väsynyt ja halailee ja suukottelee tuon tuostakin eikä ole pakkottamassa mihinkään. Kaikki tuo tuntuu todella hyvältä! Kuitenkaan minulta ei pyyhkiydy jalat alta...se minua mietityttää...
Toisaalta olen epävarma siitä, voisinko koskaan enää tunteakaan valtavan suuria tunteita, sillä olen tullut varovaiseksi ja haluan hallita tilanteita ja tunteitani, ettei vain minuun sattuisi...
Asetelma melkein sellaisenaan on totta kohdallani. Olen kuin herra B ja kuvauskin sopii täysin. Olet jo saanut vastauksia, joista myös n32 voi olla oikeassa. Sinun herra B:si tuntuu hyvältä tyypiltä. Olen nyt aika monta kuunkiertoa ollut tässä tilanteessa, ja aika tiimalasissa on jo aikaa sitten loppu, olen elänyt jotenkin varaenergialla, mutta ei tämä enää kauan ole mahdollista. Jos et välitä intohimotasolla herra B:stäsi etkä sisimmässäsi kykene hyväksymään häntä mieheksesi ja lapsen isäpuoleksi, ole sitten selkeä ja lopeta suhde. Muuten hivutat häntä eikä se ole oikein häntä kohtaan. Lopuksi herra A:sta, alfauros kieltämättä, voisiko hän muuttua, voiko sellaista edellyttää toiselta? Miten sinut olet itsesi kanssa, kun elät tuollaisessa tilanteessa? Kysyn vakavissani tätä, mieti omaa itseäsi, lakkaa jättämästä itseäsi, asetu itseesi, niin osaat valita oikein, on se sitten A, B tai joku muu.
arki on perusta suhteelle, jos juhlaa haluat, ole sinkku ja tapaa viikonloppuisin miehiä. Sitähän se olisi herra A:n kanssa? Miksi olla riippuvaisuussuhteessa sellaiseen joka satuttaa tosin...
Vaikka B onkin mukava niin et voi arvostaa häntä jos et intohimoudu hänestä. Ei elämä ole kahden miehen varassa, nyt olisi oikeasti aika olla yksin lasten kanssa, nousta omaksi itseksi ja olla riippumaton muista. Silloin alkaa niitä muitakin kandidaatteja näkymään, ja miehiä jossa on herra A ja Been hyvät ominaisuudet, heitä kyllä vapautuu kokoajan markkinoille erojen seurauksena...
Olen itse läpi taistellut suhteesta, joka alun ihanuuden jälkeen kääntyi valtataisteluksi... Revin itseni kuitenkin pois oman "A":ni vaikutuspiiristä ja tapailin muita miehiä (alun erakkokauden jälkeen).
Lopulta olin tilanteessa, jossa seurustelin miehen kanssa, mutta jotenkin tunnuin olevan kiinni siinä "A:ssa"... Kunnes tajusin, että rakastan niitä yhteisiä ihania muistoja, en sitä millainen hän ("A") todellisuudessa on. Tämä auttoi minua irtautumaan lopullisesti entisestä ja tämän jälkeen annoin itselleni luvan haluta myös tätä uutta (ilman alitajuista syyllisyyttä).
Joten mieti sitä miksi erositte, koska ex:si on sitä kaikkea, eikä VAIN niitä kauniita ja kutkuttavia muistoja... Eihän se muuten olisi ex...
Onnea uuteen elämään! Anna itsellesi oikeus onneen ja sitoudu tekemääsi päätökseen. Jokaisessa suhteessa tulee arki, mutta jos keskusteluyhteyden ei anneta katketa niin suhde voi kestää vaikka loppuiän!